Erityisesti takavanne
Rakenne varsin monimutkainen. Hienoa alumiinivalutekniikkaa. Tarkistan vuosittain vanteiden kunnot perusteellisesti ettei löydy säröjä. Aikanaan valuvanteiden suhteen oli sellaisia ongelmia ajoneuvon vanhetessa. Nykyisin osaavat jo tehdä kestävämpiäkin.
Takavanteen korjausta mietin
Huomattavasti kiveniskemiä. Sekä kehällä että puolissa. Joitakin keskiössäkin. Tein paikkamaalausta sivellinhommina tavallisella spraymaalilla eli ensin pikku astiaan suhaus sprayta ja siitä sudilla kohteeseen. Syynä se että paikkamaalin saa myös pois sillä ns. paukkupullomaalit ovat liukoisia. Erään maalaamon mielipide oli että heillä ei ole soveltuvia maalausvälineitä kyseiseen rakenteeseen. Se ei ole selvillä mikä maalaus on alkuperäinen mutta epäilen polttomaalausta/uunimaalausta. Nyt laitoin vain vahan pintaan paikkausten kuivuttua. Viiden metrin päästä ihan asiallisen näköinen. Kylältä löytyy myös polttomaalaamo jossa olen maalauttanut 1400:sen etu- ja takaatumaraudat sekä lukuisia teräksisiä pikkuosia joilla olen pyörää varustellut. Veikkaan että vanteiden maalaus maksaisi maltaita. Käyn
Takanapa valupyörässä
Rakenne on nelikerroksinen: keskellä ovat laakeripesät omassa valussaan. Sen jälkeen seuraava kehä on se jossa on sysäyksenvaimennin laakerointeineen ja kolmantena vanteelle lähtevät puolat. Viimeksi vanne joka on tarkoitettu sisärenkaattomalle renkaalle. Etuvanne napoineen on yksinkertaisempi. Käytän, yleensä, 60-sarjan, 205 leveää, kuusitoistatuumaista autonrengasta takana. Saattaa kestää yli 20000 kilometriä. Alkuperäistyyppisillä renkailla ei päässyt edes kymppitonnia kun olivat sakkokunnossa ja ikävähköt ajaa. Vakiokumi maksaa moninkertaisesti enemmän kuin auton kumi. Toki, nyt ostin jo yli sata euroa maksavan auton renkaan. Saan kokemustietoa jos vaikka olisi laadukkaampi kuin halpiskumi. Lähinnä siihen että kannattaako maksaa ja onko kalliimpi kumi kovastikin parempi. Halvemman pään renkaat ovat hintaluokassa 50 - 90 euroa. Melkoinen ero alkuperäiskumiin jonka hinta oli viisi vuotta sitten yli 200€ ja vain tilauksesta. Ynnä allelaitto.
Oma kokemus
Parempi pito. Sen huomasin sadesäällä kiihdyttäessä. Alkuperäiskumi sutaisi sateisella asfaltilla helposti. Auton rengas, halpismalli, ei sitä tehnyt näillä hevosvoimilla. Auton kumi kun on pehmoisempaa kumia. Näin minulle rengasliikkeessä kerrottiin. Tässä omia kokemuksia eli muuta selitystä.
Jos tekisi pinnapyörät
Auton peltivanteesta saa kyllä vanteen kun keskiön irrottaa. Hyvä maalaus vain pintaan. Ensin on, tietenkin, homma saada aikaiseksi pyörän keskiö ja laakeripesät sekä paikka sysäyksenvaimentimelle. Pinnauksen osaisin sekä rei´ittää vanteeseen, tehdä vanteesta ilmatiiviin, sisärenkaattoman sekä rihdata vanteen oikeaan kohtaan pyörännavan suhteen. Onpa näitä tullut tehtyä. Mutta keskiön kanssa voisi tulla ongelmia. Jos vanhan vanteen särkee ottaen siitä keskiön niin eipä jää varalle mitään. Toisaalta keskiön valauttaminen muotteineen ja koneistaminen olisi aika iso ja työläs homma. Laakereillekin paikat pitää tehdä. Mahdollista mutta epätodennäköistä. Toinen tapa olisi tehdä keskiö hitsaamalla. Se vaatisi aika hyvän hitsarin ja koneistuksen. Teräksestä tulisi painoa. Alumiinista valamalla saisi kevyemmän keskiön mutta vaatisi aika paljon tekemistä ja suunnittelemista jo muotin tekoon. Jos pitäisi tehdä vaikka tuhat takapyörää niin se, ehkä, olisi kannatavaa jos olisi kysyntää.
Pesu ja muu siistintä
Puhdistusta ja, eritoten, vahausta helpottaisi jos ottaisi jarrulevyn ja abs-kehän irti. Toistaiseksi en ole vaivautunut vaan olen käyttänyt kaikenlaisia pikku vippaskonsteja pesussa tiskiharjaa ja vanhaa hammasharjaa myöden. Etupyörän suhteen, puhdistusta ajatellen, ovat isokokoiset jarrulevyt tiellä. Painepesuri on kätevä moneen paikkaan mutta etu- ja takapyörän napojen pesemistä pesurilla välttäisin. Tulee kalliimpaa remonttia maksettavaksi jos laakereihin pääsee vettä. Sama koskee ohjausta ja takahaarukan laakerointia.
Laakereiden suojat
Niinsanotut suojatut laakerit eivät ole kovin hyvin suojattuja. Niiden rulla- tai kuulakehän sivuilla on metallivahvisteiset kumitiivisteet. Niissä, erityisesti tiivisteen ulkokehän huuli on varsin ohut ja periksiantava. Se ei kestä mekaanista kuormitusta juurikaan. Kuten painepesuria. Kuluessaan sen tiiveys heikkenee. Lisäksi on olemassa ilmiö joka vaikuttaa eritoten ulkoilmassa säilytettäviä ajoneuvoihin: ilman kosteuden ja lämpötilan vaihtelu. Kun pyörällä on ajettu ovat laakerit lämmennneet ja niiden sisältämä ilma on laajentunut ja purkautunut ulos tiivistyksestä huolimatta. Sitten kun ajoneuvo pysäytetään niin alkaa jäähtyminen. Jos olosuhteet ovat kosteat, kuiten sateella tai yöllä on usvaa ja lämpötila laskee runsaasti niin laakeri vetää sisäänsä joko silkkaa vettä tai ainakin kosteaa ilmaa. Tämä kun toteutuu toistuvasti on korroosiolle hyvä mahdollisuus edetä. Laakerit ovat terästä ja osittain karkaistuja. Ovat ruostuvaa ainetta. Erityisesti elokuun ja sitä syksyisemmät säät ovat altistavia.
Puolikelluvat jarrulevyt
Levyjen navat ja varsinainset jarrulevyt on kiinnitetty niiteillä ja jousilevyillä toisiinsa. Näin saadaan kompensoitua lämpötilavaihtelusta johtuva jarrulevyn laajeneminen. Jos haluaa irrottaa jarrulevyn tai kaikki levyt on ne hyvä merkitä missä asennossa ovat vanteen keskiön suhteen ja mikä levy milläkin puolella. Kyseessä kuitenkin on varotoimenpide. Vaan jos huonosti käy niin jarrulevy(t) voi(vat) alkaa nypyttämään. Levyn keskiöstä jarrulevyn irroitus ei onnistu kuin rikkomalla kiinnikkeet. Käytännössä ostetaan aina uudet levyt kokonaisuutena. Hinnasta en tiedä mutta veikkaan että muutamalla satasella pörssi vajuu.
Jarrusatulat
1400:sen jarrusatuloiden mäntien suojaksi ei ole laitettu, vanhemmista malleista tuttuja haitarikumeja. Sen sijaan jarrumännät ovat pintakäsitellyt jollain hapettumaa estävällä aineella. Metodia en tiedä. Viimeksi tarkastelin takajarrusatulan mäntiä ja testasin niiden liikkuvuuden ja siisteyden. Muuton jarrujen kanssa ei ole ollut hankaluuksia. Etujarrupaloja on kulunut runsaasti mutta takajarruun vasta kolmannet palat. Etujarruihin jarrupalojen vaihto on helppo etukautta mutta takasatulaan hieman vaikeampi kun joutuu irrottamaan satulan jarrukilvestä. Tai jos takapyörä on muusta syystä irrotettu niin työskentelytilaa on enemmän. Voi renkaanvaihdon yhteydessä tarkistaa asian.
Jarrupalat takana
Uutenakin takajarrupaloissa on varsin ohut jarrumateriaali. Ei kovin montaa milliä kulutusvaraa kun on jo rauta rautaa vasten. Tässä pyörässä oli toinen paloista kulunut enemmän. Siihen ei ole kovin montaa syytä: satula liukuu, palojen kulumisen myötä, siten että ne kuluisivat yhtä paljon kumpikin. Jotain kankeutta satulan liu'uissa on ollut. Käsin liikuttaessa en, kuitenkaan, huomannut liukukyvyssä isompaa eroa. Toinen jarrupaloista oli siis vähemmän kulunut. Jarrupalat eivät takajarrussa ole keskenään paikkaa vaihdettavia kuten on etujarrupaloissa.
Jarruletkut ja putket
Kohtalaisen vapaat huollon suhteen. Jarruletkut ovat niinkutsuttua metallipunosletkua. Nyt, pyörän ikäännyttyä, olen huomannut että etujarrun letkujen pinnoitus on hieman tummentunut läpinäkyvyytensä suhteen. Pysynevät toimintakuntoisina kunhan tarkistaa etteivät letkut hierrä mihinkään rakenteisiin. Vaikka letkut ovatkin punosletkuja niin niilläkin on käyttöaikansa. Hinnoista en ole tietoinen. Toisaalta, letkuja saa ihan metritavarana ja voi itse tehdä sopivat letkut.
Jarru- kytkinneste
Vaihdan säännöllisesti. Kilometrien mukaan. Tietenkin aika hapettaa ja kostuttaakin nestettä ja jarrusatuloissa ovat suuret lämpötilavaihtelut. Se, toki, riippuu siitä kuinka kovaa ajaa ja jarruttaa. Pitää muistaa se että pyörän massa on melkoisen suuri ja siten jarrut joutuvat raskaammalle kulutukselle kuin kevyessä sporttipyörässä. Jarruneste on herkkä kosteudelle. Jos se saa kosteutta niin sen kiehumislämpötila laskee romahdusmaisesti. Siksi kytkin- ja jarrunestesäiliöiden kansissa ovat melko jämäkät "haitaritiivisteet" joiden yläpuolelle pääsee ulkoilma mutta alapuolelle ei. Haitarikumi suojaa ja sallii nesteen näennäisen määrän vähenemisen. Ei se vähene vaan jarrupalat kun kuluvat niin jarrusatuloihin siirtyy jarrunestettä kulumisen myötä. Sama nestoimisella kytkimelläkin mutta vähemmässä määrin.
Kytkinneste
Samaa kamaa. Se ei joudu koville rasituksille mutta vanhenee sekin. Neste on siihenkin hyvä vaihtaa. Jarruneste ei ole erityisen tyyristä ja sitä myydään autokäyttöön tarkoitetuissa isohkoissa astioissa joten kerralla tulee ostettua useamman vuoden nesteet. Toki jarrunesteellä on ikävä tapa vanheta jolloin sen ominaisuudet kärsivät. Eli sieltä tallinperän hyllystä pois yli viisivuotiaat "kurat". Nesteen vaihto on helppo: liitin löytyy akkutilan vierestä. Hommaan tarvitaan isohko injektioruisku, pätkä läpinäkyvää muoviletkua että näkee ettei sekaan mene ilmaa vaan vain jarrunestettä. Toinen tapa on laittaa neste kulkemaan jarrunestesäiliöstä abs:n kautta jarrusatuloihin. Riippuu ratkaisusta pitääkö olla virta päällä.
Pyörän säilytys
Itse säilytän pyöriäni joko asunnon läheisessä talossa lämpimässä autotallissa suviaikaan tai Kerhollani talvella tai jos en niitä muutoin käytä. Myös Verstaallani on hieman säilytystilaa. Ulkona en säilytä. Siitä on huonoja kokemuksia ja huonoin syy ei ole sade. Lapset käyttivät kiipeilytelineenään tai piilopaikkana kun oli huppu pyörän päällä kun pyöräni oli parkkiruudussa. Olen nähnyt myös aikuisia henkilöitä ja lapsia istuvan pyöräni päällä ja kun olen kysynyt syytä niin vastaus on: halusin koittaa tai että lapsenikin tietää nyt millainen moottoripyörä on. Kerran meni yhden koittajan autoon istumaan Orituvalla. Kun hän huomasi minut kuskinpaikalla niin alkoi kauhea messu. Että kenenkä luvalla...
Jatkoa seuraa, ehkä kuvia myös kunhan tästä Kerholle kömpisin... Coronalla oli 5.12. perjantaina ja lauantaiaamuun asti hyvät bileet. Olin myöhään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti