torstai 22. marraskuuta 2018

Jokasyksyinen pikku homma autoon

Sama Dacia pikkupaku on edelleen talouden ainoa talvikulkuneuvo. Ei ole suksia eikä potkukelkkaa ja polkupyöräkin varastettiin.

Talvipyörät pyöräytin taloyhtiön pihassa koska luonnonolosuhteet alkoivat vaatimaan. Olosuhteet vaativat myös muuta. Syylärin eteen pahvin.

Pahvi siksi ettei talvinen ajoviima jäähdytä liiaksi moottoria. Moottori tykkää käydä sopivan kuumana ja silloin se kestää pidempään ja toimii taloudellisemmin. Siinä siis tavoite. Satunnainen pahvilaatikko täyttää tavoitteen. Hieman veitsellä muotoilua, maskin yläruuvit irti ja pahvin sujautus maskin taa.

Kaipa ajoneuvoon saisi oikein merkkikohtaisen maskinpeitteen mutta miksi siitä maksamaan. Tyylikäshän tämä ei ole. Mutta ei hävetäkään. Taso auton mukaan.

Pahvi on siellä tukevasti.

Jäähdytysnesteen jäähdytin on se mikä on peitetty. Ahtoilman välijäähdytin alempana sen sijaan saa olla ilman suojaa sillä sen parempi mitä kylmempää ilmaa moottori saa sillä kylmää ilmaa mahtuu palotilaan enemmän kuin kuumaa ilmaa. Samalla siihen voidaan sekoittaa enemmän polttoainetta joten moottorin hyötysuhde paranee ja moottori käy kuumenpana. Tulee sisätiloihinkin lämpimämpää ilmaa kun pakkasella ajelee.

Pakkaskauden suurin pelko on että kestääkö akku vielä ulkoa käynnistyksen. Akku on auton alkuperäinen romanialainen lyijyhappoakku. Nyt siis lähtee akun kymmenes vuosi käyntiin. Noin toiveikkaasti ilmaistuna. Akku ei edes ole iso kooltaan. Tapansapahan tuo näyttänee....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti