Kevät jälleen
Toissapäivänä ajelin polkupyörällä Kerholle vajaat 30 km hakeakseni otsikon pyörän kotitalliin. Oli talvisäilytyksen aikaan kerännyt pölyä joten ajoin Verstaalle parin kilometrin päähän ja huuhtelin pyörän. Auringossa ja tuulessa kuivui parissa tunnissa. Siinä vartoillessa asensin 1982-mallin Guzzi T3 Blower 1000 -pyörään ruiskutuksen molemmat polttoainesuodattimet. Pyörän kuivuttua ajoin sen kotitalliin. Eilen oli muuta menoa kuten Steven 'n' Seaguls -keikka Tulliklubilla. Harmitti kun samaan aikaa oli YO-talolla Marjo Leinonen bändeineen.
Edellisen suven jäänteitä
Aiempi käyttöönottopesu ei ollut mitenkään perusteellinen sillä monissa kohdissa oli vielä edelliskesäistä likaa. Kuten pakoputkissa. Lähinnä keskityin rupisen näköisiin pakokäyriin. Pakokäyrissä on kerrosrakenne jossa kromatun ulkoputken sisällä kulkee varsinainen pakoputki. Silti ulkokäyrät ovat niin kuumat että hyönteiset ja likaroiskeet palavat niihin kiinni melko pysyväisesti. Monta muutakin kohdetta tulevat vaatimaan huomiota ennenkuin kehtaa pyörällä lähteä julkisesti liikenteeseen.
Takalaukun kansi viimeisteltynä.
Listalla
Listat siksi että laukun kannella kulkee useasti muunmuassa teltta ja muita retkeilyvarusteita. Laukun alumiinikansi maksaa moninkertaisesti sen mitä tuning-kaupan listapaketti. Tiedä löytyykö enää mutta aikanaan, kun aski oli uusi, oli tarjolla myös hiilikuitunen kansivaihtoehto. Jos alukansi vammautuu maalautan sen valkoiseksi niin on pyörän väreissä.
Retkeilyvarusteet
Perusjuttuina teltta, makuupussi, ilmapatja, ainakin yksi telttatuoli sekä monet välttämättömät hyödykkeet. Muita varusteita on ajovarusteet ja huonon sään varalta sadevarusteet sekä tietysti vaihtovaatteita, kevyet suvikamppeet jos on hieno sää, toisinaan kalastusvälineitäkin on ollut matkassa. Sekä kevyet keittiökamppeet kuten puukko, Trangia sekä kuppi, lusikkahaarukka, pikari paremmille juomille, muki ja hieman säilykeruokaa jos matka kokoontumisesta jatkuu vielä muualle.
Tankkilaukkua ei ole
Tai kaksikin on mutta tämän pyörän tankin päälle sellainen ei mielestäni sovi. Takalaukku on mukautuva kuljetettavan määrän myötä. Kasvaa kokoa ylöspäin. Fiksu vekotin. Sivulaukuissa on vesitiiviit sisäkassit: kolme kussakin. Yksi keskikokoinen on varattu pyörän tarvikkeille. Muut ovat lähinnä vaatteita ja varusteita varten.
Edellisen suven jäänteitä
Aiempi syyspesu eikä käyttöönottopesukaan olleet mitenkään perusteelliset sillä monissa kohdissa oli vielä edelliskesäistä likaa. Kuten pakoputkissa. Lähinnä keskityin rupisen näköisiin pakokäyriin. Pakokäyrien rakenne on kromatun ulkoputken sisällä kulkeva varsinainen pakoputki. Silti ulkokäyrät ovat niin kuumat että hyönteiset ja likaroiskeet palavat niihin kiinni melko pysyväisesti. Monta muutakin kohdetta tulevat vaatimaan huomiota ennenkuin kehtaa pyörällä lähteä julkiseen liikenteeseen.
Takalaukun kansien suojalistat saivat siistimisen osakseen. Oikeaa takajalkaa satulan yli heittäessä tulee helposti kolhuja laukun kanteen.
Kaatumarauta kiertää koko pyörän takakautta. Jos kellahtaa niin kaatumarauta kyllä kestää. Kiinnityskohteita runkoon on useita.
Sivukoteloiden maalipinnat joutuvat koville California-tekstin ja sen edessä olevan alueen osalta. Vaikka olen sitä vahaillut aktiivisesti niin silti kuluma hiljalleen pahenee. Joudun, ehkä, maalauttamaan kotelot jo tämän kauden jälkeen.
Vasen pakokäyrä pesun jäljiltä. Kaikki ei kuvassa näy mutta epätasainen, röpyliäinen, pinta kavaltaa.
Sama juttu oikealla.
Tiukassa on kiinni palanut lika. Lähinnä hyönteisiä. Molempia putkia hinkkasin noin kaksi tuntia. Tulos yllä eli hieman paremman näköistä.
Kamera on vielä piirongin laatikossa. Alempana moottoriöljyn lämpömittari.
Kaksois-lambda-näyttöön pitänee laittaa uusi tarrapinta kiinnitykseen.
Kiillotettavia kohteita
Sylinterien rivat ovat ulkoreunoiltaan jo tehtaalla kiillotetut mutta lian ja hyönteisten ansiosta likaantuminen on jokakesäistä. Asiaan pitää kiinnittää huomiota. Myös venttiilokopat ovat kiillotettua alumiiniä. Kerran vuoteen olen ne kiillottanut. Mutta ensin mennään rospuuttokausi yli ja vasta kesäkuussa, kun tiet ovat puhtaampia, tapahtunee, vaikka Mökillä, syvällisempi puhdistus ja kiilloitus.
Ruostumattomasta teräksestä tehdyt osat ovat armollisempia mutta himmenevät nekin ajan kanssa.
Muutakin fiksaamista
Myös tankin takaosa satulan etupuolelta on kulahtanut. Toistaiseksi laitan siihen vahaa kuten sivukoteloihin. Etuteleskooppien putket ovat myös vaaravyöhykkeessä. Valitettavasti alaputket ovat lakattua alumiiniä. Kiveniskemät läpi lakan aiheuttaa alumiiniin korroosiota. Äänenvaimentimien takaosa on myös ravalle ja iskemille alttiina. Pitänee irrottaa sivulaukut, pestä pöntöt kauttaaltaan, myös suojapellin alta ja puhdistaa. Suojapellit voi vahata mutta äänenvaimentimiin se ei ole kestävä ratkaisu. Vain puhdistaminen säännöllisesti viivyttää korrosiota. Nämä olkoot päivän tehtävä.
Putsaan ja puunaamaan
Iltapäivän tuokio kemikaalien ja riepujen kera. Otin sivulaukut irti ja sieltä alempaa löytyivät saviset äänenvaimentimet ja muuta siistittävää. Kaikkea en kerralla tehnyt ja huonoja säitä luvassa niin on tallipuuhastelun aika. Josko Vapuksi kaupungille.
Kiillotusaineita alumiinille ja kromille.
Yleinen virhe
Koskaan ei pidä kiillotusainetta käyttää mikäli kohde on likainen. Kyse ei ole puhdistuksesta vaan ajan tuoman oksidikerroksen hiomisesta hellävaraisesti pois että alkuperäinen kiilto palaa. Tai jopa paranee.
Vasemman puolen takalaukku jo hieman kulahtaneiden suojalistojensa kera.
Oikean puolen sivulaukun pohja. Joskus tämäkin pitää pestä ja vahata.
Takalaukku takaa pestynä. Myös lisäjarruvalo tuli pestyksi. Oikea sivulaukku vasta odottelee puhdistustaan.
Pieniä osumia kaatumaraudan listassa. Renkaalla takana jo yli 10.000 km ja renkaassa vielä pintaa pitkälti.
Takarenkaan historia
Alkuperäinen rekisteröintitodistukseen merkitty rengastyyppi on 200/60R-16 -kokoa. Ne ovat kovin nopeita kulumaan matkakäytössä. Lisäksi hinta alle laitettuna noin 300€. Siksi ostin, samanlaisen kuin kuvassa, henkilöauton 205/55R-16 -kumin ja laitoin sen vanteelle. Ajelin puolentoista kesää kokeeksi ja en huomannut suurtakaan eroa alkuperäisrenkaaseen muuta kuin hyvän kantavuuden ja hitaamman kulumisen. Tämä kumi kuluu reunoista nopeammin. Hankintahinta noin 60€.
Seuraavana keväänä kävin katsastusasemalla esittämässä renkaan merkitsemistä pyörän tietoihin vaihtoehtoisena rengaskokona. Asia tapahtui kivuttomasti katsastusviranomaisen todetessa pyörän ajo-ominaisuuksien olevan kunnossa.
Vasen äänenvaimennin. Pinnassa jo vaurioita mutta puhdistus pitää ruosteen loitolla.
Sivulaukun irrotus helpottaa muiden osien vahausta.
Oikea puoli, siinäkin tarvittiin pientä paikkamaalausta. Muutoin rakenteet kunnossa.
Huonomminkin voi iltapäivän viettää
Kumihanskat kourassa ja vanhojen lankanoiden uusiokäyttöä jynssäämiseen ja vahan levitykseen. Pari kaveria poikkesi kun näkivät että autotallin ovi on auki. Oikein leppoisa iltapäivä muutaman oluen kera.
Todennäköisesti säästöä
Kun lialle alttiit osat likaantuvat niin korroosio on aina valmiina pilaamaan pinnoitteet. Siksi ennalta ehkäisevät käsittelyt sekä kromi-, ruostumaton teräs- ja alumiinipinnoille. Myös maalatut pinnat pitää huomioida. Jos ei muuten niin vahaamalla naarmut umpeen. Eläkeläisen lauantai sujuu sutjakkaasti näin.
Vahauksen vastapaino
Illalla kolmikanavainen Ortoperspekta toistaa käyttömusiikkia kuten Ronski Gang, Rock and roll band ja satunnaisesti Mauri Konttista jolta juuri ilmestyi tupla pitkäsoittovinyyli. Brittimusa puraisee aina. Ennestään on levyhyllyssä Renegadeseista alkaen britti- ja suomirockin historiaa ja varsinkin Manse-rokkia osastolta Nolo & Rähjä, Popeda ja Kaseva. Jälkimmäistä uudelleen miksattuna vinyylinä tietenkin. Kaksi luottolevyhöylää: Perinteinen Thorens ja Bang & Olufsen lineaaripeli. Molemmat helppokäyttöisiä. Olohuoneessa on B&O:n edellisiä tuoreempi laite aktiivi-valualumiinikaiuttimineen jolla voi kuunnella eri ohjelmaformaatteja. Lähinnä se toistaa tv:n ohjelmatarjontaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti