torstai 10. marraskuuta 2016

California 1400 Pakoputkien juurimutterit

Olen hieman yllättynyt siitä että suhteellisen uuden pyörän takuuaikana eli kesän ja 8000 km ajettu osoittaa jo ruostumisen merkkejä.
Tosin ruostuneiden osien toimintaympäristö on varsin vaativa: kuumaa, kylmää ja alttiina säätiloille.

Toistaiseksi ongelma on pelkästään visuaalinen. Ajan kanssa jotain muuta.

Alkuperäiset sinkityt pakoputken juurimutterit ja aluslevyt.

Arvelin että osat on hyvä irrottaa ennen kuin ne ruostuvat niin että jumiutuvat ja aukaiseminen vaikeutuu ja kierteet pettävät. Vielä muttereiden kierteet ovat kunnossa mutta pinnapulttien päät olivat jo ruskettuneet. Näitä muttereita ja pinnapultteja ei siis kannata jättää pilaantumaan paikoilleen vaan laittaa mutterit ja prikat metallinkeräykseen.
Näillä muttereilla on erikoinen koko: kierre on M8 ja avainkoko 10 mm. Se tarkoittaa että kierteen päältä mitaten ehjää metallia jää vähimmillään yhden millimetrin paksuudelta. Lisäksi teräksen laatu ei ole kovin hyvä. Pehmeää tavaraa. Myös teräksiset aluslevyt olivat aloittaneet muuttumaan korroosioksi. Ruosteella on paha tapa tarttua läheisiin metallipintoihin. 

Nyt ongelma on poistettu. Kävin IKH:sta ostamassa muutamalla eurolla neljä ruostumattomasta teräksestä valmistettua kupumutteria joita jotkut luotimuttereiksi kutsuvat. Lisäksi muutaman ruostumattoman aluslevyn.

Alkuperäinen mutteri toimipaikassaan.

Uudet kupumutterit asennettuna.

Toinenkin mutteri pilkottaa pakoputken ulkovaipan takaa. Nämä eivät ruostu mutta yksi ongelma jää: alkuperäisissä muttereissa on kitkalukitus mutta näissä ei. Pitää siis tarkastella pysyvätkö mutterit paikoillaan. Sen kyllä huomaa tarkastelemattakin jos mutterit löystyvät. Seurauksena moottori käy hyvin huonosti ja voi pitää melua.

Kokeilen nyt kuitenkin ilman lukitusta. Jos ilmenee löystymistä voin laittaa kierteisiin hieman venttiilihiomatahnaa. Se vaikuttaa kuin kitkalukitus. Lisää kitkaa.

Aika näyttää. Kevääseen asti ainakin pysyvät eikä ole iso asia pitää mukana 13 mm:n lenkkiavainta kun ajokausi alkaa. Tapansa näyttänevät.

Takuuasia: pyörässä on vielä yli puolet takuusta jäljellä. Olisin voinut turvautua maahantuojaan ja esittää että ruman näköiset mutterit vaihdetaan kiiltäviin takuuseen. Todennäköisesti olisin saanut kourallisen alkuperäismuttereita ja niille aluslaatat. Paljonko se olisi tilannetta parantanut?

Pakoputkistosta muuta havainnointia.
Ulkomaista kaukaa lännestä olen kuullut että pakoputkiston ja äänenvaimentajien lämpösuojat eli kromatut muotoon taivutetut peltilevyt irtoavat ajon aikana kun niiden kiinnitysruuvit aukeavat itsekseen.

Omassa pyörässäni kaikki ruuvit ovat varmistettu ruuvilukitteella. Tiedä sitten kuinka pitkään ruuvilukite kestää lämpimimmissä kohteissa. Vielä eivät ole irronneet omia aikojaan. Tosin puhdistusta varten olen ne irrottanut ja vahannut myös takapuoleltaan ruostumisen estämiseksi ja kiinnittänyt ruuvit ruuvilukitteen kanssa. Ruuveissa on matalat kannat ja pieni avainkoko. Siksi ei kannata käyttää suurilujuista lukitetta jos aikoo ne vielä auki saada.

Äänenvaimentimen kiinnitys on takajalkatappien takana upotuksissa olevat M8 -uppokantakuusiokolopultit. Äänenvaimentajassa on kiinni pulteilla levyt joissa on pitkillä rei'illä kiinnityskohdat em. kuusiokolopulteille.

Äänenvaimentajan voi laittaa usean senttimetrin toleranssilla kiinni pakoputkistoon pyörän pituussuunnassa. Takarenkaan vaihdon yhteydessä oikea äänenvaimennin oli huollossa irrotettu mutta se oli laitettu kiinni taempaan asentoonsa. Kun löysäsin klemmarin ja pultit ja puhdistin pakoputken kiinnityspinnan meni äänenvaimennin pari senttiä syvemmälle pakoputken päälle. Nyt se on samoilla kohden kuin vasemmanpuoleinenkin.

Isokokoinen pakoputken putkiside, klemmari, on järeää tekoa. Jos sitä ei ole avattu aikoihin kannattaa pari päivää aikaisemmin ruiskauttaa jotain yleisöljyä klemmarin kierteeseen ja miksei pakoputken ja äänenvaimentimen liitokseenkin. Esimerkiksi ennen huoltoon viemistä. Äänenvaimennin irtoaa silloin vähemmällä vaivalla. Esimerkiksi takapyörän irrotus vaatii sivulaukkujen ja oikean äänenvaimentimen irrotuksen.

Pakoputkiston ja äänenvaimentimien puhtaanapitoon sopii sama pesuaine kuin muuallekin pyörään. Mutta äänenvaimennin on hankalassa paikassa ja pesuharja tai vesisuihku ei tavoita kaikkia kohteita. Pitkällä kangaskaistaleella voi puhdistaa pujottamalla sen kapeisiinkin rakoihin. Niihin samoihin johon lika ja pikkukivet kertyvät ja kromipinta rikkoutuu ajan myötä. Äänenvaimentimet ovat melko kalliit hankinnat ja haluan pitää alkuperäiset hyvässä kunnossa.
Korvaavat tarvikkeetkin maksavat

Lisäys ajokausi myöhemmin:
Ruostumattomat kupumutterit ovat paikoillaan pysyneet ja kiiltävät kuten niiden ominaisuuksiin kuuluukin. Muutakaan haittaa niistä ei ole ollut.

Äänevaimentajien yksipulttiset kiinnityspannat vaihdan kaksipulttisiin ruostumattomiin. Ne eivät paljoa maksa ja kestävät paikassa pitempään kuin pyörän ikä eivätkä ruostu. Myöhemmin helpottaa huoltotoimissa sillä eräitä perushuoltotoimia varten äänenvaimentajat pitää irrottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti