Toki tarkoituskin on sillä taannoin, nuoruusvuosinani, sammutettiin porukalla erään nuoren miehen moottoripyörää tien laidassa. Pyörä oli ajon aikana syttynyt palamaan. Syytä en tiedä. Ikääntynyt laite. Pyörä sammutettiin mutta sökö peli jo siihen mennessä. Onneksi tuli kuorma-autoilija paikalle ja ruuttasi jauheella prätkän sammuksiin. Vakuutusyhtiö ei ollut mielestään korvausvelvollinen. Vetosi todennäköiseen vikaan ajoneuvossa. Olisi pitänyt olla myös palovakuutus. Itselläni on.
Ajattelin varmistaa
Omallekin kohdalle voi käydä niin kuin edellä. Vaan varsin epätodennäköistä. Hommasin itselle pienen jauhesammuttimen. Ihan varalta. Maksoi hieman yli kympin. Moponi, varhaisteiniä, syttyi palamaan. Onnneksi olimme kaverin kanssa tulleet juuri rantaan uintitarkoituksessa. Tuupattiin kulkuneuvo järveen. Sammui. Vahingoksi jäi että piti laittaa uudet öljyt vaihteistoon, tankki tyhjentää vedestä ja bensiinistä sekä pikku fiksausta. Vanhemmille ei puhuttu mitään. Syynä oli "virityskaasutin" joka toisinaan hieman vuoti ja vuotava pakokäyrä. Tahallinen vuoto sillä piti olla kova ääni. Sivuasia oli se että kaksitahtibensa peitti koko lahden kirjavuudellaan. (Kovasta äänestä oli seuraus sillä mutaman kilometrin päässä oli sikala jonka karjapihan läpi meni tie. Siitähän lasketin. Tapahtui niin että melun vuoksi emakkko tappoi pienet possunsa.)
Voi olla toinenkin tarkoitus
Sammuttaa ihan jotain muuta kuin pyörää. Nuotio voi karata tai mikä tahansa palovaarallinen tilanne. Muutama on kohdalle sattunut liki seitsemänkymmenen vuoden myötä. (Kakaroina oli suurennuslasi kovaa valuuttaa. Sillä sytyteltiin ties mitä jännästi. Varsinaista tarvettahan ei ollut mutta kun oli vehje...)
Motonetin tarjoushyllystä
Hankin minikokoisen ja kevyehkön jauhesammuttimen ja laitoin sen paikkaan josta sen saa nopeasti esille.
Toivottavasti ei koskaan
Siis turha hankinta siinä mielessä. Mutta jos kohdalle sattuu. Eikä vie paljon tilaa. Mietin ulkoista asennusta vain hetken. Joku saattaisi, huvikseen tai ilkeyttään, puhaltaa pöntön sisukset pyöräni päälle. Aine on jossain määrin syövyttävää ja tarttuvaa.
Ryönää
Takalaukussa on talven ajan säilytetty sekalaisia kamoja. Näkyy olevan edelleen. Järjestystä syntyy kunhan aloitan ajokauden. Yhdet silmälasitkin löytyivät.
Tarpeellistakin
Varasilmälasit mainittu. Vessapaperia on rulla. Aloitettu, siis tarvetta on ollut. Vasemmalla valkoinen juttu kiepillä on kaulan ympäri kierrettävä akkukäyttöinen valaisin. Kätevä pimeän aikaan leirinnässä tai muuten aukkoja katsellen. Tietenkin jos tarvitsee valoa vaikka yöjalassa tai -kalassa. Lisäksi muutama pari kumihanskoja jotka toin Kerholta vuokraamaani talliin. Jos jotain likaista näprää. Pieni työkalupussukkakin on.
Järeät kalut
Sivulaukkujen pohjasyvennyksissä on isompia työkaluja kuten kirves, työkalut etu- tai takapyörän irrottamiseksi vaan tunkkia ei. En ole löytänyt kevyttä ja siroa suuntaistunkkia. Eli pyörä pitää kaataa syrjällleen jos rengashommiin joutuu. Muutaman kerran olen tarvinnut rengasapua tien päällä. Toki "paukkupullolakin" pärjää vaan pitää olla lisäksi myös pumppu. Ainakin 205 leveän takarenkaan täyttämiseksi. Sekin löytyy. (Käytän auton rengasta takana.)
Orpo olo
Kun ajelee syrjäisiä reittejä, kuten tapanani on, niin voi joutua rengashommiin jossain korven pimennossa. Muutamaa kertaa olen todistanut. Itselle, toistaiseksi, vain kolme kertaa. Pari kertaa nuorena motoristialokkaana on sisäkumi puhjennut ja eräällä kerhokaverillani rengas kului puhki Mehamnin tiellä Pohjois-Norjassa. Se aiheutti puuhaa että päästiin lähimpään mp-rengasliikkeeseen Nuorgamiin. Jakauduttiin kahdeksi osastoksi: minä ja kaveri ajoimme edellä Nuorgamiin paikalliseen rengasliikkeeseen, herätettiin isänstä, ja saatiin tilattua uusi takarengas. Yöpyminen siellä ja seuraavana päivänä rengasvaivainen ja hänen "saattajansa" saapuivat paikalle. Oli jäänyt, kuulemma, nukkuminen vähälle. Rengas saatiin alle, yövyttiin ja loppumatka meni oikein leppoisasti. Norjan asfalttilaatu on erittäin karheaa ja syö rengasta tehokkaasti. Nytkin.
Ja monta kertaa
Olen vetänyt Norjan eri puolelle turistiryhmiä eri kansallisuuksia. Yhdestä reissusta on parin tunnin videotaltiokin. Se oli espanjalaisten motoristien reissu Nordkapiin. Eivät arvanneet, kuten monet muutkaan matkalaiset, että pohjoiskalotti ei ole ihan kankunpala. Aikataulu heitti häränpyllyä. Oletus oli heilllä että sinne vaan ajetaan ja mukavaa kun ei ole yötä. Toki, ajamalla se tapahtuikin, vaan olosuhteet eivät kovin suosineet. Espanjalaisilla oli varatut mökit ja muut fasiliteetit sekä, jopa hotellit. Kun päivämäärät heittelivät tulikin ongelmia. Reippaana poikana järkkäsin mitä järkättävissa oli. Ei ollut huippuhotellipalvelua. Ne jäivät jonnekin Saariselälle mitkä olivat tarjolla eivätkä nekään, kaikki, ole auki heinäkuussa.
Piti ryhtyä johtamaan johtamalla
Toki, pohjolassa matkustellessa, jo vuosikymmeniä aiemmin, selvisi että aika ei käy kuin parhainpäin. Sikäläinen, espanjalaisen, porukan aikataulu oli mitoitettu kilometri-aikamitalla. Se loppui jo jossain ennen Ivaloa. Yksi kolarikin oli. Vaan ei vaurioita isommin. Alkoholistinen norjalainen, ajoi pysäköityä moottoripyörää päin. Selvittelin asian ja kuluista sovittiin. Tekijällä ei ollut rahaa vaan takuumieheksi ryhtyi paikallisen bensiksen isäntä. Matka jatkui. Vaan paljon tapahtui vielä... Merkittävä osa on tallella cd-hyllyssä. Video kestää reilut pari tiimaa.
Porukan ideoiat
Minä en ideoinut vaan olin asiantuntijana pyydettynä. Rahallisesti en tienannut mutta tuli sama asia eteen kun olin varusmiehenä: luontainen johtaja. (Oikein hävettää kun saan väen tottelemaan itseäni kovin helposti. Se vei Brysseliin asti.) Sitten oli yksi karjalainen maapallon kiertäjä joka johti porukkaa myös ja, toinen, kuvausauton kuljettaja, kerhokaveri, Helsingin hyvästä kaupungista. Itse katselin päältä ja kerroin päivittäiset tavoitteet. (Espanjalaiset olivat tehneet oman aikataulun. Yrittivät kyllä mutta kovakaan vauhti ei Lapissa riitä...)
Parin tunnin video aiheesta on nähtävissä Tampereella. Jos kiinnostaa.
Muisteltavaa
Reissusta on parin tuntien taltiointi hyllyssäni. Ongelma oli että kuvausauto ei, aina, pysynyt matkassa. Joitan ajantasaisia kuvia myös. Itse en ottanut kuvia.
Jatkoa pukkaa
Monia muista lapinmatkoista on muistissa kuten, myöhemmin, erään Toyota Corollan iskeminen ajokunnottomaksi nyrkeillä. Vahinko kun ei ollut kameraa sillä reissulla. Parempi kun ei ole todistusaineistoa.
Yksi reissu oli syyskuun lopulla pohjoiskalotilla. Siitä ei ole todisteita mutta muistikuvia on. Muutaman muukin kalottireissu on takana ja yksi pohjoisesta etelään Norjaa, sitten siivu Ruotsia ja laivalla kotiin Pohjanlahden poikki.
Yksi reissu oli syksyllä. Tiellä huuraa ja majoitus teltassa. Ensin ajettiin etelästä pohjoiseen ja yövyimme Rovaniemellä. Siitä edelleen pidemmälle ja yöpyminen teltassa liki Kilpisjärveä. Nukuttiin pitkään eli lounasaikaan Kilpisjärvellä kylän ainoaan ravintolaan. Vedettiin isot annokset poronkäristystä ja jatkettiin Norjaan. Skibotnissa poikettiin kahville ja sämpylöille. Sitten iski ajovimma. Ajettiin ihan himonaan vuoristoteitä. Ajettiin Altaan ja siitä siitä vain eteempäin kun intoa oli. (Kirjoitan tähän jatkoa kunhan taas heräilen.)
Yksi hyvin mielenkiintoinen reissu oli neito tarakalla ihan Norjan itäisille seuduille. Sitä innoitti aiempi matka samoille seuduille. Lisäksi muita "ajeluita" kuten edellä. On se kumma kuinka prätkän etukumi kääntyy herkästi pohjoiseen...
Vuoreija, Kirkkoniemi, Mehamn ja monta muuta maailman äärtä. Muutamaan pariinkin kertaan ja ehkä vieläkin... Ehkä.
Lisäksi norjalaiset prätkäporukat. Meillä oli mukavia hetkiä yhdessä. Sikäläisessä saunassa piti yhtä suomalaismisua sulatella melko pitkään. Hänellä matkanteko viivästyi ja ajoi arktisen meren rantoota kolmesataa kilometriä perille. Saunassa häntä sulattelin. Valitettavasti kyseinen rakennus liki Vuoreijan lentokenttää on purettu.
Valitan, osaa teksteistä ei ole kirjoitettu selvinpäin. Mahdanko muistaa mitä kirjoitin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti