Takallinen ja saunallinen
Tilaa noin neljälle aikuiselle kun aitta lasketaan mukaan. Mökissä on sekä sähkölämmitys että erinomainen takka. Vanha takka purettiin koska siinä ei ollut kuin suora hormi katolle. Nyt on varaava takka kun käymme Mökillä muutoinkin kuin suviaikaan.) Kun on useampia tuttuja käymässä toki telttakin voidaan pystyttää ja näin onkin menetelty kun useampi motoristikaveri tulee poikkeamaan. Yleensä itse muutan telttaan.
Järvi on rannassa ja siinä tilava laituri
Juuri sain valmiiksi laiturin portaikon kun vanha rappu mätäni pois. Tein hieman suurellisen kun oli tarjolla kyllästettyä puutavaraa. Ei mätäne niin nopeasti kun tavallinen kuusilauta. Kuvia laittelen myöhemmin. Käytännössä laituri on kokonaan maalla mutta se ikäänkuin kurkottaa veden ylle pikku jyrkänteen päältä eli portaat ovat tontilla ainoa kohta mistä pääsee asiallisesti hiekkapohjaiseen vesistöön. Vesi on tavanomaista kirkkaanpaa tänä suvena sillä on satanut paljon ja alueen happamat suovedet eivät ole "ruskistaneet" vesistöä. Järvi kuuluu Saimaan suur-alueeseen mutta on pienen kosken ja muutaman metrin verran Suur-Saimaan vedenpintaa ylempänä. Sinänsä ruskeasta vedestä ei ole harmia ollut. Se on juomakelpoista mutta hapanta. Leivontaan ja muuhun ruuanlaittoon vesi haetaan paikallisesta kaivosta kerran - pari viikossa. Muutoin juon ruskeaa ja hapanta kolmoskaljaa jos viiniä tai muuta "hapanta" ei ole hankittu.
Terassilaituri
Siihen mahtuu, helposti, kaksi pikkupöytää ja niille tuolit. Mukava siinä on sanailla ja nauttia virvokkeita.
Muuta mökkeilyssä
Polttopuut toimittaa paikallinen, eläköitynyt maanviljelijä eli energiatarve varaavan takan ja kiukaan suhteen on kunnossa. Muutoin kunnossapitoa on riittänyt ja tykkään rakennella ja kunnostaa paikkoja. En ole sitä tyyppiä että osaisin olla tekemättä mitään. On pientä metsän harvennusta eli omatoimistakin "klapiteollisuutta" on ollut hankkeena. Vene ja sähköperämoottori ovat käytössä näteillä säillä ja mikäpä paikallisessa vesistössä on ajella, jopa uistella. Tosin en ole ihan viimeaikoina juurikaan ongella käynyt. Kun on muutakin pikkupuuhaa päivän ratoksi. Edellispäivänä tuli säynävä uistimella. Laitoin takaisin kasvamaan. Keskikokoinen kun oli. Enimmäksee haukea ja ahventa yritän jallittaa.
Pidempi käynti
Noin puolitoista kuukautta ja risat on tämänkertainen oleskelu. Myöhemmin, syksyllä, tulemme lyhyemmäksi aikaa. Noin viidensadan kilometrin matka, per sivu, ei isommin innosta kovin lyhyen ajan oleskelun suhteen. Itselläni olisi aikaa olla enemmänkin vaan nuori Rouva on vielä työelämässä mutta voi tehdä myös etätöitä, toisinaan. Itse suoritan vain läheistoimintaa.
Lähikauppakin löytyy
Tosin sinnekin kymmenisen kilometriä matkaa. Kerran - pari viikossa tehdään täydennyksiä ruoka- ja juomavarustukseen sekä käymme kylän muita palveluita kuluttamassa. Kylällä on Sale, kaksi ravintolaa sekä majoitustiloja. Suviaikana paljonkin toimintaa kuten kansainvälinen hiekkaveistoskilpailu. (Oli jo mutta teokset ovat kunnossa kuin ei ole ollut pahoja sateita.) Myös muita tapahtumia on kylällä.
Valmistui tänään
Aiemmin mainittu portaikko järveen kaiteineen. Meistä kumpikaan ei ole kovin hyväkulkuinen maastossa joten kaikki pitää ajatella sen mukaan. Mökki kun on jyrkähkössä rinteessä niin olen rakentanut raput parkkipaikalta mökin terassille ja terassilta maantasoon ja siitä pitkät portaat laiturille kaiteineen. Myös loiva, mutta pitkähkö, esteetön kiertoreitti on olemassa parkkipaikalta mökin terassille ja olemme huolehtineet esteettömyyden suhteen sen mitä käytännössä voi. Tuttavapiirissä on henkilöitä jotka liikkuvat pyörätuoleilla. Tuuppoojaakin voi tarvita lähtiessä.
Muita ominaisuuksia
Sivummalla on veneranta. Samalla suunnalla on liiteri - huussi - vajayhdistelmä. Valitettavasti huussin yhteyteen ei voi rakentaa, ainakaan edullisesti, esteettömyyttä. Sen sijaan huussin tuotokset käsitellään modernissa kompostorissa muiden ruuantähteiden ohessa. Huusin pönttö on karusellityyppiä ja se erittelee ja esikäsittelee tuotokset ennen varsinaiseen kompostoriin siirtoa. Eihän se mukavaa ole mutta huomattavasti mukavampaa kuin vanhan ajan paskahuussin "pulpetin" alle kertyneen henkilötuotannon lapioinnin ja kuljettamisen pois. Lisäksi "kansantuotteen" massa pienenee maatuessaan ja kuivuessaan. Myös virtsa eritellään eri säiliöön. Sille kehitin oman tavan hyödyntää.
Kunhan tulisi sadepäivä
Laitan kuvia jatkeeksi joistakin puuhistani. Olen yleismies kun pitää porata, hitsata, sahata, purkaa, rakentaa, siirtää painavia tavaroita ja ties mitä muutakin. Räystäskourutkin pitäisi tyhjäta kävyistä ja ylivuotisista lehdistä. Niin, sadepäivänä voi vain olla tai mennä kalaan, muutoin on aina jotain. Ja jos ei olekaan niin joku kavereista, jopa seuralaisen kera, saattaa tulla "pitkäksi viikonlopuksi" majailemaan. En pidä sitä ongelmana muuten kuin että se tuottaa pientä suunnittelua ruoka- ja juomapuolen hankinnoissa sekä "kirkonkyläreissuja Salen suuntaan". Mielelläni, ja Rouva myös, tapaa ystäviä ja muita tuttavuuksia joita on kertynyt vuosien mittaan. (Myöhempi tieto: Katolta ja ränneistä saatu karike on poistettu. Useampi kottikärryllinen puolimätää ja märkää töhkää. Eli kompostiosastoa. Kalkita tarttee.)
Mökin katon pesu
Siitä tein jo noin puolet. Takapuolen katto ja räystäskouru ovat siivottu sammalista, karikkeista ja muusta roinasta. Seuraavaksi etupuolen katon puhdistus. Koska kyse on rinnetontista niin ylärinteen puoleinen räystäs on vain noin kaksi ja puoli metriä maanpinnasta mutta alarinteen osalta on räystäälle toista metriä enemmän. Pitää suunnitella. Arvelin tekeväni kattopellin urituksen muotoisen "lanan". Kiipeän katon harjalle ja tuuppaan katon harjalta alkaen kertyneen karikkeen räystäälle ja siitä alas.
Oivalluksella eteenpäin
Eipä tarvinnutkaan kiivetä katolle ja pelätä putoamista. Suunnittelin ja valmistin laitteen joka hoiti homman varsin sutjakkaasti. Takapuolella homma onnistui päinvastoin eli vedin maassa, rinteen päällä seisoen katolle kertyneen karikkeen alas. Painevedellä pesin kattopellin. Se miksi katolle kertyy kariketta on syynä harjakaton loivat lappeet ja kattopellien kiinnityksien kannalliset ruuvit. Ruuvinkannat kun keräävät männyistä putoavaa kariketta. Oksia, käpyjä, neulasia ja muuta ryönää. Homman viimeistelyyn käytin vedenpainetta. Onpa järvivesipumpulla ja painepesurilla kerrankin tehtäviä. En siis käynyt kummallakaan lappeella lainkaan vaan hyödynsin keksintöäni ja, sen lisäksi, jo olemassa ollutta tekniikkaa. Katolla, pahimmillaan, oli yli kaksikymmentä senttimetriä paksulti kariketta suurella alalla joka oli, osittain maatunut, eli siinä kasvoi jo puiden taimenia. Kerrottakoon että toin Verstaaltani koneita pakettiauton perän täydeltä hitsikoneesta painepesuriin ja komppressorin myös. Kun on vehkeet niin homma sujuu. Homma olikin helppo. Vaan aluksi piti pähkäillä yksi kolmen litran punaviinipönikkä pois.
Katon karike ja Aitta
Tätä perikuntaa edeltävän isännän toimesta on, aikanaan, Mökkiä pidetty yllä ja, jopa, laajennettu. Nyt kun on perikunta asialla niin asiat ovat mutkistuneet. Jos jotain pitäisi tehdä niin se on tehtävä ja kustannettava itse ja saada siihen lupa. Tosin muut osalliset käyvät hyvin harvoin paikalla. Omatoimisesti olen kunnostanut 1800-luvun puolivälissä tehdyn Aitan ja muitakin rakenteita. (Aitta on siirretty ex-maatilalta mökkitontille jo aiemmin. Olin tekemässä siihen, aikanaan, pärekaton tilan isännän kanssa. Sittemmin väki on vähentynyt. (Taannoin Aittaan laitatettiin aaltohuopakatto Vaimon ja omasta toimestani. Komialta näyttää sanoisi eteläpohojalaanen. Vaikka olen "vain neljännesvartin verran" sitä lajia suvultani.)
Jatkoa Mökillä ja sen jälkeen
Melko hyvin menee. Puna- ja valkoviinin ohella, hellepäivinä on perinteinen keskiolut ollut hyvä tehostin puuhiin. Kun siivoukset, kunnostukset ja muut "säädöt" ovat tulleet tehtyä niin on harmillista että jää kovasti joutoaikaa. Rouvaa se ei häiritse mutta itse, toiminnan miehenä, tykkään ratkoa ongelmia miedon viinin tai oluen voimin sekä toteuttaa ratkaisujani käytännössä. Tällaista se on, perintömökin ylläpito. Kalastamaankin olen ehtinyt iltaisilla mutta saaliit ovat olleet mainitsemattoman vähäisiä. Nyt, heinäkuun puolessavälissä, on vielä pari viikkoa mökkeilyä jäljellä. Sitten Rouva menee tehtäviinsä Tampereelle ja minä suunnittelen eläkeläiselle sopivaa viikonloppureissua vaikka johonkin mp-kokoontumisajoon telttailemaan. Viikolla voin sitten toteuttaa itseäni muilla tavoilla. Pariin kuukauteen en ole nähnyt pubikavereitani Tampereen eteläisen syrjäseudun paikallisjuottamossa. Vaan sekin päivä koittaa. Otan Venuksen jalkoväliin ja polkaisen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti