lauantai 28. tammikuuta 2012

Kiillotuskone


Kiiltävä pinta on tiivis
Alumiinipalikat ja muutkin metallit, yleensä koneistuksen jälkeen, saavat käsittelyn korroosiota vastaan.

Vaiheittain alumiinille
Ensin hiekkapuhallus jossa mahdolliset oksidikertymät lähtevät ja pinta näennäisesti tasaantuu kun naarmut ja lovet loivenevat. Hiekkapuhalluksen jälkeen tulee maalaus. Jos ei tule maalia niin jatketaan puhaltamista lasikuulilla.

Oksidoituminen
Sen jälkeen alumiinikappaleen annetaan muodostaa ohut oksidikerros pintaansa. Siitä tulee suhteellisen tasainen oksidikerros kunhan ei kajota rasvaisilla näpeillä kappaleen pintaan. Kappale on näin satiininkiiltoinen mutta jos halutaa peilipintaa niin kappaletta ei saa päästää oksidoitumaan.

Kolhut piiloon
Jos kuitenkin halutaan kiiltävä, peilimäinen pinta niin on syytä alusta alkaen tähdätä siihen että naarmuja, työstöjälkiä tai teräviä muotoja ei kappaleessa ole.

Helpoin kiillotettava
Alumiinin kiiltämään saaminen ei ole vaikeaa. Kiiltävä alumiinipinta on sitä paitsi varsin hyvä korroosiota vastaan ja kiiltävyyden voi ylläpitää silloin tällöin kiillotamalla pintaa ja pitää sen hyvin vahattuna. Itselläni on vuonna 1996 kiillottamani Marchesinin vanteet pysyneet varsin siisteinä ja kiilto melko korkeana vaikka en ole niihin paljon huomiota kiinnittänytkään.

Voimaa pitää olla
Kiilotuskone koostuu hyvävääntöisestä ja matalakierroksiseta sähkömoottorista ja sen akselin jatkeille kiinnitetyistä kangas tai huopalaikoista. Lisäksi tarvitaan kiillotusainetta.

Eri laatuja
Kiillotusaine tähän tarkoitukseen on kiinteässä muodossa ja yleensä mehiläisvahaan tai vastaavaan sideaineeseen sekoitettuna jauheena. Vahatankoa painetaan pyörivää kiillotuslaikkaa vasten ja saadaan sitä kitkan ansiosta tarttumaan laikkaan.

Periaatteessa hiontaa
Laikassa oleva kiillotusaine hieroo laikkaa vasten painetun kiillotettavan kappaleen pintaa sileämmäksi. Karkealla aloitetaan ja vaihdetaan vähitellen aina hienompaan hionta-aineeseen kunnes haluttu kiiltävyys on saavutettu. Laikkaa ei välttämättä tarvitse vaihtaa vaikka vaihdetaankin hienompaa hioma-aineeseen.

Useita kiillotuslaikkoja
Jos kuitenkin tehdään pidempää sarjaa on järkevää käyttää useampaa eri laikkaa eri karheuksille.

Harjattu pinta
Kiillotuskoneeseen voi myös kiinnittää pyörivän teräsharjan jolla alumiinista saadaan ns. harjattua alumiinia.

Ei kummallisen näköinen laite.

Kartiokierteet
Akselin päissä on kierteet joihin laikat kierretään keskirei'istään. Pyörimissuunta pitää huolen että laikat pysyvät kiinni. Isolla laikalla saadaan aikaiseksi suuri kehänopeus.

Sormet palaa ja pölyää
Kiillottamisessa on myös negatiivisia puolia: kappaleet, varsinkin pienet, pyrkivät kuumenemaan ja alumiinista ja laikasta irtoava töhnä tahrii koneenkäyttäjän ja ympäristön melko huolellisesti. Suojavälineitä on siis käytettävä.

Ei liikaa kerralla
Virheitäkin pystyy tekemään: liika painaminen saattaa saada pehmeämmät alumiinilaadut juoksevaan tilaan ja silloin syntyy lovia ja möykkyjä. Toisaalta ilmiötä voi käyttää hyväkseenkin jos on jokin pieni monttu täytettävänä.

Paljon kohteita
Alumiinin lisäksi voi kiillottaa muitakin pehmeitä metalleja sekä ruostumatonta terästä. Ennen kromausta on myös rautaosat kiillotettava jos halutaan siisti kromipinta kromauksessa.

Hankin järeämmän
Tuo yllä oleva on historiaa. Nyt on tehokkaampi kone käytössä. Myös siistimpi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti