Syksy saa ja Mökki säppiin

 

Muutama sata kilometriä matkaa
Joitakin päiviä Mökillä. Siksi useampi päivä että ei tarvitse kiirehtiä. Aamulla liikkeelle talouden pakettiautolla asianmukaisesti varusteltuna. Tarvitaan akkuporakone, moottorisaha, taittotikkaat ja muutama muukin tarveaine kuten makkaraa ja muuta ruokaa, "ohenteiden" ohella. Matkaa tulee noin 500km per suunta. Eli ihan pikkuasialle ei tule lähdettyä.

Kohtapuoleen 
Vene käännetty nurin ja mela, perätuuppari sekä airot viety vajaan. Laiturin, eli Tyynelän, portaat nostettu järvestä. Sitä naapuri ihmetteli että miksi. Siksi ettei jäät vie sillä raput yltävät jonkin matkaa vedenpinnan alle eli ne yltävät hiekkapohjaan asti.

Päärakennus kuistin suunnalta. Appiukko kavereineen toteuttivat rakennuksen kahtena eri vaiheena. Oikealla oleva kamari valmistui myöhemmin.

Värivalinnat
Rakennusten alkuperäisvärit olivat ja ovat, edelleen, punainen tai ruskea. Sokkelin rivoituksen värin haluaisin vaihtaa sillä niitä on kahta eri väriä. Ikkunakehykset maalasimme, kavereiden kanssa, valkoisiksi. Alkuperäinen väri oli irronnut karmeista.

Takkahuone, sauna ja iso makuuhuone
Terassi lienee eniten oleskeltu tila. Vasemmalla näkyy hieman isoa ulkoterassia jossa on iso pöytä penkkeineen ja tuoleineen. Jos ei sada ja on jokseekin lämmintä niin siinä vietetään aikaa ja ruokaillaankin. Terassin vieressä on nuotiopaikka makkaran paistoon tai vaikka kalakeiton keittoon. Perusmallin grillikin on kivilaattojen päällä. Kuvassa alaoikealla lähtee kivetty polku rantaan. Laatoitus kuistin edustalla vie nurkan taa ja siitä sekä parkkipaikalle ja liiteri - huussi - vaja -kombinaatioon.

 

Teranssin vesihana

Yllä kuvassa kastelukannun kohdalla terassin alla. Siitä saa järvivettä eri tarkoituksiin. 

 

Terassin raput

Aiemmin, appiukon aikaan, kuistin portaat olivat puuta mutta mätänivät ajan myötä. Ammattimaisena hitsarina ja metallimiehenä rakensin Soinin romuliikkeestä ostamistani jäännöspaloista edullisesti porrasrungon. U-profiileja. Hitsailin niistä runkorakenteen ja laitoin muutaman laudanpätkän astimiksi. Sirot ja kestävät maalattuina. (Samoista profiileista tein lauteiden rungon.)

 

Maalausidea oma

Toki anopilla ja rouvalla hyväksytetty. Pääosin olen käyttänyt punaisia tai punaruskeita sävyjä. Ei liian hillitty mutta sopii, mielestäni, oikein hyvin mäntymetsäiseen rinteeseen.

 

Ikkunakehykset

Meitä oli isohko motoristi-kaveriporukka Mökillä ja päätimme hyödyntää tilanteen eli ryhdyimme puhdistamaan ikkunoiden pokia. Niissä olikin sanomista mutta ei mätää. Koska oli takana pitkä poutakausi niin kaupasta hankkimamme valkoinen maali siirtyi pokien kaunistukseksi. 

 

Kiveykset ja raput

Kivilaatat tulivat lahjoituksena. Lisäksi käytin luonnonkiviä. Jonkin verran jouduin katkomaan puiden juuria että sain laatoituksen upotetuksi. Lisäksi tarvittiin läjä hiekkaa. (Mökille ei pääse isolla kuorma-autolla eli hiekka on kuljetettava talouden pakettiautolla vähitellen kalliimpana pussitavarana.)

 

Terassin lämmitys

Ostimme Savonlinnasta rautakaupasta infrapunasäteilijöitä kaksi kappaletta. Ruuvasin ne kuistin sisäkattoon eli noin metrin päässä tuoleista. Erinomainen laite kun tulee saunasta ja ilkoisillaan istuessa, kaksistaan, säteilylämmittimien alla. Hiukset kuivavat ja muukin kroppa. Keväisin, kesäisin ja syksyisin. Talvella ei Mökille pääse sillä tietä ei aurata.

 

Vesijohto

Nostaa järvivettä saunaan ja terassin hanaan. Yllä kuvassa pumppu on kuistin alla rivoituksen takana. Kastelukannu myös koska kuistin reunassa on hana. Homma on lievästi työläs. Joka kevät vesijohto on vedettävä järveen. Sitä ennen pohjaventtiilin kiinnitys sekä siihen kiinnittyvä koho ja ankkuripaino. Silloin vesijohdon pää ei ole pintavedessä vaan noin kaksi metriä syvemmällä mutta reilusti irti järvenpohjasta. Syksyllä pohjaventtiili irrotetaan, putki vedetään koko mitaltaan maalle sekä tyhjennetään vedestä. Samoin saunan ja keittiön vesiputket tyhjennetään kuten myös viemärin vesilukko. (Noin kolmekymmentä metriä putkea pelkästään järvessä. Saman verran maalla.) Puuhattavaa on.

Kunnostamani ja oikomani aitta. Maalausidea oma. Kesken vielä. Etuseinä on maalaamatta eli alkuperäinen. Toki edesmenneellä Apellani oli tavoitteita. Noudatan niitä.

 

Aitasta oikealla
Rakensin muutaman neliön terassin kyllästetystä puusta ja runkona käytin vanhan, kyllästetyn sähkötolpan jonka olivat uuden maahan kaivetun sähkölinjan tekijät jättäneet. Se on mökkitontin avoimmalla paikalla joten sopii aurinkokylpyihin. Vasemmalla pyöreistä hukkapaloista tekemäni valkoinen tuulikannel. Hiljainen ja rauhallinen. Vain kaksi sointua. Toistaiseksi.

Aitta
Toimii kesällä lisämajoituksena kahdelle. Tai olutjuhlille. Aitan sisäseinällä on rahi. Pikkuinen ristikkoikkunakin laitettiin sillä aitoissa ei sellaista ole alunperin. Aitan kivijalat, routimisen uhrina, olivat painuneet eli aitan järven puoleinen pää oli painuksissa. Hydraulitunkeilla oikaisin. Hyvät unet saa ja paksut hirsiseinät vaimentavat ulkoisen melun. Lämmitystä ei ole mutta ei ole tarvittukaan. Lisävarusteina orret jos tarvitsee pyykkiä kuivata sadesäältä piilossa sekä stereolaitteet 70-luvulta. Samoin vinyylilevyt. Toimivat, ainakin vielä...

Joskus teltassa
Kun on hyvin lämmintä jolloin sisätiloissa, ainakin minulle, tulee kuuma niin yövyn parkkipaikan kulmalla teltassa. Teltta on tilava, keskisalossa on tekemäni pyöreä pöytä ja muutakin mukavuutta. Telttaan mahtuu neljä yöpyjää eikä ole edes ahdasta. Yksinollen ylellistä. Monesti ollut moottoripyöräni tarakalla kun olen ollut moottoripyöräkokoontumisissa. Menee pieneen tilaan ja kulkee olallakin. Tilaa neljälle ja seisomakorkeus.

 Ulkoistusmajoitus hellekausien ajaksi. 

Aitan katto teetettiin
Aitta oli katettu päreillä yli satavuotisen ikänsä. Olin itse tekemässä appiukon kanssa pärekattoa. Se jäi viimeiseksi pärekatoksi sekä minulla että aitan katolla. Laitatimme aaltohuopakaton ja se on ollut hyvin tyydyttävä. Tosin ei ihan äänettömin jos sataa kovaa. Muutoin rakenteen puuosat ovat tyydyttävässä kunnossa.

Ensi kesänä toiveissa
Mökkimatkalle on luvassa oikotie tulevana suvena. Toteutumisesta en tiedä mutta jos se tapahtuu niin taival lyhenee noin sadalla kilometrillä. Olisi  tulollaan lauttayhteys eteläisen Päijänteen yli Kuhmoisista Sysmään ja takaisin eli ei tarvitsisi aina ajaa joko Lahden tai Jyväskylän kautta kiertäen. Eikä koko ajan yksi- tai kaksinumeroisia, tylsiä teitä ne. Koska suunta on Mikkeliin ja siitä vielä idemmäksi (Koilliseen) Enonkoskelle. Joka tapauksessa pitää poiketa Savonlinnaan matkalla. Lähtiessä voi käyttää myös pohjoisempaa reittiä Tampereelle vaan se ei kauhesti lyhennä matkaa. Moottoripyörällä ajaen matka ei ole vain matka, kokemuksineen ja haasteisineen vaan aina kokemus. Joskus hankalaa mutta parhaimmillaan, parasta.

Mietin
Että otanko läppärin mukaan mökille. Jos vaikka onkin sadepäiviä niin voi aikaa kuluttaa läppärin ääressä. Toki pakolliset toimet pitää tehdä. Satoi tai paistoi. Kuten huussin tyhjennys. (En ottanut läppäriä mukaan ja siksi on viivettä asioissa.)

Järjestelmäkamera
Se lähtee mökille joka tapauksessa. Saatan saada mukavia, syksyisiä maisemakuvia joita voin sitten laittaa vaikka tämän artikkelin loppuun. Rouvan on tarkoitus poimia puolukoita muutama litra. Itselläni on huono selkä... Hyvin huono...

Kompostori
Sen katsastan ja tulkitsen onko loppukesän aikana tapahtunut kompostoitumista. Kompostori on hankittu 2024 ja siihen ei, tällä välillä, ole kertynyt kuin vasta "pohjan peitto" Ihmistuotteiden lisäksi on sekaan laitettu turvetta ja ainetta joka edistää kompostoitumista. Osa kertymättömyydestä johtuu siitä että kompostoituessa ainemäärä painuu kasaan ja muuttuu yhtenäisemmäksi. Kun määrä kasvaa suuremmaksi niin sen lämpötila kasvaa ja prosessi nopeutuu. Nyt, kolmannen käyttövuoden jälkeen, on havaittavasti tapahtunut kompostoitumista. Keväällä -27, jos paikalla olen, katsastan miten on mennyt. Lopputuote pätee lannoitteeksi.

Kompostin nopeus
Ensimmäisen kesän tuotos jäi pieneksi sillä kompostori hankittiin vasta keskikesällä eli se sai, lähinnä, vain noin puolet normikesän tuotoksista jos sitäkään. Seuraavana kahtena suvena tuotto on ollut huomattavasti suurempaa ja odotan että kompostin lämpötila kasvaa hiljalleen niihin lukemiin että prosessi nopeutuu. Oletan että kesällä -27 kompostori tuottaa multaan verrattavaa materiaa ala-aukostaan. Tarkoitus olisi perustaa pienimuotoinen kasvimaa. Vähitellen. Kompostoria voi tyhjentää alakautta luukun nostamalla. Vajaan kolmen vuoden tuotannon paksuus on noin puoli metriä. Tontilla ei ole lainkaan viljelyskelpoista maaperää. Ehkä tällä sitä saadaan. (Tontista on käyttämättä luonnotilainen kolmannes joka kasvaa sekametsää joka myötäilee rantaa.)

Huussin tyhjennys
Sekin on esikompostoiva ratkaisu. Ennen Mökin talviasuun siirtymistä tyhjennän huussin säiliön kompostoriin. Lisäksi laitan kariketta joukkoon että ilmaa pääsee kompostin sisään. Sekä huussin pönttö ja kompostori ovat tarkoitettu yhteistoiminnallisiksi. Talvella, kun on pienehkö tuotto, ei taida kovin hienoa tulosta tulla. Kukaan ei paikalla käy syyskuun ja toukokuun lopun välillä.

Kompostin tyhjennys
Tällä käyttömäärällä menee vielä vuosia että kompostori uhkaisi täyttyä. Kompostoria voi tyhjentää alaosastaan josta saa ulos eniten kompostoitunutta materiaa. Sinne kertyy ruoantähteet ja ennen ja jälkeen syömisen. Myös pikku kasvimaan rikkaruohot. Harkitsen myös syksyisten koivunlehtien kompostoimista. (Toki niillekin on myös oma avokompostinsa huussin takana kuten muidenkin kasvien jätökset.)

 

Kompostori. Ylhäältä sisään ja alhaalta ulos.

Ensimmäinen koetyhjennys tehty
Vain sen verran otin kompostorin alaluukusta yhden kesän ja talven yli kompostoitunutta kansantuotetta pari lapiollista. Yllättävän hajutonta, mustahkoa ja muistutti hienojakoista multaa. Lannoitin sillä ja kalkilla viinimarjapensasta. Katsotaan että onko tulevana suvena marjoja pensaassa ja miltä ne maistuvat.

Tämä pönttö toimii ketjussa kompostorin kanssa. 

Huussin retusointi
Pönttökuvassa on sovitusvaiheen tilanne. Sittemmin tilaa on siistitty ja maalattu hillityillä väreillä. Laitoksesta löytyy "kevyen lukemisen" kirjasto hyllyineen siten että istumakorkeudelta yltää tiedon ääreen. Runsaasti muuta tilaa ettei tarvitse vuoroaan sateessa odottaa ja, tietenkin, siivousvälineet että hygienia on kunnossa. Myös kärpäslätkä jota ei ole tarvittu. Varsinaista valaistusta ei ole mutta lyhty tai taskulamppu hoitaa näkemistarpeen tummana yönä. Lyhdylle on omat kannattimensa sekä huussissa että Mökin terassilla. Mökille tulee, nykyään, voimavirta joten hitsaus käy kuten myös kaikki sähköiset keittiövälineet, ym. sähkölaiteet. Muihin rakennuksiin pitää vetää roikka tai käyttää muuta valaisua. Kuten vierasaitta.

Taidetta ja maisemaa unohtamatta
Huussin seinällä on joitakin taideteoksia ja ikkuna. Sen verran korkealla että ulkopuolinen, ilman koroketta, ei ylety näkemään sisään. Lisäksi verhot. Oven saa säpillä kiinni sisäpuolelta jos ei halua katsella maisemaa tai on arka yksityisyydestään.

Vessanpytyn kannen vedin
Alkuperäisessä rakenteessa ei ole kannenaukaisuun minkäänlaista uloketta. Hygieniasyistä laitoin vedikkeeksi kuohuviinipullon korkin. Se on palvellut tointaan hyvästi.

Pönttökuvassa takana
Siellä näkyy rako ulkoilmaan. Se on vanhan, samassa tilassa olleen, perinnehuussin tyhjennysluukun yläreunan kohdilla. Sekin on, sittemmin, tiivistetty ja maalattu. Ettei tunnu vetoa.

Huussin tilavuus
Itse pönttö on hieman yli metrin halkaisijaltaan ja sijaitsee peräseinällä. Siitä on kaksi ja puoli metriä matkaa ulko-ovelle. Korkeutta noin kaksi ja puoli metriä ja leveys noin metrin. Ehkä keksin sillekin tilalle muutakin käyttöä. Ainakin arvelin laittavani verhon siten että pari metriä jäisi odotustilaa ja istuin, ehkä jakkara, jos on kovastikin sateista. Kai huussiakin voi hifistellä? Äänentoistoakin voi ajatella... Jos löytyisi jostain hyväkuntoinen kasettimankka ja siihen Huuhaa-Innasen kasetti.

Mökillä ja huussissa seuraavaksi
Koska seuraavan kerran mökilemme ilmentynemme on se tapahtuva keväällä -27. (Mökille ei pääse talviaikaan kuin moottorikelkalla jäätä myöden.) Ajankohtaa on hankala määritellä sillä se riippunee monesta asiasta. Ehkäpä toukokuussa pidennetty viikonloppu. Kesällä kuukausi tai kaksi. Kuluneena vuonna (-26) olimme melkein yhdeksän viikkoa putkeen. Lisäksi keväällä pitkä viikonloppu ja syksyllä myös. Paikalla käy muitakin henkilöitä, silloin kun emme itse ole paikalla, joilla on lupa Mökkiä käyttää. Eli perikunta ja ystävät.

Tyynelän raput järveen vielä paikoillaan. Mikä on heittouistellessa tai uidessa. Vajaat kymmenen neliötä oleskelutilaa. Suvella on paikalla neljän hengen kalusto. Ehkä tilkka viiniä myös. Etualalla vähän nuotiopaikkaa.

Ei jäät vie 
Suunnittelin Tyynelän siten että yksikään sen "jaloista" ei yllä veteen asti vaan laitoksen etureuna on toista metriä tyhjän päällä. Se edellytti että muu osa on kiinni kalliossa pulteilla. Käytin ilmailupuolelta oppimaani rakennetta jolla rungon saa vakaaksi. Eli ei notku eikä taivu. Raput on irrotettavissa ja vedetään talven ajaksi pois vedestä. Repeltä lainattu iskuporakone oli tehokas. Kiitos!

Raput vedetty talveksi maihin ja sidottu kaiteisiin useasta kohtaa. Ylös johtaviin punaisiin portaisiin piti vaihtaa muutama askellauta kymmenen käyttövuoden jälkeen. Jämäpuista. Siksi eri väriset.

 

Vaaleat portaat
Ties kuinka monennet. Aiemmat oli tehnyt paikallisista tarpeista ja muutamassa vuodessa mätänivät. Ainakin neljät. Kuvassa näkyvä vaalea portaikko on kyllästettyä puuta joten odostusarvo seuraavaan rappuremonttiin on korkealla.

Kevyet hiet
Portaiden materiaali painaa, varsinkin märkänä, joten nostamisessa oli hieman vaivaa. Kaiteet otin irti jo ennalta. Odotusarvo portaille on että kestävät useamman vuoden. Kyllästettyä puuta kun taas Tyynelän rakenne on raakapuuta ja vain maalattu. Olen joitakin kohtia jo aiemmin korjannut. Mukavaa suvipuuhaa.

Edelliset raput
Nämä ovat, tietämäni mukaan, kolmannet portaat järveen jotka olen rakentanut Tyynelän yhteyteen. Sitä ennen oli appiukon raput jo kadonneet mädänneinä. Alkuperäisen laiturin kivirakennelma, eli arkku, jonka laidat ovat lahonneet ja poistettu. Kivirakennelmakin on, osittain, sortunut. Tein em. rakenteen viereen yllä kuvissa olevat korjaukset ja omaan tyyliini sopivat uudet rakenteet. Anoppi ei ole valittanut. Ilmeisesti Rouva on, myös, suostuvainen.

Tyynelästä muutoin
Sille on oma valkoinen "puutarhakalusto" neljälle ja jos lisää tarvitaan voi ylätasanteelta tuoda toisenkin puutarhakaluston paikalle. Toistaiseksi sillä on pärjätty. Yllättävän paljon on ollut tuttavia poikkeamassa paikalla sekä öitsemässä.

Ei esteetön kautaaltaan
Koska Mökki on jyrkähkössä rinteessä niin joka paikkaa ei ole mahdollista tehdä esteettömäksi. Sen sijaan parkkipaikalta pääsee pyörätuolilla isoimmalle terassille esteettä. Tosin matka on pitkähkö sillä reitti piti laittaa mutkille että rinne on riittävän loiva. Täysi esteettömyys vaatisi hissin portaikkojen yhteyteen.

Kaiteet ja raput valaistut
Rouva hankki jostain marketista kuusi pienillä aurinkopaneelilla varustettua pikku valaisinta jotka kiinnittyvät kaiteisiin. Mökin terassilta parkkipaikalle ja toiset kolme Tyynelän portaisiin. Selvisi että niiden ympärivuotinen toiminta-aika on noin puolitoista vuotta. Eli kaksi mökkikautta ja yksi talvi. (Talven osalta saattoivat olla lumen alla niin ei valo syty.) Parinkympin sijoitus. Ensivuodeksi uudet valot. Kerrottakoon että laitteissa ei ole minkäänlaista katkaisinta eli ne toimivat ympäri vuoden aina kun on hämärää tai pimeää. Kätevät vehkeet. Seuraavien valaisinten osalta irroitan ne talven ajaksi ja laitan pimeään. Keskikesälläkään niitä ei tarvita.

 

Lauteiden öljyäminen

Se tehdään, varsinkin alussa, parikin kertaa ensin ja uusinta vuosittain kuiviin lauteisiin. Pitää lauteet kunnossa ja siisteinä. Lauteet olen tehnyt itse jo vuosikymmenen takaa. Hitsailin u-profiilista rungon ja kiinnitin ruuveilla laudepuut. Rungon maalaus on pysynyt kunnossa. Käyttö ei ole ympärivuotista. Mutta tarvittaessa tärkeää.

Laudoitus oksatonta tervaleppää. Ei ole kuuma se. Lisäksi nätti öljyttynä. Laudepuut peräisin paikalliselta puutavaraliikkeeltä. 

https://rakennustarvikeluukkainen.fi/

Laasalantie 871, 57310 Savonlinna, Suomi

 

Laudepuut

Paikallisesta puutavaraliikkeestä. Kohtuuhintaisesti. Asennuksen tein itse ruostumattomilla ruuveilla eli piti lauteiden alla puuhata taskulampun kera että näki lauderungon ruuvinreiät. 

 

Kiuas ja vesisäiliö

Kiukaan sain veljeltäni joka vaihtoi kiukaan uuteen asunnollaan. Hieman metallitöitä niin kiuas - kuumavesisäiliö - yhdistelmä oli käytössä samana iltana muutama vuosi sitten.

 

 

 Kiuas säiliöineen. Kuvassa vielä vanhat laudepuut. Punaruskea väri lattialla on rautaoksidia. Sitä irtoaa lauderungon jaloista. Ei haitallista. Peseminen vaalentaa.

 

Kiukaan asennus

Eniten työtä oli kiukaan kuljetuksessa ja asennuksessa. Laastia, kuumankestävää, piti ostaa että sai horminputken tiiviisti kiinni muuriin josta se kulkee keskusmuurin savukanaviin eli muuri lämpiää samalla kuten kiuaskin. Samalla lämpiää saunakamari seinän takana. Kiukaan entinen omistaja, yksi veljistäni, teki saunaremontin niin heille tuli moderni kiuas ja kuvassa oleva hyväkuntoinen kiuas siirtyi edullisesti Mökille. Vesisäiliön asensin leikkaamalla kiukaan vaipan siten että vesisäiliö nojaa tulipesän kylkeen.

 

Immo Kokki

Hän on tehnyt kuvassa näkyvän kuumavesisäiliön. Tunnettu hyvästä laadustaan. Säiliö on haponkestävää terästä. Immo on se "kylänmies" joka tekee raudasta ja teräksestä ihan mitä tarvetta vain ilmenee.

 

Kiuaskivet

Tavanomaista laatua. Räjäytystyömaalta kerättyä. Ensin pesu kiville ja ladonta kiukaalle siten että kivien välistä mahtuu vesi ja höyry kulkemaan. Vaikka vuodessa on tällä kiukaalla vain muutama kymmenen saunontaa niin keväällä, ensikäynnilä, nostelen kivet pois kiukaasta ja imuroin kivenmuruset pois kiukaan kivitilan pohjasta pois. Aina on kertynyt. Jos murusia ja hiekkaa kertyy kovasti niin kiukaan teho huononee. Samalla voi imuroida tulipesän ja tuhkaluukun hiilet ym. palojätökset pois. Samalla selviää kiukaan rostin eli tulipesän pohjaritilän kunto. Nyt se kapine menee vaihtoon: on taipunut ja haljennutkin yhdestä kohdasta. Kertoo että kiuasta on lämmitetty liian kovalla tulella. Ensin pitää nostaa lämpöä hitaasti ja hiljalleen lisätä puita sitä myöden kuin lämpö nousee. Äkkilämmitystä en suosittele. Muutkin kohdat teräsrakenteista voivat pettää.

 

Kuumaa rautaa

Varmaan aika moni on koskettanut kuumaa kohtaa ja saanut palovamman. Siinä suhteessa metallit ovat ikäviä kun säilövät lämpöä itseensä jos on tilaisuus. Siksi mahdolliset kohdat joihin varvas, polvi, pohje tai vielä jokin arempi ruumiinosa koskee, tuntuu se ikävältä. Voi saada lievän palovamman. Siksi kiersin luonnonkuituisen nyörin niihin kohtiin lauderungon metalliosista joihin saattaisi iho hipaista. Ei ole valitettu.

 

U-profiilirauta

Ei ole kovin kallista. Romikselta hain. Toki hitsauskone tarvittiin ja hitsaaja. Lisäksi pari kulmahiomakonetta. Harkitsin myös toista vaihtoehtoa: hieman hitaampi jos olisin ostanut kipolliset ruostumattomia teräsruuveja nylock-muttereineen. Koot M6 ja M8. Silloin lauderunko olisi purettavissa. Toisaalta olisiko mitään syytä purkamiseen? Saunat ovat eri muotoisia ja lattioiden kaltevuus vaihtelee niin tietäisi ruuvein kasatussakin työstökalujen käyttöä. Omasta takaa on mig/mag-hitsauskone ja muut asiaankuuluvat työkalut.

 

Joskus aiemmin

En juuri nyt löytänyt aiempaa kiuasjuttua blogistani. Ilmoitan kuitenkin että muutokset omaa suunnittelua ja valmistusta. (Täyttä vastuuta en voi ottaa sillä joku hurri on voinut keksiä kiukaan ja saunan kauan ennen.) Sama koskee myös, osin kiuastakin sillä sain sen veljeltäni ilmaiseksi mutta siinä ei ollut paikkaa kuumavesisäiliölle. Säiliö oli kyllä, ennestään, olemassa ja sen oli tehnyt Enonkosken seppä-Immo haponkestävästä teräksestä. Mittasin säiliön ja sen mukaan leikkasin kiukaan lauteenpuoleiselta sivulta peltisen ulkovaipan pois eli sain säiliön takasivun nojaamaan suoraan kiukaan tuliseinään. Siinä saunaa lämmittäessä lämpenee pesuvesikin. Järvivesi kun on ainoa käyttövesi. Juomavesi ja muut juomat haetaan muualta eli Salen seinästä ja hyllystä. Toisinaan, pitää käydä kirkonkylää pidemmällä. Aiemmin, sama säiliö, oli laitettu kiukaan etupuolelle heti tulipesän luukun yläpuolelle. Ergonomisesti koin sen hankalaksi. 

 

Kiukaan sijainti

Lähellä ovat Heinävesi, Varkaus, Kerimäki, Savonranta, Varkaus ja Kangaslampi. Savonlinnaan tulee matkaa. Enonkoski on useiden isojen järvien kunta ja on suuri saari Suursaimaassa.

 

Mikä parasta

Se että ei tarvitse olla jouten. Toki lepoa ja oluttakin pitää olla mutta sen jälkeen koen levottomuutta. Pitää olla puuhaa. Mieluiten sellaista joka ylittää hiukan normiosaamiseni ja väsyyttää. Se haastaa. Ehkä siksi, sieltä toisesta päästä, olen puuhaillut maanviljelystekniikan, moottoripyöräilyn, ilmailun ja avaruusalusten parissa. Työhistoriani on todella pitkä. Pelottomasti, tai tuurilla, olen saanut tehdä puuhia joihin on korkea kynnys. Työttömyyttä en ole kokenut. Reservin sotilasarvo oli ylikersantti.

 

Mikä hankalaa

Käyn mielelläni pubissa, näin, pitkään eläneenä eläkeläisenä, ottamassa muutaman. Juttelen paikallisten kanssa ja fiilis on hyvä. Sitten joku kysyy mitä tein töikseni. Jos vastaan rehellisesti niin saan istua tuopin kera. Jos kerron että olen autonasentaja, joka on ensimmäinen ammattitutkintoni, niin kärähdän sillä tietoni ovat, siltä osin kaukaa seitkytluvulta. Pitää paikkansa. Toki osaan ohjelmoida eri järjestelmiä ja, eritoten, omien moottoripyörieni digitaalijärjestelmiä. Vaan eikös kaikki nykyosaajat tee sitä? 

 

Toiveita kesämökillemme

En keksi ihmeempiä. Kunhan pääsen saunasta uimaan ja löylyyn, järvenrantaan onkimaan ja nauttimaan sitä mitä nuori Rouva on korrenvahvistukseksi hankkinut ja, turhana ylpistelynä, se mitä on tullut tehtyä. Toki tekemätöntä ja oppimatonta olisi hitosti enemmän. Eläke letkeyttää...

 

Seuraava tapaaminen Mökillä

Mennee, aikaisintaan, huhti- toukokuun vaihteen tienoille. Kun lähtee noin viidensadan kilometrin päähän niin pitää olla varmuus että sinne pääsee. Esimerkiksi lumitilanteen tai paikallisen pikkujoen tulviminen jonka silta voi olla veden varassa. Naapurit, sillä aikaa kun olemme Tampereella, pitävät vahtia etteivät pitkäkyntiset vie tavaroita. Tosin kaikki arvokas on tuotu Tampereelle talvehtimaan. Ja toisinpäin: Muualla asuvat kaverit käyttävät kaupunkiasuntoamme residenssinään ja toisinpäin. Manse on mansikka. Kesäisin.