sunnuntai 28. lokakuuta 2018

V10 Centauro Pakoputkiston kunnostus ja asennus

Sinällään pakoputkisto on kunnossa ja tiivis. Ulkonäkö on hieman kärsinyt. Koska homma on työläs mutta helppo teen sen itse. Samalla kuumankestävällä maalilla kuin aiemminkin.

Pakoputkisto ilman varsinaisia äänenvaimentimia.

Tosin tuo keskipönttö tekee vaimennuksesta suurimmman osan kuten myös etuosan yhdysputki. Tasaavat virtausta. Lyhyet äänenvaimentimet ovat merkkiä Supertrapp joissa säädettävä pakovastus. Pyörä on varsin hiljainen käyntiääneltään.

Vasen pakokäyrä puhdistettu.

Hionta ottaa aikaa
Hommaan meni reilu tunti käsipelissä santapaperilla. Vielä oikea käyrä, väliputki ja välipönttö hiottava metallille asti. Pölyävää hommaa.
Vanhaa maalia en aivan kauttaaltaan hionut pois. Valmistuksen aikana syntyneisiin hiomakoloihin ja jo putkien taivutuksen aikaisiin uriin jäi hieman vanhaa maalia joten se saa toimia tasoitteena. Olinkin maalannut varsin paksun kerroksen.

Kuvassa on se puoli joka ei näy katsojalle kun pakoputkisto on paikoillaan. Hitsausssaumat on hiottu sileiksi myös sisäpuolelta ja putkien liitospalat suunnattu mahdollisimman sujuvaan kulmaan virtausteknisesti. Siinä asiassa on vaikea yltää täydellisyyteen kun ulkoiset vaatimukset eivät kaikki kohtaa.

Pari tuntia vielä hiontaa niin pääsen maalaamaan koko putkiston. Rosterisia äänenvaimentimia ei tarvitse maalata. Niistä juttua myöhemmin. Supertrapp pakovastuksen säätö.

Päivää myöhemmin
Ei pari tuntia riittänyt. Vasemman sylinterin pakokäyrä tuli puhdistetuksi ja hiotuksi. Sen sijaan viitseliäisyys loppui kesken keskipöntön kohdalla. Hioin sitäkin liki tunnin mutta siinäpä olikin maali paksua ja lujassa. Pitää harkita että jätänkö vanhaa maalia uuden alle ja kuinka se siellä pysyy uuden alla. Santapaperia kului kaksi arkkia eikä vielä teräspinta näy kuin satunnaisista paikoista.

Jatkoa 31.10.2018
Hionta jatkui ja sain jopa maalaamisen käyntiin. Oli kaksi pulloa kuumankestävää mutta taisi käydä niin että toista ei tarvitse edes avata. Jää paikkamaaliksi jos ilmenee maalauksessa puutteita tai tulee kolhuja. Nyt pari päivää kuivattelua ja sitten putket takaisin pyörään kiinni.

Maali kovettuu vasta kuumuuden myötä. Se on helppoa: kone käyntiin ja huudatusta.

 Pakoputkisto koottu näön vuoksi.

Kuvassa ei ole putkiston alkupään klemmareita paikoillaan. Ne pitää puhdistaa ja voidella niiden kierteet ennen asennusta. Kuparipasta lienee sopivin voide.
Maalaus vaikutti onnistuneen hyvin. Keskipöntön vanhoja maaleja en saanut irti joten vain hionta karheaksi ja maali pintaan. Pinnasta tuli puolikiiltävä "satiini".
Se muuttuu lopullisesti kuivuttuaan vähemmän kiiltäväksi.

Putket toisesta suunnasta.

Kahdeksan liitosta, kuusi klemmaria. Sylintereihin pakoputkisto kiinnittyy normaalisti alumiinitiivisteen ja alkuperäisten osien kanssa mutta ne putket ovat alle 10 cm pitkät. Siitä varsinaiseen pakokäyrästöön liitos on jousien avulla ja jouset vetävät putkenpäät loivaa kartiota vasten. Se muodostaa liikkuvan tiivisteen eli sallii lämpölaajenemisen ja siten estää lämpömurtumat.

 Supertrappin säädettävät pakovastuslevyt.

Seitsemän levyä on tiiviisti ja loput vähän väljemmin. Aikanaan meni pari päivää löytää oikeat säädöt. Moottorinohjausta ei säädetty pakoputkien vuoksi vaan aivan päinvastoin. Toki myöhemmin tein hienosäätöä moottorinohjaukseenkin.

Vaikka vaimentimen takapää on tukossa pakokaasusu ei puhallu sivulle vaan suoraan taaksepäin. Säätölevyt ovat siten muotoillut.

Näyttää riittävän hyvältä ja torstaina asennus. Hiki siinä vielä voi tulla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti