Koskibaariin
Seudun motoristitapaamispaikka. Tiistaisin on, muiden ohella, paikallisen Guzziporukan tapaaminen. Hyvästä säästä huolimatta tai juuri siksi oli kävijöitä vain neljä. Mutta paljon juttua siitäkin syntyi. Höpinöistä eikä niiden suorittajista ole kuvaa mutta miljöötä kuvasin siinä ohessa. Toki Siurossa, tuo korkeahko mäki, kosken rannalla ja helposti saavutettava Tre - Pori -tieltä Murhasaaren kupeesta (Tie 11) poiketen suuntaan Linnavuori - Siuro. Siuron kylältä oikealle on kaksoiskylä Siuro - Kulju. Arkkitehtuuria ja tunnelmaa molemmin puolin koskea. Tyrvään suuntaan on mukava mutkatie. Kylältä itään pääsee paikallistietä hiljokseen Nokialle ja sieltä vaikka minne.
Siuron jääkauden jälkeinen historia
Liittyy Saamen kansaan ja kieleen. Siuro, sikäläisittäin, tarkoittaa tietynlaista jokien yhtymää. Tässä tapauksessa kosken ja virtaavan järven kohtaamista. Kokemäenjoen alkupäätä.
Nuoruusmuistelu
Olin, heti varusmiespalvelun jälkeen, töissä Linnavuoren kallion sisään louhituissa "luolissa" eli lento- ja merimoottorihuollossa. Pari vuotta vain sillä fyysiset halut veivät muualle. Mutta teknillisen työuran siellä saattoi aloittaa maalaispoikakin. Jotain muistan niitä tapauksista kun suoraan töistä lähdettiin porukalla Koskibaariin. Varsin viihtyisää oli se aika. Yhtäkään baarista paluuta en muista. Pari kilometriä silloiseen majoitukseen. Yksiö vessalla ja kylmä juokseva vesi. Toki vesi oli juomakelpoista. Teetä ja kahvetta keittelin ja stereoita kuuntelin. Samat B,6O on käytössä edelleen. Ravintola Vuorenhovissa kävin syömässä. Torstaisin Nokialla ja joskus Tampereella kaverini ja usein yhden serkkuni ja hänen, jo edesmenneen, miehensä luona. Terveiset Merjalle!
Lähialueen muuta
Kuuluisa Maisematie löytyy Siurosta lähtiessä kun ajaa pohjoiseen Linnavuoren ohi, Porintien ali ja jatkaa mutkaista mutta kohtuullisen hyväpintaista tietä kohti Hämeenkyröä. Matkalla, Miharissa, tulee risteys vasemmalle. Sille kääntyen löytyy se maisema jossa on kuvattu kansallisromanttisia elokuvia sillä ei pirkanmaalaismaisema juuri siitä parane vaikka minne menisi ja päällään seisoisi. Mahnalankylältä löytyy Yrjölän marjatilan kahvila monine palveluineen ja todella laaja pelto- ja järvimaisema. Alue on varsin vireä. Teen sinne erikseen ajelun kunhan joudan ja laitan kameran tallentamaan ajotapahtumaa. Mutta en näytä, malliksi, kuin pienen pätkän tähän yhteyteen. Ei kannata pidättää henkeään vartoillessa. Jahka kesä saa.
Lisää muuta
Em. tieltä kun kääntyy, Hämeenkyrön suuntaan ajaessa vasemmalle, sillan yli, on pienen matkan päässä oikealla Töllinmäki eli kirjailija F.E. Sillanpään syntymätorppa. Myös, jos on intoa, läheinen automuseo voi kiinnostaa. Sillä ei ole mainosta lainkaan. Pitää vain tietää. Tie on kestopäällysteinen.
Hämeenkyrö
Kaksikeskustainen kunta jossa toisena keskuksena on Kyröskoski jossa mainittu koski on. Se, valitettavasti, on kahlittu teollisuuden energiaksi. Vain kerran olen onnistunut näkemään ja, eritoten, kuulemaan ja tuntemaan kun koskea on juoksutettu vapaana. Jylinä ja tärinä oli melkoinen. Mielestäni enemmän putous kuin koski ja korkeutta runsaasti. Kosken liki on parkkipaikka ja sieltä pääsee kävellen katsomaan kosken uomaa.
Viljakkala
Maisemat jatkuvat. Viljakkala, nykyään etä-osa Ylöjärven kaupunkia, on miellyttävä ajelukohde josta jaottuu useita reittejä eri suuntiin maisemallisesti kauniita kohteita himoitseville. Ravintoloita on. Motoristeja tapaa Seolta eli paikalliselta bensa-asemalta hyvän kahvion seinustalta. Harhautumisvaaraa ei ole tuli mistä suunnasta tahansa.
Ylöjärven Kulju
Se löytyy kun Mutalasta kääntyy Vanhalta Kuruntieltä Pohjantielle ja ajaa vajaat kymmenen kilometriä Koljonselän maisemiin. Paikalla on vanha tuulimylly maamerkkinä sekä heti mäen takana maisemaravintola Villa Vino joka on auki kesäkahvilana josta saa ruokaa, juomaa ja katsella laajaa järvimaisemaa sekä tutustua vaikka Vanhan Heikkilän rakennuksiin välittömässä yhteydessä. Sateen sattuessa on myös katonalaista tilaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti