Lähiseutumatkailua moottoripyörällä: Kuljun Tuulimyllynmäki Ylöjärvellä

Oli niin hieno sää
Että ei kiinnostanut sisätilahommat vaan kävin ajelulla. Laitan tähän muutaman kuvan näin ensialkuun. Tämä paikka laitureineen ja myllyineen löytyy Kuljulta Ylöjärveltä. Kotikyläni naapurista. Reilu kilometri syntymäpaikastani. Ensin pitää löytää Mutala ja siitä kääntyä ja ajaa reippaat viisi kilometriä sorabaanaa. Kyseessä niemimaa ja kyläkeskus joka on liki Koljonselän rannan. Matkalla on opasteita.

Toinen tie
Jos tulee Kurusta päin niin Kyrönlahdesta voi kääntyä paikallistielle vasemmalle. Oikaisee siitä suunnasta useamman kilometrin. Ison mäen alta vasemmalle niin osuu Kuljulle.

Heikkilän vanha pirtti.

Rinnetontilla. Vanhaa on pitänyt tukea. Paikalliset ammattilaiset ja kyläyhteisö ovat ylläpitäneet ja säilyttäneet.

Avartavia linkkejä: Kuljun perinneyhdistys, Paikallista palvelua, venesatama Koljonselän rannassa noin sata metriä Heikkilästä. Kylä on elävä vaikka kaikissa kiinteistöissä ei enää olekaan asukkaita. Toisaalta uusia rakennuksia on rakennettu varsin paljon läheisyyteen. Lähistöllä on saaria joissa on mökkejä. Tämä laituripaikka on yksi joista pääsee saaristomökin rauhaan. Ranta on yksityinen.

 

 Heikkilän aitta.

Näkymä Kuljun satamasta Koljonselän yli Teiskoon kolmas päivä toukokuuta -24.

 

Jäät lähtevät sulamalla

Sataman vieressä lahdenpohjukassa oli vielä jäätä joka ei kanna. Häviää, näillä säillä, parissa päivässä. Kolmen - viiden viikon päästä uimavesi on uitavaa jos aurinkoista pitää. Mutta ei arkavarpaille. Näsijärven vesi on varsin puhdasta nykyisin. Vedenpintaa säädellään joten keväällä vesi onkin alhaalla ja viimeistään touko-kesäkuun aikana se nousee normikorkeuteen. Haittaa jonkin verran kalojen lisääntymistoimia jos kevätvesi jää alhaalle.

Kerran oli myrskyistä

Muksuna olin rannassa kun oli kova tuuli ja järvi osin jäässä. Tuuli onnistui tarttumaan jään pintaan ja aallokko synnytti ahtojäävalleja paksumman jään päälle. Oli jännä katsoa kun jää pyrki voimalla rannalle ja murtui siihen korkeaksi valliksi pitäen kovaa kohinaa. Yleensä jää vain sulaa paikalleen kuten nyt.

Parin viikon päästä on aivan eri näköistä kun lehtipuut esittelevät vihreyttään.

Veneellä pääsee tähän. Pienveneen voi vetää rantahiekalle vierailun ajaksi eikä maksa mitään. Satama ei vastaa myrskyvahingoista.

 

Pysyvämpi parkki

Paikallisesta ravintolasta voi kysyä jos haluaa veneelleen rantautumispaikan tai vakituisen telakoinnin. Paikan Isäntä tulee ja katsoo. Kysykää nimellä Matti. Lisälaituri on.

 

Lapsuudessa

Yllä olevan laiturin sijasta oli oikea iso laivalaituri. Lapsuudessani tähän pysähtyivät höyrylaivat kuten S/S Pohjola ja S/S Tarjanne ja muutkin laivat kuten M/S Intti. Kaikilla olen risteillyt. Aito koivuhaloilla kulkeva höyrylaiva S/S Tarjanne risteilee edelleenkin Virrat - Tampere välillä mutta kulkee, kuvasta katsellen, tuolla vastarannalla monen, monen kilometrin päässä. Viime vuonna kuljin viimeksi Tarjanteella. Matka loppui mutta ei laivan tarjottavat. Koko päivä ja vähän alkuillasta siinä meni. Suosittelen. Näsijärvi ei ole niin pieni kuin kuvissa näyttää...

Vikelän Tuulimylly samalla mäellä kuin Heikkilä mutta toisella puolen. Myös Erkkilä on samalla mäellä mutta Anttila peltoineen hieman syrjemmällä.

Tuulimyllyn siivet
Kolmannet minun aikanani. Herrat Virta ja Wendelin uusivat siivet 70-luvun alussa. (Tarkempia tietoja odotellessa. Kohtahan se selviää kun tulee kommentteja.) Myllyn luona kuvattiin myös elokuvia ja Pikkukakkosen edeltäjää Niksulan Teeveetä jossa olin itsekin mukana vihellyskilpailussa Saarelan Mikon kanssa. Hävisin. Muistoissani on aukkoja koska muutin muualle opiskelemaan seitsemänkymmenluvun puolivälin jälkeen ja duunitkin olivat muualla. Nyt eläkkeellä niin on aikaa kulkea vanhoja polkuja. Vieläköhän koulumatkani poluista olisi jotain jäljellä. Saran (Sarka) perheen talon (Frigård) hevoshaka oli jännä paikka. Kyseinen hepo halusi aina purra minua. Tuli kilpajuoksuja koulumatkan piristykseksi. Hevoshaan saattoi kiertääkin mutta matka piteni.

Ekaluokkalaisena
Koulumatkani oli lyhyt, noin kaksi kilometriä, sillä kylässä oli kansakoulu. Löytyi myös kirjasto ja lääkärin vastaanotto. Kauppa noin kilometrin päässä. Mäellä on lukuisia muita taloja ja talousrakennuksia. Talot ovat varsin pienillä tonteilla tiheästi talousrakennuksineen eri puolilla rinteitä ja pari ihan laellakin. Kunkin talon pellot eri puolilla mäkeä. Kulttuurinnälkäisille ja maaseutuihmisille erinomainen näköalapaikka. Paikallisessa kahviossa annetaan tietoa. Oma koulumatkani oli lyhyt metsän läpi mutta pitkä tietä myöden. Koirani saatteli minut kouluun ja nouti koulun jälkeen. Koulua oli vain kahtena päivänä viikossa. Niihin aikoihin.

Ravintola auki
Rouva söi pizzan ja minä mustikkapiirakkaa. Oheen pari mukillista kahvia. 

 

Pahaojan pizza. Sisältää karhun lihaa ja hunajamarinoidut metsämustikat. Muitakin pizzatyyppejä on.

Pahaoja ja muut veet

Meitä pikkupoikia houkuttivat seikkailemaan erityisesti jäittenlähdön ja tulvaveden aikoihin kuten Haapajärvi ja Pahalammi josta mainittu virta sai alkunsa. Pahalammi virtaa itään Anttilanlahdelle mutta Haapajärvi virtaa Iso-Haapajärveen ja sieltä Kyrönlahteen aivan eri puolelle kylää. Kyrönlahden nimeä on arvuuteltu mutta se liittynee väylään 1800-luvulla ja sitä ennen kulkeneeseen talvitiehen Näsijärven Kyronlahdelta Hämeenkyrön Kyröskoskelle jossa oli viljamylly. 

Koskea, pikemminkin putousta, myös Kalevalassa, Hämeen Hälläpyöräksi kutsutaan. Olen syntynyt ja elänyt ensi vuosikymmeneni Kyrönlahden rannalla. Sukuni on asunut vuosisatoja kyseisellä paikalla. Enkä kauas ole päässyt. Nyt, eläkevuosiani, vietän Tampereella saman vesistön tuntumassa. Sukulaisista ei ole puutetta näillä mailla.

Kyröskoski

Siitä lienee, mutta varmistamattomia tai unohdettuja tarinoita Kalevalan pohjalta. Toisaalta, pitää mennä aika kauas jos löytää yhtä ison putouksen. Koskinäytös on vakuuttava vaikka ei siinä koko kosken voima olekaan. Muutoin siellä näkee vain hiton ison jyrkänteen tapettitehtaan kupeessa.

Takaisin Taivalpohjan Kuljuun

Rouva nauttii kevätpäivän tunnelmasta.

Venelaituri ja ranta.

Motoristivieraiden kulkuvälineitä. Tuliterä Ural etualalla. Taaempana Ducati.

Tuulimyllyn mittakaavaa. Kaulan kohdalla alle puolitoista metriä.

Myllyn rappu ja ovi. Huomaa salvos vasemmalla.

En tullut isännältä kysyneeksi

Koska viimeksi on viljaa jauhettu? Nyt myllyn siivet ovat uudet. Edellisellä kerralla olin vielä alaikäinen mopopoika kun siivet uusittiin ja sen jälkeen jauhettiin viljaa. Kyseistä ruisjauhoa sai koko kyläkunta maistiaisiksi. Vieläköhän mylly joskus pyörisi?

Vanhan Heikkilän porstuan valikoimaa.

Vanhan Heikkilän kivijalan pönkä.

Vanhan Heikkilän pirtin tunnelmaa.

Vanhan Heikkilän pirtin uuni.

 

Vanhassa Heikkilässä

Porstua, pirtti, kyökki, ja kamareita paljon yksityiskohtia. Pysyvä näyttely, jota en kuvannut, saattaa yllättää. Kannattaa käydä tutustumassa. Ihan pienenä poikana kävin tuvassa asti isovanhempien matkassa. Saattoi olla seurat menossa. Silloin talossa asuttiin vakituisesti. Käyminen talossa ei maksa mitään. Heikkilän Emäntä esittelee jos ehtii. Aika usein ehtii...

Maisema Tuulimyllynmäeltä. Koljonselkä Kuljulta nähtyä.

 

Kaikki nähtävä liki

Ei paljoa tarvitse kävellä: Satamaan tuulimyllyn luota ei ole kuin reilu sadan metrin matka. Kaikki muu on sillä välillä. Suurimmassa osassa taloista asutaan tai ovat kesäasuntoina. Kesällä venerannassa on kioski.

Kun tulette paikalle

Mikäli ajatte ja osaatte em. ohjeitteni mukaan perille niin sanokaa henkiökunnalle että motomatti opasti. Saattaa tulla pikku etuja hymyn lisäksi.

 Tällä on hyvä aloittaa ja lopettaa ajokausi. Muilla pyörillä siinä välissä.

 

Käytännössä
Ensimmäinen kunnon kevätajelu. Tosin ei pitkää kierrosta eikä vastuksia ilmennyt. Sää suosi. Kaikki toimii California Adamantissa. Tosin polttoaineen kulutus on, jos edelliskesän lukemiin vertaan, jonkin verran isompi. Toisaalta, ei ole myöskään minkäänlaisia käyntiongelmia. Pitää silti tarkistaa kaasuttimet ja virranjakaja. Kulkua kyllä on ja moottoritienopeudet ihan ookoo jos reilua 120km/h voi nopeaksi sanoa. Ei kannata heti ajokauden alussa hukata ajokorttia kuivumaan. Pakoputkien mustuneet päät kertovat että seos on rikkaalla. Siihen lienee syynsä. Ensin pitää tarkistaa ryyppyjen eli käynnistysrikastimien mekanismien toiminta ettei vain jää ryyppy päälle niin kuin kuljettajalle joskus.

 

Tällä kolmipyörällä

Menee vielä toukokuu pitkälti. Jossain vaiheessa haen autotalliin California 1400 GTS:n. Sillä matkailu sujuu hienosti kunhan tiet ovat hiekasta ja pölystä vapaat. Tein sille menneenä talvena 50000 kilometrin huollon johon sisältyi runsaasti huoltokohteita verrattuna tavalliseen, ns. öljynvaihtohuoltoon. Voisi sanoa että iso huolto.

Moto Guzzi California 1400 GTS. Tuhti matkapyörä. Eikä puutu voimaa.

GTS ja takarengas

Ei kestänyt käytössäni ja hintakin noin kolmesataa euroa. Laitoin auton renkaan. Kävin sen katsastamassa ja täten hyväksymässä rekisteröintipapereihin. Hinta noin kolmannes alkuperäistyyppisestä. Kesto monikertainen.

Muitakin pyöriä on ollut

Joko vanhoja entisöimiäni, uutena ostettuja tai käytettyjä. Olen kunnostanut pyöriä museorekisteriä varten, kunnostanut muuten vain tai ostanut sillöin tällöin jonkin kiinnostavan uutuuden ja virittänyt kilpakalustoa. Pääosa merkeistä eurooppalaisia. Saksalaisia, italialaisia useita eri merkkisiä, neuvostoliittolaisia vaan japanilaisia vain harvoin. Pääosa niinkutsuttuja matkamoottoripyöriä. Toki kilpapyöriäkin.