sunnuntai 17. joulukuuta 2017

California 1400 GTS Keula ja ohjauslaakerit

Tarkoitus oli tänään irrottaa etupyörä ja aloittaa jarrulevyjen vaihto. Alkuperäiset hieman nytkyttävät hiljaisen nopeuden jarrutuksessa. Luonnollisesti maahantuoja luovutti minulle uudet levyt. Korvauksena palautan vanhat levyt. (Myöhemmin selvisi että vanhoja levyjä ei tarvitse palauttaa. Toinen niistä on varmasti suora mutta en tiedä kumpi. Jää varalevyksi hyllyyn.)

Kun irrottelin etupyörää niin ohjausta käännellessä tuntui myös nyintää. Löysiä ja kireitä kohtia pitkin kääntöaluetta. Se ei tiedä hyvää ajettavuudelle. Päätin purkaa koko keulan.
Teleskoopit irti, pleksi rautoineen ja lisävalot irti. Ohjaustanko irti. Sitten ajovalo, vilkut ja mittaristo.

Kun purkaa niin oppii asioita. Nyt selvisi mistä ajovalopolttimot vaihdetaan. Sitä varten pitää ottaa koko ajovalo irti telineestään. Kerrottakoon että se lähtee alaspäin. Osat jäivät roikkumaan johtimistaan ja painavammat nippusiteillä kiinni.

Noin tunti touhuamista niin keula oli purettu. Hommaa tein Kerholla. Aulis auttoi pitämään osista kiinni kun niitä irrottelin irti. Kiitoksia hänelle.
Väkivaltaa ei tarvinnut käyttää. Aulis on nöyrä ja auttavainen ihminen.

Osat ilman keulaa.

Monenlaista kilkettä. Alumiinivaluiset osat kannattelevat mittaristoa ja ajovaloa. Myös vilkut kiinnittyvät näihin valuosiin. Epäilen että kokoonpano ottaa hieman enemmän aikaa. Mutta sitähän on vaikka kuinka ennen ajokauden alkua. Kunhan vain saan eturenkaan paikoilleen että pyörää voi siirrellä.

Kun olin saanut ohjausakselin alas kiinnitti eräs asia huomioni: ohjauslaakeri oli kiristetty aivan tavattoman tiukkaan. Vaikka ovatkin kuulalaakerit niin ei niin tiukkaan sentään pidä laittaa. Jouduin vääntämään säätömutteria ihan hartiavoimin. Sopivaa on nollavälys mutta ei kireä. Jos jää välystä laakerit vaurioituvat ja liian tiukkana vahinkoa tulee myös. Mutta tässä on muutakin mukana. Pyörä on ollut kaksi kesää liikenteessä ja pidetty aina kuivassa tallissa kun ajoa ei ole. Talvisäilytys myös lämpimässä. Painepesuria en käytä kuin huuhteluun ja sekin matkan päästä. Epäilen että pyörä on seisonut paljon ulkona maahantuojalla tai sitä on pesty hyvin kovakouraisesti.

Ylälaakerin ulkokehä.

Ylälaakerin kuulakehä.

Tähän asti näytti ihan normaalilta. Ehkei kireys olekaan tehnyt mitään pahaa vaikka ihan kevyttä ruostettakin on näkyvissä. Kosteutta on ollut sillä vaseliini on paikoin muuttunut valkoiseksi. 

Alalaakerin ulompi kehä.

Täällä on vesi tehnyt tehtäviään. Vaseliini on kauttaaltaan emulgoitunut veden kanssa. Se riittää että ruostetta muodostuu. Ulkokehän kuularänni on kokonaan syöpynyt. Ei ihme että ohjaus oli kankea. Onneksi ei kesällä jumittanut sillä se olisi ollut vaarallista. Tiivisteet olivat kuitenkin kunnossa joten jotain epätoivottavaa on tapahtunut jo ennen viime kesää. Ruoste etenee suht hitaasti.

Vesi vanhin voitehista, mutta huonoin. Lukee ravintola Ohranjyvän seinässä Tampereella.

Kuulat kiinni kuulakehässään.

Kuulat ovat syöpyneet kauttaaltaan karheiksi. Irtoruostetta on myös ja vaseliiniin seonnut ruoste muodostaa ruskeaa limaa veden kanssa.

Koska en ole lutraillut veden kanssa normaalia enempää niin pitänee katsella onko sateella ajettaessa mahdollista että vettä ajautuisi ohjauslaakereihin. Kesähän oli varsin sateinen. Mutta ajaminen paria poikkeusta lukuun ottamatta tapahtui poutasäällä.

Hankala on uskoa siihen että ruostuminen olisi tapahtunut nopeasti: vaseliinillä on varsin hyvä suojaava vaikutus ja sitä näyttää olleen riittävästi. Vettä on myös tarvinnut olla runsaasti. Ruostumisprosessi on kestänyt enemmän kuin vuoden.

Ovatko sitten merkkihuollossa lutranneet vettä laakereihin pesun yhteydessä.....

Olen ollut yhteydessä muihin samanlaisen pyörän omistajiin ja kysynyt asiasta. He tarkastavat laakeroinnit ajan mittaan. Mielenkiintoista kuulla onko tämä yleistä vai vain yksittäinen sattuma.

Edellisessä pyörässäni oli aivan identtinen laakerointi vastaavalla suojauksella. Siihen ei tarvinnut kahdentoista vuoden aikana puuttua lainkaan. Kerran sen avasin noin 10 ikävuoiden kohdalla ja totesin sen olevan kunnossa. Sekään pyörä ei ollut katettu laakeroinnin kohdalta.

Kolme pussilista ruuveja ja osia.

Näissä pusseissa ovat muunmuassa ne ruuvit joilla ajovalo ja sen ympäristön osat ovat kiinni eri keulan osissa. Enimmäkseen yläkolmiossa.

Samalla kun palautan vanhat jarrulevyt maahantuojalle niin otan esille tämän laakeriasiankin. Katsotaan löytyykö ohjauslaakereita hyllystä vai pitääkö tilata ja kuka maksaa.

Lienee niitä muuallakin kaupan niin ei tarvitse odotella. Tosin kiire ei ole mutta Kerhon mp-huoltotila pitäisi saada tyhjäksi että seuraavatkin pääsisivät huoltamaan. Motonetin laakereiden hinta näkyy olevan noin 50€. Katson huomenna onko heillä myymälässä vai pitääkö tilata. Nettikaupassaan on.

Näitä olisi tarjolla.

Helppo ruostuvuus herättää ihmetystä. Taidan laittaa ohjausakselin pesän kylkeen rasvanipan. Siitä kun kerran suvessa painaa vaseliinia sisään niin alaspäinhän se valuu. Ylimäärä tulee itsekseen pois. Pitää vain muistaa pyyhkiä aika-ajoin ulos asti valunut tavara pois. Ylälaakerin voitelu onnistuu kunhan irrottaa yläkolmion. Tosin sekin vaatii pleksin, ajovalon, vilkkujen, mittariston ja ohjaustangon irrotuksen. Mutta ei tarvitse irrottaa jarruja, ABS-anturia, etulokasuojaa, etupyörää ja molempia teleskooppeja niin kuin nyt.

Laakerit löytyivät tiivisteineen Motonetistä. RM Heino maahantuojan ominaisuudessa korvasi Motonetin ostokseni koska heillä ei laakereita olisi ollut ja tilausta olisi pitänyt odotella useita päiviä. Eli tästäkään ei tullut muita kuluja kuin mitä vaivannäkö maksaa.

Näitä on kaksi kappaletta.

Ala- ja ylätiiviste.

Motonetin varaosanumero.

Sopivuustaulukko ja valmistajan numero.

Homma jatkui kolistelemalla vanhojen laakereiden ulkokehät pois emäputken päistä. Lisäksi lämpöliitoksella oleva alapään laakerin sisäkehä. Päädyin halkaisemaan sen. Jos olisi lämmittänyt niin alatiiviste ja mahdollisesti alakolmion maalaus olisi saattanut kärsiä. Nyt ei ollut sitä vaaraa. 

Ohjausakselin puhdistus, tiiviste ensin paikoilleen ja uuden laakerin asennus lämpösovitteella. Ylälaakeri on liukusovitteella joten sitä ei tarvitse lämmittää.

Emäputken sisäpinnan puhdistus ja sively kauttaaltaan ohuella vaseliinikerroksella.
Laakereiden ulkokehät hain pakastimesta ja sujautin paikoilleen. Ne ovat normaalia syvemmässä eikä siis aivan emäputken päissä koska huulitiivisteille pitää olla tilaa.

Alakolmio akseleineen pujotetaan laakerien läpi, ylätiiviste paikoilleen ja yläpään kierteeseen mutteri. Kumisen suojan voi pujottaa paikoilleen jälkeenkinpäin. Tässä akselin pujotushommassa olisi hyvä olla apulainen.

Alalaakeri lämpösovitteella.

Hyödynsin viilapenkkiä jossa kovakumiset apuleuat pitämässä osaa paikoillaan. Ei maalipnta alakolmiossa päässyt kärsimään.

Ohjausakselin yläpää, tiiviste ja säätömutteri.

Poiketen korjaamokirjan ohjeista ei laakeria kiristetä isoon momenttiin kuin aluksi. Käännellään ja samalla naputellaan muovivasaralla että laakerien sisä- ja ulkokehät asettuisivat kohdalleen. Kiristys löysätään ja etsitään säätömutterilla sopiva tiukkuus. Akselissa ei saa tuntua välystä mutta ei myöskään saa ahdistaa kun ohjausta käännellään.

Alkuperäisasennus oli tehty niin kireä että en saanut säätömutteria auki haka-avaimella. Piti käyttää putkitonkeja. Siitä jäi jälkiä mutteriin. Väittäisin että oli aivan tavattoman kireällä vaikka kysessä olikin kuulalaakerit.

Tässä suojakumi on sujautettuna paikoilleen.

Alumiiniosa jossa keskellä tappi kuvan yläosassa on virtalukkoon integroitu ohjauslukko. Vastalovi on yläkolmiossa. Mutterin päällä on kuminen kapea rengas joka liittyy laakerin säätöön. Se mahdollistaa laakerin jälkisäädön purkamatta rakennetta.

Lukitsinlevy ja lukitsinmutteri.

Laakerin säätömutterin lukitus varmistettuna.

Näkyvien osien järjestys alhaalta ylöspäin: Suojakumi, säätömutteri, kuminen välilaatta mutterien välissä, lukitusmutteri ja lukituslevy. Asetelma varmistaa että laakerointi ei pääse löystymään. Liian kireä tai liian löysä laakeri saattaa aiheuttaa hallinnan menetyksen. Päälle asennettava yläkolmio estää lukitsinlevyn liikkeen. Tämä kohde on yksi tärkeimpiä kohteita moottoripyörän ajoturvallisuutta huomioidessa. Eri pyörissä ja pyörämalleissa on erilaisia tapoja säätää ja lukita laakerivälys sopivaksi. Tässä on tämmöinen.

 Keula pääosin koottu.

Pikkuosien asentamista on seuraavaksi. Mittaristo, muovinen suojalevy, vilkut, lampun kannattimet ja lamppu vielä asentamatta.

 Vanhat laakerit ja vanhat tiivisteet.

Hyvässä kunnossa vain tiivisteet. Ne laitoin talteen mahdollisen myöhemmän tarpeen vuoksi. Uskoisin kyllä että juuri asennetuilla laakereilla ajan useita vuosia. Säätämään voi joutua. Kartiorullalaakerit ovat pitkäikäisiä kunhan niitä vain voidellaan edes joskus. Painepesuri on laakereiden vihollinen. Vesi menee paineella tiivisteen raosta mutta ei pääse pois. Tekee pahojaan aika nopeasti.

Jatkuu loppujen osien asennuksella ja etupyörän kiinnityksellä. Jarruja pitää tarkastella. Jarrupalojen kunto ja muuta pientä häärintää.


21.12. 2017.
Keula on koottu ja pleksi paikoillaan. Myös peilit vaihtuivat kapeammalla oleviin. Ohjaustanko on niin leveällä että alkuperäiset Custom-mallista peräisin olevat peilit olivat niin leveällä, siis hyvin pitkävartiset, nykyisessä ohjaustangossa että niihin ohi kulkiessa törmäili ja ajossa piti katsetta kääntää tarpeettoman paljon että näki peilin kautta takamaastoa. Nyt peili yltää vain ohjaustangon päätypainon tietämille.

 Kromattu lyhytvartinen peili mattamustan sijaan.

Ja kiitokset Aulikselle auliista avusta jälleen. Vaikka se laulu Hawaijin Neidoista menikin hieman nuotin virestä.

Mutta nyt kääntyy erittäin kevyesti. Saattaa vaikuttaa merkittävästi ajettavuuteen.

Tässä vielä pleksi irrallaan.

Toiveet ovat korkealla ensi suven ajojen suhteen ajo-ominaisuuksien kannalta. Jospa onkin niin että laakerit ovat olleet jo pitkään ruosteessa ja olin vain tottunut siihen että ajettavuus oli sitä mitä oli eli epäkuntoista. 

Asia on muidenkin komponenttien suhteen vastaava: jarrujen hidasta huononemista ei huomaa, iskunvaimennus voi olla epäkunnossa ja eron huomaan vasta kun asiat on korjattu. Vikoihin ikään kuin sopeutuu eivätkä ne silloin vaikutakaan vioilta ollenkaan. Tämä voi olla joskus vaarallista.

Tein laakerivaihdon itse siksi että omaan ammattitaidon kyseiseen työhön koulutuksen ja kokemuksen kautta. Jos ei ole varma miten tulee toimia tai ei ole asianmukaisia työvälineitä niin merkkihuolto on silloin oikea kohde teettää työ.

Tällä laakerien ruostumisella lienee yhteys myös siihen että ensimmäisessä peräöljyn vaihdossa perävaihteesta valui vettä ja harmaata emulgoitunutta öljyä. Öljynvaihto tapahtui maahantuojalla eikä muun määräaikaishuollon yhteydessä maksanut erikseen. Kosteutta on siis ollut tarjolla.

Tein siis tarkoituksella uuden öljynvaihdon varmistuakseni että öljyyn ei ollut kertynyt uutta vettä tai aiempaa vettä olisi jäänyt edellisessä vaihdossa sisään.
Homma ei juurikaan aiheuttanut kuluja sillä öljymäärä on pieni, 0,25 litraa. Samasta litran purkista, koska vaihtoväli on 50.000 km, riittää todennäköisesti koko elinajakseni koska vuotuinen ajomäärä on noin 10.000 km.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti