torstai 1. marraskuuta 2018

V10 Centauro Maalatun pakoputken asennus


Asennus tehty helpoksi
Asentamisesta ei paljoa ole kertomista. Kunhan laitteli osat paikoilleen ja kiristeli jouset ja klemmarit. Makuultaan ja silti tuli hiki. Kerhon pyöränostin ei ole toistaiseksi käytössä. Pakoputkien maalaus.

Putkia kuumennuksessa koneen käydessä.

Konevoimalla
Helpoin tapa kuumentaa maalipinta kestäväksi on laittaa moottori käyntiin ja kaasutella aikansa. Melkoisesti maalista irtosi kitkerän hajuista savua.

Liika on liikaa
Kävi myös niin että kaasuttelin ehkä liikaa ja kiihdyttelin teollisuusalueella. Siitäpä ei tuore maalaus pitänyt. Olisi pitänyt ensiksi kuumentaa vain vähän ja myöhemmin lisää.

Poiketen tavanomaisuudesta
Putkisto on yksinkertainen ilman vaippaa. Useimmissa moottoripyörissä käytetään pakoputkia joissa on pakokaasua siirtävä putki suojattu ulkovaipalla joa on usein kromattu tai muutoin pintakäsitelty. Kisaputket ovat liki yksinomaan yksivaippaisia ja siksi myös kevyitä. 

Ilma ja öljy
Maali kyllä kestää punahehkuiseksi asti kunhan on kovettunut. Tämä ilma-öljyjäähdytetty moottori ei käy älyttömän kuumana vaikka sitä käskettäisiin. Toki paikallaan käyttäminen, esimerkiksi tehopenkissä, vaatii ulkopuolista jäähdytystä.

Maalipinta nousi kuplille.

Liikaa kaasua
Nytpä tiedän tämänkin. Myös sormenjälki on ikuistunut. Onneksi kuplia ei ole muualla kuin tässä kohtaa. Kaasupaine maalin ja metallin välillä irrotti maalin. On helppo hioa kuplat pois ja maalata uudelleen. Putkia ei tarvitse irrottaa kunhan suojaa ympäristön. Hyvä tästä vielä tulee.

Paikkuuta
Kun oli Kerholle muutakin asiaa niin otin pullollisen kuumankestomaalia mukaan. Poistin vikaantuneen maalin ja karhensin hieman santapaperilla. Pyyhintä asetonilla, ympäristön peittely paperilla ja maalaus.

Ensimmäinen kerros maalattu.

Kaksi ohutta kerrosta
Vielä myöhemmin toinen kerros hieman laajemmalle alueelle. Siitä ei ole kuvia. Kuivukoon nyt kevääseen asti. Loppukovetus silloin.

Kiinnitys moottoriin ja jatkeet
Pakoputkisto reagoi varsin voimakkaasti lämpölaajenemalla ja -kutistumalla jäähtyessään. Siksi liitoksia on varsin taajassa ja niissä on liikkumavaraa. Putkisiteillä kiristetään vain sen verran että liitos on tiivis mutta pääsee liikkumaan.

Liitoksia ja liitostapoja
Kuvassa näkyy kolme liitosta: lähtöliitos sylinterikannesta jossa on puristettava alumiinitiiviste, jousiliitos kahdella jousella jotka pitävät putken vasten kartiotiivistystään mutta sallivat lämpölaajenemisen. Lisäksi yksi letkuside joka hoitaa että sisäkkäisten putkien liitos on tiivis mutta liikkuva. Toisen sylinterikannen osalta liki peilikuvana kaksi ensimmäistä liitosta. Letkusiteitä on yhteensä kahdeksan kappaletta kun koko putkisto lasketaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti