perjantai 25. helmikuuta 2022

California T3B Ahtimen ja laturin hihnoille suoja osa2

 

Kaksi juttua yksi asia
Tein yhden jutun jaon kahteen erilliseen jaksoon koska jutusta tuli ihan älyttömän pitkä ja sen ylläpito tuli raskaaksi sillä Bloggerin tiedonkäsittelykyky ei ole mitenkään tehokas vaan suosii tekstiä ja lyhyitä artikkeleita. Kuvat ovat merkittävin rasite vaikka olen kuvankäsittelyllä vähentänyt kuvien resoluutioita alle 50 prosentin. Jutun alku löytyy tästä.

Lasikuitupalat kovettuneet
Muutama pikku korjaus piti tehdä ja nyt pääosa kappaleista pääsee kokoonpanon pariin. Aloittelin takalevystä. Se on noin 2 millimetriä paksua takaseinämänsä osalta. Joitakin kiinnitysosia piti sorvata lyhyemmiksi. Mitoitusta, hiomista, poraamista ja sovittelua. Pääsin vasta alkuun.

Karheat kohdat kotelossa ovat ne jotka leikataan pois että runkokin mahtuu.
 
Pientä tilkkimistä
Muutamaa kohtaa joudun vielä korjaamaan sillä kaikkien väistöjen tekoa ei voi arvioida kunnolla etukäteen. Siis paikata pitää. Aikaahan on kalenteriin painettu...

Kolmas takalevyn kiinnityskohta kuvan keskellä oikeassa reunassa.
 
Holkit alumiinista
Sorvailen sopivan holkin kolmanneksi kiinnityspisteeksi. Sen kanta jää takalevyn ja hihnasuojan  väliseen tilaan. Välitilan eteen tulee peitelevy. Sitä ei vielä ole tehty.

Takalevy on kokolailla kohdillaan. Muita osia pitää sovittaa ja muokata.

Takalevy on suuri
Hihnakotelo on sitä pienempi ja se liittyy myös, ilmeisesti ruuveilla, laturin hihnan suojukseen. Takalevyn kiinnitysruuvit jäävät piiloon. Jos hihnoja tarvitsee huoltaa tai vaihtaa niin runkoa ei tarvitse irrottaa vaan vain eteenpäin purkautuva kotelointi otetaan pois. Siksi rakenne on hieman monimutkainen ja takakansi pysyvä osa jota ei huollon takia tarvitse purkaa.

Takakannen vahvike
Täysin suorasta, mutta ohuesta, lasikuitulevystä taivuttelin lisälevyn että saan takalevystä riittävän jäykän mutta kevyen. Kun em. osat on laminoitu yhteen ja alumiinivahvikkeet ovat jääneet rakenteen sisään saan rakennettua muun suojarakenteen jäähdytyskanavineen etteivät hihnat saa vettä ja kuraa sekaansa. Suojaus on pääasia ja sen jälkeen rakenteen jäykkyys.
 
Hihnakotelon jäykistin- eli tukilevy paikoillaan.
 
Lisää laminointia
Vielä kaksi lasikuituosaa tarvitaan. Sitten rakenne on valmis maailmaa vastaan. Toki loppukovetusten jälkeen pitää tehdä pintakäsittely. Musta ryppymaali lienee soveliain. Alumiiniosia ei jää paljoakaan näkyville.

Ahtimen alahihnapyörä ja sytytys saa suojakseen lasikuitua.
 
Ei koko alalle
Vain sen verran suojaa ettei rapasuihku etupyörästä ihan suoraan mene sytytyslaitteisiin ja ahtimen hihnalle. Lasikuitu ei kuitenkaan tule olemaan ihan umpinainen että ilma pääsee kiertämään. Ahtimen hihnan lämpötila ei saa nousta kovin korkeaksi. Ahdin pyörii maksimissaan, näillä välityssuhteilla, noin 15000 kierrosta minuutissa. Mukava vihellys.

Hihnan suoja-aihio.

Piti tehdä uudelleen
Alkuperäisestä tuli ahdas joten muottia piti muokata ja laminoida uusi ja hieman isompi suojakoteloaihio.
 
Alahihnapyörän ja sytytysantureiden suojarakenne melkein kiillotettu.
 
Hartsin kovettumista odotellessa
Toki kahvittelu ja muu sosiaalinen toiminta on tärkeää mutta niin paljon ei kahvia juo että saisi ajan kulumaan ihan sillä. Samalla kun osat ovat uunissa kovettumassa niin voi tehdä muita rakenteita.

Laminointivälineitä.

Uusi, väljempi hihnasuoja-aihio. Tämän sovittaminen ottanee aikaa.

Viimeistelylaminointeja kaksikerroksiseen takalevyyn. Viimeistely on tehtävä ennen maalausta. Kuvassa kaksikerroksisen takalevyn peräpuoli.
 
Helpotusta laminointiin
Ruskeat kankaat ovat karhennuskankaanpaloja joilla laminoidessa vältetään ilmakuplat. Samalla se, nimensä mukaan, osan kovetuttua pitää pinnan puhtaana ja pois revittynä karheana joten laminoinnin jatkaminen samaan kohtaan onnistuu niin että lujuus säilyy.

Laminoinnin perusaine. Hieman kovetintakin tarvitaan.

Etenee hitaahkosti
Monimutkaiset rakenteet ottavat aikaa. Jos pyörän runko ei olisi tiellä eli hihnan koteloinnin olisi ilman runkoa voinut tehdä vähemmistä osista. Toisaalta, homman valmistuttua, on hihnojen vaihto suht helppoa sillä paljoa ei tarvitse purkaa. Jonkin verran, mitoituksen puutteista johtuen, jouduin korjaamaan omia jälkiäni sillä sovituksessa leikkasin hieman rohkeasti ja jotkin aukot tulivat liian isoiksi. Niitä pienentelin lisäämällä lasikuitua sekä tein takalevyyn väistön vasemmalle puolelle että eturunko asettuu siististi paikoilleen. Leikkaa ja liimaa -menetelmällä. Pikkupuutteet pakkelilla.

Edistystä koteloinnin suhteen
Monta asiaa on pitänyt ottaa huomioon että kotelon valmistus olisi liki loppusuoralla. Osia on sovitettu ilman runkoa ja rungon kera. Yllättävän paljon on pitänyt "fiksata" rakenteita että pääsee tekemään viimeisetkin osat. Uskoisin että isommat vaivat olisi ohitettu. Tosin tiivistekauppaan tulee asiaa että koteloinnista saa tiiviin rakenteen. Myös ilmanvaihdosta on huolehdittava niin että kiviä ja likaa ei pääse hihnaa kuluttamaan. Rakenne kun on heti etupyörän takana. Jonkinnäköistä tiuhaa alumiiniverkkoa pitää löytää. Tosin tarve on alle 100 neliösenttiä.

Väliaikaiskokoonpano
Suojarakenteen etulevyyn kiinnittyy varsinainen kotelorakenne joka yltää tiiviisti kaksikuoriseen takalevyyn. Toki tiivisteen asennusta varten pitää jättää noin 1,5 millimetrin välys. Tiiviste tulee kiinni liimalla koteloon.
 
Osien väliaikainen "liimaus" ulkopuolelta. Varsinainen kiinnitys tulee sisäpuolelle.
 
Kun sisäpuolelta ei pystynyt
Siksi etulevy on ylisuuri että kotelon kuoren ja rakenteen etulevyn voi liittää väliaikaisesti yhteen ulkopuolelta. Varsinainen liitos tulee sisäpuolelle ja etulevyn ylimääräiset reunat leikkaan pois ja pyöristän kulmat. Sitten jälkikovetus korotetussa lämpötilassa, pohjamaalaus ja sen kovetuttua mahdollisten huokosten ja pienien muotovirheiden korjaus täytemassalla tai hartsilla. Sitten hionta, uusi pohjamaalaus, pohjamaalin kovetus ja viimeksi pintamaali.

Kotelossa runkoputken väistöt x2.
 
Väistöjen "tilkkiminen"
Reunatiivisteiden lisäksi tarvitaan suoraa kumilevyä, lasikuidun paloja, pikaliimaa ja niittejä. Aukkoihin tulee yläreunastaan kiinni olevat kumiläpät jotka väistävät notkeasti jos ja kun suojakotelo pitää purkaa pois. Huollettavuuden pitää olla helppoa. Varahihnat laturille ja ahtimelle, varoiksi, pitää hankkia sivulaukkuun ennen pitkiä taipaleita. Jos hyvin käy niin kokoontumisajossa Nummijärvellä lähden käymään tällä pyörällä. Matka on Tampereelta sopivan mittainen ja voi valita useasta reitistä. Mutta ihan varma ei voi vielä olla. Projektin aikana on ollut muutama viiväke kuten korona ja pari henkilökohtaista syytä.

Vasen puoli. Puulista pitää liimauksen ajan välystä hihnaan kohdallaan. 
Aukkoon tulee kumiläppä.

Pakkelia ja hiontaa
Kuituosat ovat kaikki samalla materiaalilla toteutettuja. Jos jossain on liian paksua rakennetta voi liian hioa pois. Jos on ohutta voi lasikuitua lisätä. Pakkelilla voi myös oikoa muotovirheitä mutta ei voi korvata lasikuitua. Kotelohommassa alkaa loppu häämöttämään.

Lasikuituhomma on sotkuista
Sekä pölyävää sillä kuiva lasi itsessään pölyää ja hartsi sekä haisee että on tahmaista sekä tarttuu sinne minne ei pitäisi jos ei ole tarkkana. Varsinkin hionta on pölyävää ja hengityssuojain on tarpeellinen kuten myös kumihanskat ja suoja-asu. Ulkotiloissa homma olisi leppoisampaa mutta laminointi ei onnistu talvella. Toisaalta kylmyys estää hartsia kovettumasta niin voi kerralla tehdä isojakin rakenteita viileässä ilmassa mutta ei pakkasella. Hiontaa ei estä pakkanen jos hioja sen sietää. Pääsee vähemmällä siistimisellä.
 
Sovitusta ja muotoilua
Ensin hieman laminointiakin. Sitten nopea kovetus ja kotelon etuosaa saattoi ryhtyä viimeistelemään. Ensin muoto kuntoon, sitten sovitus niin että kotelointi tulee tiiviiksi. Kotelon etuosan takareunaan tulee kumitiiviste kuten myös rungon väistöaukkoihin kumilevystä kannet. Myös kierroslukumittarin vaijerille on oma kohtansa kotelon muotoilussa. Kumiosat kiinnitän maalauksen jälkeen.

Hihnasuojan vasen sivu. Myös kierroslukuvaijerille on oma läpivientilovensa.
 
Ahdasta vasemmalla
Eturungon vasemman puolen putki tarvitsi koteloon väistön. Hieman hankala kohta mutta tilaa sain aikaiseksi sen verran että nihkeästi mahtuu. Yllä olevassa kuvassa näkyy lisättyyn lasikuituun tehty väistö hiomalla.
 
Kierroslukuvaijeri monimutkaisti rakennetta
Jos olisi halunnut niin olisin voinut laittaa sähköisen kierroslukumittarin. Niitä hyllyssä olisi ollut valmiina mutta haluan säilyttää alkuperäisen mittariston ulkonäön niin vaijeri pitää olla.

Hihnakotelo edestä. Alaosan viimeistelymuotoilu tekemättä.
 
Laittaisinko pleksin
Sytytysanturoinnin suojaksi saattaisi olla kivan näköinen ratkaisu kun siihen laittaisi läpinäkyvän suojan alumiinilevyn sijasta. Kampiakselin päähän voisi laittaa spiraalikuvion kuten on lentokoneiden suihkumoottorin keskikartiossa. Piristävä visuaalinen yksityiskohta.

Suojakotelo oikealta puolelta. Tiivisteen pätkiä mitoituksen vuoksi.
 
Kehätiiviste takalevyn ja kotelon väliin
Tiivistenauhaa pitää liimailla kotelon takareunaan ettei roskia pääse hihnaa pilaamaan. Vesitiiveyttä en vaadi.

Laturin hihnan suojan aihio. Se liittyy vielä tiiviisti ahtimen hihnasuojaan.
 
Viimeisetkin lovet ja raot umpeen
Laturin hihnan suojan päähän on laminoitava poikkipäinen taso joka tilkkii aukon laturin hihnan koteloinnin suhteen. Vielä siis on laminoitavaa ja soviteltavaa. Olen päättänyt luopua metallisen verkkolevyn laittamisesta. Sen sijaan teen lasikuidusta sopivan muotoisia kappaleita jotka rei'itän ilman kierron varmistamiseksi. Kiinnitys joko liimaamalla tai niittaamalla.

Rakojen ummistusta
Kuvia ei ole kun hanskat olivat niin hartsissa että ei kehdannut kameraan koskea. Tosin mitään mullistavaa ei tapahtunut. Pienien lasikuitupalojen kiinnittämistä niihin kohteisiin jotka voisivat vuotaa pikkukiviä, ym. hihnakoteloon. Käytännössä sana näpertely kuvastaa toimenpiteitä oikein hyvin. Huomenissa, ensimmäinen maaliskuuta, saanen koko hihnakotelorakenteen laturin hihnakin osalta siihen tilaan että voi jo viimeistellä osia. Sitten pohjamaali, joka paljastaa virheet, virheiden korjaus, uusi pohjamaalaus ja viimeksi pintamaali pintaan. 

Kun maali on kuivunut
Läpivientikohteisiin teen kumilevystä "läpät" jotka suojaavat mutta ovat otolliset myös purkamiselle ja huollolle. Tämäkin on aikaavievää näperrystä. Lisäksi tiivistenauha kotelon etuosan takareunaan. Tämän jälkeen pääsen tekemään, toivoakseni, loppukokoonpanoa.
 
Pakkelihommia tiedossa
Kun osat on muotoiltu ja rakenne kaikkinensa koossa niin pikku virheet pitää pakkeloida piiloon. Oletan että hommaan menee vielä tuleva viikko koska joitakin rakenteita pitää vielä yhdistää toisiinsa tiiviisti. Sitten pääsee pohjamaalaamaan. Pohjan kuivuttua ruiskutan pintaan VHT:n ryppymaalin. Sitä ennen kovettuminen on varmistettava uunittamalla 60 - 80 asteen lämpötilassa noin kaksi - neljä tuntia. Seuraavaksi pohjamaali jolle myös lyhyt uunitus. Jos hartsin sisältämää styreeniä on vähänkin lasikuidussa niin ryppymaali ei rypisty. Styreeni haihtuu nopeasti korkeassa lämpötilassa.
 
Pohjamaali ja pikkuvirheet
Maali paljastaa kaikki sellaiset pikkuviat mitä valmistaessa ei helposti havaitse. Maalasin muotoillut osat pohjamaalilla, annoin maalin kuivua ja virhepaikkoihin ja ilmenneisiin huokosiin sipaisin pakkelia. 
 
Pohjamaalin pinnassa on huokosia. Vielä paklaus kertaalleen ja hionta ja uusi pohjamaali. Uunituksen jälkeen pintamaali.
 
Jos haluaa huokosetonta
Sama menetelmä pätee myös keveyteen. Pitää vain olla tuhjiöpumppu tai painemuunnin että tulee täysin kuplatonta laminaattia. Menetelmä tarvitsee myös säkitysmuovia jonka sisään tyhjiötä pumpataan. Lisäksi pitää olla karhennuskangasta, perforoitua muovikalvoa, imukangasta sekä säkitysmuovia saumatarpeineen. Siis isohko homma. Mutta valmiit osat painaisivat erittäin vähän sillä suurin osa osien painosta olisi lasikuitua kun hartsi olisi imetty pois laminaatista ennen kovetusvaihetta. Tulisi varsin virheettömiä osia. Kustannuksia tulisi kuitenkin varsin paljon ja työvaiheet olisivat pitkiä. 

Pari osaa pintamaalissa
VHT Wrinkle Spray kilikalipurkista pohjamaalattuihin osiin. Vain ahtimen hihnan kotelon ja laturin hihnan suojan sain maalatuksi. Ahtimen hihnan suojan takalevy on vasta pohjamaalattu. Uunitus huomenna iltapäivällä. Kun on jäähtynyt niin em. ryppymaali sen takapintaan ja etupinnan sivuille. Hankalaa kun pitää maalata kahta puolen eikä voi laittaa roikkumaan ryppymaalimaalauksen ajaksi. 

 
Ryppymaali hetikohta maalauksen jälkeen. 
 
 
Sama kotelo toisesta suunnasta. Kun maali kovettuu niin ryppyisyys tihentyy ja madaltuu.
 
Laturin hihnan suojus.

Kaikkia osia ei tarvitse maalata edes näön vuoksi. Tämä päre jää näkymättömiin.
 
Runko on rupinen
Pyörän rungossa on ruostetta ja maalia puuttuu monesta kohtaa sekä on naarmuista pintaa. Ruostekohdat puhdistan ja maalaan kevyesti ns. paukkupullomenetelmällä. Kokemus, nimittäin, kertoo että voi tulla uudelleen purkamista ja asioihin muutoksia. Siksi on vaara että uusi maalipinta vaurioituu. Menköön nyt yksi suvi näin ja kun mahdolliset pikkuvaivat, tai isommatkin, on korjattu niin syksyllä -22 voi viedä rungon ja siihen liittyvät osat polttomaalattaviksi. Se on pitkähkö prosessi: kaikki laakereiden sijat, kierteet pieninpiäkin kierrereikiä myöden sekä useimmat pulttien reiät pitää suojata vanhan maalin poistamisen ja polttomaalauksen ajaksi. Mutta ruosteinenkaan runko ei estä ajamista. Eihän sitä runkoa juuri ajaessa näe. Tankki ja muut "paneelit" ovat maalarilla mustamaalattavina. Teippaukset teen itse.


Jatkuu näperryksen merkeissä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti