Keula kuntoon
Edellisestä nesteiden vaihdosta, kuten moottorin öljynvaihdostakin, on aikaa vain yhdeksän kuukautta. Ennakkoon en viitsisi vaihtaa öljyjä. Katson öljyn kunnon ja päätän sitten onko tarvetta. Ajohan on ollut siistiä eikä jousitukselle ole ollut vastaanotettavana kuin liki tasaista asfalttia. Ehkä selviän tulevankin suven samoilla keulaöljyillä. Seuraan asiaa. Aina voi öljyn laadun tarkastaa. Mainittakoon että pyörän sisäänajon jälkeinen keulaöljynvaihto oli kahden tuhannenn ajetun kilometrin jälkeen aika sakeata lientä. Vaihdoin uuden öljyn. Öljyt olen, keulasta perään, lisäaineistanut. Sen jälkeen öljy on ollut siistinpää vuosien myötä. Nythän on kuusikymmentätuhatta kohta puhki. Tekniikkaa tietämättömille selitettäköön että alussa, kun uudet rakenteet toimivat yhdessä, on asettumisen suhteen hieman tapahtumaa. Voisi sanoa että sisäänajo on silloin työn alla. Käytön aikana osat kuluvat hieman, herkistyvät ja kitka vähenee eli toiminta muuttuu jouheammaksi. Alun sisäänjaon jälkeen kuluminen hidastuu merkittävästi. Öljy pysyy puhtaampana ja toiminta hyvänä.
Ylipäätään keulaöljystä
Jos haluaa että keula toimii vielä viidentoista vuodenkin ajojen jälkeen, joka saattaa monelle nuoremmalle motoristille olla outoa. Toki, siinä iässä, itsekin, vaihdoin prätkää ja tyttöystävää varsin taajaan. Vähänajettua oli silloin tarjolla. Eihän siinä kyennyt tai jaksanut kun samalla piti käydä ansiotöissä ja jaksaa heilua kotonakin vaakamamboa saati omakotitalotyömaalla. Ajatella mitään keulan kulumisesta saati sen öljyjä. Siihen aikaan ei monissa japsipyörissä edes ollut keulaöljylle valutusreikää. Maassamme, kuitenkin, ajettiin pitkään samalla laitteella koska verotus oli moottoripyörille käsittämättömän korkea. Ns. eliittihommia. Kuitenkin, suurin osa silloisista motoristeistä ostivat mitä saivat. Siksi maamme motoristikanta kävi yksipuoliseksi jossa vain japanilaiset merkit vallitsivat. Köyhemmät ajoivat itäeurooppalaisilla kaksipyöräkulkineilla. Paljon myöhemmin on tilanne alkanut tasoittua ja eurooppalaisetkin merkit ovat tulleet laajemmin markkinoille. Amerikkalaisilla näyttää olevan homma varsin hyvällä mallilla. Useita merkkejä näyttää pukkaavan vaan yhdellä on etulyönti.
Ei kummoinen homma
Käytännössä, perusteellisesti tehden, kuten viimeksikin, otan etupyörän irti, irrotan jarrysatulat ja nostan niin korkealle että lineaarit alapultit avattuani vedän alaputket irti kokonaan ja pesen sisältä ja päältä. Tiivisteiden kanssa pitää olla tarkkana. Ehkä säästän tämän homman, koska se ei kauaa kestä, kesäkaudelle mökkeillessä. Ulkona hyttysten kera. (Toki oluitakin on.)
Ohjauslaakerit
Nykyisin vain kaksi tavanomaista kartiorullalaakeria alkuperäisten kuulalaakerien sijaan. Niissä ei saa olla välystä, ruostetta tai muuta vaivaa. Alempi laakeri on eniten kuormitettu. Jos laakeroinnissa on välystä niin laakerit kuluvat nopeasti. Vaikuttaa myös ohjattavuuteen. Myös sellainen ilmiö kuin liikakiristys on haitallinen. Ohessa voi tulla myös kysymykseen kuluma joka johtuu lievästi löysästä laakeroinnista eli kuormitusvaihtelu, iskun kera, aiheuttaa laakeriin kulumista vaikka ajettaisiin aina suoraan. Silloin ohjaus voi olla, käännettäessä, nykivä keskialueen kahta puolen. Ohjauslaakeri on tärkein moottoripyörän rakenteista ja pitää pitää hyvissä voiteissa.
Ohjauslaakeri voi olla vaarallinen huonosti huollettuna
Kerhokaverini edesmeni siksi että hänen Suzukiansa oli säilytetty ulkosalla ja ohjauslaakeri oli jumittunut osittain kun hän lähti mutkatielle. Oli kuitenkin, ajanana, alan tekijä, sekä endurossa että katupyörillä. Itselle havaittavaa oli että seurassaan, turman sattuessa, ajaneet muut motoristit jatkoivat motoristiuraansa motoristikavereinamme ja Kerhomme jäseninä. Osa tähän päivään asti ja vieläkin on puhtia. Arvostan. Toki uusia jäseniä tulee ja sillä Kerho elää. Itse asiassa jäsenhankintaa pitää tehostaa. Kerhoni ei nojaa muuhun kuin omiinsa. Jäsenet maksavat jäsenmaksunsa ja oheistuloja kerholle tulee tapahtumien järjestämisestä. Yhdistys on ry. eli rekisterissä oleva ja lainalainen. Kerhoni on perustettu 1988. Hiljattain olin vuosikokouksessa. Sujui rivakasti noin kahdessa tunnissa. Jäseniä paikalla runsaasti. Jopa alkuperäisjäseniä itseni ohella. Ruokaa ja juomaa oli tarjolla. Nelikymppiset häämöttävät.
Luopuminen jäsenyydestä
Jäsenet ja "jäsenet". On Kerhosta eronneita mutta, omista tai virheista tai muista syistä, ainakin osa heistä, ovat vielä läsnä. On ymmärrettävää että tulee erilaisia elämäntilanteita ja siitä johtuvia ristiriitoja. Lisäksi vakiväki vanhenee ja ajokyky katoaa ajan kanssa. Vaan jäsen olet. Kerholla on käyty rollaattorin kera tai inva-ajoneuvolla. Ei tiedä koska osuu omalle kohdalle.
Ulkoinen huolto
Levyjarruista ja jarrupaloista irtoaa paljon jarrupölyä joka on, maantiepölyn kera, aika ikävää ainetta joten se tarttuu herkästi keulaputkiin ja sen takaisiin rakenteisiin. (Punertavaa tai harmaata sävyä. Sintteripaloja en käytä.) Sen estämiseksi, pesun jälkeen, vahaan keulaputket ympäriinsä niin alkuperäinen väri säilyy. Ehkä hifistelyä mutta, eläkeläiselle, mukavaa puuhaa luvattua ikuisuutta odotellessa. Eikä pilaa pyörän, myöhemmin tapahtuvan, toivoakseni, myynnin eteenpäin kohtuullisella hinnalla.
Ohjauslaakerit
Taannoin löysäsin, pyörän nostimella ollessa, emäputken laakeroinnin eli irrotin yläkolmion että sain keulan laakerit näkyviin ylhäältä ja alhaalta. Ei isompaa sanomista. Tiivisteet siivosin ja laitoin molempiin kartiorullalaakereihin uudet vedenkestävät voiteet.
Etu- ja takapyörien laakerit
Niille ei ole paljon tehtävissä. Jos pyöritettäessä, tuntuu nyintää, kuuluu tai tuntuu rahinaa tai on klappia eli välystä, on jo kiire remontintekoon. Nykyään laakerit eivät enää ole kalliita ja niitä saa muualtakin kun merkkiliikkeestä. Paitsi Hondiin. Laakerien irrotus ja kiinnitys ei kummoisia työkaluja vaadi vaan osaamista. Joskus on tarvittu kolmisakaraista ulosvetäjää. Pyörittämisellä tarkoitan koetta jossa laakeria pyöritetään suoraan sormilla. Jos vain pyörää pyöritetään niin massavoima tasaa mahdollisen kulumavian.
Renkaat
Etukumi kesän käytetty. Jatkaa. Takarengas on uusi, kokolailla symmetrinen, auton kumi. Kelpaa kahdeksi tai kolmeksi vuodeksi. Kallein ikinä ostamani auton rengas. Puolitoistasataa vanteelle laitettuna rengasliikkeesssä. Itse asensin takapyörän paikalleeen. Odotukset korkealla. Nelisen kuukautta kun kumi alkaa kulua keväällä -26.
Vahaa ja rättejä
Pesin kaikki ulottuvilla olevat maalipinnat. Kuivuttuaan aloitin vahauksen. Hiljalleen tulee jokainen maalattu pinta vahatuksi kullekin maalilaadulle ja -tyypille sopivilla vahoilla. Moottorin vasemmalla puolella oleva muovipaneeli pitänee irrottaa, siistiä sen takana oleva käynnistinmoottori ja peitossa olleet koneen ja vaihteiston kyljet. Muovipäreen siistimiseksi kävin ostamassa siihen soveltuvia puhdistus- ja suoja-aineita. Kauppiaalla on tarjolla kaikenlaisia, monille erityyppisille materiaaleille ja pinnanlaaduille sopivia suoja-aineita. Etu- ja, erityisesti, takavanne ovat työläät vahata. Aiemmin olin jo korjannut pienet maalivauriot. Naarmuja ja kiveniskemiä. Aivan normaalia kulumista.
Oletusta
Laitan jatkoa kunhan asiaan etenen. On nyt näitä juhlapyhiä ja vuodenvaihdetta. Pitää olla milloin missäkin asialla, jne. Just nyt olin oluella. Sitä vielä nelisen kuuta... Ilmastonmuutos on pirun hidas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti