Vaimon arkun kansi on saranoitu

 

Kevyttä perjantaipuuhaa 
Perintöarkku sai lievän muutoksen. Saranoin sen uudelleen käytettävyyden parantamiseksi ja mukavuussyistä Rouvan pyynnöstä. Siitä alempana.

Historiaa lyhyesti
Enonkoskelainen suutari, Aarne, vaimon lähisukulainen, setä, oli suutari ja suutarinarkkua hän tarvitsi kunnes sodankäynti hänen uransa katkaisi. Arkku jäi. Se oli käytössä Pitkolan talossa Enonkoskella ja sijaitsi tuvassa muurin kupeessa. Siis aktiivikäytössä. Myöhemmin säilytetty ulkovarastossa ja hieman kärsinyt kosteudesta. Perinnönjaossa arkku siirtyi Tampereelle erinäisten kuvioiden myötä tai sallimuksesta.

Kunnostus
Varsinaista kunnostusta ei ole tarvinnut tehdä. Arkun kulahtanut ulkonäkö saa säilyä sellaisenaan kuin se on ajan saatossa muovautunut. Tekijä, ei tiedossa, vaan arvelen että enonkoskelainen oli hänkin. Todennäköisesti osaava puuseppä.

Muutostyö
Aiemmin kannen ja arkun alaosan väliin, sisäpuolelle, laitoin ketjun joka rajoittaa kannen liikettä avattuna. Myös kiinteän kannenosan alta esiin liukuvan "klahvin" kunnostin. Vaati vain pieniä korjauksia. Alunperin arkun kannen tarkoitus, avattuna, oli toimia työtasona samalla kun arkun yläosan hyllyn saattoi vetää näkyviin ja siinä tietysti oli työvälineet. Varhaista ergonomiaa. Suutarintuolia ei ole näkynyt joka, tyypillisesti, liittyy ammatinharjoittajan kalustoon. Sen sijaintia sisältöä voi vain arvailla.

Suutarin duuni
Suutari valmistaa ja korjaa jalkineita ja, mahdollisesti, valjaita, vöitä ja muita nahkajuttuja. Kaupungeissa suutari, niinkuin nykyäänkin, toimii osoitteessaan mutta ennenaikaan, harvaan asutuissa maakunnissa, oli kiertäviä suutareita. Yöpyivät taloissa talvisaikaan. Kesällä suutarintorpassa pienviljelijänä. Ehdin sellaisenkin tapaamaan kun olin konttausiän juuri ylittänyt. Kivat, pehmytpohjaiset, nahkajalkineet sain. Vaan suviaikaan juostiin paljasjaloin. Vielä kaksitoistakesäisenä. Sitten tultiin "isoiksi".

Käyttömukavuuden parantamista
Arkun kannessa on kaksi osaa: kiinteä taso ja sen syrjään saranoitu avattava kansi. Kannen saranat olivat asennetut suoraan kannen pintaan. Ne olivat, tähän päivään asti, korkeat ja siksi arkun käyttö pikkupöytänä ei oikein toiminut koska pöytäliina ei siinä näyttänyt hyvältä kun saranat pullottivat. Voi kuvitella että, vahingossa tietenkin, saattoi kaataa kuohuviinilasillisen tms. hyvin harmillista jos sen laski saranan kohdalle. Siitä valitettiin minulle. Asiaanosattomalle.

Tarpeita 
Kävin kaupassa: ostin tasapäätaltan. Ruuviavaimia oli ennestään sekä porakone ja muitakin tarpeellisia välineitä. Toinen kauppareissu käsitti uppokantaisia M4 ruuveja muutaman, samoin niihin mutterit ja aluslaatat sekä senkkarin eli upottimen jolla vanhoihin saranoihin sai uppokantaruuvien kannoille upotukset. Kaikkiaan kuluja tuli, minulle, ajankäyttö ja elintarpeet poislukien, noin neljäkymppiä. Plus ne monet koneet joita on, ainakin, varoiksi. (Akut ovat ikääntyviä. Jos on noin kymmenen vuotta vanha, ehyt ja toimiva akkukone, niin siihen ei saa enää uutta akkua. Ei, ainakaan, halvalla. Ahterista on se. Laitan markkinatalouden syyksi. 

Toimet
Saranat irti ensin ja sen jälkeen em. taltalla saranan levyvahvuuden verran upotusta arkun kansiosiin. Myös saranan akseloinnille upotukset. Puun laatu oli hieman kärsinyttä ja saranoissa ruostetta. Siksi puuruuvit vaihtuivat kansirakenteen läpi kulkeviksi kiinnitysosiksi. Ovat kiristettävissä jos tulee tarve. Uppokantaruuveille niiden kantojen kokoinen senkkaus joka reikään. Puun ja raudan poraaminen vaati pölynimurin läsnäoloa.

Pääosat tarvituista työvälineistä ja tarvikkeet. Senkkari on kiinni porassa.

 

 

 Metalli- ja puupurun poistoon.

 

Välineet

Poranterä, porakone, pari erityyppistä ruuvaria koska uusien ruuvien kannat ovat erilaiset kuin aiemmin, ruuvit, aluslaatat, senkkipora upotuksia varten, taltta, talttaveitsi, pikku jakoavain muttereiden kiristykseen, hyviä hermoja ja ravinteita kiinteässä sekä nestemuodossa että jaksaa.

 

Tavanomaisia veistotyökaluja. Koulussa olin laiska käsitöissä. Mutta se oli silti todistukseni korkein numero.

 

Taltan valinta

Nyt, kun on vain satunnaisesta hommasta kyse, ei tarvita mitään huippukalustoa. Kunhan leikkaa suhteellisen pehmeää mäntyä. Taltan valinnassa on hyvä huomioida onko kyse lyötävästä taltasta. Kovan tai oksaisen puun käsittelyssä on hyvä olla taltta jossa kahvan lyöntipinta on metallia. Kevyempiin hommiin on olemassa puu- tai muovikahvaisia talttoja joissa ei ole metallista lyöntipintaa. Niillä voi tehdä kuvioleikkausta ja muuta kevyttä tointa ihan työntämällä. Lyömällä kahva saattaa haljeta. Puunuija tai muovivasara ovat hyviä iskukaluiksi. Ohilyöntikään ei satu niillä pahasti.

 Sarana käännettynä nurinpäin, reiät senkattu tasoon ja sarana upotettu puurakenteeseen. Sarana on noin satavuotias+.

 

Saranat

Vain hitusen muuta, tosin epätasaista puupintaa alempana, ettei pyyhkiessä tai muuten saranoiden kulmat tarttuisi rättiin, pöytä- tai muuhun liinaan. Kaitaliina, tai kaksi, koosta riippuen, istuvat arkun kannella mukavasti ja näyttävästi. Kuten pullo hyvää punaviiniä tarjottavineen. Kuvan sarana lienee funktionalistista näkemyssuuntaa tyyliltään. Kuten koko arkku. Kantti kertaa kantti.

 

Kalanpyrstöliitokset ja tapitukset

Metallia, nauloja tai ruuveja ei ole ihmeemmin käytetty alkuperäisrakenteessa. Puuseppä tekee puusta mitä vain.

 

Avattava kansi

Kolme neljäsosaa arkun leveydestä sekä, rakenteen lujittamiseksi, on tehty sivuille viistot reunukset. Arkun kannen avaamiseen ei ole uloketta tai muuta kahvaa. 

 

Arkun pääty. Kannen vino sivulinja vasemmalla ylhäällä. Teräksiset, taitettavat nostokahvat molemmissa päissä.  

 

Vaihtoehto senkkaukselle

Jos haluaa oikein hyvää kiinnitystä kannattaa reiät, senkkaamisen sijasta, lyödä asianomaisen laitteen avulla, reiän kohdalle, upotus. Ts. metalli pakotetaan ruuvin uppokannan muotoon. Näin toimien poraupotus tulee puuhun tai muuhun, pehmeämpään alusmateriaaliin ja varsinaista upotusporaa ei, välttämättä, tarvita. Nyt vain senkkasin. Aiheeseen löytyy paljon ohjeita ja niiden versioita. Kuten puu- ja metallitöihin yleensä.

 

Vaihtoehto saranalle

Paljon käytetty ratkaisu on käyttää nahkavyötä joka kiinnitetään, usein koko pituudeltaan, saranakohdan molemmin puolin vaikka puuruuveilla upotuksineen. Nahkasarana on tyylikäs ja käytännöllinen jos se on upotettu muun tasopinnan tasalle. Silloin myös arkun muut ulkoiset osat, kuten nostokahvat ja koristeet sekä ulkopuoliset taskut ovat viehättäviä kuin baijerilaiset shortsit.

 

Lisävaihtoehto saranalle

Jos yläpintaan ei haluta minkäänlaista poikkeusta eli puupinta pitää säilyttää sellaisenaan niin aina voi sepällä teettää päätysaranat. Siinä on, yleensä, neljä osaa eli tappiosa ja saranaosa kertaa kaksi. Toinen on kiinni kannessa ja toinen alaosassa. Taso jää silloin täysin käyttöön ja lattaraudasta taottu sarana on tyylikäs yksityiskohta joka kestää monien sukupolvien ajan. 

Maalipinta ja puu

Alkuperäisin maalipinta lie ollut punertava tai punaruskea lakka. Sitä en ole pystynyt määrittelemään mutta saattaa jonkinlaista kuultomaalia olla ollut. Sittemmin arkku on maalattu harmaalla lattiamaalilla. Arkun materiaalia epäilen punahongaksi joka on ollut hyvin kuivattu ennen puun työstöä.

 

 

 Arkku paljaaltaan. Saranat uusissa upotuksissaan nurinpäin.

 

Liitokset

Tappiliitokset. Noin kahdeksan milliä paksut puutapit ja ja kalanpyrstöliitokset pitävät rakenteet koossa. Ei naulan naulaa.

 

Kannen liikerajat

Nyttemmin vähemmän. Koska kannen päällä on kaikenlaista kamaa niin avattava osa ei, enää, taitu arkun päälle vaan laitoin sisäpuolelle pätkän kettinkiä joka rajoittaa kannen liikkeen pystyasentoon. Kannen päällä olevat tavarat voi siirtää kiinteälle alalle aukomisen ajaksi. 

Normivarustus. Molemmin puolin nojatuolit. Konjakkipullo on sivummalla.

Mitä arkku sisältää
Sitä en tiedä. Vaimo siellä tavaroitaan säilyttää kahdessa kerroksessa. Mitä lie kapioita.

Lisämuutoksia
Kuten kuvissa näkyy niin olen laittanut kuulokkeilleni kannatinnaulan. (Vasemmalla) Se poistuu kunhan käyn oikeassa rautakaupassa ja ostan taitettavat ja hieman tyylikkäämmät kannattimet arkun päihin. Itse tiedän mihin niitä tarvitsen mutta mielenkiintoista nähdä mitä esiintymiä muista koukuista löytyy ajan mittaan. Pullotelinettä en laita. Pullon paikka on jää- tai baarikaapissa. Konjakki, silloin kun harvoin sitä on, saa olla huoneenlämpöistä. En ole kovin pedantti näissä asioissa.

Pohjassa
Kun arkkua tarvitsee siirtää niin lattia ei kärsi sillä pohjan kulmissa ovat pehmeät matonpalat liimattuina. Samoin kuin monissa muissakin talouden kalusteissa.