Pyörät vaihtoon x2

 

Kauden aloitus
Tapahtui California 1000 Adamant-trikellä ja niin tapahtuu loppukaudestakin. 1400 California GTS taivalsi tänä suvena harvinaisen vähän. Ei edes tullut kymppitonni täyteen. Siihen on ulkoiset syyt vaikuttaneet kuten kokonainen kuukausi Mökillä ja yksi ruijanmatka autolla telttaillen. Toki napapiiri piti prätkälläkin ylittää mutta sen tein jo alkukaudesta poikkeamalla ACGR:ssä. Mutta kalenteri näyttää huomenna syyskuuta joka tarkoittaa sekä hyviä että vähemmän hyviä ajokelejä. Juuri tällä hetkellä on vettä sateen muodossa aika reippaasti valunut alas jo pari päivää. Kerholle menevä väyläkin tulvi reippaasti. 1400 GTS:n katteiden takana pysyisi ajon aikana kuivana mutta sitä varten on ajokamppeet jotka kestävät trikelläkin ajon. Siinä kun ei ole kauheasti sateensuojaa eikä roiskeenestoa.

C. Adamant on käyntikunnossa
Kesätauon aikana olen pari kertaa käynnistänyt triken koneen ettei kaasuttimet kuivu ja akku pysyy latingissa. Oletus on että napista käyntiin. Huomenissapa tuon näkee. Kirjaan ajotunnelmia välillä Siltatie - Peltolammi. Ilmanpaineet pitää tarkistaa pitkähkön seisonnan jälkeen. Paineet olivat takarenkaissa ookoo mutta eteen piti puoli baaria lisätä. Saas nähdä kuinka pitkään trikekausi tänä syksynä kestää. Toki, jos on hienoja säitä niin ei ole estettä lähteä 1400 GTS:lläkin liikenteeseen. Molemmissa pyörissä on ympärivuotinen vakuutus.

Lauantaina baanalle
Keskipitkä päivämatka, noin 222 km edestaas pikkuteitä myöden, jonka menomatkan taivallan aamupäivällä ja paluun illansuussa. Saa kallistella kallistelevalla trikellä mutkateitä. Sateen todennäköinen uhka on otettava pukeutumisessa huomioon. Tekstiiliasu lienee parhain. Lämpöä on luvassa noin 20 astetta eli ei ainakaan paleleminen ole ohjelmassa. Mentävä on kun on pitoihin kutsuttu. (Jälkikäteen todettuna tulikin hupiajoa yli 300 kilometriä.)

Taukopaikka mennentullen
Kaksi mahdollisuutta: eräs taiteilija-ateljee Pirttikoskella vaan jos siellä ei olla kotosalla niin ainakin Toijalan Nesteellä saa kelvollista kahvia. Todennäköisesti ajan yhdellä istumisella perille aamiaisen voimalla mutta paluumatkalla on aikaa poikkeilla.

Valokuvauskone matkassa
Otin tähän juttuun muutaman kuvan reissusta. Piti laittaa kameralaukku kassiin sateen varalta. Tai sitten takalaukkuun. Toivoakseni se on edelleen vesitiivis. 

California Adamant valokuvaustauolla Toijalan seudulla.

Ei aina ole hyvä
Säätila erinomainen puoleen matkaan. Mutta sitten tuli mustat pilvet ja reippaita sadekuuroja. Ei vaikuttanut mielialaan mutta ajaa piti varovaisemmin. Kohde on Keppanakellari liki Uudenmaan rajaa ja sen ohessa olevat vuokrattavat huvilarakennukset joita on rannan tuntumassa kaksi. Isompi oli varattu hyvissä ajoin tälle porukalle perjantaista sunnuntaille. Käynnillä selvisi myös että ko. kohteessa tämä porukka ei enää viihdy sillä selvä homeen haju hiipi sisätiloissa nokkaan. Toisaalta hyväkin sillä joku toinen paikka voisi olla vielä mukavampi ja hajuttomampi.

Pirkanmaalaista kumpuilevaa maalaismaisemaa.

Saaren kansanpuiston läpi vievän tien silta. Alla kuva sillalta.

 

Kuvassa vain osa porukasta. Myös yllätysvierailijoita poikkesi. Parikymmentä vuotta on porukan eri muodoissa tapailtu. Väkeä tulee ja menee.

Paluumatkan nähtävyyksiä. Tuplasateenkaari Pirttikoskella.

Paluun loppumatka

Sujui eritehoisten sadekuurojen merkeissä. Pysähdyin reiluksi tunniksi pitämään sadetta ja juomaan kahvia tuttavan luo. Tunnelma oli korkealla kuten sateenkaaretkin. Kurvailin suhteellisen nopeasti Toijalaan asti jossa sade helpotti ja siirryin moottoritielle. Laskettelin noin 130 km/h vauhtia pitkät pätkät märkää tietä. Liikenne oli Kolmostiellä vähäistä. Nopeudesta huolimatta oli aika monta ohittajaa. Eräs jäi kuitenkin ajamaan edessäni. Annoin periksi ja laskin nopeutta reilusti ettei tarvitse olla rapasuihkussa. Loppumatkasta jälleen laskin menemään reippaammin.

Miksi vain päiväkäynti

Terveydellisistä syistä. Maanantaina pitää mennä sairaalaan ja siellä voi mennä aikaa. Katsotaan mitä löytävät ja mitä löydöksille tehdään. Ei ole vanhaksi tulemista. (Perästäpäin uutta tietoa: Vaivaa on, lääkkeitä on ja uusia käyntejä asian puitteissa on tiedossa sekä lääkäreiden tapaamisia. Toistaiseksi, vielä, vaikea tietää mihin kuolee kun ei vaivastakaan ole täyttä selvyyttä.)

 

Uusi vaihto

Tulipa sitten syyskuun toinen viikko. Liki helteinen. Pyörien vaihto keskenään. California Adamant jäi Kerholle toistaiseksi. Baanalle lähti California 1400 GTS. Leppoisaa matkantekoa. Kävin kääntelemässä Tampereen Teiskon puolessa mutkateitä ja moikkaamalla kaveria Pulesjärvellä iltapäiväkahvien merkeissä. Tiet eivät ole ihan parhaassa kuosissaan mutta kierros Aitolahti - Pulesjärvi - Viitapohja - Kämmenniemi - Aitolahti antoi vanhalle kallistelijalle hupia yhden päivän tarpeiksi. Viranomaismielessä olisi kortti lähtenyt "jäähtymään". Koukkauksella Kessan baarissa Kämmenniemessä nautin oluen. Terassi oli kokolailla täynnä veronmaksajia oluella/väkevillä ja myös kiinteän ravinnon nautinnassa. Hilpeydestä päätellen. Loppumatka laillista vauhtia kotiapäin moottoritietä. Keskikulutus 1400 GTS:n mittarissa 5,2 litraa sadalle kilometrille. Että sen verran tuli nautittua. (Käytännössä, tankkauksen yhteydessä mitattuna, 1 - 2 desiä pienempi kulutuslukema.)

Jousitustesti

Nyt kun pääsi kuluneille ja routineille sivuteille niin osoittautui että takapään iskunvaimentimet vaativat kiertämään paluuvaimennuksen ruuvista pykälän tiukemmalle. Kulku tasaantui routineilla ja paljon käytetyillä maalaisteillä. Mutta suosittelen reittiä pikku iltapäivän ajeluksi. Syys näkyi kypsänä viljana, leikkuupuimureina ja savena teillä, punastelevina puiden lehtinä ja taivaansinisinä vesinä. Ruskaa pitää odottaa vielä pari - kolme viikkoa. Otan kameran mukaan seuraavalle lenkille. Vaikka samalle. Mutta eri kiertosuuntaan. Ehkä Kapeentie olisi myös kierrettävä sitten kun on värit päällä. Sateella en lähde. Pyörävalinnalla ei ole merkitystä.

Lyhyt pyörähistoria ja sattumus

Jos ajatellaan niitä pyöriä joita oli ulottuvillani silloin kun motoristin uraani aloittelin samoihin aikoihin kun olin varusmiespalvelun juuri suorittanut, (Res. Ylik.) muuttanut omilleni ja saanut työharjoittelijan paikan lentomoottorikorjaamolta kun en suostunut jäämään Päällystöopistoon ankarasta kahden rintaman painostuksesta huolimatta. Talven säästin, ostin paljon käytetyn 450 Hondan, luvalla sanoen laadultaan varsin surkea. Rumpujarrut ja omituinen moottori. Mutta kun halvalla sai. Välillä onnistui ajaminenkin. Kerran jopa Imatralle ja takaisinkin. Suunnittelin ja rakensin siihen paremman kampiakselin laakeroinnin rakenteen ja hieman muutoksia myös venttiilikoneistoon niin sillä ajoin sittemmin useamman kauden mutta varsin vähän. Oli asunnon osto ja tyttäretkin kiinnosti niin rahanreikiäkin oli. Sain kuitenkin hankituksi kokolailla loppuun ajetun ex-poliisi GT850 Guzzin jonka talviaikana kävin läpi ja entisöin. Sillä tulikin sitten jo kymmenissätuhansissa kilometreissä mitattavia vuotuisia ajotaipaleita. Koskisen Jussi ja Sarinin Tapsa jeesasivat tekniikka-asioissa. Rumpujarrut siinäkin niin oppi lisää ennakointia. Kohtapuoliin ostin uudesta, osamaksulla, 750 NTX:n mutta se ei kestänyt kuin kaksi talvea talviajoa kunnes alkoi savuttamaan. Tilalle ostin vähän käytetyn 906 Ducatin. Sillä päästelin GT:n ohessa kesäajot ja talvella oli joitain usein vaihtuvia autonritsoja kulkemista varten. 

Ysinollakuutosta on vieläkin hieman ikävä. Puutteensa oli siinäkin: satula sellaista mallia että sukukalusto kävi tankkausten välillä tunnottomaksi. Renkaat leveitä, vaikeasti saatavia, kuusitoistatuumaisia. 907-mallissa rengaskoko kasvoi tuumalla ja ruiskutusmoottori.

Vaihtoehtoja joka lähtöön
Sitten olikin toistakymmentä eri merkkistä ja -kokoista pyörää. Pääosa italialaisia mutta oli seassa itäisempiäkin merkkejä Neuvostoliitosta sekä saksalaisia. Taisi parhaimmillaan olla kuusikin pyörää ajossa yhtä aikaa. Oli mistä valita: saattoi lähteä Veteraaniralliin, metsäpoluille, rantabulevardille tai kyläkioskille sorateitä myöden. Myös talviajo kaksitahtisella ja sivuvaunu olivat kokemuksena mukavia.

Monen pyörän autuus
Useammasta pyörästä voi olla hyötyä muutenkin: Yhdellä pääsi karkuun poliiseja ja toisella pääsi ajamaan kylälle ja kysymään että mitäs Konstat täällä kyttää? Sitkeitä olivat: kolme päivää piti Jämsän Poliisi passia asuntoni läheisyydessä. Matalaa profiilia siis omalla kohdalla niihin aikoihin. Kysyivät että onko tällä kylällä kenellä sellainen nopea, japanilainen, punainen pyörä. No enpä voinut tietää kun itsellä oli senaikuinen laihaseosmoottorinen Quota Mille. Mutta sillä pääsi lujaa mutkatiellä. Ei Vectra pysynyt perässä.

Sittemmin on vauhti laantunut

Nyt, suorittaminen, on erilaista. Ei lasketa kilometreissä vaan tunnelmassa. Myös oman kerhon toiminta kiinnostaa entistä enemmän.