California 1000 Adamant Trike Silmäys etujarruihin ja hieman etupyörään

 

Jarrulevyt
Ne ovat varsin siistit puolikelluvat levyt. Surisevat jarrutuksessa. Kunnostin levyt taannoin. Levyt ovat jotain rautalaatua joka pyrkii ruostumaan. Todennäköisesti valurautaa. Kokoonpano jatkuu kunhan saan etulokasuojan kunnostettua. Tiedän henkilön joka palautti ostamansa uuden pyörän kun sen jarrulevyt ruostuivat yön aikana ulkosalla. Niin ne tekevät joka kerta kun on sumuista tai sadetta. Se ei haittaa mitään. Ekassa sateen jälkeisessä jarrutuksessa vain ruskea pölähdys. Asia johtunee Kauko-Itäpyörien valmistajien tavasta käyttää ruostumatonta terästä. Sen jarrutuskyky on hieman heikompi kuin valuraudan.

 

Pientä vaille satatatuhatta kilometriä takana

Pyörä on myyty Lahdessa 80-luvun loppupuolella uutena. Tunsin ensimmäisen omistajan. Olin myös ensimmäinen joka tällä kyseisellä pyöräyksilöllä on ajanut maassammme kun ajoin sen myyjän pyynnöstä asiakkaan pihaan. Juuri asennettu rekisterikilpi takalokarissa. Trike-muodossa tämä pyörä on nyt kahdettatoista vuottaan ja jatkaa...

 

Lokasuojan hiekkapuhallus

Siihen on välineet. Se teettää hieman työtä sillä maalipinta pitää peittää parilla kerroksella maalarinteippiä huolellisesti ettei hiekkapuhalluksessa maalipinta vaurioidu. Sen verran työläs juttu että taidan koittaa saada, pääosin, hiomalla lokasuojan sisäpinnan maalauskuntoon. Jos se taas kestäisi toiset reilut neljäkymmentä vuotta. Silloin olisin jo yli satavuotias. Odotukset korkealla.

 

Jarrusatulat oikealta sivulta katsellen. Letkut ja liitokset omaa kokoonpanoa.

 

Jarruletkut ja liittimet

Ostin näitä osia Mr Moorelta Lempäälästä ja tein jarruletkujen vedon omatoimisesti kuten myös letkujen ja liitinten kokoonpanon. Varsin hyvälaatuisia osia mutta letkujen liitosten teko on tarkkaa työtä. Heikkoutena on se että letkuissa ei ole muovipäällistä eli ovat herkkiä vaurioille. Olisi ollut viisasta pujottaa nk. kutisteliimasukkaa letkupunosten päälle. 

 

Miksi uudet letkut

Alkuperäiset kumiletkut olivat liittimiltään hieman ruostuneet. Ulkonäkö huono. Se ei vaikuta käyttöön mutta kumiosat olivat akaneet perstua eli niihin oli pintaan tullut pieniä halkeamia ja kudokset olivat näkyvissä jyrkemmissä mutkissa. Suosittelen muillekin vanhojen pyörien omistajille kyseistä muutosta. Jo turvallisuussyistä. Ainakin Honda ilmoitti, aikoinaan kun niilläkin ajelin, että letkut vaihdetaan muutaman vuoden välein. Eipä ole vaihdettu. Aika karmeita letkuvaurioita olen nähnyt vanhemman pään käyttöpyörissä. Jopa muoseoajoneuvokatsastuksessa hyväksytään metallipunosletkut jos ne ovat pinnoitettu mustiksi. Sellaisia olen "tuottanut" mennävuosina. Toiminnallisuudesta ei kannata tinkiä. Happi yhdistettynä auringonvaloon ovat ne jotka pilaavat kumia. Myös liian rajuilla pesuaineilla voi olla vaikutuksensa.

 

Teräspunosletkun rakenne

Ulkopuoli nimensä mukainen. Sisäpuoli erästä lujaa muovilaatua. Kauppanimeltään Teflon. Kestää kuumuuttakin. Jos ulkopuolen punos särkyy niin pelkkä teflonputki ei kestä jarrutuspainetta.

 

Ei alkuperäiskytkentää

Muutamissa Guzzimalleissa oli ns. yhdistelmäjarrut eli takajarru ja toinen etujarruista toimi polkimesta ja se toinen etujarru vain kahvasta. Kun suunnittelin että kahdennan etujarrun molemmat etulevyt kahvajarruksi niin sain ilmoituksen että kahvasylinteri pitää vaihtaa isompaan. Väittäjät jäivät tappiolle koska alkuperäinen kahvasylinteri riittää oikein hyvin ja jarru on kevyt ja tunnokas käyttää. Mutta vain nk. teräspunosletkuilla.

 

Takajarrun etu

Koska poljinjarru oli tarkoitettu kahdelle kaksimäntäiselle jarrusatulalle niin sain siitä triken yksimäntäisille takajarruille sopivan. Laskeskelin hieman jarrumäntien pinta-aloja (Käytännössä mittailin halkaisijoita.) ja ostin sen mukaan sopivat autoon tarkoitetut, käsijarrulliset jarrusatulat. (Mallia Renault/Dacia. Hyvin edulliset.) Kolme kärpästä yhdellä iskulla. Sekä Testmill Pentanovan ja paikallisen katsastuskonttorin tarkastuksissa tekeleeni ylitti minimivaatimustason. Näihin testeihin kului neljännes siitä rahasta mitä itse triken aihion osto ja sen valmistaminen katsastuskuntoon. Byrokratia maksaa. Sisälsi myös veroa. Vaan eipä hypi viranomaiset silmille. Poliisit ovat olleet muutaman kerran kiinnostuneita.

 

Rakentelun hintapolitiikka

Se voikin olla yksi este pyörien rakentelulle. Siinä suhteessa kalliin aihion ostaminen ja sen muuttaminen tulee suhteellisen edulliseksi hankintahintaan nähden. Vanhasta aihiosta, kuten oma projektini, yli kaksinkertaisti hankintahinnan. Muttei tullut törkeän kalliiksi. Toki säästin siinä että suunnittelun ja rakentamisen tein itse. Rautasoini tarjosi materiaalit kuten lentokonealumiinin ja ohutseinämäiset teräsputket suopeaan hintaan. Joitain kierreosia myös. Pääosa ruostumattomista kierreosista ovat Biltemasta paitsi niiden kohteiden haponkestävät kierreosat jotka vaativat erityistä lujuutta.

 

Teettäminen

Olen tehnyt muillekin muutoksia. Bensakäyttöisistä tehnyt sähkökäyttöisiä ja kaksipyöräisistä kolmipyöräisiä ja omaan käyttöön ahtimella ja digitaalisella ruiskutuksella sekä sytytyksellä varustettuja entisiä kaasutinpyöriä. Enää, eläkkeellä, ei ole intoa juurikaan muuhun kuin omien pyörien ylläpitoon.

 

Viimeistelyä myöhemmin

Kuten takakatteet ja niihin liittyvät rakenteet kuten ruostumattomasta teräksestä tehdyt äänenvaimentimet. Jälkimmäiset ovat peräisin 1100 Californiasta. Virtausta riittää tonnisen koneen tarpeiksi ja melutaso on hyvin alhainen. (Tässäkin on kaksi näkemystä: ruostumaton teräs värjäytyy helposti ja siitä on valitettu mutta kromattu rautainen ei juurikaan. Mutta kumpi kestää pidempään? Lisäksi: jos rosterinen naarmuuntuu voi sen hioa sileäksi.)

 

Kiillotetut teleskoopit

Lähinnä alumiiniset alaputket saivat kokea kiillotuskoneen vaikutuksen. Ensin käsinhionta syöpyneillä alueilla ja viimeistely kiilloituskoneella. Kun homma on valmis niin kiilloitan, viimeistelyksi, käsipelissä alaputket. Sen jälkeen saavat hapettua hiljalleen. Hapettuminen, jos se tapahtuu oikein, on alumiinille hyvä asia.

 

Jarrusatulat piintyneet

Aloitin jarrusatuloiden puhdistuksen piintyneestä liasta ja jarrulevyistä irronneesta ruostepölystä. Toistaiseksi heikoin tuloksin. Pitää kokeilla muita keinoja kuin vain tiskiharjalla ja tavan pesuaineella peseminen. Maalipinta satuloissa kohtuullisessa kunnossa. Paikkamaalaan jos on tarvetta. Toki satulat voi myös maalata uudelleen. Isohko homma pienille osille. Voisi samalla käyttää vaikka raikkaampaa väriä. Jokin heijastava huomioväri, ehkä. Jää nähtäväksi. Toki vasta alkukeväässä mennnään.

 

Jarruletkut

Kun pyörä on ajokunnossa niin tutkin onko jarruletkujen reitit niille turvalliset. Ei passaa olla hiertymiä tai kireitä kohtia. Jarrunesteet vaihdan. Se takaa jarruille kestoikää lisää. Letkutus on sellainen että vasemmasta jarrusatulasta valutan vanhan nesteen pois ja uusi korvaa sen. Helppo ja nopea toimi. (Jarruletkut erään katsastusmiehen näkemyksen mukaan eivät voi olla kuin kuvassa. Väitti että vasen jarru jarruttaa vain puolet siitä mitä oikean puolen jarru jos letkukytkentä on kuvassa näkyvä. Oli varmaan jäänyt jotain peruskoulun fysiikan tunnilla kuulematta.) Kysyin että meinaatko että jarrutuksessa ohjaus puoltaa. Oli hiljaisuutta. Tosin sama väite on tullut vastaan muuallakin. Selittäkää minullekin mihin asia perustuu.

 

Letkujen hankinta

Kyseistä letkua myydään alan kaupassa metritavarana eikä ole erityisen kallista. Sen sijaan, letkun päihin asennettavat liitinosat vaativat osaamista. Letku pitää katkaista sitä litistämättä eli tavalliset pihdit eivät ole tarkoituksenmukaiset. Hydrauliikkahommista, ex-työnantajan huomaamatta, taltion moisen työvälineen kun väkeä firmassa vähennettiin ja omistaja teki minusta "vapaan miehen". Kerkisin olemaan työttömänä "pitkän viikonlopun" ja uudessä työsuhteessa heti maanantaina. Yleensäkin, en ole ollut työttömänä kuin vain omasta halustani. Nyttemmin ns. eläkkeellä. Näistä jutuista joskus toiste. Työhistoriani on varsin monipolvinen. Siviilissä, sotilasarvosta, on ollut hyötyä. Ja sen sentään saa ilmaiseksi. Jopa maksetaan päivärahaa. Nyt, vuonna 2025, voi olla kysyntää 18 - 25 -vuotiaille innokkaille tekniikan osaajille puolustusvälineteollisuudessa. Epäilenpä että pidempäänkin...

 

Jarrulevyt edessä

Pyörän alkuperäiset jarrut tai, ainakin samanlaiset, ovat hyvässä kunnossa. Vahvuutta levyissä vielä riittää. Käytän pehmeita, "mustia" jarrupaloja kaikissa levyjarrullisissa pyörissäni. Levyt kestävät kulutusta ja palat ovat edullisia. Äreämmin tarttuvat jarrupalatyypit syövät valurautalevyjä mielellään. Sintteripalat ovat ahterista. Maltillinen ajaja ei niitä tarvitse.

 

Jarrulevyt ovat siistit. Vanteessa on pientä sanomista. Pesu, kunnostus ja vahaus.

 

Päivän homma

Pesu ensin ja maalipinnan kunnostus ja vahaus. Odotuksissa on että vanne napoineen ja jarrulevyineen on melkein kuin uusi. Tai parempi. Otan jarrulevyt irti jos saan. Olisi mukavampi siivota takanapaa lisää. Homma jää ensiviikkoon eli maaliskuun -25 ekalle viikolle.

 

Huonompia ja uudempia on nähty

Ajosuoritteeseen nähden, kohta satatuhatta mittarissa, on etuvanne pysynyt varsin hyvässä kunnossa. Takavanne on myyty eli paluuta kaksipyöräisyyteen ei ole. Tosin runkoon ei ole tehty yhtään muutosta. Siihen on vain kiinnitetty kolmipyöräisyyteen tarvittavat osat.

 

Etujarrusatulat ovat melkoisen piintyneet. Pyrin puhdistamaan.

 

Pähkinänkuoripuhallus

Sillä saattaisi saada piintymät pois ja maalipinnan siistiksi. Lasikuulapuhalluskaappi olisi Verstaalla mutta se lienee liian raju satuloiden puhdistukseen. Lisäksi satulat pitäisi irrottaa letkuistaan ja arat alueet suojata.

 

Isoimmat liat on pois mutta piintynyt maalipinta on kärsinyt. Muutoin toimivat. 

 

Hammasharja

Pitää käydä ostamassa "hard" eli kova harja. Sillä voi puhdistaa hankaliakin paikkoja. Harja voi tarvita kaventamista. Jarrusatuloiden ulkoisen kunnon palauttaminen siistiksi saattaa ottaa aikaa. 

Upotus pesuaineeseen

Auton pesusta yli jäänyt pesuaine ämpärissä pääsi jatkotoimeen: upotin siihen molemmat jarrusatulat. Saavat olla miedossa pesuaine-vesi-seoksessa vaikka viikon verran. Eiköhän se liota, ainakin osan, piintyneestä liasta ajan kuluessa. Sitten vain tiski- ja hammasharjalla jynssäämään. Jos jää karun näköiseksi edelleen niin maalauskin voi tulla kyseeseen. Mikähän olisi sopuisa väri?

Jarrunesteet

Ne vaihdan kun saan pyörän nippuun. Samaa DOT3-nestettä kuin on aina ollut. Muutoinkin vaihdan pyöriini jarrunesteet muutaman vuoden välein. Jarrusatulan ilmausruuvista poistetaan ja säiliöön lisätään. Ei se täydellisesti vaihda kaikkea vanhaa lientä pois mutta ainakin parantaa nesteen ominaisuuksia. Vanha jarruneste kerää itseensä kosteutta ja järjestelmästä irtoavaa likaa joten se on, jo turvallisuussyistä, vaihdettava säännöllisesti. Ei niinkään kilometrit ja käyttökerrat vaan aika on se ratkaiseva asia.

 

Nesteenvaihto

Ennen valutusta avataan kahva/poljinsylinterin nestesäiliön kansi ja tyhjennetään säiliö, sitten puristetaan jarrusatulan männät satulan sisään ja tyhjennetään säiliötä jälleen. Tyhjään säilöön laitetaan uutta nestettä ja vanhan annetaan valua linjan viimeisestä ilmausruuvista ulos. Toki homman voi tehdä päinvastoin jos on siihen laitteet. Näin ei tarvitse suorittaa jarrun ilmaamista. Jarrunesteen vaihtolaitteet ovat minullakin mutta mieluimmin toimin kuin yllä on kerrottu. Rentouttavaa puuhastelua kun on aikaa.

Oikean puolen jarrusatula. Täysin toimintakykyinen ja jatkaa toimessaan.

 

Päätös

Tulin siihen tulokseen että puran jarrupalat pois. Imaisen jarrunestesäiliön tyhjäksi. Painan männät sisään mutta en irroita letkuja. Pesen jarruja ulkoisesti sen verran kuin voin ja laitan palat takaisin. En ryhdy maalaus- tai muihin toimiin. Vain neste vaihtuu. Pääasia on hyvät jarrut. Ulkonäkö tulee kakkosena.

Etupyörä ennen pesua.

 

Eturengas ikääntyy

On jostain vuosien takaa. Tuli pyörän mukana yli kymmenen vuotta sitten kun tein kaupat. On edelleenkin alla. Vielä ei näy erityisen paljon kulumista. On alkanut "kestämään". Jatkaa toimessaan.

 

Puolikelluvien jarrulevyjen kiinnitysosia. Jousilevyt ja seegerit. Viisi per levy. Lievää ruostetta.

 

Silmämääräisesti ehyt. Epäilen että ruostetta on. Myös lukkorenkaassa.

 

Lukkorenkaan ja levyn välissä

En tiedä saako juuri tällaisia jousilevyjä varaosana. Lukkorenkaat ovat yleisosia. Toki säteisjousirenkaan voi korvata aaltorenkaalla joka hoitaa saman asian. Levyt heiluvat keskiössään kuten pitääkin. Luonnollisesti jarrulevyn ja keskion osalta syntyy ruostetta kun "levy elää". Sikäli ei kannata ryhtyä purkamaan. Jos saan jarrulevyn irti on keskiön ja levyn väli puhdistettavissa helposti. Jos en saa keskiötä irti etunavasta voin aukoa lukkorenkaat  ja purkaa levyn irti keskiöstään. Holkit tai helat, miten niitä kutsutaankin, vaikuttavat hyväkuntoisilta. Mutta ei pieni huolto ja puhdistus paljon vaadi. Lasikuulapuhallus ja kevyt maalaus. Ei hetikään näy etuvanteella ruosteroiskeita. Mutta ei ole välttämätöntä se.

 

 Jarruletkulle suoja hiertymistä vastaan.

 

Paikkausmaaleja. Kiiltävää ja himmeää.

 

Tyypillisiä kiveniskemävaurioita vanteen puolassa.

 

Paikkamaalausta

Pesin vanteen perusteellisesti ja kuivumisen jälkeen korjasin maalivauriot. Käytin pientä ruuvimeisseliä jonka kastoin maaliin ja siitä pikku lohkeamiin paikkaus. Tippa kerrallaan. Korjaukset kun ovat kuivuneet eli joskus tulevalla viikolla vahaan vanteen. Käytän puhdistavaa vahaa niin piintymät vanteessa ja jarrulevyissä siistiytyvät. Hankin erityistä mustille pinnoille tarkoitettua vahaa. Ehkä nämä kiiltämään saan.

 

Maalivaurioiden tyypit

Pari naarmua joiden syntyä en tiedä. Mutta kuvassa näkyvät iskemät kertovat että pikkukivet ovat olleet asialla. 

 

Maalivaurioiden haitat

Kun maali on poissa niin paljas valualumiini on herkkä hapelle. Vielä herkempi kosteudelle. Jos on vielä suolaista kuten talven jälkeen keväällä tai lähellä merta niin valualumiini reagoi melko voimakkaasti ja syöpyy. Siksi paikkamaalaan ja vahaan. Vahausta on ollut tähänkin asti ja siksi vanne on kohtuullisessa kunnossa.

Lakatut pinnat

Niitä on hankalampi kunnostaa. Niissäkin on kiveniskemiä. Laitan vain runsaasti vahaa niin pärjäävät. Ei vikaantumia erota kovinkaan helposti lakatun alumiinin päältä. Onhan tämä etupyörä nähnyt erilaisia teitä 80-luvulta asti.

 

Etupyörän napa ja jarrulevy keskiöineen pesun jälkeen. Laakerit kunnossa.

Pesu

Aloitin Kerholla lattiakaivon yllä pesutoimet. Homma kävi suhteellisen kätevästi mutta kaikkiin paikkoihin ei läsnä olevilla harjatyypeillä päässyt. Pitää tehdä vielä lisää harjahankintoja. Puuiloon pitää poiketa. Pulloharjoja muutamaa kokoa.

 

Piintymiä

Niitä on ja melko hankalissa paikoissa. Kunhan vanteen paikkamaalaukset ovat kuivuneet niin jatkan puhdistusta ja vahaan osat. Jarrulevyjen maalipinnat ovat piintyneet. Pitänee käyttää puhdistavaa vahaa. Taas tulee asiaa Tesoman Autotarvikkeeseen.

 

Etupyörän laakerit

Ovat kunnossa. Pyörivät kevyesti, ei nyintää tai karheaa pyörimistä eikä välyksiä. Menevät jatkoon. Laitan hieman uutta vaseliinia laakereihin. Laakereiden väliholkki pitää voidella ennen akselin asennusta. Akseli on uutta vastaavassa kunnossa mutta laakereiden väliholkki on lievästi ruostunut. 

 

Jarrulevyjen irroitus

Koska ruuvit, sinkityt kuusiokoloruuvit, ovat olleet vuosikymmeniä paikoillaan niin tarvitaan työväline: lyöntimeisseli. Pitää muistaa että ruuvin ainoa irroitusosa ja käyttöliittymä on sen kanta. Jos ei tavan avaimella aukea noin vain niin pitää hankkia "kättä pidempää" eli lyöntiruuvari. Toki, voi yrittää lyödä kuusion pohjaan tuurnalla. Se saattaa auttaa aukeamisessa. Valitettavan usein ruuvien kannat on "nuljattu" eli kuusio on väännetty piloille vaikka se on ruuvin ainoa avaamisosa. Sen jälkeen on hankalaa ja voi tulla arvokkaaksi. Sitten on se ryhmä joka laittaa ruuvien kierteisiin ruuvilukitetta. Minulle se, nykyään, on yhdentekevää mutta silloin kun olin alalla niin se aiheutti vain laitteen omistajalle laskuun jatketta kun aukaisu otti aikaa.

 

Jarrulevyjen reiät

Niistäkin, aikoinaan, sain palautetta naureskelun muodossa. Oikein kysyttiin että miksi levyissä on reikiä. Jäähdytyksen vuoksi olen vastannut. Levyhän kuumenee kovin kun jarrutetaan suurella teholla. Silloin tarvitaan jäähdytystä jota avoinna olevat reiät tehostavat. Toinen syy ilmenee sateella. Silloin jarrutuksen alku on hidastumisen kannalta hitaampi kuin kuivan levyn. Märkyys pääsee "karkuun" levyjen reikiin ja jarrutusteho on heti alussakin parempi kuin reiättömällä levyllä. Jarrutuksen jatkuessa levy kuumenee, vesi höyrystyy pois ja jarruteho on normaali. Pitääkin rassata jarrulevyn reiät auki.

 

Polttomaalaus

Tehtaalla vanteen valun ja puhdistuksen jälkeen se on saanut mustan uuni- eli polttomaalauksen ja sen jälkeen sen reuna ja puolat ovat sorvattu nykyiseen muotoonsa ja kiilloitettu sekä lakattu. Siistiä työtä vuosikymmenten jälkeenkin. Valualumiinin laatu on hyvä: ei näy murtumia. Kuvista näkee että valu ei ole erityisen yksinkertainen.

Jarrulevyt on otettava irti

Muutoin etuvanteen pesu ja vahaus voisi olla työläs mustien kohtien osalta. Siinä ohessa peseentyvät jarrulevytkin. Samalla voin tehdä korjausmaalausta. Jos on kiveniskemiä tai muita kolhuja. Puolikelluvat jarrulevyt ovat armeliaita.

 

Juttu täyskelluvista jarrulevyistä

Kaverilla oli sporttipyörä, toki iltalialainen, jossa oli kelluvat jarrulevyt. Hän sattui ajamaan kaksipäällä merkittävää ylinopeutta ja olikin poliisit pysäyttämässä. Kaverille tuli kiire jarruttaa. Sai pysähdyttyä viime tingassa ja poliisi käski nousta pyörän päältä pois ja työntämään pyörän levikkeelle. Kaveri työnsi ja kuumat etujarrulevyt pitivät lykätessä kolketta. Konstaapeli sen kuuli ja koetti sormillaan jarrulevyä. Kuuma levy otti omakseen hänen kolmen sormensa nahat. Asia selvisi kyllä ja matka sai jatkua mutta, epäilemättä, ylinopeussakossa oli hieman ekstraa. Kortti ei lähtenyt. Kyseessä olivat kilpatarkoitukseen tehdyt täyskelluvat jarrulevyt.

Muistelma Italialaiskokoontumiseen menosta

Guzziporukalla lähdettiin Tampereen seudulta ajelemaan Pietarsaareen Svanen-leirintään. Ajettiin siistissä letkassa päätietä jossain Seinäjoen pohjoispuolella tasamaalla ihan pykälien mukaista vauhtia kunnes poliisiauto ajoi pyöräletkan ohi eteen ja ohjasi meidät levikkeelle. Se oli sitä aikaa kun Poliisilla oli epäilyksiä nk. "uittettujen" pyörien maahantuonnissa eli veronkierrossa. Kovin tormakkaasti ja tylysti pyydettiin viranomaisen toimesta henkilöpaperit ja ja pyörien paperit esiin ja komennettiin pois pyörien luota. Etelä-Pohjanmaan konstien "projekti" tyssäsi siihen että kaikkien pyörien tiedot olivat kunnossa eikä sakissa ollut epäilyttäviä henkilöitä. Mutta miksi viranomaisen piti toimia niin ylimielisesti, tylysti ja jopa röyhkeästi? Vai kuvittelivatkohan että oltaisiin jotain rikollissakkia. Lienevät ottaneet mallia amerikkalaisista elokuvista...

 

Yksi toinen kerta

Vaan on sattunut oudonpaakin: minut pysäytettiin toukokuun alussa joskus puolenyön jälkeen Orivesi - Mänttä välillä ja laitettiin käsirautoihin sekä poliisiauton takapenkille ja konsta aloitti kuulustelun että mikä mies, millä asialla ja mistä tulossa. Annoin ottaa ajotakin povitaskusta pahvisen ja parempiakin aikoja nähneen ajokorttini katseltavakseen ja kerroin että tulossa saunaillasta läheisestä lomakylästä jossa oli muitakin motoristeja. Toinen viranomaisista kävi katsomassa pyörääni taskulampun kera, tuli takaisin ja totesi että ei se olekaan Harrikka. Kyselivät vielä jotain johon minulla ei ollut vastauksena muuta kuin etten tiedä. Olivat jotenkin turhautuneen oloisia aamuyöstä. Eivät edes puhalluttaneet. Mikä oli hyvä. Arvasin kyllä ketä etsivät. Olin liikkeellä Moto Guzzi Centaurolla. Olivat käyneet myös ko. lomakylässä. Pihamaalla Guzzeja ja Ducateja japanilaisten pyörien ohella. Voisi sanoa että vesiperän vetivät sielläkin. Kyseinen pyörä oli silloin jo Mäntässä.

 

Vanteen alumiinipinnat

Niissä on jonkin verran jynssäämistä. Ovat hapettuneet mattapintaisiksi. Tarvitaan hiovaa vahaa ja puuhausaikaa. Eiköhän niistä vielä kiilto löydy...

 

Eturengas

Varsin siistissä kunnossa. Pyörii vielä tuhansia kilometrejä jos ei puhkea tai muutoin vaurioidu. On, tosin, ikääntynyt mutta en pidä asiaa ongelmana siinä määrin kuin kaksipyöräisessä moottoripyörässä. Kumihan kovettuu vanhetessaan ja menettää osan ominaisuuksistaan. Kuten pidon. Puhdistan myös renkaan sivut. Kulutuspinta riittää vielä vuosiksi.

Renkaan merkinnät. Kestänee sen mitä tarvitsen. Vuosikilometrejä tullee noin 2000. Jos hyvin käy ja bensarahaa löytyy niin 3000. Jakaantuu keväälle ja syksyyn.

Kauden aloitus ja lopetus

Näin on mennyt jo vuosia. Otan Triken ajoon maalis- huhtikuun vaihteen huitteilla. Riippuu kovasti säätilasta. Jos tulee lämpimät (Yli 10 astetta.) ja kuivahkot kelit niin silloin aikaisemminkin. Ajovarusteeni ovat kohtuullisen pätevät. Kokoontumisajoon lähden toukokuussa Nummijärvelle. Viimeistä kertaa sinne. Mutta sitä ennen voi olla ajelua jo moneen paikkaan. Bistro Viljatar Viljakkalassa on mukava poikeamispaikka kahvitella tai lounastaa. Auretar Länsi-Aureessa Kuru - Parkano tien varressa on kiintoisa taukopaikka mukavan ajelureitin varrella. Välillä Ylöjärvi - Kuru Kyrönlahdessa on bensa-aseman ohessa kauppapuoti ja kahvila. Lähellä, Mutalassa, on ruokaravintola Mutalan Helmi. Mutalasta kun kääntyy Kuljulle niin tien päästä löytyy ruoka- ja kahvipaikka, kesäravintola Villa Vino. Paikalla on nähtävissä aito Tuulimylly ja Vanhan Heikkilän yli satavuotias päärakennus sisältä että pihoineen. Näsijärven Koljonselkä alkaa heti rannasta.

Muistelma

Ostin uudennihkeän Ducati 906 Paso -mallisen moottoripyörän. Pitihän sitä lähteä Vilppulasta lähtien ajamalla näyttämään Oriveden porukoille. Suojasää +3C ja asfaltissa vuorottelivat jää ja musta raita jota syyhkin tulemaan. Päivä hieman piteni mukavassa seurassa ja maaliskuisen illan tullen olikin pikkuteillä hieman hankala edetä. Mutta ehjänä perille. Eikä ollut, edes, pahin talvikokemus. Asuessani Rautavaaralla oli vaatimustaso noussut ja eräs matka sinne alkoi Turusta. Alkumatkan sää koilliseen oli vain räntäsadetta...

 

Toukokuulla toinen pyörä

California 1400 GTS saa olla, edelleen, kesäajoneuvoni. Sillä on tullut joka kesä noin 10000 kilometriä. Mutta se ei ole tavoite. Voi tulla jokin muukin lukema. Kesämökillä menee hyvää aikaa ihan muuhun.

 

Tarkistettavaa etupyörässä

Ensisijassa laakerit. Niissä ei saa olla välystä ja niiden pitää pyöriä herkästi ja tasaisesti. Laakerit eivät ole kalliita laakerikaupassa ja suhteellisen helppoja vaihtaa. Jos laakereita tarvitsee irrottaa niin pyörännavan sisäosatkin tulevat puhdistetuksi. Harmittaa että en ole tullut hioneeksi niitä jo aikaisemmin. Nyt näyttää laiminlyödyltä... Jos haluaa merkkiliikkeistä merkkilaakereita hienoissa pakkauksissa niin niinkin voi toimia...

 

Aiemmin tapahtunutta ja tulevaa

Olen kunnostanut Triken rakenteita. Teen myös joitain muutoksia. Mitään varsinaisia vikoja ei ole ilmennyt, vielä, mutta kulumia ja kaikenlaista pikkujuttua on pitänyt huoltaa. Öljynvaihto moottoriin olisi paikallaan kun kevätkausi on ohitettu ja olen ottanut käyttöön jonkin muista pyöristäni. Silloin on Triken huollon aika. Öljyn ja suodattimen vaihto moottoriin ja mahdollisesti vaihteistoon. Moottoriöljyn vaihtoväli on lyhyt koska öljytilavuus on vain reilut kaksi litraa.

 

Mökkimatka

Enonkoskelle on matkaa liki puolentuhatta kilometriä. Suoraa reittiä ei ole olemassa. Pikkuteitä pitää pujotella noin kolmannes matkasta. Eri reittejä on useita eikä kilometriero ole suuri. Mökillä menee, suunnitelman mukaan, noin viikko keväällä, kuukausi keskikesällä ja syksyllä viikon verran. Muutoin emme siellä käy. Eikä taida muutkaan. Saatan hyvinkin käydä Itä-Suomen tapahtumia syynäämässä moottoripyörällä Mökki keskipisteenä. Kunhan kokoontumisajokalenteri valmistuu ja julkaistaan niin voin siitä poimia sen suunnan riennot. Todennäköisesti keskikesällä ajoneuvona on California 1400 GTS. Mutta ei aina voi ennalta tietää...

 

Etupyörän huolto jatkuu...