Naarmuja, kiveniskemiä ja hiertymiä
Osa pelastettavissa ihan perusmenetelmillä kuten pikkunaarmut. Isompien naarmujen korjaaminen ja kiveniskemien paikkaaminen vaati jo enemmän puuhastelua. Muoviosissa kolhu ei juuri käytettävyyttä pilaa mutta teräsosissa ja paljaassa alumiinissa, kuten kiveniskemissä, kun maali- tai pinnoitus on rikki, syntyy korroosiota.
Tässä ulkonäkö muutamia vuosia sitten kevätsäässä.
Näkymättömissä olevat vaurioalueet
Niiden metallipintojen korjaus jotka ovat näkymättömissä on helppoa koska ei tarvitse tehdä erityisen siistiä. Mahdolliset ruosteet tai, alumiinin tapauksessa, sen oksidi, hion pois, pyyhin pinnan asetonilla ja maalaan yli värillä, yleensä mustalla sekä, mahdollisesti lakkaan sen, mikäli rakenne on ollut alunperinkin sellainen.
Mattapintaiset alueet
Helpoin osuus. Pesin laukut ulkopuolelta perusteellisesti. Kuivumisen jälkeen kunnostin mattapintaiset muoviosat eli laukkujen tukirakenteet eli se alue joka on enimmäkseen piilossa eli ulkopuolen sisäsivut. Melkoisen harmaat olivat. Lievästi röpelöistä mustaa muovia. Hyllystäni löytyi aine jolla harmaantumisen sai mustaksi. Voisi sanoa että varsin siistiä tuli. Tiedä sitten kuinka kauan musta pysyy mustana. Vaan ainetta on jäljellä. Laitan kuvia kunhan Kerhollani pyörähdän.
Muoviset pinnat
Niitä on kolmenlaisia: mattapintaisia eli maalaamattomia, pinnoitetut muovipinnat ja kiiltävät muovipinnoitukset. Mattapinnalle on oma aineensa. Se tekee pinnan alkuperäisen mustaksi. Tässä tapauksessa, pinnoitetut muovipinnat ovat, yleensä maalattuja ja, mahdollisesti, myös lakattuja. Sille riittää sama hoito kuin yleensäkin maalatuille pinnoille. Kiiltävä, pinnoitettu muovipinta on ongelmallisin. Tässä tapauksessa, omassa pyörässäni, olen sivulaukun kansiin liimannut nk. koristelistat. Koska takasatulan päällä olen kuljettanut isohkoa telttapakkausta on listoihin tullut vaurioita. (Jos listoja ei olisi niin laukkujen kannet olisivat naarmuuntuneet.) Jos listoja vaihtaisin olisi kannet irrottettava laukuista ja tehtävä listojen liimauksen irrotus jollain miedolla liuottimella. Sivulaukkujen kansien siistiminen ja uusien listojen liimaus palauttaisi siisteyden. Mutta olkoon nyt vielä tulevalla kaudella hieman kuluneen näköiset. Jossain vaiheessa myyn pyörän. Ajokorttini on, toistaiseksi, voimassa noin kaksi suvea. Ehkä, ennen pyörän myyntiä, uusin listat. Elättelen myös ideaa että voisin ajaa vielä sen jälkeenkin trikelläni. Sehän ei itsekseen kaadu ja on osoittautunut kelvolliseksi kulkuneuvoksi. Valmistin sen, aikanaan, kun menetin hirvikolarissa liikuntakykyni osittain, invakulkuneuvokseni. Herättää monissa huomiota. Ehkä sääliäkin. Poliisikin sillointällöin viittoo levikkeelle.
Teippaukset
Niistä olen yllättynyt että ovat kestäneet hyvässä kunnossa. Tein teippaukset itse. Laukontorin autotarvikeliikkeestä ostin teipit. Sitten vain, vakaalla kädellä, teippaamaan. Toki, ennen teippausta, piti pyörä pestä. Teippi ei pysy jos maalin päälle on tehty vahaus. Mutta teippauksen jälkeen pitääkin vahata.
Tulevalla viikolla, toivoakseni
Hankin mustalle, kiiltävälle maalille sopivan vahan jolla pyrin korjaamaan niin kiveniskemät vähemmän näkyviksi kuin saamaan laukkujen ulkopinnan kiiltäväksi. Tesoman autotarvikkeesta kyselen ensin. Se on, kätevästi, kodin ja kerhon puolessamatkassa pikku koukkauksella päätieltä. Samalla pysäyksellä voi poiketa ostamassa läheisestä kaupasta iltapilsut tai mietoa viiniä.
Viikkoa myöhemmin
Laukut on pesty, vahattu ja valmiinia kiinnitettäviksi paikoilleen. Kiirettä ei vielä ole...
Kaatumaraudat
Edessä ja takana. Etukaatumaraudat olen muokannut Cali3-mallisista takakaatumaraudoista ja kääntänyt ne nurinpäin sekä hitsasin ja taivutin niihin kiinnityskohdat. Takakaatumaraudat olen taivuttanut itse saumattomasta teräsputkesta sekä tehnyt hitsaukset ja asennuksen. Maali on nk. polttomaalaus jonka teetin läheisessä alan maalaamossa. Myös muita osia olen polttomaalauttanut. Jo kakarana seurasin likeltä kun äidinisä, seppämestari Vaskivedellä Virroilla, käsitteli rautaa ja muita metalleja. Myös isänisä oli seppä mutta hän ei sitä ammatikseen tehnyt kuin siltä osin että teki hevosille kengityksiä sekä tarvekaluja tarvitseville. Muutoin maanviljelyä. Kerrottakoon että pääosa materiaaleista, ihan huippumateriaalienkin osalta, Kuten dural, olen hankkinut paikallisesta romuliikkeeltä. Soini. Samasta firmasta olen hankkinut runkorakenteisiin sopivaa teräsputkea. Kuten valmistamaani Trikeen.
Teknisesti
Laukuissa ei ole mitään varsinaista, rakenteellista, vikaa vaan vain kymmenientuhansien kilometrien aiheuttamat, erityyppiset kulumat. Osa on omia mokia, muut käytön tuomaa normaalia kulumista. Salvat ja niiden lukot toimivat. Saranat kunnossa sekä laukkujen kansiin liimaamani koristelistat ovat edelleen käyttökelpoiset vaikkakin yläpinnoiltaan kuluneet. Ehkä, joskus, innostun ne uusimaan. Listat, sinällään, eivät ole kalliita. Bilteman hyllystä. Mainittakoon että pyörällä ei ole kaaduttu, toistaiseksi, mutta se on kaatunut paikoiltaan itsekseen johtuen petollisesta maalajista. Syntyi vain pikkuvaurioita jotka olen korjannut. Taannoinen lintukolari vaurioitti hieman pleksiä. Ei haittaa ajamista. Vain naarmuja. Kerrottakoon että olen ajanut moottoripyörällä hirvikolarin, 1100 Brevalla, pari lintukolaria joista fasaanista jäi ikävät jäljet Centauron vasempaan sylinteriin ja pakokäyrään. Muutoin olen sattunut joitakin kertoja hirvieläinkolarin todistajaksi, soittanut apua jne. Olen lopettanut kadun varressa vammautuneen kauriin kaupungin puiston laidalla. Samalla tekniikalla olen kätevästi leikannut vammatuneilta elikoilta kaulavaltimot poikki muissakin yhteyksissä. Olin teini-iässä teurastamossa kesätöissä ja opin miten elikolta lähtee henki kätevästi ja kivuttomasti. Yleensä on puukko matkassa mukana. Ongelmana pidän että kansalainen ei saa, laillisesti, kuljettaa mukanaan veistä tai puukkoa julkisilla paikoilla. Erään vammautuneen kauriin kaulavaltimon katkaisun tekemisestä paikalla olevista henkilöistä joku soitti poliisin. Mikä oli hyvä. Poliisit kiittelivät reippaasta toiminnasta kauriin lopettamisesta. Läsnäolijat linja-autopysäkillä olivat kauhistuneita.
Joskus toisinkinpäin
Ajellessani jossain Virtasalmen tienoilla oli laulujotsen keskellä tietä. Kaula oli pystyssä mutta muuten liikkumatta vatsallaan keskellä tietä ja seurasi katseella liikkeitäni. Syykin löytyi: tien ylittävä sähkölinja. Lintu oli ihan hiljokseen. Kävelin lähemmäs ja otin kaulastaan kiinni, kiersin toisen käteni linnun alle ja kannoin sen läheiseen järveen. Kun oli aikaa niin istuskelin rantakivellä ja seurasin kun joutsen lähti hiljalleen uiskentelemaan järven selälle päin. Kerran vilkaisi minua pitkään ja jatkoi taivaltaan. Muusta en tiedä. Tunteikasta.
Viime suven 1400 Guzzin vaivat
Merkittävin lienee se että lisävalojen kannattimen oikean puolen kiinnitysruuvi katkesi. Olin useamman sadan kilometrin päässä kotitallista niin piti vaiva korjata tien päällä väliaikaisesti. Eli jeesusteippiä peliin. Kotitallissa vaihdoin uudet ruuvit molemille puolille. Eiköhän se taas muutaman vuoden kestäne. Käytän liki aina rst-ruuveja jos ne lujuuden suhteen riittävät. Pyörässä ei ole häiriötä ollut. Nyttemmin pitää vaihtaa kaasuvaijerit ja ohjelmoida niiden liikeradat ECUn muistiin. Vanhat vaijerit ovat ehyet mutta jätän ne varaosiksi. Olisi perin inhottavaa jos matka katkeaisi niin olemattomaan vikaan kuin jonkin vaijerin katkeamiseen. Vaijerin vaihto vaatii, uusien vaijereiden ohella, tietokonetta asianmukaisine ohjelmineen että vaijerit voi ottaa käyttöön. Itse vaijerien tietotekninen asetusprosessi on nopea. Jos osaa käyttää tietsikkaa niin osaa peruasiat ohjelmoida. Moottoriohjauksen ja muiden toimintojen ohjelmointiohjelmisto on ilmainen ja suomenkielinen. Kaverin kanssa käännettiin suomenkielelle. Minä englanninkielestä ja kaveri saksankielestä. Sen sijaan moottoriohjauksen hienosäätö ja syvällisempi ohjelmointi vaatii perehtymistä, osaamista ja tietoa mutta tehtävissä. Omat pyöräni olen ohjelmoinut itse. Myös muita käyttöjärjestelmiä Guzzidiagin ohella.
Laukkujen telineet
Kiveniskemiä jotka olen jo korjannut paikkamaalilla. Kumituet, joihin laukut nojaavat, ovat kunnossa ja muutenkin vaikuttavat käyttökelpoisilta. Vahaan nekin kiveniskemät, joita en ole vielä huomannut fiksata, etteivät lähde ruostumaan. Kuluneimpiin kohtiin tein jo paikkamaalaukset. Voisi sanoa että luonnollista kulumaa. Lisäksi takapyörän lähellä on kiveniskemäongelma. Niin takavanteen osalta kuten muutkin lähellä olevat rakenteet ovat saaneet kulumia. Sen sijaa nk. uunimaalattujen osien maali on edelleen siisti.
Laukkutelineiden kiinnitys runkoon
Toistaiseksi ei ole sanottavaa. Käyn kiinnityskohdat läpi ja teen korjauksia jos on tarpeen. Pikaisella vilkaisulla ei ihmeempiä korjauksia tiedossa. Ehkä sivuaukkujen asentojen hienosäätöä.
Sivulaukkujen sisäpuoli
Taitaa pesu riittää. Alkuperäiset kiinnikkeet hylkäsin. Sen sijaan tein alumiinilevystä kiinnityskohtien upotuksiin niihin sopivat "latat" joilla laukut kiinnittyvät jämäkämmin telineisiinsä kuin Guzzilla on suunniteltu. Laitan kuvia. Sen verran olen vakoillut muiden, samanlaisten laukkujen omistajien pyöriä ja voinen väittää että muovinen rakenne on antanut hieman periksi.
Sivulaukkujen ulkopuoli
Mattapintaisen muoviosuuden olen jo käsitellyt siihen tarkoitulla aineella ja alkuperäinen "mustuus" palasi. Maalatut pinnat tulen vahaamaan laadukkalla vahalla. Aikaahan on ajokauden alkuun. Saatta keretä vilä pölyttymäänkin.
Takalaukku
Storm Motorin valikoimista. Ostin, halvalla, pikkuvikaisena. Siinä oli pieni klommo sen alumiinisessa kannen osassa. Lentokonelevysepän koulutuksen saaneelle se ei ollut ongelma. Shad-merkkinen. Matalimmillaan se on litteähkö mutta jos kuormaa on enemmän sen koko kasvaa merkittävästi. Ylöspäin. Matkustajan selkänojan olen poistanut laukun etuosasta niin sain takasatulalle lisää kuljetuskapasiteettiä. Olisi Guzziliikkeessä ollut merkin omakin takalaukku tarjolla mutta kolme kertaa kalliimpaan hintaan. Sitäpaitsi omani on tyylikkäämpi. Olen saanut asiasta kehuja. Lisäksi takalaukun telineen alla on asentamani led-toiminen lisäjarruvalo koska pyörän alkuperäiset jarruvaloledit eivät ole erityisen tehokkaat ja ovat aika alhaalla. (Myös lisävilkkuja olen suunnitellut kaatumarautojen takakulmiin.) Takalaukku, varusteineen, on kiinnitetty pyörän alkuperäiseen tavaratelineeseen siten että se ei hiero, vahingossakaan, alkuperäistä kromia rikki. Pääasiassa 1400 Californiassa se mikä näyttää kromille ei ole kromia vaan ruostumatonta, kiilloitettua terästä. Kätevää. Vain muutamat pikkuosat ovat kromattuja joista isoin on tavarateline.
Rekisterikilpi sai uuden paikan
Tein, heti uutuuden, takalokasuojaan jatkeen, ennen kuin edes ajoin sillä, lasikuidusta siten että se noudattaa takalokasuojan muotokieltä. (Ne jotka ovat kuiturakenteiden kanssa toimineet tietävät että ensin on tehtävä muotti.) Sen taakse tein rekisterikilven telineen. Nyttemmin, lähes 60000 kilometriä myöhemmin, puran sen ja maalaan uudelleen. Maali on hieman kulunut ja kiinnitysosat, jotka ovat takarenkaan heittelemän hiekan vaurioittamat, kunnostan. Mukavia ja kiireettömiä pikkupuuhia talvisydännä. Asunnolta kerholle on moottoritietä vajaat kaksikymmentä kilometriä. Tai keskustan kautta hieman enemmän mutta voin käyttää sillä reitillä myös julkista liikennettä. Jos vaikka porettaa. Vanha Monttu on hyvällä hollilla. Toki Tampereen Teatterin katutason monet ravintolat ovat myös tavoitettavissa eikä ole pitkästi matkaa bussipysäkille. Tai taksitolpalle jos ilta venähtää aamuyöksi... Toki, hyvällä säällä, olen kävellytkin keskustasta. Olisiko jotain neljä kilometriä.
Suunnittelemani ja rakentamani kakkosajoneuvoni Kerhoni pihamaalla.
Selkäni murtui kolmesta kohtaa ja muitakin vammoja tuli. Siksi aloin pitkällä sairaslomallani suunnittelemaan ja myöhemmin rakentamaan itselleni kolmipyöräistä ajoneuvoa joka ajettaessa käyttäytyisi kuin soolopyörä. Siitä on juttua muualla blogissani enemmän. Taka-akseli on "saranoitu" pyörän muun rungon kanssa erilleen. Siksi kallistelutuntuma kaarteissa.
Työkaluja on
Kerhollani on hyvät mahdollisuudet tehdä huoltohommia. Työkaluja on kokolailla hyvin sekä muita fasiliteettejä. Kerholla voi kahvitella, ruokailla, saunoa, ryypätä itsensä tärviöön ja vaikka pelata eri pelejä. Tosin, tämän kirjoitushetkellä, on biljardipöytä remontissa. Muut kisailuvälineet ovat kunnossa.
Sisäkaarteeseen kallistelevan triken kanssa touhutessa
Silloin kun sen rakensin. Testautin pyörän Testmillin asiantuntijoilla. Lisäksi se piti katsastaa katsastuskonttorilla. Läpihuutojuttu koska se on vain muodollisuus. Eivät voi ylittää Testmillin lausuntoa. Katsastuskonttorilta sain mukaani, kuten asiaan kuuluu, rekisteröintitodistuksen. Mielestäni asiassa on päällekkäisyyksiä sekä turhaa byrokratiaa ja rahanmenoa.
Tässä hieman alkua pyörän rakentelusta.
1400:n seuraavat tarkistukset
Koskee lähinnä etujarruja. Pitää katsoa onko jarrupaloissa kulutuspintaa ja ottaa selville ettei jarrupalojen kiinnitysheloissa ei ole likaa tai ruostetta eli ovat toimintakunnossa. Takajarrussa on uudet jarrupalat. Jarrunesteet olen vaihtanut säännöllisesti. Seuraava vaihto lie syystalvella -26. Litiumakku pitää testata jo keväällä. Öljynvaihto moottoriin tulee vastaan vasta kesällä -26. Muita huoltoja harkitsen.
Triken huoltoasiat
Keulaöljyn kuntoisuuden tarkistan. Koska Trikellä tulee, vuodessa keskimäärin, vain parituhatta kilometriä niin sen huoltoväli on melkoisen pitkä. Viime kesänä en ajanut Trikellä metriäkään. Kaikki ajot tapahtuivat 1400 Californialla. Näin voi olla tulevanakin suvena. Vartoilen että säät ovat sopivat. Eläkeläisellä ei juurikaan kiireitä ole.
Tykkääkö Rouva
En ole ihan varma oliko se aika parempaa kun työpäiväni jälkeen menin Verstaalleni ja sieltä kotiuduin iltauutisten aikaan. Nyttemmin olen enemmä kotosalla mutta Rouvalla on iltamenoja. Harrastaa, muun ohella, maalausta. Tauluja on sekä seinillä että seiniin nojaamassa.
Laitan kuvia kunhan aiheeseen etenen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti