California 1400 GTS Etukumi vaihdettu

 

Henki pois kumista 
Yli kymppitonnin ajettu Metzeler eturengas tuli tiensä päähän. Keskellä on pintaa vaikka kuinka paljon mutta sivuilla ei enää. Eritoten vasen sivu on kulunut kulutusmerkkeihinsä asti ja jopa alle. Se on hyvin tyypillistä sillä tiet ovat lievästi kaltevia ja kiertoliittymät ja tavallisetkin risteykset kuluttavat rengasta vasemmalle kääntäessä. Ilmeisesti ns. double compound-rengas. Siinä kovempaa kumia oleva keskiosa ei juuri uutta häpeä mutta sivut ovat sakkokunnossa. Painetta kumissa on ollut noin 2,5 baaria. Pyörässä on abs-jarrut niin on hankala päätellä sitä käyttämällä millä jarruvoimalla rengas lukkiutuisi kuivalla ja märällä pinnalla jos tekisi ns. lukkojarrutukset. Toisaalta, harvoin on ollut tarve. 

Ostin sporttisen
Tällä kertaa Pirelli merkiltään. Profiili hieman matalampi kuin alkuperäiskoossa. Varsin sporttinen ja hyvin halpa. Lähipäivinä, joko kaveri tai minä, väännämme rengaskoneella kumin pois vanteelta ja uuden tilalle. Tasapainoituksen teen itse. Pitää ostaa uusia painoja muutama kymmenen grammaa. Odotan että Pirelli kestänee tämän suven. Asiasta myöhemmin lisää. Kilometreistä, ajomäärästä ja -tyylistä riippuu kuluminen kovasti. Olettaisin että Pirellissä on pehmeämpi kumilaatu kuin Metzelerissä. En odota kovin monen suven suoritusta. 

Nyt on aika varattu
Renkaavaihdon alustava ajankohta, varauksin, on Verstaani naapurissa keskiviikkona alkuiltapäivästä. Metz lähtee ja Pirelli menee alle. Suuntaisnostin eturungon alle, jarrusatulat irti, akseli pois ja etupyörä on kourassa. Pyörimissuunta pitää merkitä vanteeseen. Irrotetusta etupyörässä, kun päällikumi on irti, on vain yksi mahdollisuus päätellä pyörimissuunta: venttiilinkarassa mutka on oikealle. Mutta vaihtajalle se asia, kertomatta, ei ehkä toteuta oikeaa pyörimissuuntaa renkaan asennuksen yhteydessä. Näitä asennuksia näkee silloin tällöin muiden pyörissä kun asiaa ei ole osattu huomioida. Laitan palat maalarinteippiä molemmin puolin vannetta ja niihin nuolet. Kun renkaan pyörimissuunnan merkinnät ovat samansuuntaiset kuin vanteenkin niin virhemahdollisuus minimoituu.

Vanhan kumin tietoja. Leveys, profiilisuhde, tyyppi, koko tuumissa ja nopeusluokka. Kantavuus 267kg ja max. nopeus 210 km/h.

 

Riittää 

Toki rengasvalmistaja on huomioinut että kestävyysraja on hieman korkeammalla kuin on ilmoitettu. Tuskin raskaasti varusteltu Californiani tavoittaa kunnolla edes kahtasataa. Kolme takalaukkua, isoin mahdollinen pleksi ja paljon muuta vastaanpanevaa jälkiasennusta joka tuo ilmanvastusta kovaa ajamiseen. Mutta satakuuskymppiä on herkässä, viitosvaihteella, kuutosella pitää vauhdin varsin hyvin. Vaan ei juuri tarvitse kun ajan, pääasiassa, kotimaan teillä. Kaverit, jotka ovat käyneet Eurooppaa kiertämässä, kertoivat että iso Cali on melko juoppo bensiinille kun vauhti ylittää 160 km/h ja huoltiksilla pitää poiketa taajaan. Hiljempaa ajamalla, noin sataaneljääkymppiä, pääsee pidemmälle ja lyhyemmässä ajassa ja säästyy bensaa ja takakumin pintaa. 

 

Paino

Pakattu 1400 California GTS painaa kahden hengen kuormalla ja matkavarusteilla yli puoli tonnia. Siksi renkaan kantavuus pitää olla ylimitoitettu. Ainakin teoriassa voi, hetkellisesti, takarengas saada suuren kuorman mutta eturengas joutuu kannattamaan huomattavasti enemmän sillä kovassa jarrutuksessa sekä pyörän massa että liikevoima ovat paljolti etupyörän varassa.

 

  Vanhan kumin markkinamerkintä. Suositeltava rengas vaikkakin hieman hinnakas. Ei saa satasella.

 

Metzelerin kulumamuodot. Pyörimissuunta kohden katsojaa.

   

Uusi Pirelli purettu pussistaan.

 

Pirellin vastaavat merkinnät. Vain ärrä puuttuu. Eli vyö.

 

Paholaisen tarrassa syventäviä tietoja.

 

 Pyörän tasapainoituskone. Kätevä ja rivakka laite.

 

Mitä tarvitaan

Em. kapine ja malttia sekä tasapainotuspainoja. Toimi perustuu vallitsevaan maan vetovoimaan eli helppoa fysiikkaa. Pyörä laitetaan navastaan akseliin jonka kartiot kiristetään huolella ja suoritetaan tasapainoitus kokeilemalla mihin kohtaan ja kuinka paljon painoja laitetaan. Viiden gramman tarkkuus riittää matkamotoristille. Suoritin tasapainotushomman omatoimisesti. Rengaskonetta käytti vuokraisäntäni.

 

En ollut ainoa

Oli toinenkin motoristi asialla enkä tiedä olisiko tullut, lähtöni jälkeen, muitakin sillä silloin työssäkäyvät ehtivät asialle. Vain jäsenille.

Pirellin kuvio ja muoto.

Pirelli oikealta puolen asennettuna vanteelle.

 

Ajotuntuma

Ei voi oikein vertailla kuin kuluneeseen Metzeleriin. Ajotuntuma kevyt ja jämäkkä. Nätisti taipui kurveihin. Kovasti en kanttaillut. Pitää sisäänajaa renkaan pinta hieman karheammaksi lisäämällä kallistuskulmaa vähitellen. Äkisti alkaen voi tulla mukku.

 

Tasapainotus

Viiden gramman tarrapainoja tarvittiin yhdeksän kappaletta että etupyörä tuli tasapainoon itsensä kanssa. Kuvassa yllä painot ovat jarrusatulan kohdalla poikkipäin.

 

Muut oheistoimet

Vanteen puhtaus eli isommat saviläjät pois että tasapainotus onnistuu. Tarkkuus viisi grammaa joka on aika vähän. Ainakin käytännön matikalla. Laakerien kunnon tarkistin. Olivat kunnossa. Ei jurinaa, nykäyksiä eikä klappia. Keskiholkki oli puhtaahko mutta päätyholkeissa sekä huulitiivisteissä oli puuhaa puhdistamisessa. Puhdistin ja laitoin uudet vaseliinit. Ei paljoa mutta niin että kaikki metallipinnat ovat ohuen rasvakerroksen peitossa. Sama etuakselille eli ikäänkuin maalataan osat vaseliinillä ohuesti. Nämä ovat asioita joita ei normaalissa renkaanvaihdossa juurikaan huomioida. Jos ruostetta, tai muuta hapettumaa, ilmenee niin vika on huollossa.

 

Seuraan

Kuvaan rengasta ja kerron miten sillä menee. Siitä tullee oma artikkelinsa joskus. Toistaiseksi, noin neljänsadan kilometrin jälkeen, ei valittamista. Pyörä kulkee nätisti. Tein iltapäiväajelun Lahtikaupunkiin paikalliselle moottoripyörämuseolle ja takaisin. Menomatka isoa tietä välillä Tampere - Lahti ja paluu reittiä Lahti - Asikkala - Padasjoki - Auttoinen - Kyynärö - Kuhmalahti - Kangasala - Tampere. Sai hieman aukoa kaasuläppää mutkateillä. Koko reissun keskikulus oli 5,4 litraa sadalle. Kerrottakoon että Tre - Lahti - Tre -matkalla ei juurikaan kuutosvaihdetta tarvittu. Mietin koukkaamista Hämeenlinnan kautta josko siellä motoristikaverini, kilvanajaja ja bemarimekaanikko Repa keittäisi sumpit mutta ajatus jäi vain aikeeksi.

 

Takarengas

Maksoi, käytettynä ja vanteelle asennettuna 20€, jossa on vielä kulutuspintaa tämän suven tarpeiksi. Henkilöauton 205 leveä kumi. Tällä kertaa amerikkalaisvalmiste. Ei metelöi ja täyttää vaatimukseni joista tärkeimmät ovat musta ja pyöreä. Toki valkosivurengas olisi extraa. Välillä on ollut mutta ovat kalliimpia kun peruspirellit.

 

Vanteen kunnostusta

Kunhan nykyinen, tämän päivän sadekausi on ohi, niin takavanteen kiveniskemät peitän, väliaikaisesti, muutamilla tipoilla mustaa nk. paukkupullomaalia eli ensin suihkutetaan, esimerkiksi pullon kansirasiaan hieman maalia, odotellaan hetki että maalin ohenne hieman haihtuu ja sitten, esim. tulitikun väärä pää kastetaan maaliin. Sitten maalitippa siirretään tikun nokasta pestyyn ja kuivaan vauriokohtaan. Annetaan hetken kuivahtaa ja ajoon. Talvella pyyhin liuottimella vanteen ja liuottimen mukana lähtee paukkupullomaali. Kun se on tehty voi aloittaa sekoittelemaan vanteen väristä kaksikomponenttimaalia ja, esimerkiksi, terävällä vesivärisiveltimellä siirtää maalitippa kerrallaan vauriokohtaan. Jos on isompi vaurio tai vauriokohta päässyt hapettumaan niin hienolla hiomakankaalla puhdistetaan pinta, pohjamaalataan ja, pohjauksen kovetuttua, viimeksi sivellään tasapääsiveltimellä maalipintaan uusi maali. Pari kuukautta kovettumista. Jos käy niin että pinta on vielä röpelöinen voi sen vesihioa sileäksi. Jos hioessa käy niin että pohjamaalikin vahingoittuu niin homma pitää uusia niiltä osin. Talvella kun on aikaa...

 

Vanteen vauriot

Useimmiten reunassa. Se on, toisinaan, huolimattoman rengasasentajan tuotos. Jos alumiini näkyy niin on syytä, jos haluaa että vanne on siisti ja hyväkuntoinen pitkään, kohdat korjata. Kiveniskemät ovat toinen vaiva. Niiden vikakohdat näkyvät pieninä pisteinä. Tummassa vanteessa usein vaaleina kohtina. Moni vannevalmistaja maalaa vanteensa alumiinin väriseksi. Siinä ei naarmut ja kiveniskemät juuri näy. Yksi vannevauriotyyppi on kuskin huolimattomuutta: ajetaan, niin kuin tamperelaisittain sanotaan, kiinni rotvalliin eli kadun reunakiveykseen kadun suuntaisesti. Saattaa syntyä isompikin vaurio ja korjauksessa on enemmän tekemistä. Voi olla että vanteen alumiinia pitää hioa ennen maalausta sileäksi.

Kumin ostomesta
Poikkeilen usein Storm-Motorilla sillä se näkyy lännessä kuudennen kerroksen asunnon ikkunasta talvella vaan ei suvella kun puissa on lehdet. Toisinaan tarttuu kaikenlaista muka-tarpeellista matkaan. Nyt olisi tarpeen uusi, hieman arvokkaampi, actionkamera sillä toinen kameroistani, se vanhempi, on hieman vioittunut pitkän uransa aikana. Kameroita ja renkaita saa sieltä. Muunmuassa.

Etujarrulevyt
Vaikuttavat kulahtaneilta. Vasta reilu 62000 kilometriä takana ja levyt vaikuttavat kulahtaneilta. Pitääkin mitata mikrometrillä ohuimmasta kohtaa pitääkö levyt vaihtaa. Homma ei ole iso: etupyörä irti ja ruuvit auki eli vanhat levyt metallinkeräykseen ja uudet tilalle. Uudet jarrulevyt tulivat mukana kun ostin pyörän uutena. Vaihtohomma talven -25 - 26 talven aikana. Jos on tarvetta.

Jarrupalat
Kunto hyvä sillä vaihdoin ne menneenä talvena. Ovat kuluneet tasaisesti ja jarrutuntuma on hyvä. Pehmeimmät Brembon mustat palat. Eivät ole tehokkaimmat mutta mukavat tunnoltaan ja pysäyttävät riittävästi minun ajotapaani nähden eivätkä syö jarrulevyjen vahvuuttaa urakalla kuten sintteripalat. Toki Alpeille en näillä paloilla lähtisi.

Kaverille kans
Motoristituttavani kävi myös vaihdattamassa kumejaan sillä molemmat renkaat olivat kuluneet sakkorajoille. Hommat sujuivat kivasti sanailun merkeissä ja juttuja kertoen. 

Takapyörä paikoillaan, remmi ei vielä.

Muuta puuhastelua
Tein tämän sivulaukkujen pikkuparannuksen jo vuosia sitten. Huomasin että takalaukkujen salpojen kiinnitysruuvit saattoivat, huolimattomasti käsitellessä, osua salvan kromipintaan jolloin niistä jäi naarmuja. Eihän sellaista voi kestää. Uretaanituubista törkkäsin ainetta hieman ruuvien pehmentimiksi. Molempien takalaukkujen kansiin. 

Mc-kerho
On miellyttävää olla moottoripyöräkerhon jäsen. Toki se maksaa jonkin verran vaan onhan meitä maksajia. Olen, enää, vain kolmen kerhon jäsen. Hyödynnän jäsenetuja kuten alennuksia, tilaisuuksia, palveluita ja muutamaa muutakin seikkaa kuulumalla kerhoihin. Jos tulee ongelma niin ratkaisu, usein, tapahtuu kerhojen kautta ja varsin rivakasti. Ohessa kannattaa tietää henkilötasolla kuka on kuka.

Takalaukkujen pikku viritykset
Jos käy niin että salpa on kiinni-asennossa mutta kansi on alhaalla niin salpaan tulee naarmuja. Siksi alla on siihen korjaus. 

Uretaanikittimöykky kahden pienen ruuvin peitteenä. 

 Takalaukun kansi laskettuna em. kumipehmusteen varaan salpa raottimena. Pyörän maalipinnan tämänkeväinen tiepölykertymä. Mökillä pesen jos en ennen.

Tuuletusta
Kun salvan jättää kannen takareunan alle pääsee ilma, talli- tai katosolosuhteissa, kiertämään laukussa ja mahdollinen sinne kertynyt kosteus pääsee pois. Pysyvät kamat paremmassa kunnossa. Ainakin itsellä on, alituisesti, mukana työvälineitä kuten veitsi, kirves ja muita tarpeellisia vehkeita kuten etu- tai takapyörän irrotukseen tarvittavat. Jos reissussa tulee vaurio. Aina ei voi valita poutasäätä tai katosta ylle kun laukkuja joutuu reissussa aukomaan. Eräänkin kerran ukkosmyräkän alla. Sama telttaillessa.

Vesitiiviit sivulaukut
Ainakin jos ei sateella aukoa tarvitse. Joskus on tullut tahatontakin kosteutta laukkuun sillä oluttölkki on hiertänyt tärinän avaustuksella johonkin terävään ja purkanut sisälmyksensä laukun sisään. Pohjassa on vuotoreikä josta, hiljalleen, pääsee isoin osa nesteestä pois. Mutta rakenteisiin sitoutunut neste jää. Varsinkin jos laukussa on vaatteita tai muuta imukykyistä. 

Muistelma renkaanvaidosta
Erään kerran Ilomantsissa olimme, silloisen tulevan exän kanssa reissussa, keskellä viikkoa, ja hänen Ducati 906 Pasonsa takakumi ryhtyi "poikimaan" eli kankaat näkyivät. Tyhjääntyminen ei ollut kaukana. Kiirettä ei ollut, kuten prätkäreissuilla ei yleensäkään pidä olla, sillä vasta maanantaina saisimme uuden kumin. Linja-autorahtina tuli. Harvinaisuus, tosin ylivuotinen, halvalla, kun oli kuusitoistatuumainen ja hyvin leveä, mistä muiden merkkien harrastajat, niihin aikoihin, eivät edes ole kuulleet, oli vihdoin, tontilla. Eikä kulunut yhtään matkallaan Helsingistä Ilomantsiin. Siis yli 500 kilometriä reserviä lisää reissumme jatkoon renkaan suhteen. Ajettiinhan sitä, melkoinen kierros, silloinkin. Ei kaaduttu eikä muitakaan ongelmia ilmennyt. Itsellä alla oli Centauro 1000. Kaksisataakiloinen mekaanisesti ahdettu ohc, neliventtiilikansinen tonninen pikkusportti.

Liittyy välillisesti, muusta jutusta erillinen höpötys
Tapahtui paljon myöhemmin kun olimme, pääosin, lahtelaisella kaveriporukalla liikkeellä. Tarkoitus oli käydä ja kulkea eniten idässä. Karjalat, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa ja Itä-Lappi. Käynti, ainakin erään Norjan viranomaisen näkemyksen mukaan, EU:n itäisimmässä pisteessä, Vuoreijassa. (Kveeniksi Vuorea.) Silloinkin kävi niin että porukan ainoa Ducati-kuski, antamani renkaanvaihdon kehotuksesta huolimatta, mutta, kuitenkin, Helsinkiläisen rengashuollon suosituksesta, lähti hieman kuluneella kumilla matkaan. Se oli "kankailla" jo Kemijärvellä. Tässä hyvin suositussa Monster-mallisssa 17-tuumainen, yleisesti saatavilla oleva, vakiokumi. Soiteltiin ympäriinsä, parille paikallistutullekin, mutta vain Oulusta löytyisi huomenissa ko. rengas. Yöpyminen Kemijärvellä ja kohti Oulua körötellen hiljokseen koska toimitus muualle Pohjolaan kestäisi pitkään ja rahat menisivät terassi-istumiseen. Matkahan ei ollut kummoinen poikki maan ja olimme rengasliikkeessä hyvissä ajoin. (Oulu, tuon rengasvaivaisen Ducati-leidin synnyin- ja kotikylä. Vaan lähtenyt Stadiin ansioiden perässä missä yhteydessä häneen ja hänen veljiinsä tutustuin. Nykyisin taitaa asustella rouvana Oulussa ja luopunut moottoripyöräilystä.) Hiukan matka piteni mutta olihan meillä aikaa. Rengas saatiin alle ja uusi yritys kohti pohjoista. (Miksi rengas kuluu: pohjoiseen mennessä, talven jäljiltä, asfaltti on varsin karheaa ja siliää vasta kun kesäaurinko sitä hieman pehmentää. Jutun tapauksia on sattunut monelle ystävällenikin. Uudet, kovahkot, kumisuolet alle ennen lähtöä jos on Norjaan mieli. Norjan asfaltti on erilaista kuin meillä. (Samaan suuntaan on menty täälläkin: enää ei käytetä "pehmeää" harjusoraa vaan tilalle on tullut "kova" kivimurska.)

Kveenit
Norjalais-kveeniläinen-mc-kerho Vuorean saarella, joita olimme tulleet tapaamaan, olivat käyneet jo pari kertaa aiemmin suomalaisten motoristien Juhannusjuhlilla. Joissa heihin olin tutustunut. Hyvälaatuista ponua oli heillä matkassa silloinkin. Toki kveenikulttuuri yhdistää heitä ja suomalaisia sekä, ylipäätään, pohjoismaalaisuus.)  (Kveeni on kiva kieli. Vaatii hoksottimia ymmärtää, ainakin minulta. Saame on jo paljon vaikeampi vaikka samaa kieliryhmää onkin. Saamen murteita taitaa, pelkästään Suomessa, olla kolme ja idempänä lisää. Aina Uralin tuolle puolen asti. Ugrilaiset kielet ovat levinneet laajalle vaikka puhujia on vähän. Oma kieliosaamiseni on suppeahko: työelämässä kielinäni ovat olleet suomi ja englanti. (Amerikanenglanti) Jossain määrin osaan ruotsia että jutulle pääsee, sen verran italiaa ja espanjaa että en juomatta, syömättä ja kyydittä jää mutta venäjä ei enää oikein taitu ja on jäänyt, sattuneista syistä, taka-alalle jo melko kauan sitten. Muutama sana saamea löytyy valikoimasta jos oikein ponnistaa.)

Kerettiin tapaamaan
Ilomantsi ei ole turha mesta. Siellä asuuu oikeita ihmisiä. Pirkanmaalaisena maalaispoikana, joka on syntynyt Näsijärven rannalla, pidän itseäni kohtuullisena kalastajana. Ilmeisesti en ole, kuten kohta selvisi. Sillä mantsilainen isäntäni otti luulot pois. Siitä, ehkä myöhemmin, jos kehtaan. Muutoin oli oikein kivaa hänen perheensä parissa. Aikaa siinä ja siitä kului. No, tulevasta exästa tuli hiljalleen kiertoon-x ja parin käänteen jälkeen tuli kuvioihin nyxä. Kerrottakoon, kuitenkin, että kavereita ollaan exän kanssa ja hänen aviomiehensä kanssa laitettiin firma pystyyn ja pysynyt on jo pitkään. Koskaan ei voi tietää, etukäteen, että mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Kun taannoin kävin Mantsin keskustassa niin en tavannut exän siskoa enkä edes aikonut. Vaan exä siitä ystävällisesti ilmoitti että minut oli nähty. Olen, kuulemma, edelleenkin, tervetullut Mantsiin. Onpa tiedossa mukava päivän, tai kahden, ajotaival yhteen suuntaan. Tai hieman pidempi sillä takaisin Tampereelle lie palattava jos en muuttoilmoitusta tee. 

Renkaavaihtomestassa uudelleen
Ilomantsin näkötornissa kannattaa poiketa hissillä jossa on paikallisten nuorten taidetta nähtävissä hissikuilun seinässä matkalla ylös tai alas. (Huipulla laadukas baari ja A-oikeudet.) Myös paikallisen viinitilan myymälässä voi käydä ihailemassa maailman harvinaisimpia viinejä, sekä maistelemassa että, eritoten, ostelemassa. Tummaa, hapanta ja makeaakin. Jälkimmäinen maistuu neitsyenkin suussa. Myöhemmin, paikkakunnalla käydessäni, istui em. tornin itäsivulla, joka viikonpäivä, jos baari oli auki, vanhempi herra, joka päivysti itään. Uteliaisuuttani kävin kysymässä että miksi hän jo monentena päivänä siellä istuskeli viinilasi kourassa. Hän kertoi syyn: vahtii itärajaa sillä siitä näkyy pitkälle menetettyyn Karjalaan. Sanoi olevansa Valtakunnan Vahti sillä hän vakuutti että Venäjän joukot ne tästä tulevat yli. Mielenkiintoinen ennustus...

Renkaan vaihto Ilomansissa
Takapyörän irroitus ketjuvetoisesta pyörästä on helppo. Seuraava toimi herätti huomion. Paikallisen rengasliikkeen asentaja laittoi vanteen koneen päälle. Pääsin hätiin sillä hän oli ottanut rengaskoneen kolmella sakaralla kiinni puolikelluvasta jarrulevystä. Rengassälli ihmetteli asiaa. Näin heillä aina tehdään. Samoin kuin auton vanteesta, päästetään renkaan henki pois, puristetaan erillislaitteella rengas vanteelta, otetaan rengaskoneella kiinni vanteen reunasta, vannetta naarmuttamatta, mieluimmin muovitassuilla ja vasta sitten ryhdytään nimenomaisiin rengastöihin. Vakuutin että niin pitää toimia. Ainakin sillä kerralla.

Kuva
Vanhasta gummista tulee jatkeeksi digikuva tähän kunhan joudan. Tuskin, kunnolla, ylipäätään, aina kerkeä. Ei ehdi edes joutaa naapuritaajaman paikalliseen Multsun pubiin eli Kansan Baariin. Nyt, torstaina, on lievää kuumeilua. Viime yökin oli hieman levoton. Ehkä sain jonkin tartunnan viikonlopun kokoontumisessa. Krapula ei voi näin pitkään kestää.

Taitaa kestää 
Tällä viikolla kolme käyntiä sairaalassa. Osa ihan perustutkimusta. On tehty röntgeniä, ultraa ynnä muuta syyniä. Nyt on ihan hyvä olo kello 23 pe. iltana 30. toukokuuta. Poikkesin parissa baarissa kotimatkalla. Nuorisoa oli runsaasti liikkeellä kaupungilla lukukauden päättäjäispäivänä. Mukava oli katsella terassilta ohi kulkevaa kansaa ja jutella paikallisten kanssa. (Seuraava ehtoo Pyynikin Atlaspuiston Rosendahlin rannassa olikin ollut oikein kaatajaiset: poliisi kertoi että satoja litroja kaatoivat alkoholia maahan alaikäisten ulottuvilta. Mitenkähän nurmikko jaksaa?)

Ajoittain
Gruppo Moto Guzzi Finlandian Foorumi ei ole avautunut minulle. Onko vika täällä vai muualla? Toisinaan aukesi aiemmin satunnaisesti. Muutoin, nyt tulee Not Found -teksti ja pahoittelut. (Lisäys: toinen päivä kesäkuuta, ja edelleen, ovat Gruppon sivut, ainakin minulle, näkymättömissä.) 

Jaaha
Iltapäivä on koittanut sateisen kesäkuun  ensimmäisenä maanantaina. Vettä sataa ihan sopivasti. Järjestelin autotallin tavaroita, kannoin pakettiauton perään mökkikamoja eli työkaluja pakillisen, jupisin naapurin kanssa säistä ja muusta kuten tapana on ja siinä sivussa asettelin pyörän action-kamerat telineisiinsä. Vaikuttaa siltä että tänään ei sitten muuta tapahdukaan ennen iltaa joten nostan ahterini ja laitan Venus Specialin renkaisiin ilmaa sekä polkaisen parin kilometrin päähän lähiöpubiin. Siellä on viitosen ilta eli janoisten yhteiset säästötalkoot. Menestys varma. Sekä hyvä päivä. Joka kuun ensimmäinen arkipäivä on tonnit tilillä.