sunnuntai 12. joulukuuta 2021

Uteliaan kysely opinnoistani

 

Sain tiedustelun eli uteliaan kyselyn
Juurikin täältä blogini kautta että missä olen oppinut nämä moottoripyöräasiat. Töissä olen ollut ihan muussa tekniikassa. Pääasiassa oma oppi hankittu ajamalla rikki pyöriä. Lähinnä japanilaisia. Eivät minulla kestäneet. Mutta tekniikkaoppia sain kodin ohella myös ammattikoulussa keskikoulun jälkeen ja valmistuin autonasentajaksi. Kohtuullisen hyvillä arvosanoilla. Yrittämisen intoon verrattuna. Niitä hommia en ole tehnyt ammattimaisesti. 
 
Merkittävin oppianti
Kutsutaan työssä oppimiseksi. Kun aloittaa jotakin uutta ja siinä onnistuu omilla kyvyillä, vanhempien kollegoiden neuvoilla ja esimiesten tuella on valmis kohtaamaan uusia juttuja. Lukioon en siis mennyt vaikka opettajat niin halusivat koska olin erityisesti luonnontieteissä hyvä. Mutta pidin lukiota tylsänä ja työläänä.
 
Oppi valtion töissä
Maalaispoika joka joutui amiksen jälkeen ilman hakematta 18-kesäisenä armeijaan ilmavoimiin ja eräiden poikkeuksellisten syiden johdosta valmistuin apumekaanikoksi Ilmavoimien Teknillisestä Koulusta. Tekniikan lisäksi myös johtamistaitoa ja muuta armeijatouhua. Viihdyin hyvin. Siinä inttiura. Pyydettiin kyllä jatkamaan Päällystöopistossa. Kieltäydyin kunniasta. Laivuepalvelun suoritin Rovaniemellä Lapin Lennostossa kun halusin jonnekin jossa en ole vielä käynyt. Aluksi Fouga Magister harjoitussuihkukoneiden parissa ja kohta jo Draken laivueessa. Viimeiset viikot kersanttina. Intistä suoraan, sieltä saaduilla ohjeilla, yksi vapaapäivä välissä, Valmetille Linnavuoreen lentomoottoriosastolle syvälle maan alle mutta yllätyksekseni merimoottorijaokseen. Muutaman hengen porukka. Pari vuotta siellä. Maan alla työskentely oli talvella raskasta kun ei aurikoa näkynyt kuin viikonloppuisin paitsi jos oli ylitöitä, kuten niitä oli jos vain halusi tehdä, niin ei silloinkaan. 
 
Armeijan jälkeen
Erilaisia töitä ja lainaa pankista niin tuli hankittua omistusasunto erään yliopisto-opiskelijanneidon kanssa kimppaan. Asia edistyi niin pitkälle että piti rakentaa sittemmin omakotitalokin. Siinä hommassa opin vähän rakennusmiehen töistä.
 
Etsikkoaikaa
Sittemmin  olin sekalaisissa hommissa maatalouskoneasentajana ja työnopastajana sekä laitesuunnittelijana myöhemmin konkurssin tehneellä Ylö-Tehtaalla jonka työtä, osittain, jatkaa Avant Tecno, Sakari Pinomäki ky:ssä hitsarina, koneistajana ja hydrauliikka-asentajana, kuorma-autokuskina ja muissa ns. toisarvoisissa ja matalapalkkaisissa hanttihommissa muutaman vuoden kunnes valtio jälleen kutsui luokseen ja antoi lisäkoulutusta Mäntässä. Sotilasarvoksi jäi kaikkien näiden asioiden jälkeen reservin ylikersantti. Nyt ei ole enää pelkoa edes nostoväkeen joutumisesta jos tulisi sellainen tilanne päälle. Mitä lie tuo naapurimaan johto tuumii? Tuumiiko Suomi Nato-optiota?

Lentokonetehtaalle
Tein Valmetilla Kuorevedellä Hallin taajamassa lentokonelevysepän hommia. Tykkäsin siitä hommasta. Taivuttamista, pakottamista, venyttämistä, sikistämistä, muotoon leikkaamista, lämpökäsittelyä, pintakäsittelyä, niittaamista, liimaamista, jne. Parasta hommaa oli tehdä Redigoa. Sai tehdä pitkää päivää ja viikonloppuja. Niihin aikohin olin poikamiehen kirjoilla. Markkinoilla oli vetoa: joitakin koneita meni Meksikon rajavartijoille ja Eritrean Ilmavoimille ja Suomen Ilmavoimille koulutuskoneeksi. Redigon tuotanto myytiin, Hornetien eturunkojen valmistamisen vuoksi, italialaisille eli Aermacchille kun duunarit tarvittiin uusien hävittäjien tekoon amerikkalaisille. Samalla jouduin luopumaan hyvästä työkaluvaunusta joka meni myös Italiaan.

Amerikkaa
Hornet-hommat Patrialla olivat tylsempiä kuin edelliset mutta onneksi sain siirron parin vuoden jälkeen avaruusaluspuolelle. Ensin teimme komposiittirunkorakenteen XMM:ään eli röntgensatelliittiin Nasalle ja myöhemmin Rosetta-luotaimen kuorirakenteen. Molempia tehtiin kaksi kappaletta. Toiset varalle, koekäyttöä varten ja lujuustesteihin. Tuottajana toimi ESA. Siellä oli enemmän komposiittijuttuja ja taas opin uuden ammatin. Jälkimmäinen projekti tuotti varsin mukavasti ulkomaankeikkoja. Osa tekemistäni hommista on edelleen hyshys. Eläkkeelle jäin kuitenkin, sairastuttuani, FY-Composites oy:stä jossa olin duunissa muutaman vuoden sairastumiseeni asti tai juuri sen vaikutuksesta. Sielläkin tehdään puolustus- ja suojainvälineitä koti- että ulkomaanvientiin.

Politiikkaa pitkän kaavan mukaan
Sivuhommina, parhaina vuosina, joista sai parhaimmillaan päivä- tai matkarahaa, Smoton hallituksessa ja kaksi kautta puheenjohtajana ja Suomen edustajana Femassa. Erittäin mielenkiintoista. (Siinä alkuaikoina kävi niin että oli kaksi eu-tason mp-yhdistystä Ema ja Fem. Emassa oli Suomesta Mp69 ja Femissä Smoto. Mielenkiintoiset olivat keskustelut miten nämä kaksi samansuuntaista organisaatiota saataisiin saman katon alle. Asia onnistui.) 
 
Arbeit Macht Frei
Tämä homma siis työn ohessa. Usein sain työnantajani edustajan sopimaan ulkomaankeikan kokousviikonlopun ennen tai jälkeen tai kahta puolen. Tuli Euroopan kaupungeista useampi tutuksi. Kokouksia oli, tasapuolisuuden vuoksi, niin ranskankielisellä puolella kuin muualla. Eritoten Bryssel ja sen vanhakaupunki jäi mieleen. Myös muutama muu kaupunki näytti myös puolensa. Myös pitkäaikaisia kaverisuhteita syntyi. Mutta nyt ovat jo, pääosin, niin vanhoja että emme ole enää tapailleet koska itse en tee ulkomaanmatkoja moottoripyörällä eikä varsinkaan nyt kun on tautista aikaa.
 
Gruppo Moto Guzzi Finlandia ry
Muutaman vuoden myös Gruppon hallituksessa siinä sivussa. Niihin aikoihin Gruppo liittyi yleiskokouksen päätöksellä Smoton jäseneksi Motojussin kanssa järjestämässämme Juhlarallissa Ruovedellä. Gruppossa olen yhtä kauan jäsenenä kuin Gruppo on Smoton jäsen. Jäsenenä olen ollut useammassa mc-kerhossa joista merkittävimmät Vimpy ry Vilppulasta ja LCR-mc jota olen ollut perustamassa muinaisella 80-luvulla kotikylille ja olen edelleenkin arvostettu jäsen. Kettuilun perusteella näin arvelisin. LCR:llä oli kriisiaikansa ja joutui köyhyydessään eroamaan Smotosta mutta katsotaan... Vanhemmasta jäsenistöstä on jo kato käynyt useasti. Mainittakoon hyvä ystäväni Tapio Sarin joka myös toimi ahkerasti Gruppossa. Meillä molemmilla oli samoihin aikoihin Moto Guzzi GT 850 matkapyörät. 60-luvun lopun tekniikkaa. GT:llä kävin Guzzin tehtaalla Italiassa ja useissa muissa maissa kuten kaikissa pohjoismaissa paitsi en Islannissa.

Ei turhaa hötkyilyä
Muuten olen ollut kuin "ellun kanat" eli en ole edes hankkinut jälkeläisiä. Veljet ovat asian hoitaneet esimerkillisesti. Nuorimman luo on kutsuttu Jouluksi-21. Pari vuotta minua nuorempi veli, Mikko, lie tuttu gruppolaisille. Toiseksi nuorin pitää kotitilaa joka tarjoaa majoitusta sekä viriketoimintaa. Hänellä, yllättäen, on myös Guzzi.
 
Vauhti laantuu
Tältä pohjalta on mukava tehdä asioita jotka eivät vaadi kauheasti hienoja työvälineitä. Kiinalaiset sorvi ja jyrsin, omatekemä prässi ja kiillotuskone ja halvimman markettitason hiekka- ja lasikuulapuhalluskaapit. Uä-pesukone sekä muutama muu kiva kone. Pääosa työkaluistani ovat Biltemasta ja IKH:sta. Tarkkuustyövälineet ja paineilmakoneet sitten ihan muualta. Työkaluni hankin vasta 50 vuotta täytettyäni ja vakiinnuttuani asumaan Tampereella itä-savolaisen naisen kanssa. 
 
Paja vuokratiloissa
Verstaani löytyy Ylöjärveltä ja on viimeisen päälle: lattialämmitys, kahvio ja a-baari yläkerrassa, yleistilaa runsaasti väliaikaiseen käyttöön. Tiloissa toimii myös mc-kerho mutta ei oma kerhoni. Omalle kerholleni on Verstaalta pari kilometriä. Isot tilat kahdessa kerroksessa ja myös lattialämmitys uudehkossa rakennuksessa. Ei ollut edes vielä valmis kun muutimme kaluston sinne. Kerhoni järjestää muun toiminnan ohella myös avointa mopokerhotoimintaa Ylöjärven Seurakunnan tukemana. Mahdollisesti joku mopoilijoista tulee vielä jäseneksikin kunhan varttuvat...
  
Appiukon perikunnan mökillä
Siellä korjailen, entisöin ja rakentelen uusiksi ja hieman lisääkin tehden että mökillä olisi kiva olla. Se on eläkeläiselle mukavaa ja viihdyttävää puuhaa kun en tekemättä kykene olemaan. Jos en tee niin kuluu virvokkeita runsaammin. Paikkojen kunnossapitoa on riittänyt ja uusia rakenteitakin on syntynyt kuten Tyynelä ja Rötväri. Muukin perikunta poikkeilee silloin tällöin ja ovat antaneet hyväksyntänsä remonteille ja uusille rakenteille. Kesän -22 aie on tehdä esteetön kulku jyrkähkössä rinteessä olevalle mökin kuistille. Myös kiukaan vaihtoon voi olla tarve. Käytetty, ehyt kiuas on hankittu. Toivoakseni kuntoa riittää ja on viileämpää kuin menneenä suvena. Sellainen 22 astetta ja pilvipoutaa niin homma sujuu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti