lauantai 3. helmikuuta 2024

Kauris, liikenne, kolari ja tylsä veitsi

 

Naapuritaajamasta kotiin
Saunan jälkeen pikku kävely kaupunginosasta toiseen. Pubissa, hyvässä seurassa kolmisen tuntia olutta, hauskoja, jopa kiinnostavia juttuja ja takaisin omaan reservaattiin voimajuomalla. Satuin olemaan jalankulkijana kohdalla kun henkilöauto törmäsi kauriiseen, yksi ehti alta pois mutta toinen jäi sätkimään saatuaan osuman auton vasempaan etukulmaan. Itselläni, luonnollisesti, ei ollut matkassa veistä että olisin saanut auton töytäisemäksi jääneen kauriin hengiltä. Siinähän se sätki luut katkenneina tien laidassa. Sääliksi kävi. Siksi kysyin olisiko kellään veistä. Löytyi, samanlainen kun itselläni oli 60-luvun lopussa mutta kovin tylsä. Tylsyys selvisi kun leikkasin kauriin kaulaa poikki. Ikävää voimankäyttöä oli se vaan minkäs teet? Henki lähti ja sätkiminen loppui. Yllättävän paljon oli väkeä paikalla. Palautin sen tylsän ja verisen veitsen ja lähdin jatkamaan matkaani. Hommaan ei mennyt edes minuuttia. Asia vaikuttaa sen verran että ei taida olla uni herkässä. Otan vielä "toisen" oluen. Saa nähdä kuuluuko perästä. Parempi että ei. Kerron jos jotain on. (Ei kertomista. Kukaan ei ole kysellyt parin viikon sisään eikä kylillä kierrä huhuakaan asiasta. Tai en ainakaan ole kuullut.)

Ei ensimmäinen kerta

Olen ajanut eläinkolareita useampia. Ei koskaan ole ollut nautinto. Moottoripyörällä olen tappanut sekä fasaanin, lokin että hirven. Autolla jäniksen, naapurin koiran ja lukuisia rastaanpoikasia hyönteisistä puhumattakaan. Ensimmäinen mp-eläin-kolari oli pikkujuttu mutta jälkimmäinen olikin jo tosijuttu. Hirvi menetti molemmat takajalkansa ja hiukan myöhemmin henkensä poliisin aseesta mutta minä sain sairaslomaa ja vakuutusyhtiöltä valuuttaa takemättömistä töistä. Kuulostaa mukavalta mutta aika paljon sai maata petissä, kepitellä kainalosauvoilla, viranomaisten ja vakuutusyhtiön kanssa puuhata oikeudellisiä asioita ja kylpylöissä kuntoutua. Ei siinä mitään: silloin tällöin pari viikkoa tai, peräti, kuukausi kylpylässä kolmen vuoden aikana säännöllisesti muutaman kerran vuoteen vakuutuksen piikkiin. Hoitava lääkäri julmisteli kun näki seuraavana keväänä saapumiseni parantolaan moottoripyörällä. Käski hävittää pyörän heti. Sanoin että niin voisin tehdä mutta mitäs niille viidelle muulle?

Mitä oppia?
Ryhdyn kantamaan hyvää veistä matkassa mutta näkymättömissä. Se on varsin hyvä apu kuvatun kaltaisissa tapauksissa. Eiköhän noin kakskytsenttinen leuku olisi riittävä? Käyttöpyörässäni, California 1400 GTS, mukana kulkee lyhytvartinen Fiskarsin retkikirves, jonkinlainen veitsi ja muita pikku apuvälineitä. Päätarkoitus kaluilla on leiriytyminen. Saksetkin löytyvät. Laitan myös California Adamantin tavaratilaan terävän puukon. Ja auton pakkiin. Mutta lienee, todellisessa maailmassa, epätodennäköistä että kauloja tarvitsee lähiaikoina katkoa. Tavaksi en ota.

Osaaminen elukoiden suhteen
Maalaispoika joka keskikoisella maatilalla sai tehdä arkisia töitä ja harrastaa kaikkea mitä maalla, ylipäätään, voi harrastaa. Töiden ohella oli aikaa kalastukseen, metsästykseen ja retkeilyyn kesät-talvet. Lisäksi tilalla teurastettiin vuosittain, syksyisin, sika jouluksi ja nauta lihoiksi ympärivuotiseen käyttöön. Palvattuna ja/tai suolattuna. Mutta mielenkiintoni jo melko pienenä oli traktoreihin ja muihin koneisiin. Taisin jokusen laitteen särkeäkin nähdäkseni mitä ne sisälsivät. Menetelmäni saattoivat olla epäkonventionaalisia.kahta samaan arvoon kalibroitua mittaria

Osuusteurastamossa
Ensimmäinen kesätyöpaikka oli se. Sikoja laitettiin lihoiksi. Oppia oli sekin. Aluksi homma etoi mutta kaikkeen tottuu. Nyt niillä seuduilla toimii Pyynikin Panimo.

Amis
Keskikoulun jälkeen ammattikouluun. En halunnut lukioon. Opettajain vihat sain. Valmistuin autonasentajaksi. Hyvää tekniikan perusosaamista sai siellä. Opin hitsaamaan mig-mag-menetelmillä sekä kaasulla. Puikkohitsillä jo osasin. Silloin käytiin koulua viitenä päivänä viikossa keskimäärin kuusi tuntia päivässä. Nk. etäpäiviä ei tunnettu. Sain asua viikot Tampereella ja siinä oppikin kaikennäköistä suuremmista ympyröistä.

Sitten armeijaan
Ilmavoimien Teknillinen Koulu imaisi sisäänsä. Siellä oli lentävästä koneosaamisesta kyse.
Kahlasin koulun läpi ja palvelin lopun aikaa entisessä Hämeen Lennostossa Rovaniemellä eli Lapin Lennostossa ensin Fouga Magisterien ja viimeksi Drakenien parissa. Jälkimmäisten kanssa viihdyin hyvin. Lähdin sieltä kersanttina ja reservin arvo, muutamaa viikkoa myöhemmin, oli jo ylikersantti. Ja sellaiseksi jäi.

Sittemmin ei ole koulut kiinnostaneet
Vaan toimeen olen tullut. Ei mitenkään vauraasti mutta kun kohtuullisesti elelee niin voi aika paljon harrastaa.

Politiikka, lentokoneet, avaruusalukset ja tulkkaaminen
Niitäkin piti tehdä. Ensimmäisestä ei työksi ole mutta voi siinäkin ansaita. Ilmailu on aina kiinnostanut. Siksipä sitä. Kohta huomasin tekeväni ESA:lle avaruusaluksia. Keskikoulussa ruotsin- ja englanninkielen laiskakin opiskelu, näköjään, voi auttaa eteenpäin muunmuassa palkanlisänä ja ulkomaankomennuksina. Mikäpä oli ajella Guzzilla Euroopan teitä kun firma maksaa kulut ja palkan samaan aikaan.

Politiikkka
Smoton hallinossa, kuten MMAF:nkin sekä Gruppon leireissä samoihin aikoihin. Sekin poiki matkailua lähinnä Brysselin suuntaan.

Eläkkeellä
Siitä ei liene paljoa kerrottavaa. Lähinnä mp-harrastelua... 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti