Kesän odotettu avaus kohtapuoliin
Toki muutakin voi tehdä mutta kun on kesämökki rasitteena niin sen kunnossapito on, kuitenkin, motivoivaa koska se pitää, ainakin jossain määrin, sen arvoa yllä. Saunaa olen remontoinut ja laittanut uuden kiukaan ja kuumavesipadan uuteen paikkaan viemästä tilaa, kuistia on kunnostettu, aitta oiottu ja maalattu sekä katto tehty uusiksi. Laiturin uusin ja tein siitä samalla oleskelupaikan pöytäryhmineen. Liiterin/vajan/huussin katto paikattu. (Jossain vaiheessa katto vaihtuu uuteen.) Huussi on nyt kompostoiva ja kokolailla hajuton. Venettä pitää hieman fiksata ja pestä. Pitäähän päästä uistelemaan ja laskemaan pyydyksiä vesistöön. Haukea saa ihan laituriltakin uistimella. Pari puuta on kaadettu tontilta koska ne aiheuttivat vaaraa muille rakenteille huonon kuntonsa vuoksi. Klapihommia tiedossa. Pitkähköä kalastuslaituria suunnittelen heitto-ongintaa ja, ehkä, mahdollisesti, perho-kalastusta. Aikaa kun olisi käytettävissä. Pitää ottaa selvää millaiset ehdot jälkimmäiseen ovat paikallisella joella.
Komposti
Taannoin vietiin ei-eläin ja ei-kasviperäiset jätteet kylän yhteiseen jätekeräykseen. (Muovit, maalipurkinjämät sekä tyhjät spraypullot ja jopa joitakin metalleja, ym.) Samalla menivät myös orgaaniset jätteet samaan sotkuun. Nyt orgaaniset käsitellään, ulosteita myöden, kompostorilla. "Peräsintuotteet" käsittelee esikompoistoiva huussinistuimen karuselli johon laitetaan jonkinlaista kemikaalia, kiihotinta. (Tosin urea eritellään kiinteämmästä kansantuotteesta. Sen käsittelystä en ole löytänyt erityisempiä ohjeita. Ymmärrän että se ei ole helposti kompostoitavissa. Laskenko jokeen? Sinne ne kalatkin pissivät.) Karusellin jälkeen varsinainen kompostori. Mielenkiintoista nähdä kuinka prosessi etenee. Kauppias myy kompostoriin tarvittavia aineita kemikaaleista kaikenlaisiin "ilmaaviin" rouheisiin asti. Tontilta löytyy, pikkuvaivalla haravoimalla, ylivuotisia neulasia, pieniä oksia ja puista pudonneita lehtiä ja puupurua klapihommista ja vähäisiä määriä ruohoa jotka voi laittaa kompostia kohentamaan. Muutenkin ne mätäneisivät. Teen kokeita...
Aitta ja muut huoneet
Aitassa on asialliset vierasvuoteet, sterolaitteet, oven suljinmekanismi ja säppi neitien siveyden vaalimiseksi, mikäli sellainen on tarpeellista, tuohitorvi ja säilytystilat mutta ei kondomiautomaattia. Päärakennuksen makuukamarissa on uudehko parivuode. Muutenkin on kohteita modernisoitu nykyaikaisemmiksi mutta siten että vanha tunnelma säilyy. Tosin putkiradio ei enää toimi... Mutta uusi olohuoneen takka on varaavaa mallia.
Sauna
Pakollinen varuste. Jos itse saisin päättää niin ottaisin saunan ja saunaneteisen välisen seinän pois ja muuttaisin saunan toiseksi makuuhuoneeksi eli pikkukammariksi ja aitta saisi olla aittana ja toisena olohuoneena. Hieman syrjemmälle toisin tynnyrisaunan jalaksilla. Mökin sauna on silloin hieman hankala kun on hellekausi. Silloin koko rakennuksen lämpötila nousee ja makuukamari on heti saunan seinän takana. Kiukaan hormin voi hyödyntää laittamalla pienen, nk. peltitakan kiukaan sijalle. Ehkä sillä ei olisi isompaa käyttöä...
Pikku ylellisyys
Asensin, toki sähköasentajan seurassa, kaksi ifrapunasäteilijää kuistin kattoon. Viileinä syysiltoina siinä on mukava penkillä istuskella saunan jälkeen ja katsella kuinka joutsenpari poikasineen soutelee tyynellä järvellä. Infrapuna myös häätää hyttyset pois ulottuviltaan. Muualta hyttyssavut tekevät saman.
Yhteydet
Muutama vuosi sitten laittoivat puhelinmaston lähistölle niin nyt kuuluu ja näkyy. Taannoin olimme jossain määrin mediakatveessa. Sähköyhteys on nyt vedetty kaapelina maan alle joten päärakennuksen seinään tulee myös voimavirta. Onnistuu, esimerkiksi, hitsaustyöt ja järeämpien koneiden käyttö vaivattomasti.
Kasvimaa
Yksi kituva marjapensas. Maaperä on hyvin kivistä hiesua jonka päällä hapan kunttakerros. Jos haluaisi viljellä niin joko erillisessä laatikossa tai hankkia hyvin suuri määrä multaa ja paljon kalkkia että saa maaperän jossain määrin tuottamaan. Ehkä kompostista on apua muutaman vuoden tuotosten ja multaantumisen jälkeen.) Rinnetontilla ei ole muuta tasaista kuin parkkipaikka eikä sekään kovin tasainen. Sepelikuorma tarvittaisiin.
Pakolliset
Isoin homma keväällä on vetää vesijohto järveen ja asentaa pumppu paikoilleen. Syksyisin toisinpäin. Lakia on muutettu siten että jos ei ole jätevesien umpinaista keräyskaivoa josta jäteliemi noudettaisiin säiliöautolla asianmukaisella tavalla, ei vesi saa tulla keittiöön asti kuin kantamalla. Siksi hana on nyt kuistin reunalla. (Olisipa mielenkiintoista nähdä miten iso imuauto tulisi tontille saastaimuroimaan. Sillä henkilöautollakin on toisinaan hankalaa päästä perille. Talvella mahdotonta. Varmaan, viranomaiset keksivät vielä, että moiset mökit pitää purkaa, laittaa moderni ympärivuotisesti lämmitetty talo, jos tontille mahtuu ja oikea tie eikä kärrypolku. Siltakin pitäsi pikkujoen yli tehdä betonista että kestäisi raskaampaa liikennettä.) Kantovesi on myös saunaan. Vedenkanto ei sinänsä ole kummoinen homma: kuistin laidasta hanasta järvestä sähköpumpulla nostettu käyttövesi saunaan ja tiskipöydän kulmalle. Juomavesi Salen seinästä. (Kantovesi lapsuudessanikin oli kotipaikassani ja monessa muussa taloudessa. Kantohomma myös laskille eli sille osalla kosteista jätteistä kuten kalanperkeet, ruoantähteet sekä pilaantuneet ravintoaineet. Jätevedet kannettiin myös ulos kunnes viemäri tuli käyttöön. Siihen ollaan, näköjään, taas menossa takaisin. Mutta maailma pelastuu kun kuorma-autolla viedään jätteet kymmenien kilometrien päähän käsitelviksi vaarattomiksi että lain kirjain täyttyy.) Vesi pumpataan siksi että Mökki on aika paljon korkeammalla kuin järven ranta. Olisi vaimolla pitkät portaat ja kurkotteleminen järvestä vettä ämpärillä kannettavaksi. Löytyisi kyllä ämmänlänget. Kuvaava feminiininen nimi veden- ym. kantolaitteelle. Sillä helposti kulkee neljäkymmentä litraa nestettä. Kuvassa näkyy vesijohdon pohjaventtiiliin kannatinpänikkä lillumassa vesistössä. Hommaa varten tarvitaan vene, airot ja soutaja sekä yksi muu henkilö.
Mitä kesämökin ylläpito tarvitsee
Pakettiauton. Sillä kulkee työvälineet ja muut tarpeet sillä kaikkia koneita ja materiaaleja ei voi säilyttää talven yli mökillä ja saattaa niitä tarvita muuallakin. Nyt on jo auton perä varsin täynnä kamaa sidottuna lattialenkkeihin. Alussa kuljimme henkilöautolla mutta se aiheutti sen että kaikkea ei voinut kuljettaa ja mökin syrjäisestä sijainnista johtuen pelkkä lähikauppareissu oli jo monenkymmennen kilometrin kieppi saati lähteä lähimpään rautakauppaan josta tulee yli sadan kilometrin matka edestakaisin. Kaupunkireissu on jo ylellisyyttä.
Rakennusentisöintiä ja pienpetojen karsintaa
Vanha aitta tarvitsi oikaisua. Sain sukulaisapua aiheeseen. Homma onnistui. Nyt on toinen ongelma: jokin muurahaislaji on valloittanut takaseinän alahirren. Osa siitä on jo pölynä. Termiittejä eivät liene mutta siksi niitä nimitän sillä kaikertavat hirteen reikiä ja muuttavat sitä puupölyksi. Pyrin ainakin hidastamaan toimintaansa. Olisiko terva, Raid, kaksitahtibensiini, piki vai mikä avuksi? Tuli olisi varma mutta aitasta olisi vielä aitaksi jos saan termiitit muuttaman hevonkuusenkantoon. Toki, jos ottaisi oiken työksi, hankkisi 35x25senttiä kanttiinsa olevaa hirttä reilut neljä metriä ja salvaisi muotoon ja vaihtaisi sen vanhan tilalle. Uuteen puuhun kun muurahainen ei iske.
Työkaluja
Niitä pitää olla monennäköisiä. Sahalla, vasaralla, puukolla, kirveellä, pakillisella käsityökaluja ja lapiolla saa jo aikaiseksi kaikenlaista mutta jos pitää tehdä kunnostuksia pitää ostaa puutavaraa, maalia, uretaani- ja ikkunakittiä, pakkelia, jne. rakennustarpeita ja niillekin omat kalunsa. On tarvittu tikkaita, sirkkeliä, hitsauskonetta, iskuporakonetta, porakonetta/ruuvinväännintä, rautakankea, taljaa, tunkkia, sutia ja pensseliä sekä paljon tarveaineita sementistä hiekkaan, sepeliin ja ruostumattomaan teräkseen asti. Maalia myös. Sekä sähkömiestä. Se onkin harvoja toimia mitä en suostu itse tekemään. Ai niin: nuohoojakin pitää kutsua muutaman vuoden välein. Seminologi lie harvinaisin tarve.
Muuten vain tontilla käyneistä
On käynyt lentokoneasentaja, autonasentaja, lentokonemekaanikko, avaruusalusasentaja, eu-poliitikko, koneasentaja, sorvari, porari, kalastaja, lihamestari, ravintoloitsija, urkujenpolkija, maanviljelijöitä, kuorma-autoilija, ompelija, taiteilijoita, vuokralaisia maailmalta, insinöörejä, teknikkoja, tohtori, veli vaimoineen, motoristeja useampi, naapureita, eukon sukulaisia, eläkeläisiä, erilaisia elikoita ja anoppi sekä taksi ja laiturille paskovia lokkeja. Kesä - elokuiden tietämillä lie vilskettä ajoittain. Pappi ei ole poikennut. Eikä murtomies. Tosin en tiedä tämän hetkistä tilannetta heidän osaltaan.
Järveltä päin katsellen jäidenlähdön jälkeen muutama vuosi sitten. Vesi ei ole kuvanottohetkellä ihan niin korkealla kuin joskus on ollut. Puitakin on nyt pari vähemmän. Laho koivu sai myös armon.
Sittemmin siistiytynyt
Kuvassa näkyy vielä aiemman ylläpidon aikaisia juttuja. Roskis on varsin julkisesti esillä, tavaroita siellä täällä, pärekattoinen aitta vielä maalamattomana ja kallellaan eikä portaita rantaan. Järveen sentään on. Myös tavaroita on kerääntynyt tarpeettomasti. Suurin osa joko viallisia tai nykyään ei niin kovin tähdellisiä. Em. kamoista jotkin ovat lähteneet kiertoon tai muutoin poistettu. Kuvanoton jälkeen aluetta on siistitty ja palautettu mahdollisimman paljon luonnonmukaiseksi. Olen ottanut, sen kummemmin muilta kyselemättä, alueen siisteyden ohjelmaan.
Appiukkokokelas oli silloin vielä elävien kirjoissa. Hänen kanssaan tein aitan pärekaton. Kuvassa jo harmaantunut ja saanut kasvillisuutta pinnalleen. Jäkälää ja sammalta. Kun päreistä aika jätti teetimme pidempi-ikäisen aaltohuopakaton joka punaisella värillään sopeutuu hyvin mäntyiseen rinteeseen. Vuosittain pesen katon sillä sammal ja jäkälä ovat kovin innokkaita ottamaan alueen haltuunsa.
Taustan metsä
En tiedä metsän omistajaa mutta sen tiedän että se on jo kasvanut yli sen mikä on, normaalisti, saanut asiantuntevan metsänomistajan tekemään avohakkuun. Se toimi saattaa muuttaa merkittävästi alueen mikroilmastoa. Nyt tyypillinen ilmiö on ollut että illaksi tyyntyvällä suvisäällä, auringon mailleen laskettua, alkaa metsäiseltä ylärinteeltä valua varsin viileää ilmaa. Varsin miellyttävää sillä usein on ollut rantoossa varsin helteistä kesä - elokuun aikoihin ja joskus vielä syyskuun alussakin. Ei tarvitse hikoilla nukkuessa. Avoimissa akkunoissa hyttysverkot niin ilma vaihtuu sisälläkin. Suon tuoksua toisinaan unilääkkeeksi. Kosken kohinakin kuuluu jos on oikein tyyntä.
Kuvanoton jälkeen
Hieman on puita vähennetty kuvan ottamisen jälkeen. Ei vähentämissyystä sinänsä vaan huonokuntoiset pois. Sai niistä vielä takka- ja saunapuita. Mänty on kova lisääntymään. Joka toinen vuosi pitää repiä maasta ylös männyntaimia. Mökin ympärillä on koskematon luonnonkuntta jolla kasvaa puolukkaa, hieman mustikkaa varjoisammissa paikoissa, isomarjaista juolukkaa liki rantaa puskina ja muita varpukasveja. Kuusi on myös innokas lisääntyjä mutta mäntyä hitaampi. Koivuja sillä täällä sekä yksi todella iso kuusi. Nurmikkoa ei juuri esiinny.
Keväin ja syksyin
Syksyllä kaikki tyhjennetään ja viedään pois mennessä. Keväällä samat kamat tuodaan mukana. Vain huone- ja keittiökalut ja joitain rääsyjä sekä matkaradio päivystävät talven ajan. Sähkö on katkaistu muutoin kuin paikalla ollessa.
Kamat mukaan
Yleensä hitsauskoneesta alkaen. Puhtaita petivaatteita, jiirisirkkeli, ruuvinväännin, veneen akku ja moottori, taloustavaroita, pakillinen työkaluja, moottorisaha, talja, vettä, ruokavaroja, vanhoja vaatteita ja jalkineita loppukäyttöön, tukevat vaelluskengät, ruokaa, juomaa, ideoita ja reipasta mökkeilymieltä. Lisäksi kalastusvälineitä. Katiskoita pitää ostaa pari kappaletta sekä mukaan ottaa pari heitto-onkea, vieheitä, uusi mato-onki, haavi, tainnutusväline ja varasiima. Mato-onkeen vapa löytynee tontilta. Eiköhän pihlaja luovu oksastaan. Kun pihlajavapa kuivuu niin siitä tulee yllättävän kevyt. Saahan niitä lasi- ja hiilikuituisiakin mutta alkuperäinen on alkuperäinen. Ei vavan pituus saaliin kokoa määrittele. Virvelikin on.
Menneen suven päähankinta
Kompostoiva huussi. Se koostuu kahdesta pääosasta: itse istuimesta joka on revolverityyppiä eli makkilaatikoita on latausluukun alla pikku kokoelma. Niitä voi vuorotella täyttöasteen mukaan pyörittämällä kehässään. Kompostointi alkaa jo siinä vaiheessa. Seuraava kompostointivaihe on kompostori. Se on pystytetty hieman piiloiseen mutta helposti tavoitettavaan paikkaan. Sinne viedään henkilötuotanto ja muut, kuten ruuanlaiton oheisjämät. Muunmuassa ruodot ja perunankuoret. Menneenä kesänä ei kertynyt kuin noin kaksikymmentä senttiä kompostorin pohjalle käypäistä jätettä josta siitäkin on osa kariketta. Se tuskin kovasti kompostoituu talven aikana. Vaikka tulevana suvena olemme mökillä yhteensä noin kuusi viikkoa niin tuskin kompostori kunnolla puoleenväliinkään täyttyy. Mutta ajan kanssa...
Mökiltä poistuvan jätteen määrä
Kun on kompostori niin julkinen jätteenkeräys pääsee vähemmällä. Roskikseen kertyy tavaraa melko hiljalleen koska elintarvikepuolen jätteet kompostoidaan eikä viedä kylälle asti sekajätteeseen. Roskiin viedään, pääasiassa, sellaisia asioita joita ei voi laillisesti polttaa avotulella tai ovat lajittelun piirissä kuten akut, muut paristot, muovit, metallit, jne. Lajittelupiste on kaukana kirkonkylällä. Samalla voi ongelmajätteet viedä kiertoon kun käydään Kirkonkylän Salessa ostoksilla.
Mitä jatkossa
Itse olin suunnitellut aurinkopaneeleja asentavani katolle mutta asian kannatus on vähentynyt perheen enemmistön eli Rouvan toimesta kun sähköntoimittaja veti maakaapelin tontin kulmalle. Mökissä on sähkölämmitys mikäli sitä suvella, varaavan takan ja kiukaan ohella, lämmitykseen tarvitaan. Oikeastaan muuta, välitöntä tarvetta, ei juuri ole mielessä. Toki kaverit, nokisutari, naapurit, sukulaiset ja muutkin kulkijat otetaan vastaan ja, ainakin, pullakahvitetaan. Grilli tai nuotio laitetaan tulille ja sauna lämpiää jos pidempää aittamajoitusta joku kaipaa. Mutta sanottakoon niin että jos ja kun tulette yllättäin tontille niin ei yhtään haittaa jos on omia eväitä mukana arvellun oleskelun ajaksi sillä kauppamatka on pitkähkö. Lähin talouskauppa on Enonkoskella, Alkot Heinävedellä ja Savonlinnassa. Jos ei Salen miedolla viinillä ja oluella mitenkään voi pärjätä.
Otanko läppärin mukaan
Saattaa olla hyväksi että ainoat tiedonvälittimet ovatkin vain Rouvan älypuhelin, oma peruspuhelin sekä matkaradio. Teeveen hankintaa mökille ei tällä tiedolla edes suunnitella. Ikkunasta näkyy riittävästi ohjelmaa. Ainakin keväisin kun eri elikot tekevät temppujaan järvellä, sen rannoilla ja linnut karjuvat puissa, majavat puuhaavat patojaan läheisellä joella, haukia ja muita kaloja voi uistella tai vain pötköttää rantaterassilla jouten jos tarkenee ja hyttyset antavat armon. Jos ei ole, yllättäin, mitään korjattavaa tai keksii tehdä jotain "uudistuksia". Netti- sekä puhelinyhteys, nykyisin, toimii kokolailla vakaasti. Muutama vuosi sitten ei aina saanut yhteyttä tai kenttä oli heikko ja pätki. Lähelle tuli tukiasema niin nyt on vakaa yhteys. Lankapuhelinverkkoa alueella ei ole ollut, aikoinaan, ihan liki. Lähinaapuriin lankapuhelimeen, piti matkustaa reilun kilometrin verran, jos oli välttämätön tarve soittaa ja jos siellä oli joku kotona. Nyt puhelinlinjatkin on purettu. Kiikari pitää muistaa pakata mukaan. Hieno neuvostoliittolainen valmiste laadukkailla prismoilla. Kertoi esite kun sitä kaverillani suomennutin. Lienee Baltiassa valmistettu. Kuten ensimmäinen sterolaitteenikin: Rigonda Bolshoi.
Mökkimukavuus
Monet seikat tuli jo mainittua. Aitassa on sterolaitteet. Siellä voi huudattaa kovempaakin eikä ulkomaailma häiriinny. Viritinvahvistin levysoittimella. Mauno Kuusisto ja Olavi Virta istuu itä-savolaiseen järviympäristöön varsin hyvin. Sadesäälläkin. Toki Black Sabbathiakin on kokeiltu mutta ei lintujen pesimäaikana.
Esteettömyys
Olen parantanut tilannetta siten että liikuntaesteisetkin pääsevät nauttimaan paikasta. Tosin mökkiin sisälle pääsemiseksi pitäsi tehda luiska josta tulisi erittäin pitkä ja siksi arkkitehtoonisesti ikävän oloinen rakenne. Sen sijaan olen tehnyt ison terassin johon pääsee kohtuullisen helposti jossa on myös mahdollisuus olla sateellakin kastumatta jos ei kovasti tuule. Terassin välittömässä yhteydessä on pallogrillille paikka ja nuotiopaikka on kahden asekeleen päässä. En ole rakennusmies enkä kirvesmieskään ja ammattilaisen silmissä tuotteeni eivät lie kummoisia. Käytännöllisyys on kuitenkin läsnä. Portaita tontilla on viidett: kuistille, Tyynelään, sieltä järveen, aittaan omansa ja ja kuistilta parkkipaikalle pisimmät. Askelmia siis on. Biohuussi ei ole esteetön vaan siinäkin on askelma. Pitäisi rakentaa isompi tila eli jatkaa lyhyttä. Olisi mahdollista jos ryhtyisi.
Mitä otan mukaan Mökille
Kamera on matkassa melko varmaan. Parranajovehkeet myös. Sekä lääkkeet. Työkalut mainitsin jo aiemmin. Ainoa, liki elinikäinen, teininä aloitettu harrastukseni on valokuvaus moottoripyöräilyn ohella. Puhelin tuli mainittua sillä lomailemme kaukana palveluista ja muista ihmisistä. Se on myös turvallisuusväline jos jotain odottamatonta sattuu.
Mitä en nyt ota
Tällä lyhyellä kevätreissulla en ota moottoripyörää matkaan mutta keskikesällä, kun tulemme pidemmäksi aikaa, ajelen sinne ja, toivoakseni, myös takaisin ja käynen sen seudun mp-tapahtumissa ja nähtävyyksiä katselemassa sekä kokemuksia keräämässä. Molemmat Karjalat ja Savot ovat liki ja monta kohdetta on niissä käymättä ensi kertaa tai uudelleen ja tuttuja tapaamassa. Tai sitten ajelen vain hurua ja osun jonnekin uuteen, ennenkäymättömään paikkaan, jos niin harvinaisesti sattuu käymään. Ei ajelulla, välttämättä, tarvitse mitään kohdetta olla. Kunhan pöristelee. Ehkä jälkimmäinen asia ei käy kovin hyvin nykyaikaiseen rationaaliseen mieleen sillä kaikilla asioilla pitää olla tärkeä funktio ja ansio. Koen että on. Useita funktioita: kulutan aikaa, näen uusia ja jo vuosikymmenien takaa tutuksi tulleita paikkoja ja ihan ennestään näkemättömiä henkilöitä, viihdyn, autan omalla vähäisellä kulutuksellani ravitsemusliikkeitä ja kansainvälisiä öljy-yhtiöitä rahoittamalla, veronmaksajatkin ovat varmaan hyvin tyytyväisiä että heidän maksamillaan teillä on käyttöä syrjemmässäkin, valokuvaan omaksi ilokseni ja muistin vahvistamiseksi ja montaa muutakin asiaa teen. Vastapainona saan saastuttaa ja, näennäisesti, turhalla ajelulla ja aiheuttaa muissa joko pelkoa, kateutta, vihaa tai, jopa, yhteisöllisyyttä. Riippuu siitä keitä tapaan, miten ja missä yhteydessä.
Seutu ennestään tuttua
Olin nuorempana, siinä parinkymmenen ikävuoden jälkee, kiertävä maatalouskoneasentaja ja työnopastaja Ylö-tehtaat oy:n palveluksessa ja tein keikkaa kokolailla koko Suomen alueella. Siinä yhteydessä myös Savo ja Karjalakin tulivat tutuiksi. Ruotsin Itäpohjassa eli suomenkielisellä alueella sekä, ristiriitaisesti, myös Suomen ruotsinkielisillä suunnilla. Kas kun tuli keskikouluaikana opiskeltua ruotsin kielikin jollain tasolla ja silloinen rouvantekelekin oli rantaruotsalaista perimää. Rantaruotsi on nykyisin hieman hakusassa mutta englanti sujuu vielä mukavasti. Venättä sen verran että ei jää ilman majoitusta, juomaa ja ruokaa sekä muuta tarvetta jos, nykyään, olisi edes mahdollista. Ei välttämättä siinä järjestyksessä. Italiaa pitäisi opiskella lisää sillä sinnekin olisi vielä asiaa ja reissuajankohta sovittu. Matkatyön ohessa ja sen ansiosta tuli koluttua maamme tiestö aika perusteellisesti sillä huoltokohteet olivat maataloja ja usein pääteiltä sivussa. Kuten mökkipaikka Enonkoskikin on. Saaristopitäjä Saimaan saaressa. Siltoja ja losseja löytyy lukuisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti