maanantai 4. kesäkuuta 2018

Amerikanpyörän maalipinnan naarmut pois

Pestessä ja vahatessa pyörää ilmeni että tankin sivut ovat naarmuuntuneet monesta kohtaa. Erottuvat erityisesti valkoisessa maalipinnassa. Pyörä on maalautettu toimestani vuosituhannen vaihteessa. Maalin pinnassa on lakkakerros jossa vauriotkin ovat. Tarkoitus olisi hioa naarmut piiloon.

Kerrottakoon pyörän historiasta sen verran että ostin pyörän viime vuosituhannen lopulla jobbarilta ja rekisteröitätin sen Suomeen. Pyörällä ei ollut ajettu kuin muutama tuhat mailia. Oli ruostetta ja maalipinta heikossa kunnossa.

Silloinen ystävättäreni opiskeli tällä pyörällä moottoripyöräilemään ja jo vuoden päästä pyörä vaihtui BMW 80 LT:hen. Pyörä oli toissavuoteen asti toisella omistajalla kunnes vaimoni sai sen syntymäpäivälahjakseen. Pyörä palasi siten takasin ensimmäiselle omistajalleen Euroopassa.

 Vauriot maalipinnassa.

Valkoisilla nuolilla merkityt naarmut ovat hentoja pintanaarmuja ja katosivat muutaman minuutin hionnalla. Mustalla merkitty on syvä naarmu. Sitä piti jyystää kymmenkunta minuuttia hikikarpalot otsalla. Silti se jäi näkyviin kun tarkkaan katsoo. Myös tankin toisella puolella oli vastaavia vaurioita.

Hionnan jälkeen.

Naarmusta on vielä hieman jäljellä mutta enää se ei kerää itseensä likaa. Lika muuttaa naarmut näkyviksi.

Hionta-aineena käytin AutoGlym Renovator puhdistus- ja hionta-ainetta.

Saatan vielä vähän viimeistellä ja sitten laitan kunnon vahan maalipintoihin.

Vahaksi aion AutoGlym Super Resin Polish puhdistusvahaa. Jatkossa vahaus tavallisella vahalla. AutoGlym-aineet ovat liki kaikki samanlaisissa astioissa eli pitää katsoa mitä purkissa lukee ettei tule virheitä.

Tämän näköisiä purkkeja.

Tätä pitää ostaa lisää sillä auto pitäisi, ainakin etuosaltaan, jyystää tällä lävitse kun suvella mökillä ollessa sattuu sää ja viitseliäisyys samaan kohtaan.

Fiksailin vielä kromipintoja. Useimmat niistä ovat jo entisiä eli ruoste on päässyt pilaamaan kromipintaa. Se on aivan täynnä pienen pieniä kraatereita. Parin metrin päästä niitä ei erota ja kaikki näyttää hyvälle. Kromipintoja jynssäsin Autosolilla. Myöhemmin vielä vaha pintaan.

Japanilaiset kromaukset ovat heikkoja laadultaan. Omistamissani Benelleissä ja vanhemmissa Guzzeissa ei kromipintaa ole vuosikymmenten saatossa rikkonut muu kuin ulkoinen väkivalta. Voi olla että eurooppalaisia pyöriä on korkeamman hintansa vuoksi myös pidetty paremmin. Mutta se ei selitä sitä että japanilainen kromaus on täynnä huokosia. Halvalla ei saa hyvää.

Eipä se silti kauheasti kirvele sillä pyörä oli hyvin halpa hankinta alunperin.

Yritin irrottaa äänenvaimentimien suojapeltejä että voisin puhdistaa äänenvaimentimet. Kuusi ristipääruuvia joista neljä aukesi. Kaksi ei. Laitoin ne hautumaan: lämmitin kuumailmapuhaltimella ja ruiskuttelin ruosteensyöjää. Muutamassa viikossa aukeavat kunhan muistaa ruiskutella lisää irrotusöljyä ja hemputella ruuveja edestakaisin. Sinkityt ruuvit ovat hankalia. Heti kun sinkki luovuttaa aukeaa ruuvikin.

Amerikassakaan ei ole valmistusvaatimuksia nostettu. Ilmeisesti sielläkin on ollut kysymys halpatuotannosta ja suurista määristä. Kuten japanissakin. Aluksi näyttää hyvältä mutta pidemmän päälle huomaa että varsin keskinkertaista pukkaa.

 Peruspuhdas pyörä.

Alumiinipintoja ei ole vielä puhdistettu. Siinäkin on yhden päivän työ kun niitä puleeraa. Miksi alumiinipinta pitää lakata? Ei ymmärrä.

Vasemmalla puolella on osapuutteita.

Osa osista on myös kuluneita tai ruostuneita. Kuvat on otettu kerhotilan baarissa. Kuvia voi suurentaa klikkaamalla.
Uudet osat ovat käsittämättömän kalliita. Amerikassa pelkästä pakoputkistosta pyydetään 1500 dollaria. Eivät saa minun rahojani.

Pakoputkien sivulla oli jonkilainen peltilipare ettei vasemman jalan lahje pala. Se meni romulooraan. Tein väliaikaisen suojuksen ruostumattomasta teräksestä. Käsittelin siitä mattapintaisen ettei kukaan luulisi sitä alkupeäisosaksi. Jos tekisi alkuperäisen muotoisen suojan olisi se melko monimutkainen tehdä.

Alkuperäinen lämpösuoja on tämän näköinen.

Muutakin askaretta oli: kun tulin päivällä Kerholle niin heti ovisuussa haisi bensiini. Arvelin että bensahanaremontti oli epäonnistunut tai kaasuttimet tulvivat ja hana on jäänyt auki.
Vika ei ollut edellämainittujen joukossa vaan tankin alapuolella oleva tankin puolet yhdistävä tasausletku oli murtunut. Siihen en ollutkaan kiinnittänyt huomiota ennen kuin nyt. Se oli aivan liian pitkä ja jyrkällä mutkalla. Siitä mutkasta se sitten vuoti. Uutta letkua ei ollut heti saatavilla mutta vanhasta sain väliaikaisen letkun ottamalla siitä huonot kohdat pois kun kerran pituutta riitti. Varastossani on samanlaista uutta letkua toisaalla. Lisäksi pitää hankkia uudet pikkuiset klemmarit kiristykseen.

Öljynvaihdossa laitoin mineraaliöljyä koneeseen 10W-40. Lisäksi RVS-metallin lisäaineen. Siitä on muualla ollut hyviä kokemuksia mutta seuranta on vielä kesken.

Se tässä pyörässä on kiehtovaa että rakenne on niin perustekniikkaa että erehtymisen vaaraa ei ole. Osat ovat selkeitä ja ne voi asentaa vain yhdellä tavalla. Remontinteko on siis hyvin yksinkertaista ja nopeaa. Ainoa isompi ongelma on että varaosia joutuu odottelemaan päiväkausia ja silti ovat hinnoissaan. Tosinaan tulee vääriä osia.
Käytettyjä osia tulee varoa: ovat käytetty useimmiten ihan loppuun.

Laitan lisää juttua pyörästä kun asiat etenevät.
Eiköhän se taas ole piakkoin ajokunnossa että kehtaa kylille.

Aiemmin tapahtunutta:
Uusi akku.
Keulan huolto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti