Saattoi olla huolimatonta
Tai sitten ei mutta jostain syystä oikeanpuoleinen led-takavalo on ollut jonkin aikaa kallellaan. Ei vaikuta muuhun kuin ulkonäköön. Tekee huolimattoman vaikutuksen. Saattaa olla suunnittelun tai valmistajan virhe. Sama heppu molemmissa.
Kaksi tointa
Lokasuoja toimii nimensä mukaisesti ja sen toinen tehtävä on kannatella oikean puolen takavaloa jossa on, kuten pitääkin, led-vilkku, led-parkkivalo ja led-jarruvalo. Bilteman halvin setti kymmenkunta vuotta sitten.
Lasikuituosat eivät synny noin vain: ensin pitää rakentaa malli jostain sopivasta materiaalista. Usein puuta joka maalataan ja käsitellään irrotusaineella tai metallirakenne joka maalataan ja laitetaan irrotusaine pintaan ja siitä otetaan, eräällä tavalla käänteinen kopio, joka käsitellään, kovettumisensa jälkeen, irrotusaineella, josta saadaan mallin mukainen tuote. Vaiheita siis on ja kaikkeen kuluu materiaa, aikaa ja olutta. Irroitusaineena tarkoitukseen suunniteltuja vahoja. Lisäksi muottien pitää olla kokolailla täydellisesti kovettuneita. Samalla muotilla voi tehdä useita kopioita kunhan irrotusainekäsittely, kuten vahaus, suoritetaan joka välillä. Tärkein toimenpide on puristaa muottiin laminoitu tuoteaihio ilmanpaineella tiukasti vasten muottia. Lisäksi, kovetusaikana, käytetään alipainepumppua joka imee, välisäiliöön, ylimääräisen hartsin ja puristaa kuiturakenteen kuivaksi ja hyvin tiiviiksi rakenteeksi. Hartsin hukkaprosentti voi olla jopa 70. Hiilikuituun, usein, laitetaan kirkaslakka pintaan. Olen kuullut monesti että helppoahan tuo on mutta yritäpä tehdä pellistä! Senkin osaan mutta rauta on painavaa. Alumiinista tulee köykäisempaa ja yksi hyvä tuttavani tekee niitä ja olen, toki, itsekin sellaisia muotoja pakottanut. Lentokonelevyseppänä olen työskennellyt. Yhden moottoripyörän katteet, lokasuojat ja monia muitakin osia tein hiilikuidusta. Ei ollut halpaa. Vaan maksaja maksoi. Senkin joku naarmutti MP-Messuilla. Uudestaan piti hioa ja lakata. Ei tullut entisen näköistä. Nämä osat tehtiin epoksivaluina. Varsin myrkyllistä. Eikä polyesterikään mitään juomaa ole. Aivovaurion siitäkin saa jos ei suojaudu. Tyytykää pilsneriin.
Oikaisu
Takavalon kiinnitysreikien siirto viilaamalla pikku viilalla reiät soikeiksi. Ei erityisen vaativaa. Reikien koon viilaamisella, yhtä kulmareikää muuttamatta, sain asian oikenemaan. Muutaman parannuskohteenkin löysin. Siitä joskus toiste.
Itse asiassa pitkulaiset tai soikeat riippuen paikasta. Siksi piti Biltemasta käydä ostamassa pussillinen aluslaattoja. Muutoinhan ruuvinkannat ja mutterit jäisivät, osittain, tyhjän päälle.
Myöhemmin
Kun säät ovat sopivammat niin suoritan soikeiksi leikatuille oikean takavalon rei'ille paikkauksen. Rakenne on lasikuitua ja hartsia. Siis helppo paikata. Ja nopeaa.
Lasikuidusta leikataan
Mahdollisimman lyhytkuituiseksi. Siitä saa, polystyreenihartsin kanssa, hyvän sutun jolla täyttää ylimääräiset reiät. Myöhemmin alan ammattilainen saattaa havaita korjailun mutta muille ei asialla ei ole merkitystä. Eikä, tässä tapauksessa, jää näkyviin. Itse asiassa, ryppymaali, on työläs korjata. Käytännössä pitää koko alue hioa "auki" ja pohjamaalata ja parin vuorokauden jälkeen ryppymaalata uudelleen.
Ajovalo ja uusi halogeenpolttimo. Pitää vielä avata uudelleen ja pestä lasi sisäpuolelta.
Semisti hankala
Ajovalon lasin ja heijastimen puhdistus pitää tehdä ajovalopolttimon reiän kautta. Toki siitä yltää jonkilaisen tikun ja rätin avulla liki koko lasin alalle. Heijastimeen on pari astetta vaikeampi duunata sama juttu. Sellainen homma pitää tehdä että syyspimeillä on kaikki valo turvana. Pyöränhän olen tarkoittanut ajokauden aloitus- ja lopetupyöräksi. Olen miettinyt myös äärivalojen asentamista ulompiin takakatteen etunurkkiin ettei kukaan vastaantulija erehtyisi ajoneuvon olevan kapea kaksipyöräinen. Tarraledit ovat käteviä.
Haave lisäpitkästä ajovalosta.
Myös kaatumarautoihin kiinnitettävät ledipitkät olisivat asiaa. Toisaalta, saattaisi yksi keulaan kiinnitettäväkin riittää. Keskelle ajovalon alle poikkipäin. Kiinnityskohtakin olisi tarjolla. Tilaakin on. Ja suuntaus olisi aina oikein.
Moottoripyörän valot
Tietyllä tapaa ristiriitaista sillä kaksipyöräisessä pyörässä käännetään ohjausta ulkokaarteen suuntaan että pyörä kääntyy sinne minne halutaan. Tämä haitta toteutuu kun valo kääntyy ohjauksen myötä ja syntyy sisäkaarteeseen hetkellinen katve. Katetuissa pyörissä tätä haittaa ei ole. Eikä trikessä. Tällä liikkeellä siirretään painopiste sisäkaarteeseen. Silloin syntyy katve. Ei se pitkään kestä kun ohjausta pitää kääntää jo kaarteen suuntaan. Kolmipyöräisessä toimitaan päinvastoin. Ajetaan automaisesti. Siksi soolopyörällä ajaminen on alkuunsa hankalaa joillekin. Pitää aivot nyrjäyttää. Toisaalta, jos on paljon ajanut moottoripyörillä niin triken ajaminen voi akuksi olla haastavaa. Ainakin itselleni oli.
Lisävalot
Sellaisia olen miettinyt. Ehkä laturi saattaisi sietää led-pitkät. Toki, jos varsinaisen ajovalonkin ledeistäisi, olisi laturissa riittävästi potkua pitämään akku vireessä ja hoitamaan sytytyksen ja valaistuksen murheitta.
Muutamassa mallissa
Laturi on kiinnitetty kampiakselin etupäähän. Se pyörii moottorin kierrosluvun mukaan. Silloin, jos ajetaan körököroä, ei akku lataudu kovinkaan nopeasti. Jos ajetaan yli 3000 - 4000 kierrosta minuutissa niin silloin on lataus jo hyvällä tolalla. Jos käy niin että kulutuskohteita, kuten tehokkaita lisävaloja on päällä, saattaa tulla sähköpula.
Mallit joissa on hihnavetoinen laturi
Kuusikymmentäluvulta seitsemänkymmentäluvun alkuun oli isoissa V2-Guzzeissa kiilahihnavetoinen tasavirtalaturi. Sen jälkeen, iso- ja pikkulohkoissa olevat laturit, useita eri merkkejä, kampiakselin nopeudella pyöriviä. Kuten kaikki pikkulohkot ovat edelleenkin. Sen sijaan, laitimmaisen viimeisessä isolohkosarjassa, jos ei ihmeitä tapahdu, eli 1400:ssa, on moniurakiilahihnavetoinen autotyypin vaihtovirtalaturi. Lataa niin lyijy- kuin litiumakutkin. Helppo tapa keventää laittamalla kevyt, nykyaikainen, akku. Hintaerokin, vanhoihin lyijyakkuihin nähden, on tasaantumassa. Vahinko on että sellaisia litiumakkuja lienee harvassa jotka sopivat, ilman erillisiä toimenpiteitä, vanhoihin latausjärjestelmiin. Tähän pyörään en edes yrittäisi. 1400:ssa akku on korkealla. Vaihto litiumakkuun tuntui heti kun nosti pyörää sivutuelta pystyyn. Kevyempi on. Kohta litiumilla alkaa toinen suvi. Kirjoitan jutun jos ilmenee jotain mainittavaa. Luotto on kova.
Ajovalon heijastin takaapäin. Polttimoiden kiinnitykset ja johtimet. (Lampun kantaliitin on vaihdettu uuteen kulumisen vuoksi, värit eivät täsmää kytkentäkaavion kanssa.)
Parkkipolttimon pakkaus. Kaksi edullista lamppua. Toinen varalle.
Valonlähteet yleensä
Päävalot eli pitkät, lyhyet ja parkit. Vilkut neljässä pisteessä. Etuvilkut alkuperäiset. Takavilkut yhdistetty takavaloihin. Parkit, jarruvalot ja vilkut ledeillä takana. Rekisterikilven valo takana, keskellä suht korkealla. Viimeksi, tänä keväänä, konstaapeli tutki trikeäni, totesi asialliseksi. Joskus on ollut kriittisempää. Toki henkilötiedot katsottiin ja tarkistettiin ja talteen otettiin. Pitäähän esivallan tietää kuka ja missä kulkee. Helppoa se on nykyään kun on yhteydet viranomaisilla kunnossa. Ennen, sentään, katsottiin että kyse on jengiläisistä joista voi olla haittaa yhteiskunnalle jos on mc-kerhon jäsen ja liivit yllä kuten itsellä. Maailma on hieman viisastunut sittemmin...
Liikennerikkeeni
Kölvi-iässä paikallinen vanhempi konsta syynäsi mopediani mutta ei tuominnut, ja millähän olisi, siinä hetkessä, että ei ollut 15v vielä täynnä. Myöhemmin sain, noin 20 vuotta sitten, sakot ylinopeudesta ja kortti pois. Oli kuudenkympin rajoituksella yli 120. Vain siksi noin alhainen nopeus että oli mutka ja notko joen ylittämiseksi Parkanon ja Kurun välillä. Sain kortin takaisin Joulun aatonaattona kun kävin ruinaamassa nimismieheltä korttiani että jään ilman sukupuoliyhteyttä ja sukulaisille ostetut lahjat jäisivät jakelematta. Pääsin siis matkustamaan sekä sukulaisiin että tapaamaan kyseistä neitoa. Tuossa se istuu nojatuolissa tuijottaa rikosdraamaa telkkarista samoissa neliöissä.
Ei promilleja ja promillet
Puhallutettu on monen kokoontumisajon lähialueella.. Ei ole ollut höyryjä mitä mitata. Joidenkin kokoontumisajojen lähtöportin jälkeen joillan muilla on ollut. Kohtaloistaan ei ole tietoa minulla. Paitsi yksi.
Kerran Rauman Pitsirallista lähtiessä eräs pariskunta kuutos-Kawansa kanssa tekivät lähtöä ja jo portilla oli konsta pillittämässä. Lukemat olivat "riittävät". Sanoi että työnnä pyörä takaisin ja laita teltta pystyyn. Tänään et lähde. Asiaa. Jututin konstaa ja hän kertoi että itsekin harrastaa kaksipyöräisiä. Asia kunnossa ja rikokset, sittemmin, vanhentuneet.
Oikean puolen jarrukilpi ja satulan kiinnitys. Haitarikumit ehyet.
Jarruhuolto myöhemmin
Vasemmalle tein jarruremontin. Se oli kumiosiltaan, osittain, todella huonokuntoista materiaalia. Tämä oikean puolen takajarru vaikuttaa olevan parempaa materiaa. Onneksi, tekemisen kautta, molemmat takajarrut ovat nyt kunnossa. Kesä saa tulla. Mutta pesun teen ensin ja paikkamaalaan kiveniskemät ja ruosteet piiloon rakenteista.
Käsijarruvaijerit
Niihin pitää kiinnittää huomiota. Niidenkin kumihaitarit ovat murtuneet. Repaleet pois sillä nehän vain säilövät likaa. Tilalle en laita mitään vaan pidän kohteet puhatain ja voideltuina enkä pyri niitä kastelemaan. Sateelle, reissun päällä, en voi mitään mutta saippuavesi on omiaan pesemään rasvaa pois. Jos rasvaa niin se kerää likaa, sekin. Siksi likainen rasva on hyvä pyyhkiä kerran pari suvessa ja laittamalla uutta vaseliinia ohuesti. Ruosteinen vaijeri kun ei tointaan hoida pitkään.
Hoito voi löytyä
Tietenkin voi käydä vaikka Korja-Kumissa missä asiointi on aina tapaus. Tulee mieleen Speden rautakauppasketsit mutta hyvässä mielessä. Tiskin takana on, yleensä, kaksi asiakaspalvelijaa. Tietävät arvonsa osaamisessaan. On aika nautinto käydä siellä vaikka aikaa voi mennä. Jos on nöyrä asiakas, hyvässä mielessä, niin saa sellaista palvelua että ei jää kumiasioissa epäselvää. Pitkäaikaisena satunnaisasiakkaana olen saanut tehdaskierroksen ja vienerkahvit työnjohtajan ohjauksessa. Kyse oli kuitenkin, vain, Zyndapp-mopedin moottorin kiinnityksen värinänvaimentimien kunnostuksesta. Työn jälki oli erinomaista. Myöhemmin teetin Laverdan vastaavia kikkareita eikä ole huonoa kuullut. Kondomeja ja barbaroita eivät, kuulemma, tee.
Jarrusatula takaapäin.
Jarrusatulan rakenne
Liukusatula jossa liukumisen mahdollistaa kaksi holkkia jota ovat kiinni jarrukilvessä joka on taka-akselin osa. Sen kautta jarrutusvoima siirtyy ajoneuvon runkoon ja vauhti hidastuu jarrua käytettäessä. Itse satula on liukusatula koska siinä ei ole jarrumäntiä molemmin puolin levyä. Rakenne on hieman monimutkaisempi kun vastakkaismäntäinen satula. Mutta, ilmeisesti, sellaisen voi tehdä edullisesti. Uusi jarrusatula ei maksa juuri enempää kuin hankkimani korjaussarja. Satulassa on, myös, käsijarrulle mekanismi. Jos nestejarru ei reagoi niin niin käsijarrula voi yrittää. Toistaiseksi sellaista tarvetta ei ole ilmennyt.
Oikean puolen jarrulevy on kunnossa.
Takalokasuojan kiinnitysvarsi. Pikkumutterit ja ruuvit ovat sekä kiinnikkeet ja lokasuojan asentosäätö.
Pientä fiksausta
Noin kymmenen vuoden aikana on tullut kaikenlaista kulumaa. Mutta se on käytön mukanaan tuomaa. Renkaita kuluu, jarruja kuluu, akkuja kuluu. Nyt on akku joka on neljättä suvea alkamassa. Merkkiakku eikä ihan halpa. Sain alennusta kun ostin kolme kerralla. Itse hapotin silloin kun tarvitsin. Kuiva akku säilyy viileässä hyvin. Hapotettu akku alkaa kulua hiljalleen käyttöönoton jälkeen.
Lokasuojan kiinnitys on säädettävä. Pitää puhdistaa ja mustamaalata taka-akselia. Siirtymä sijansa vasemmalle.
Autotalliremonttia
Talli on samassa taloyhtiössä jossa asuntokin mutta eri rakennuksessa. Pikkuhommat sujuvat tässä yhteydessä mutta Verstaalla on kaikki fasiliteetit kuten, pääosin, Kerhollakin. Jotkut tiukkapipoiset ovat huomautelleet että autotallissa ei saa harrastaa. Taka-ajatuksena on ilmennyt tallikateutta. Lähinnä kai se että noin tonnin arvoinen autoni on ollut tallissa koko talven ja heidän +30000€ autonsa seisoo taivasalla. Toistaiseksi taloyhtiö ei anna tallipaikkoja sähköautoille. Ei ole asianmukaista latausmahdollisuutta. Hybridit saavat armon.
Tallin saamisen peruste
Moni on vaatinut minua luopumaan vuokratallistani vetoamalla ajoneuvonsa arvoon. Viime vuosina ei enää ihmeemmin. Vain ääneen ihmettelyä siitä että onko oikein että moottoripyörälle on tallipaikkoja kun autoja on ulkona kadunvarressa tai piharuuduissa. Siitä seuraava vaihe on saada sähkötolpaton ruutu autolleen, sen jälkeen sähköllinen. Osa niistä on muutettu lataamismahdollisuudella. Kolmella taloyhtiössä asuvalla on tallipaikka moottoripyörälleen. Osakkeiden omistussuhteista en tiedä. Joihinkin osakeasuntoihin kuuluu myös talliosake. Parina suvena oli pyöräni ulkoparkissa. Lapset käyttivät niitä kiipeilytelineinään. Sanominen aiheesta vanhemmilleen ei kauheasti asiaa helpottanut. Se on pääidea tallin vuokraamiseen.
Lähes kaikki muutoskomponentit pyörässä
Olen suunnitellut, hitsannut tai koneistanut itse. Pyrin siihen että sama komponentti hoitaa enemmän kuin yhden toimen. Tässä kaksi eli jarruputken tukena ja lokasuojan tuen jalkana. Valmiita, ostettua komponentteja, olen muokannut tarkoituksiin sopivammiksi. Eläkeläiselle mukavaa puuhaa.
Vuosikymmenen mittaan
Osittain hyvinkin kovassa käytössä yhden ja kahden hengen matkailussa. Suunnittelemani ratkaisu miten triken saa kallistelemaan sisäkaarteeseen on tuonut yhden ulottuvuuden lisää kolmipyöräilyyn. Lisäksi kyseinen ratkaisu tekee ajettavuudesta hyvin miellyttävää huonokuntoisilla teillä. Taka-akseli saa kiertyä tietyissä rajoissa pituusakselinsa ympäri. Myös keulan modifioin eli koneistin uudet, säädettävät ylä- ja alakolmiot että voi asettaa ihanteelliset ohjauskulmat.
Missä ajeltu
Lapinreissua en tällä ole tehnyt koska laite on, lähinnä, ajokauden avaus- ja lopetuspyörä. Muutoin ajelen kaksipyöräisilläni. Mutta poikki Suomen on ajettu useita kertoja: itäraja (Esim: Simpele.) ja länsiraja (Pohjanlahti) on trikelle näytetty. Monessa kokoontumisessa on tullut käydyksi sekä lisäksi Mökkeily Itä-Savossa ja monet kokoontumisajot alku- ja loppukesästä kuten Nummijärvi ja Savojärvi jotka, useimmiten, aloittavat kokoontumiskauden ja myös lopettavat. Talvirallissa ja Pystymettässä en, enää, ole käynyt vuosiin. Vaan eihän sitä koskaan tiedä...
Takavalo eli parkki, vilkku ja jarruvalo uudessa asennossaan.
Oikean puolen takarenkaan kulutuspinta. Rapaista oli viimeksi.
Ainakin yksi suvi
Riippuu ajokilometreistä ja ajankohdasta. Keväällä ja alkukesästä tiet ovat nastarenkaiden jäljiltä hyvin karheita ja kesäkumi kuluu vauhdilla. Ajomatkasta, ajotavasta ja ajankohdasta riippuen kumista irtoaa pintaa vääjäämättä. Varastossa on samanlaiset uudet kumit. Voi olla että pitää ryhtyä kummitushommiin jo ensi vuonna. Toisaalta Trikestä on tehty tarjouksia mutta en ole vielä intoutunut myymään.
Nämä välineet, monien muiden ohella, kulkevat pyörän mukana. Varoiksi.
Muitakin kaluja on
Pyörässä on kohtuullisesti kuljetustilaa. Siksi mukaan mahtuu kokoelma tavanomaisimpia työvälineitä jos tarvitsee säätää tai huoltaa reissun päällä eikä se syrjäytä isommin matkailutarvikkeiden kuljetusta. Tykkään telttailla. Kuten täällä.
Vaijerit
Vanhassa pyörässä niitä on lukuisia: kytkinvaijeri, kaasuvaijerit (4kpl) ja nopeusmittarin vaijeri. Niille teen tarkastuksen ja huollon. Huoltoon kuuluu puhdistus ja kevyt voitelu. Vain matkamittarin vaijerin saa purettua ja puhdistettua sisältäkin.
Kävin ostamassa M5 ruostumattomia nylock-muttereita ja aluslaattoja.
Missä ei tarvita suurlujuusosia
Käytän mielelläni haponkestäviä tai ruostumattomia kiinnitysosia. Välttyy jumiintuneiden kierreosien availusta. Hinnanero ei ole kummoinenkaan. Monessa pyörässäni olen vaihtanut alkuperäisruuveja, pultteja ja muttereita ruostumattomiin. Välttyy vaivoilta eikä tarvitse katsella sinkityn ruuvin syöpymistä tai ruostumista. Ei ole kaunista. Noin 90% kiinnitysosista eivät vaadi säädettyä lujuusvaatimusta. Kunhan kiinnittävät.
Miniviilasarjan hankin edellä esitettyä hommaa varten. Neljäs alhaalta oli ainoa tarpeellinen. Tällä kertaa. Kulkee mukana. Pitää suhauttaa ruosteensuojaöljyä sillä viilat ruostuvat helposti.
Kätevä setti
Ei, tosin, koville teräksille soveltuva mutta tähän hommaan pätevä eikä maksa paljoa. Missälie Vinku-Intiassa tai Kiinassa tehtyjä lapsityövoimalla. Kun katsoo viilan ruotia niin siinä on, selkeästi, karhennukset että niihin voisi sorvailla puusta tai muovista kahvatkin. Tosin tilantarve kasvaa exponentiaalisesti. Että ei sittenkään. Verstaallani on samanlainen setti. Se tarvitsisi päivitystä. Osa tylsiä ja lainattuani yhtä viilaa se tuotiin katkenneena mutta nöyrästi takaisin. Kyse kun on hiiliteräksestä ja se ei kestä taivuttelua eikä muitakaan isoja voimia. Sarjan lattaviila on erinomainen katkojan kärkien huoltamiseen. Mitään ei tarvitse purkaa: viila kärkiparin väliin ja viilausta. Kaksi asiaa yhdellä kertaa.
Seuraavaksi muuta
Asennus ei ihan tähän lopu vaikka 90000 km:n huolto on suoritettu. Aina tulee jotain uutta. Pitää vain katseella seurata ja pehvalla tuntea sekä nokalla haistaa onko jotain vialla. Moottorin käyntiääni on ilo korvalle: mukavaa tuksutusta. Ei kilinöitä eikä kolinoita.
Pyörä on käytettävissä
Ilmoja odotellessa. Tiedossa noin viikko koleaa, jopa pakkasta ja lunta, jää trike, auto ja kuski lepäilemään kammareissaan. Autossakin jo kesäkumit alla. Rokulia pukkaa. Onneksi on hyvää luettavaa, vinyylilevystö kunnossa kuten Ortoperspekta monikanavatoistinkin. Ehkäpä kuuntelen huomenissa Bellman-kvartetin värssyjä ja tipottelen valkoviiniä Rouvan kanssa... C.M. Bellman
Vappu
Toivottavasti ainakin reilu 10 astetta plussalla. Pidän Vapusta sillä se on varsin vapaamuotoinen riento. Todennäköisesti lähden keskustaan Nyssellä enkä moottoripyörällä. Ehkä aattona saattaisi iltapäivästä ajella, säästä riippuen, mutta muutoin koitan sulautua muuhun vanhalta viinalta tuoksuvaan väestöön. Jätän kerholiivin kotinarikkaan niin humalaiset eivät haasta. Jos sataa niin taitaa jäädä väliin. Terassit saattavat olla auki jos mollikka näkyy. Onkohan tänä Vappuna sambaryhmä Roseira kadulla?
Kyllä polttelee
Toukokuussa alkavat mp-kokoontumiset laajemmin ja niihin on intoa lähteä jos kunto on "kunnossa". Voi olla että koko viikonvaihteeksi tai vain päiväkävijäksi. Riippuu siitä kummasta kärsii enemmän: janosta vai ajoinnosta. Nummijärvi on niin lähellä että matka on yksi päräytys. Ei edes tarvitse tankata matkan aikana. Matkaa, edestakaisin, vain noin 300 km. Erityisesti Ikaalinen - Niinisalo -reitti on kaunista seutua. Vaihteeksi voisi ajella Kankuanpiän kautta Kauhajärvelle ja sieltä Nummijärvelle. Vaihtelua matkaan.
Jo muutaman pikku kurvailun olen tehnyt mutta ovat olleet noin sata kilometriä tai alle. Kunhan säät suosivat niin teen pidemmän reissun. Minut kyllä tunnetaan noin sadan kilometrin säteellä kahvioissa ja monilla kerhoillakin. Parkanon Shellillä tulee poikettua. Kurussa ja Kihniöllä on palvelut hieman hakusassa. Aukioloajat ovat niukat. Lounasajan jälkeen on vaikea löytää ravitsemusta. Virroiltakin on hankala löytää kahviota. Tosin "sukulaiskahvila" eli Kitusen Kievari on melkein aina auki. Äitini puolelta olen sukua.
Pyörät ovat huolletut
Kahdessa käyttöpyörässäni eli C. Adamant Trike ja Cali 1400 on huollot tapahtuneet jo alkutalvesta. Olikin hyvä ratkaisu sillä muut Kerhon "pojat" ja "tytöt" eivät niihin aikoihin isoimmin pyöriinsä kiinnitä huomiota. Eivät edes ne jotka hyödyntävät alueen huoltopalveluita. Vasta kevättalvella heräävät.
Säilytys Kerholla
On niin siisti paikka että alakerran pyörien säilytystilossa ei juurikaan pölyä pesi eli syksyllä vahattu pyörä on kevyellä huuhtelulla keväällä heti edustuskunnossa. Ravitsemus- ja viihdetila on yläkerrassa. Pikku "paja" on ison nosto-oven pielessä. Työkaluvalikoima ei ihan paras ole mutta kyllä niilläkin aika moni huoltotoimi sujuu. Tuumaisia työkaluja, kuulemma, tarvittaisiin. Itselläni on Verstas jossa on "kaikki" mitä olen tarvinnut ja tulen, ehkä, tarvitsemaan mutta tuumaisia vain heikosti vaikka olinkin joskus töissä tunnetussa H-D-korjaamossa mutta siellä kamat olivat talon puolesta. Verstaani sijaitsee Ylöjärvellä parin kilometrin päässä Kerholta Uuden Kuruntien varressa erään toisen mc-kerhon tiloissa Siltatien teollisuusalueella uudehkossa rakennuksessa. Sekä Kerholla että Verstaalla on lattialämmitys. Erittäin hyvä keksintö. Ei varpaat palele. Oma Kerhoni on värillinen kun vuokrapaikkani kerho on kaksivärinen Mitään ristiriitaa asiassa ei ole. Samoissa porukoissa pyöritään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti