maanantai 27. elokuuta 2018

California 1400 GTS Uusi takalaukku

Tähän piti tulla laadukkaita valokuvia mutta kuvien oton jälkeen kadotin kamerani. Lähdin pyörän esiintymisalueelle luontoon ottamaan pari fotoa pyörästä takalaukun kanssa. Yllättäen ei kamera ollutkaan tallessa. Hukka vei. Pieni mahdollisuus on että se löytyy lähialueelta ja joku palauttaa sen kuvien perusteella.

Pari päivää myöhemmin.
Koska kamera katosi niin otin kuvia kännykkäkameralla. Kyllä silläkin saa kuvia mutta ei niin hyviä kuin oikealla kameralla. Toistaiseksi on tyydyttävä puutteelliseen piirtokykyyn. Kännykkä on HMD Nokia 3310.

Mutta se takalaukku. Hintaluokka n. 300€. Valmistettu mustasta muovista, parista palasta kiiltävää muovia ja alumiinista kuten takalaukut yleensä. Säädettävä koko. Kasvaa korkeutta kuorman tilavuuden myötä. Kolme eri kokoasetusta. Merkki on espanjalainen Shad.

 Takanäkymä nenän korkeudelta.

Verrattuna moneen moottoripyörään on takalaukku varsin matalalla. Otan jonain päivän mittatietoja miten alhaalla se toisasiassa on.

 Värimaailma natsaa varsin hyvin.

Kokonaisvaikutelma on sopusuhtainen.

Laukun ulkonäköä voi muokata vaihtamalla alumiinisen päällisen väriä tai laittamalla hiilikuituisen kansilevyn. Levyt joutuu hankkimaan erikseen. Tuskin tarvitsen. Levyn voi tietysti maalata. Nykyinen väri on vaaleanharmaa, lähes valkoinen. Sointuu aika hyvin pyörän värimaailmaan.

Kun ei ole vielä hyviä kuvia niin laitan tähän myyjäliikkeen linkin: Shad.

Säätöjä on kolme asentoa: 46, 52 ja 58 litraa. Säädöt ovat pikasäätöjä ja homma käy aika näppärästi mutta säädettäessä ei laukku saa olla aivan täynnä. Varsinkaan pienemmälle päin säätö ei silloin onnistu.

Lisävarusteena ostin matkustajan selkänojan ja asensin sen. Homma oli helppo mutta tarvittiin porakonetta ja 6 mm:n poraa. Asennusohjeet olivat selkeät. Ristipääruuvimeisseli ja 10 mm:n kiintoavain on tarpeen.

 Takalaukun selkänoja.

Matkustajan selkänoja on kaksiosainen. Alaosa on ohuehko pehmusteeltaan mutta yläosa on vahvemmin topattu. Kaksiosaisuus tulee siitä että laukun kannen saranakohta on selkänojien välissä. Edelliseen laukkuun verrattuna tilaa kyytiläiselle tuli lisää noin viisi senttimetriä.

Selkänoja on kiinni säädettävässä yläosassa eli isommalla täyttöasteella selkänoja on korkeammalla. Täyteen lastattuna noin 10 cm ylempänä. Muotoiluseikkana ylempi selkänoja jatkuu laukun kannen yläpinnalla taapäin. Asialla ei muutoin ole muuta funktiota kuin ulkonäkö.

Laitoin laukun pohjalevyn (sisältyy hintaan) kiinni myyjäliikkeen pihassa eli ei tarvinnut tehdä autoajelua. Hankin myös lisäjarruvalon ja laitoin sen sopimaan. Guzzin tavaratelineen vuoksi piti lisäjarruvalon kiinnitystä hieman muokata.

 Lisäjarruvalo laukun kiinnityslevyn alapinnassa.

Edellisessä takalaukussa on kanteen upotettu jarruvalo mutta sitä ei voi siirtää tähän. Sähkötöitä joutui tekemään. Kaksinapaisen Superseal urosliittimen kokoonpano ja asennus sujui rutiinilla.
Can-väylä-järjestelmässä ei ole aivan itsestään selvää mistä virta vedetään. Onneksi 12 voltin liitäntä oli valmiina.
Pyörässä on myös satulanlämmittimen liitin ja kahvalämmittimen liitin. Lisäksi liitin josta saa pyörän ajotietoja langattomasti esim. Android-puhelimeen. En ole tarvinnut. Nimeltään Moto Guzzi Multimedia Platform. 

Ei tämäkään laukku aivan tiivis ole: Puutarhaletkutesti.

Koeajonkin tein. Tosin kuormaa ei ollut paljoa. Guzzin tavaratelineen on ilmoitettu kestävän 20 kg. Saa siis tehdä melkoisen lastauksen.
Ilmanvastus on todennäköisesti alhainen kun säätö on pienimmillään. Laukku on silloin melko matala ja varsin tyylikkään näköinen.

Laukun koeajo.
Ajelin koeajoa Tampereelta Kangasalan Suinulaan ja siitä sorateitä Lihasulaan ja Siitamaan josta 9-tielle ja Orituvalle ylihintaiselle sumpille. Siellä oli Mämmilä mc:n porukkaa vahvistettuna muutamalla muulla motoristilla. Siellä myös huomasin kameran puuttumisen. On siis pikkuisen laaja etsintä tiedossa jos pitää ajella sama reitti uudelleen. Kamera oli vain vajaan parinsadan hintainen mutta ne kuvat joita ei saa mistään uudelleen.... Samanlaisina.

Kuten arvata saattaa ei uuden ja vanhan laukun eroa huomaa ajamalla. Ehkä laukun kanssa ja ilman laukkua syntyisi eroa varsinkin kuormattuna polttoaineen kulutuksessa ja käsittelyn ketteryydessä. Huonoin paikka moottoripyörässä on kuljettaa painavia tavaroita takana ja korkealla.

Akseliväli ratkaisee.
Pyörä on pitkä akseliväliltään ja matkustajan paikka taka-akselin etupuolella mutta takalaukku luonnollisesti akselin takana. Useimmissa pyörissä matkustajan paikka on taka-akselin takapuolella. Se heikentää ajettavuutta merkittävästi. Siksi useimmat maahamme rekisteröidyt pyörä ovatkin merkitty yksipaikkaisiksi eli matkustajaa ei saa kuljettaa vaikka sille olisikin paikka.

Tarpeen mukaan.
Lisävarusteena saa kankaisen sisälaukun, kaksiosaisen selkänojan, jarruvalon, erilaisia kannen päällilevyjä ja pyörän merkki/mallikohtaisen kiinnityslevyn. Nyt asennus tapahtui vakiolevyn kanssa. Osui suoraan Guzzin telineen valmiisiin
reikiin.

Tuleva varalaukku.
Vanha laukku palveli kymmenkunta vuotta 1100 Brevassa ja liki kolme kautta California 1400 GTS:än tavaratilana. Siinä on kannessa lisäjarruvalo. Laukkua voi käyttää silloin kun on sen päälle lastattavaa tavaraa kuten telttapakkaus.

 Vanha poksi.

Kannen päällä on lisäkuorman kiinnityslenkit. Niiden alla tummempi kohta jossa on teholedejä toimittamassa lisäjarruvalon hommaa.

Vanha laukku yläpuolelta.

Selkänoja on omaa valmistettani ja hätäpäissä tehty koska tuli kiire lähteä reissuun. Mutta on toimittanut tehtävänsä koska takapenkkiläinen ei ole asiasta valittanut. 

Vanha laukku tulee käyttöön silloin kun tarvitsee ottaa kyytiin isompi kuorma, kuten iso teltta, joka sidotaan laukun kannen päälle. Laukkujen vaihto vaatii hieman muttereiden pyöritystä sillä vanha laukku on kiinni tavaratelineessä neljällä ruuvilla muttereineen. Uude laukun kiinnitys on myös neljällä M6-ruuvilla.

Lisää kokemuksia uudesta laukusta kun kokemuksia on lisää. Sekä mahdollisesti parempilaatuisia kuvia.

Kamera on löytynyt eli kuvien laatutaso palaa ennalleen.

 Matkustajan selkänoja uudessa laukussa.

Merkkilogo takakannessa.

Identiteetin vahvistamista.
Löysin romuloorasta kolhiutuneen 70-luvun tankkimerkin. Sen värit olivat alunperin valkoiset kirjaimet, musta tausta ja kullanväriset kirjaimien reunat.
Materiaali valettua alumiiniä. Kunto ei ollut hyvä ja kolhiutumia aika paljon. Pesin kyltin asetonilla niin että kaikki vanha maali irtosi. Maalasin kirjaimet mustalla, kirjainten reunat ovat alkuperäiset kullansävyiset mutta kirjainten välit maalasin hopeisella maalilla. 
Osaa piti oikoa ja taivuttaa siihen muotoon miten se istuu tarkasti laukun kanteen. Liimaus Sikaflex 221:llä. Kovettuu nopeasti kosteilla säillä kuten nyt. Reikiä ei tarvinnut tehdä. Irrotus onnistuu hammaslangalla.

Lisäksi on Kerhon tarra kertomassa kuljettajan arvoista. Alareunassa pilkistää lisäjarruvalo.

Viikonloppu reissun päällä ja takalaukussa tavaraa. Lämpimän sään ansiosta ajotakin vuori sai toimia takalaukun pohjalla pehmikkeenä ettei olutastiat vahingoittuisi ja lämpenisi. Matkaa ei toisin tullut kuin reilu sata kilometriä suuntaansa pikkuteitä ajellen joten aikaa siihen kului. Oluet olivat kylmiä vielä perilläkin. Kaksikerrosrakenteesta saattoi olla etua.

Käyttö alimmalla tilavuusasennolla riitti matkatavaroille. Hyväksyviä mainintoja kuulin laukun sopivuudesta pyörän muuhun linjaan.

Vaativin testi.
Tärkein koe on vielä tekemättä: Kuinka Rouvan selkä ja ahteri sopeutuu takalaukun selkänojan suhteen? Koe tulee tehtäväksi viimeistään Savojärvelle mennessä. Talven aikana muutokset jos tarvitsee.

Rautatie, vesitie ja maantiekulkuneuvo.

Mainetta ja kunniaa.
Viikonlopputapahtumassa minut palkittiin parhaasta pyörän rakentelusta. Aikoihin en olekaan saanut rakentelupalkintoa.  

Ehkä eräässä tapahtumassa olisin ehkä saanut palkinnon koska olin tehnyt moottoripyörän oman mallin mukaan mutta tuomaristo luuli sitä tehdasvalmisteeksi. H-D-porukoissa ei ole asiantuntemusta muiden merkkien osalta. Eikä se ollut tämä pyörä.

Naarmun hionta pois.
Ostaessa sain takalaukusta alennusta koska sen kannen alumiinilevyssä oli naarmu. Pyörän pesun jälkeen suoritin pienen ajelun ja kotipihassa paneuduin naarmunpoistoon. Lentokonelevyseppänä työskennellessäni se oli tuttua hommaa. Aloitin kokeilun mahdollisimman miedolla hionta-aineella. Sen vahvempaa ei tarvittukaan.

 Pesun jälkeen kannet auki.

Kun pesee painevedellä tai painepesurilla on ilmennyt että laukut eivät ole aivan tiiviitä. Siksi kannet kannattaa jättää auki yön ajaksi autotallissa.

 Puhdistava vaha.

Puleerattu alumiinikansi. Ei näkyviä naarmuja.

Jynssäämiseen meni muutama minuutti. Lopuksi vahasin koko kannen. Värisävy vaaleni hieman.

 Sivulaukku vahattuna.

Koska laukku on muovia ja vahatessa sitä jynssätään pehmeällä kankaalla kehittyy sähkövaraus joka imee puoleensa pölyä. Aamuun mennessä sähkövaraus on kadonnut ja osa pölystä myös. Loppu lähtee ajoviiman mukaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti