California 1000 Adamant Trike Etupyörän vanteen ja jarrulevyjen kunnostus

 

Iltapäivän ja illan homma
Aloittelin puolenpäivän jälkeen hakemalla Kerholtani California Adamantin jo aiemmin irrotetun etupyörän. Kuljetin sen Verstaalleni muutaman kilometrin päähän. Aloitin jarrulevyjen irrotuksella. Käytin kahta menetelmää: toisen otin irti ruuveistaan ja toisen jarrulevyn navan ja levyn välissä olevien joustavien kiinnikkeiden irrottamisella. Jälkimmäisen syy on se että jarrulevyjen kiinnitysruuvit tuskin aukeaisivat ehyinä. Niiden kiinnitys on varmistettu liimalla. Säästin siis viisi ruuvia avaamatta ja avatut viisi vahingoittuivat avatessa. Vararuuveja, vähän käytettyjä, löytyi.

Syy levyjen irroitukseen
Halusin myös pyörännavan maalipinnan vahatuksi sisältä ja päältä. Jos levyt ovat paikoillaan niin pääsy keskiön alueelle olisi hyvin hankalaa. Puhdistus- ja kiilloitustyö olisi hankaloitunut ja kaikkia kohteita ei olisi saanut puhdistettua ja vahattua perusteellisesti. Tällä vahauksella mennään vuosia. Vain hellävarainen pesu sallitaan.

Kolmenlaisia jarrulevyjä
Moottoripyörissä on erityyppisiä jarrulevyjä. Ne voi jakaa kahteen pääluokkaan: kiinteisiin ja kelluviin. Jälkimmäisiä on kahta tyyppiä: puolikelluvat, kuten tässä, tai täysin kelluvat joissa ei ole jousta kiinnitysosissa kuten puolikelluvissa on. Versioita on monia. Materiaaleja on useita. Tässä valurautaa. Moni ei tykkää kun ne ruostuvat jos sataa. Minä pidän: jarrutuntuma on hyvä eikä jarrun kuumeneminen muuta kovinkaan paljon jarrutustapahtumaa. Tästä saisi pitkän luennon jos mentäisiin yksityikohtaisuuksiin. Jotkut motoristit vieroksuvat kelluvia levyjä koska ovat, toisinaan, meluisia. Tai ruosteisia kuten tässä.

Jarrulevy irrotettu navasta keskiöineen. Sisäsivu käännetty näkyviin purkamista varten.

Lautasjouset
Niiden kuntoa epäilin. Olivat hyvässä kunnossa. En katsonut tarpeelliseksi maalata. Vain pesu kaikille osille ja asennus takaisin. 

Levyn reiät
Niillä on kolme tointa: jäähdytys, jarrupölyn ja kosteuden poisto levyltä. Siksi ne pitää puhdistaa ajoittain. Reiät voivat mennä tukkoon. Kuvissa tukokset poistettu. Muita ruosteita ei vielä.

Toisen jarrulevyn irroitin keskiöstään. Levyn sisäsivu. Vielä pesemättä.

Myös vahaus
Maalipinnat varsin hyvässä kunnossa. Vahasin kaikki maalatut pinnat. Myös kuumankestävällä maalilla maalatut. Ei likaa piinny niin äkkiä kuin lakkaamattomaan. Pitää vain huolehtia ettei pese sellaisella aineella joka poistaa vahaa. Usein käy niin sillä osa pesuaineista ovat liian vahvoja.

Fairyllako
Olen kuullut että kyseinen astianpesuaine on tehokas lianirrottaja moottoripyörän tai auton pesussa. Kokeilin: toimii pestessä ja tulos on säämiskällä pyyhkimisen jälkeen varsin hyvä vaan ei oikein, vahaosaltaan pintaan jääneenä, kestä uv-säteilyä eli Fairyn vaha harmaantuu auringonvalossa. Erottuu hyvin mustalla pinnalla.

Jarrulevyn ja keskiökehän väliset joustavat kiinnikkeet tulossa pesusta. Kuvassa ruosteen irrotus menossa. Liemi muuttui ruskeaksi hetkessä.

 

Pesin kaikki kiinnikkeet

Irrotin levyt keskiöistään ja laitoin pikkuosat ultraäänipesuriin. Niistä tuli siistejä. Sen jälkeen poistin vähäiset ruosteet. Saavat jatkaa toimissaan. Kestävät vielä vuosikymmenen, ainakin minun ajoillani... Pyörä täyttää 40 vuotta keväällä -28.

 

Vasemman levyn ulkosivu. Pestynä.

Maalipintojen kunnostuksessa käyttämiäni aineita.

 

Oikean puoleinen aine

Loppui kesken. Pitänee hankkia lisää. Kiire ei ole sillä vastaavia puhdistushommia ei enää ole jos ei jarrusatuloiden puhdistusta lasketa. En usko saavani niitä kovin puhtaiksi. Lisäksi niissä on maalivaurioita.

Vanteen ulkonäkö pesun ja paikkamaalauksen jälkeen. Pinta näyttää karhealta.

Ilmeisimmin polttomaalattu
Maalipinta on paksu ja maalauksen jälkeen on suoritettu koneistus jolla vanteen ja puolien reunat ovat koneistettu "auki" ja kokonaisuus lakattu paksusti. Lakkaus on pääosin ehjä joitakin kiveniskemiä lukuun ottamatta. Yllä kuvassa näkyy korjauksia ja lakkavaurioita. Korjasin maalilla vain ne kohdat jotka yltivät alumiiniin asti. Vahaus suojaa hapettumiselta. Varavanteet ja levyt ovt hankittuina mutta ne ovat paljon rupisemmat. Niistä saa, ainakin, joitain varaosia.

Valualumiini, maali ja lakkaus
Kohtuullinen yhdistelmä. Itse olen sen verran innokas puunaamaan osia että tällaiset hommat ovat varsin tuttuja. Edellisen kerran kävin läpi California 1400:n pyörät. Ne olivat paljon haastavammat puhdistaa ja vahata kuin tämä vanneratkaisu. Eikä tämäkään helppo ole. Sanoisin että tyyli edellä ja huollettavuus arvosanalla 6 koulasteikolla 4 - 10. Maalipinta säilyy parempana kun sitä hoidetaan ja kiveniskemät ja syvät naarmut korjataan. Kuvassa yllä pienen kiveniskemän paikkamaalaus erottuu pestystä vanteesta hyvin mutta vahauksen jälkeen ei enää erotukaan sillä molemmat ovat silloin kiiltäviä. Lakkauksesta en pidä. Toki tässä lakkapinta on suurelta osin ehyt ja puutteelliset kohdat hoitaa vaha, toki väliaikaisesti, hapettumiselta. Jossain vaiheessa lakka on poistettava. Kokemukseni mukaan silloin kun se kellastuu ja irtoaa jo liki itsekseen. Silloin alumiinipinta hiotaan siihen tarkoitukseen valmistetulla hiomavahalla kiiltäväksi. Päälle kovavaha ja kiilloitus. Kestää, ainakin, yli yhden kauden. Talven aikana on aikaa puuhata.

Kiveniskemä alumiinissa
Alumiinilaatuja on useita. Paljas alumiini on herkkää hapettumaan eli oksidoitumaan. Toki muutaman alumiinilaadun pinnan saa suhteellisen kestäväksi hiekkapuhaltamalla ja sen jälkeen lasikuulapuhalluksella tiiviiksi ja välittömällä kiillotuksella. Vaha pintaan. Vahaus pitää uusia aika-ajoin oksidoitumisen estämiseksi. Toinen tapa on antaa tapahtua hallittu oksidoituminen. Silloin pintaan tulee kova ja kiiltävä pinta joka vastustaa, jossain määrin, happoja ja emäksiä. Vaatii säännöllistä huoltoa.

Ennen lentokoneet kiilsivät
Nuoruudessani lentsikat olivat usein kiilloitettuja ja heijastivat valoa tehokkaasti. Toisaalta, olivat työläitä pitää siisteinä. Varsinkin kun kiitoradoilla käytettiin varsin kovia aineita pitämällä ne sulina pikku pakkasellakin. Olin, aikoinaan ilmailuhommissa. Sama vaurioriski koskee moottoripyöriäkin. Nuoruudessani, kesähelteillä, sorateille ajettiin paperitehtaiden käytettyä lipeää pölynsidontaan. Hyvin emäksistä ja syövyttävää. Talvella sama tie sai pinnalleen suolakäsittelyn että se pysyi sulana. Molemmat aineet ovat varsin syövyttäviä. Ei ihme että ajoneuvot viisikymmenluvulta yhdeksänkymmentäluvulle kärsivät nopeasti etenevästä ruostumisesta.

Peseminen ja vahaaminen
Otti aikaa pestessä sillä hankalia kulmia ja lovia on runsaasti. Sama ongelma vahatessa. Vahatessa löytyi lisää maalivaurioita: joissain sisäkulmissa, jotka eivät päällepäin näy, on maalipinta kovin ohut. Siihen pitää puuttua myöhemmin kun on uusi syy ryhtyä vanteen kunnostamiseen. Jos maali- tai lakkapinta vauriotuu eikä ole edes vahaa pinnassa niin alumiinin hapettuminen alkaa. Syntyy ikävää jälkeä.

Vanteen vahaus aloitettu. Kiinni viilapenkissä renkaasta. Tukeva alusta.

 

Keskiön sisäpinta

Se ei ole samaa maalia kuin vanteessa. Mattapintaista. Ei saa vahalla kiiltäväksi. Toki pestä yritin mutta se on tuomittu pysymään karheana ja harmaana. Onneksi ei kootussa etupyörässä teleskooppien ja jarrulevujen takana erotu kovasti.

Irrotetun jarrulevykeskiön kiinnitysruuvien vastakierteiden kunnostusta. Vanhat liimat pois ja kierre siistiksi. Puhdistus paineilmalla.

"Uudet" kiinnitysruuvit. Kierteiden puhdistus kierrepakalla ja pesu edessä.

 

Vanhojen ruuvien kierteet

Jostain purkuhommasta jääneet. Likaiset ja hieman ruosteessa. Puhdistin kierrepakan avulla ja sen jälkeen liotus ja pesu. Siistiytyivät. Asennuksessa pienet tipat ruuvilukitetta kierteisiin. 

Jarrulevyn ruuvien irroitus

Siihen tarvitaan voimaa. Ruuvit on, usein, lukittu paikoilleen lujalla laakerilukitteella turvallisuussyistä. Niiden aukaisemiseksi tarvitaan voimaa. Koska ruuvien kannoissa on van pienet, sisäpuoliset, kuusiokannat ei niistä pidä yrittää vääntämällä saada ruuveja auki. Kanta, ainoa käyttöliittymä, vain vaurioituu ja silloin menee käsi päähän. Oikea metodi on ottaa sellainen tuurna kouraan joka mahtuu juuri ja juuri kannan kuusion sisään ja aseeksi nk. moska eli isokokoinen vasara jolla lyödään napakka lyönti tuurnaan kohtisuoraan. Vinoon lyöminen pilaa ruuvin kannan. Lyönnin tai lyöntien jälkeen kierretään kuusikoloavaimella ruuvit auki. Jos ei suosilla aukea niin uusitaan vasarointivaihe kyseisen ruuvin osalta.

 

Kuusiokantainen ruuvi

Jos on niin hyvin että jarrulevyt ovat kiinni kuusiokantaisilla ruuveilla niin niillekin sama alkukäsittely kuin kuusiokoloruuveille. Kuusiokanta kestää käsittelyä varsin hyvin ja silloin voi käyttää myös iskevää ruuvinväännintä ja kuusikulmaista hylsyavainta. Kaksitoistakulmainen saattaa haljeta tai nuljaa ruuvin kannan jolloin avaaminen käy hankalaksi.

 

Jos, kuitenkin, käy väärin

Usein kannat ovat nuljattuja jo valmiiksi. Avainta ei saa sopimaan eikä induktiolämmitin oikein tehoa matalaan ruuvinkantaan niin ruuvin kannan voi porata irti. Nämä ruuvit ovat kooltaan M8. Otetaan käyttöön 7- 7,5 millimetrinen poranterä. Toki sitä ennen on hyväksi, keskelle ruuvin kantaa, lyödä pistepuokolla lovi josta poraus on hyvä aloittaa vaikka neljän millin poralla. Porataan reikää vain kannan vahvuuden verran. Sitten isommalla poralla. Kun kaikki kannat ovat irti niin jäljellä ovat porattu tai poratut ruuvin päät. Ne ovat nyt ainoat käyttöliittymät aiheeseen. Jälleen napakka lyönti ruuvin päähän. Laitetaan ruuvintynkään ruosteenirrottajaa ja annetaan vaikuttaa, vähintäänkin, yön yli. Sitten järeillä pihdeillä tai lukkopihdeillä ote kannasta ja kierretään. Aluksi ei ole väliksi kumpaan suuntaan mutta yleensä yritetään aukipäin. Saatan, jossain vaiheessa, kirjoittaa tästä aiheesta, erillisen ja laajemman, artikkelin.

 

Homma jos tökkii

Jos ei edellisillä keinoilla aukene niin homma ei ole menetetty mutta tavan talliasentajalla harvoin on välineitä jatkaa tästä ruuvinirrotushommia. Paikallinen seppä tai kokenut asentaja hoitanee homman ja järjestää laskun +alv.

Vanne puolineen vahattu ja toinen jarrulevyistä kiinnitetty. Kiiltää kivasti.

Purkamisen jälkeen
Pesuun ja vahaukseen meni hieman yli neljä tuntia. Rakenne on yllättävän mutkikas: kapeita rakoja, jyrkkiä sisäkulmia, navan rakenne on kaksikuorinen. Navan sisällä ei ole lakattua pintaa joten vaha ei oikein siihen tehonnut.

Jarrulevyjen ruuvien varmistus
Käytän kierreliimaa hillitysti. Toisaalta se ei mahdollista jälkikiristystä noinvain. Pitää ensin avata ja puhdistaa kaikki kierteet, laittaa uudet liimat ja uusi kiristys.

Kokonaisuus koottuna näyttää tältä. Navan rakenne on erikoinen. Olisiko haettu keveyttä? Painava tuo on. Vakaa suoraan ajaessa.

 

Kestää kevään suolan ja syksyn sateet

Nämä olivat lähimmät tavoitteet. Toki, samalla, tuli katsottua jarrulevyjen kunto sekä puhdistus ja ruostesuojaus. Pari pitkää iltapäivää tähän tärvääntyi aikaa.

 

Renkaiden sivut

Pitänee hankkia jonkinlaista kuminkiilloketta renkaiden sivujen puhdistamiseksi ja siistimiseksi. Näyttää siistimmältä ja, tietenkin, leuhkemmalta. Takapyörien sisäsivut eivät, onneksi, näy kovin hyvin. Kitkarenkaat alla vielä tämän suven. Seuraavatkin saattavat olla kitkat.

Jarrulevyjen keskiöiden kiinnitysruuveja on, yhteensä kymmenen, M8-kokoa. Lujuudeltaan tavallisia kovempia.

 

Kupukantaiset

Kannan tyypillä ei liene muuta kuin visuaalinen edustavuus. Siistit pyöreät kannat. Helpottavat, toki, pesua sillä ei ole jyrkkiä kulmia mihin lika tarttuisi. Lujuusluokka pitää olla vähintään 8.8 mutta nämä ovat 10.9. Se tekee myös kannasta kovan eli avainkolo ei nuljaannu helposti. Sinkittyä terästä eli pitää vahata pesun jälkeen.

Valmis asennettavaksi etuhaarukkaan. Kehtaan tällä ajella. Ruoste lähtee ensimmäisessä jarrutuksessa. Ruostuivat pestessä.

Jarrulevyt kuluneet
Levyillä on vielä sen verran vahvuutta että ainakin yksi kausi mennään niillä.
Varalevyt, käytetyt mutta vähemmän, odottavat kunnostustaan kuten metallipintojen maalaus kuumankestävällä maalilla. Kiinnikeinä olevat "holkit" ovat ruostumatonta terästä. Ovat siistissä kunnossa eikä mainittavia kulumia. Kuvasta näkyy niin keskiosa on normaalilla maalilla päällystetty mutta sävyero kertoo että levyn puolella on mattapintainen kuumankestomaali. Tosin ei ole juuri niin kovasti tarvinnut jarrutella että levyt savuaisivat. Vaan eihän sitä tiedä.

Paikoilleen asennus
Keula on huollettu lukuun ottamatta ohjausakselin laakerointeja. Vielä pitää kunnostaa jarrusatulat. Ovat piintyneet ulkoisesti rumiksi mutta josko saisin ne jollain lailla siisteiksi. Jarrunesteet menevät vaihtoon. Nämä ovat jo yli-ikäiset eli viisi vuotta takana. Teen vaihtotoimen kun keula on kokonaisuudessaan koottu. 

Hieman myöhemmin: jarrusatuloiden liotus
Laitoin ämpäriin vettä ja kohtuulliisen runsaasti pesuainetta sekaan. Sinne molskautin, liki viikoksi, molemmat jarrusatulat likoamaan. Tehosi varsin hyvin. Toki himmeäksi patinoitunutta maalia liotus ei kovin kirkkaaksi saanut. Puolen tuntia tiskiharjalla jynssäsin satuloita niin tulosta liotuksesta alkoi tulla. Melko siistit ovat. Samalla puhdistuivat jarrupalat. Liotuksen jälkeen irrotin jarrupalat ja pesin myös niiden tilat satuloiden keskellä. Melko tyydyttävää. Jätin kuivumaan pariksi päivää. Jarrusatuloita en vahaa mutta kromatut jarruletkujen liittimet vahaan. Niissä oli kiveniskemiä kromipinnassa ja pientä ruostumissen alkua. Ruosteet lähtivät liotuksessa. Eli pikkupuuhaa on kevään mittaan.

Tapaturma
Yhden hirvikolarin olen ajanut prätkällä. Hirveltä irtosivat molemmat takakoivet. Päivää myöhemmin minulle soitettiin Hatanpään Sairaalaan että tulenko hakemaan lihat. Kaataja saa ne. En halunnut kun ei ne lihat mahdu jääkaapin pakastelokeroon. Enkä tainnut olla ihan lihansyöntikunnossakaan. Kaksi sekäniveltä murtui ja oikea jalka halvaantui osittaisesti. Tuntokin siitä katosi. Särkyä toisinaan. Pikku- ja vasemmassa jalassa on tunnot tallella, niillä pärjäilen. Pari muuta hirvieläintä olen onnistunut moottoripyörällä väistämään. Yksi muu sujui tuurilla. Meinasi kauris tulla syliin. 1400 Californian neitsytajelulla Kangasalla Kaarina Maununtyttärentiellä nummialueella. Alkukesä ja syksy ovat hirvieläinten aktiiviaikaa. Tämä tapaus sai minut miettimään sisäkaarteeseen kallistelevaa kolmipyöräistä.

Paljonko on mittarissa
Siis itselläni mp-kilometrejä. En ole laskenut. Parhaimpina vuosina noin 30.000 kilometriä ja vähimmillään noin kymppitonni. Aloitin aktiivisen moottoripyöräilyn hiukan alle kaksikymppisenä seisemänkymmenluvulla. Silloin oli muitakin menoja joten kilometrejä kertyi vuodessa, vaihtelevasti, vain muutama tuhat. Siinä kahdenkymmenenviiden vuoden iässä pyörät suurenivat ja matka-ajoa syntyi jo reilusti yli kymppitonni vuoteen. Ajoin myös talvella useamman vuoden ja pyöriä oli monia eikä tullut katsottua kuinka monta kilometriä ajettu kullakin. Mutta jos otettaisiin varovainen keskiarvo 10.000km per vuosi olisi laskenta helppo. Näin pääsisi noin puoleen miljoonaan kilometriin. Todennäköisesti enemmän. Suurimman osan pyöristäni olen ostanut uutena. Alkupäässä, toki, käytettyjä japsipyöriä mutta myöhemmin italialaisia eri merkkisiä mutta pääosin uudesta ostettuja Guzzeja. Arvostan toimintavarmuutta ja helppoa huolettavuutta. Lisäksi lukuisa joukko niitä pyöriä joita olen kunnostanut, ajanut niillä vähän ja myynyt eteenpäin. Ducati Paso oli kiva laite mutta Centauro 1000 Blower oli hauskin. Edelleen on projekteja mutta vähemmässä määrin.

Olisi jouten
Honda CL 350 Scrambler olisi myynnissä jos harvinaisuus kiinnostaa. Suurin osa pyörästä on samaa kuin vastaava CB. Ulkonäkö poikkeaa. Pakoputket yläkautta ja leveä ohjaustanko.