lauantai 27. maaliskuuta 2021

Venus Special: pyörä sadan vuoden takaa

Kunnostusta aloitellessa
Pyörä oli ostettaessa aivan kohtalaisessa ajokunnossa ja ajoin sillä ostopaikasta kaksi kilometriä kotiin. Sen jälkeen sillä ei ole ajettu. Käytännön syistä, vaikka ulkoisesti kaikki on varsin kunnossa, voi olla piileviä vikoja kuten se että voitelu ei enää laakereissa toimi ja ketjut venyneet. Vaseliini on muuttunut koviksi kokkareiksi. Vaseliini kun on öljyn ja saippuan seos.

Toimenpiteet ja perustelut
Käytännössä on hankalaa tai ainakin pitkällistä saattaa olemassa olevat pyörän osat saattaa entisöintikuntoon. Mieluimmin, ainakin näin aluksi, pyrin tuottamaan itselleni persoonallisen ajoneuvon. Toki niillä osilla jotka siinä ovat alkuperäisiä. Soittokello on mutta ajovalo ja dynamo puuttuvat. Luonnollisesti renkaatkaan eivät ole alkuperäiset. Mutta vannenauhat: ne ovat alkuperäiset tai sen kaltaiset. Eräänlaista kangaskudosta.

Aiemmat takaiskut
Entisöin varsin pitkälle alkuperäisen 60-luvun nuorisojopon. Kun sain sen käyttökuntoon oli se ainoa joka murron yhteydessä taloyhtion pyörävarastosta varastettiin. Tuntomerkkinä on että siinä ei ole tavaratelinettä koska se oli vääntynyt ja piti irrottaa korjausta varten. Se on tallella. Väri keltainen ja kaikki listat tallella.
Edesmenneen isäni vanha pyörä varastettiin taloyhtiön pyörätelineestä. Toivottavasti mahdollinen käyttäjä tajuaa että se oli jo aikoja sitten ajettu loppuun. Ei ollut helposti korjattavissa.

Netissä
Markkinapalstoilla joitakin raatoja on kaupan samanlaisesta. Käytin Google-hakua Venus Special.

Purkamista
Loogisesti aloitin keulasta. Etupyörän akseli ensin. Akseli ja napa eivät ihmeempiä kunnostuksia kaipaa. Vain perusteellista puhdistusta. Maalit saavat olla sellaisenaan toistaiseksi. Ruosteisina. Peltiosat ovat paksuja joten ne kestänevät vaikka hieman rupisia ovatkin. Tvaratelineen irroitin, hiekkapuhalsin ja maalasin mustaksi. Runko ei mahdu hiekkapuhalluskaappiini joten sen hiekkapuhallus on teetettävä muualla. Kaksivärimaalauksen tekoa saatan yrittää itsekin.

Puolat
Pinnoiksikin niitä kutsutaan. Osa niistä on vaihdettu vuosien saatossa huonompilaatuisiin. Alkuperäiset ok mutta myöhemmin laitetuissa puolissa on ruostevaurioita. Onneksi lieviä. Enemmän häiritsee väriero. En toistaiseksi puutu asiaan.

Niklaukset
Kromia ei ole käytetty vaan kiilto on saatu aikanaan aikaan nikkelillä. Kiiltoa ei enää juuri ole ja monista kohdista pintakäsittely hilseilee pois ihan silmissä jos osiin koskee. Niklaus on tehty useimpiin osiin oikaisemalla: niklaus suoraan teräkseen. On parempiakin tapoja. Tuskinpa ruotsalainen tehtailija on ajatellut että vielä sadan vuoden perästä olisi pyörä edustuskunnossa.

Maalipinnat
Ruoste on monessa kohtaa ottanut vallan. Saa olla toistaiseksi. Pitänee valokuvata millainen maalaus on. Alla on punertava pohjamaali ja päällä musta maalin ja sen päällä kullanvärisiä raitoja ja pisteitä.

 

Renkaat ovat hyvässä kunnossa. Pyörän myyjä on ajatellut jälleenmyyntiarvoa.
 
Ulkorenkaat
Taisi olla viimeinen paikka Lieksassa missä nokian-merkkisiä renkaita on tehty vuosikymmen, jos ei kaksi, sitten. Jos ei sitten sopimusvalmistajalta jostain idemmästä. Sellaiset kuitenkin on. Varsin virheettömät. Kyllä näillä rullailee
 
Sisärenkaitten kunto
Laitoin muutaman baarin ilmaa molempiin renkaisiin. Parissa viikossa selviää onko jossain vuotoa. 
 
Vanteissa heittoa
Etuvanne on suora mutta siinä on heittoa keskeisyyden suhteen. Useita millimetrejä. Se voi tuntua isommissa nopeuksissa. Uudelleen rihtaaminen nykyisillä puolilla voi olla työläs. Puolat ovat varsin hyvässä kunnossa ja niiden sinkkipinnoite ei ole syöpynyt lukuun ottamatta muutamaa vaihdokasta. Kiiltoa niihin lienee vaikea saada muuta kuin pinnaamalla uusilla puolilla ja rihtaamalla uudelleen. Samalla poistuisi lievä epäkeskeisyys. Rosteripuolia olisi saatavilla vaan meneekö ylientisöinniksi?

Etunapa rasvanippoineen ennen purkua.
 
Napaa purkaessa
Navasta löytyi ehyet ja ruosteettomat laakerit. Vaseliini oli kovettunut mutta varsin puhdasta. Laakerikuulat, yhteensä 18 kpl, vaikuttavat kunnollisilta. Tarkemman pesun jälkeen asia selviää. Ultraäänellä pesu jos ei muu auta. Laakerikaupasta saa uusia kuulia.

Etuakseli
Päissä ruostetta mutta kun käsitteli ruosteensyöjällä ja pesin liuotinpesuaineella niin akselin ja sen laakerihelojen hienokierteet toimivat taas. Ei mitään vakavaa vikaa tai puutetta.

Etunapa pesun ja laakerien voitelun jälkeen.

Yksi puola poikki
Lähemmän tarkastelun tuloksena selvisi että ei puola olekaan poikka vaan sen nippeli eli mutteri joka kiinnittää puola vanteeseen. Olin jo aiemmin takavarikoinut täysin epäkuntoisen mutta vastaavan etupyörän eräästä romuläjästä. Vanne puhki ruostunut mutta siinä on ruostumattomia puolia useampi. Ja tietenkin niiden nipat. Varaosa käyttöön. Eturenkaasta sielu ja henki pois. Kun rengasta kampeaa sivuun vastaan tulee vannenauha, joka tässä tapauksessa oli kankainen. Vannenauhan alla ovat nippelit kun sitä hieman raottaa. Purin varaosavanteesta sekä puolan että sen nippelin ja ruuvasin paikoilleen. Sen jälkee vielä rihtaus ja sain vanteen varsin heitottomaksi.

Nippa poikki vanteessa.

Varaosapuola asennettu paikoilleen.

Osaa puolista piti kiristää ja katsoa rihtaus suoraksi.

Lokasuojien puikkorautaiset kannattimet
Taivutettua puikkorautaa ja hieman ruostetta. Hiekkapuhallan ja silakkamaali päälle. Todennäköisesti varsin alkuperäisen kaltaista. Kannattimien oikominen on helppoa. Vuosien mittaan on syntynyt kaikenlaista kolhua.

Kuttaperkkainen kahva on haljennut.
 
Kahvojen kunnostus
Kuten näkyy niin ohjaustanko on menettänyt kiiltonsa kuten myös itse kahvakin. Ohjaustangon päässä on ruuvi joka pitää avata jos haluaa kahvan irti. Tätä ei voi korvata nykykahvakumeilla. Saatan sorvata jostain jalopuusta uudet kahvat. Olisivat öljyttyinä tyylikkäät. 

Ohjaustangossa ruostetta mutta kunnostettavissa. Kahvatuppi halkeillut. 

Satula on kaikkiaan ihan ehyt mutta pintakäsittelyt ovat kovasti kärsineet.
 
Satulan purkaminen
Osien puhdistusta ja pintakäsittelyä varten satula pitää purkaa osiksi. Silloin on myös hyvä käsitellä satula rasvalla molemmin puolin. Tein jo edellisenä syksynä rasvauksen pintapuolisesti ja nahka pehmeni ja pienet halkeamat silisivät. Ennen käyttöönottoa uusi voitelu satulanahalle.
 
Pyörän monimutkaisin osa
Se on takanapa jarruineen, vapaakytkimineen ja monine laakerointeineen. Mutta satula on heti seuraavaksi monimutkaisin. Tarvitsee liuottimia että saa ruuvit auki. Kaikki ei ole selkeästi purettavissa kuten niittaukset. Jos ne purkaisi tarvittaisiin uudet niitit ja niiden niittaus. Se kyllä osaan. Mutta mistä alkuperäiset niitit?

Laakerien pesua
Keskiön eli poljinkammen laakeroinnin ja muiden osien pesu tuotti tulosta: hyvin vähän ruostetta missään mutta osat tarvitsivat pitkän liotuksen ja pesemiseen meni siksi kovasti aikaa. Myös pedaalien eli polkimien laakerointi oli varsin tyydyttävässä kunnossa vaikka lieviä, ilmeisesti kaatumisen, aiheuttamia vääntymiä ja kolhuja oli nähtävissä ulkoisissa rakenteissa.

Iso ketjuratas
Yllättävän hyvässä kunnossa ikäisekseen. Vain muutamia ruostevaurioita eikä hammastus ole kulunut kovinkaan pahaksi. Pesu. kevyt lasikuulapuhallus ja ruostekohtien korjaus maalilla.

Hiekkapuhallukseen
Poistan tarvittaessa vanhan pintakäsittelyn täydelleen mutta en ryhdy niklauttamaan osia. Maali saa hoitaa asian toistaiseksi. Ns. silakkamaalia pintaan ja sen kuivuttua kirkasta lakkaa. (Huomio: kirkas lakka hopeamaalin päällä himmentää?)
Näyttää äkkiä katsoen huonolta niklaukselta. Mutta hoitaa sen että korroosio, kosteuspaholainen, ei pääse pilaamaan osia. Rungolle en toistaiseksi tee mitään muuta kuin tarkan pesun kunhan olen sen tarkastanut. Kovavaha pintaan kuluneillekin kohteille estämään korroosiota. Ilmeisesti vahingossa on pyörän päälle roiskunut mustaa maalia. Sitä on useammassa kohtaa valumina. Ei toistaiseksi haittaa toimintaa.

Hiekkapuhallettavia osia
Aloitetaan vaikka soittokellosta. Sen kansi oli niklattu mutta varsin syöpynyt. Koneiston purku ja sen jälkeen hiekkapuhallus. Alaosa kiinnikeineen mustaksi ja kansi hopeaiseksi. Ketjusuoja sai vain oikomisen, lasikuulapuhalluksen ja etanolikäsittelyn. Satiininen kiilto joka kestää kunhan pesee silloin tällöin. Käytön jäljet kuitenkin näkyvät.
Poljinkampi on enimmäkseen niklauksen peitossa mutta ruostekohtiakin löytyy. Ne hioin puhtaaksi ja hopeamaalia päälle mutta vain syöpyneisiin kohtiin. 
Lokasuojien kannatinraudat hiekkapuhalsin ja maalasin hopeavärillä.
Polkimet kävivät myös hiekkapuhalluksessa ja saivat mustan värin pintaansa vaikka olivat olleet, kumiosia lukuun ottamatta, niklattuja. Uskoisin että samaa poljintyyppiä löytyy vielä polkupyöräliikkeistä tai -korjaamoilta. (No ei löytynyt, mahdollisesti rompepäiviltä tai muilta pp-harrastajilta.)

Työkalukotelo varsin kohtuullisessa kunnossa.
 
Työkalukoteloon uudet kiinnitykset
Rautalanka ja murtuneet nahkahihnat saivat tilalleen ihka uudet remmit. Koikkarin Suutari sellaiset askarteli. 
 
Vanhat hihnat olivat mallina uusille.
 
Työkalukotelo molemmin puolin.
 
Seuraavaksi poljinkeskiö
Poljinlaakeroinnissa ovat isoimmat laakerit ja pyöritellessä ilman kuormitusta se pyöri nykäyksittäin. Voi olla vikaa tai sitten ei. Vanha vaseliini ja lika saattaa aiheuttaa nyintää. 
Laakeroinnin purkaminen edellyttää poljinkammen pujotusta pois. Sitä varten pitää irrottaa vasemman puolen pedaali. Vaikuttaa olevan varsin tiukassa. Liotusta ja lämpöä. Keskiön laippamutteri sen sijaan aukesi vaikka tarvitsikin kovasti voimaa. Liekö koskaan noin sadan vuoden aikana avattu.
 
Poljinkeskiön osia purettuna sekä osa tarvittavista työkaluista.
 
Laakeripesät
Kammen laakeroinit ovat yllä olevassa kuvassa vetorattaan vasemmalla puolen. Ovat ihan asiallisen oloiset ikäisekseen. Kaksi pientä muovipurkkia sisältävät polkimien laakereiden laakerikuulat.

Rungon poljinkeskiö hyvässä kunnossa.
 
 
Poljinkeskiön laakerit osineen. Ylinnä vasen puoli.

Keskiö, ketjupyörä ja polkimet koottuna.

Keskiö ja ketjupyörä.

Ketjupyörästä löytynyt meistitty merkintä.

Keskiöön meistitty runkonumero. Arvaan. 135608

Ketjusuoja puhdistettu ja kannatinrauta maalattu.

Myös ketjusuojan etukannatin on kunnostettu
Ketjusuoja on hyvinkin siisti mutta liekö alkuperäinen? Mutta sen etukannatin rakenteesta päätellen on alkuperäisen kaltainen.

Heikki J. Helkaman myyntiluettelo
Netistä löysin hieman tietoa aiheesta. Lisäksi takanavan ja jarrun rakenteesta mikäli malli ja vuosimalli täsmää.

Ketju
Jakoa en ole vielä mittaillut mutta hieman venähtäneelle vaikuttaisi. Paksussa öljy- ja pölyravassa. Kuten myös etu- ja takaratas. Ketju on likomassa pesuaineessa ja sitten laitan vielä uä-pesuun niin voi mittailla ja siten löytää korvaavan ketjutyypin. Venähtänyt ketju syö reisi- ja pohjevoimia sillä ketjun venyessä kuormitus kasvaa venymän neliöön. Ketjun painolla ei sen sijaan ole suurtakaan merkitystä polkemisen raskauteen. Tämä ketju on kyllä varsin kevytrakenteinen mutta tuskin alkuperäinen.
 
Takanapa ja jarru
Kyse on ns. vapaanavasta jossa on jarru. Hyvin yleinen nykyään mutta ei ollut aikoinaan. Oli myös kiinteitä takanapoja eli polkimet pyörivät aina kun pyörä liikkui poljettiin niitä tai jarrutettiin. Muistan nuoruudestani sellaisia pyöriä. 
Tämä on hyvin laadukas Torpedo-takanapa jossa yhdistetty jarru.
 
Purku ja puhdistus
Purkaminen oli helppoa ja kaikki osat aukesivat ja irtosivat ilman isompaa tuskaa. Koskaan aiemmin en ole polkupyörän takanapaa purkanut.
 
Takanapa ennen purkua.

Takanavan ja jarrun vähäiset osat pestynä. Kaikki kunnossa.
 
Takanapa koottuna eri suunnista. Ulkopuoli varsin siisti pestynä. Hampaat ovat hieman "taipuneet" venyneen ketjun vuoksi.

Ketjupyörä kulunut
Ratas ei helposti kulu jos ketju on kunnossa. Tässä ei ole ollut niin. Ketjupyörän hampaat ovat kuluneet "kumaraan" kulkusuuntaa vastaan. Ketjuja ahkerasti vaihtamalla kestää hampaat pitkänkin käyttörupeaman. Ketjut maksavat, laadusta riippuen, muutamasta eurosta noin kolmeenkymppiin. Tähän riittää 15€ perusketjut.

Jarrun vipuvarressa valmistajan tuotemerkki.

Valmistajan merkkejä eri osissa ja takaketjupyörän tyyppimerkintä.
 
Fichtel & Sachs 

Huonoja uutisia ketjuista ketjurattaista
Muutaman polkupyöräliikkeen katsastin ja kaikissa sama asia: pyörän ketjutyyppiä ei ole ole enää olemassa. Jossain rompetoreilta voi löytää vähän käytettyjä kovaan hintaan tai tosi kovaan jos on hyväkuntoinen käyttämätön. Sama koskee ketjupyöriä.

Asiaan on ratkaisu
Pitää vaihtaa ketjupyörät nykyketjuille sopiviksi. Sekään ei ole selviö. Ketjupyörien kiinnitykset eivät ole nykyään samanlaisia. Vaikka kierrekiinnityksisiä onkin tarjolla on kierteen koko ratkaiseva. Muutamalla käynnillä en löytänyt sopivaa. On siis otettava hieman epäkonventionaaliset keinot käyttöön eli käytettävä maaseutujärkeä: pitää tehdä rattaat nykyketjuille sopiviksi.

Takaketjupyörä on hankalin
Sama hammaslukema löytyi nykyhammaspyörästä. Pitänee siis ottaa kiinnitys vanhasta hammaspyörästä ja liittää siihen nykyhammaspyörän ulkokehä. Olenhan myös koulutettu koneistaja ja hitsaaja niin asia onnistunee vaikka materiaali onkin varsin kovaksi karkaistua. Tulos ei välttämättä ole kovin kaunis. Mutta hyvä maali voi peittää paljon...

Eturatas pitää muuttaa
Onneksi hammasjako on sama mutta leveys ei. Pitää siis muuttaa vain leveys. Laitan ketjupyörän sorvin pakkaan kiinni sovitteella ja kärkipylkän avulla.  Sen jälkeen sopivat nykyketjutkin. Joutuu vain purkamaan keskiön uudelleen. Ehkä se nyt aukeaa helpommin. Nykyketjuja en löytänyt tarpeeksi pitkää. Pitää jatkaa. Ketju ja sen jatke lukkoineen on jo hankittu. Takaratas ja ketju yhteensä 15€. Tutunkauppaa...
 
Ratkaisu ketjupyörille: takaratas
Ostin uutukaisen ketjupyörän joka on nykymitoituksen mukainen. Ei maksanut paljoa mutta ei myöskään ollut sopiva Torpedo takanapaan. Jos se tulee käyttöön niin hitsaan sen vanhan takaketjupyörän kierteen kanssa yhteen. Vanhan kunto on sen verran hyvä ja jako nykyketjulle sama eli puoli tuumaa niin sen kaventaminen toteuttaa että ketju mahtuu.

Eturatas
Sille ei löytynyt, vielä, korvaajaa mutta sen kunto on varsin hyvä. Siihenkin auttaa kaventaminen. On sen verran iso että ei mahdu sorviin joten toteutin kavennushomman käsivaraisesti hiomalla.

Eturattaan hiomalla tehty käsivarainen kavennus ja uusi ketju.
 
Onnistui kätevästi paikoillaan
Pyörän kampi oli pyörän keskiössä paikoillaan: oikealla kädellä pidin paineilmahiomakonetta ja vasemmalla pyöritin kammesta. Aikaa meni noin varttitunti.

Eturattaan ja ketjun istuvuus oikealta.

Ketjun istuvuus ketjupyörällä ja vanhan ajan ketjulukko.
 
Koneistetun alueen maalaus
Koska metallia lähti pois merkittävästi niin niin lähti niklauskin. Hopeaväriä ruiskuttelin ettei heti näytä kohta ruosteiselta.

Ketjun katkaisutyökalu. Ei välttämätön mutta helpottaa hommaa.

Yllä: pätkä uutta ketjua ja sivutaipuma vs. vanha ketju. Alla venymäero.
 
Ketjun viat
Ketju voi vaurioitua hiljalleen ja siksi ei polkija huomaa vaikka voimaa tarvitaan entistä enemmän. Lisäksi venynyt ketju syö nopeasti ketjupyörät. Ehyt ketju ei juuri taivu sivuttain. Jos taipuu merkittävästi niin on kierrätystavaraa. Venyneen ketjun vaikutuksesta rattaiden hammastuksista tulee vinoja ja ketjun rullat eivät kulje hammasvälien pohjia myöden. Kuvassa näkyy ero noin kymmenen sentin matkalla: useita millejä.

Ketjun voitelu
Ei ole syytä voidella ketjua jatkuvasti vaan tärkeämpää on pitää se puhtaana ja voideltuna.

Vanha ketju
Huomattavasti leveämpi. Yli millimetrin nykymitoissa. Kuitenkin kevyempi kuin nykyisen, yksivaihteisen ketjun kettinki. Toki materiaaleissakin voi olla eroja. Vanhempi ketju saattaa olla tehty kalliimmasta ja kestävämmästä materiaalista.

Sorvissa kavennettu takaketjupyörä. Lastua lähti sisäsivulta.

Takaketjupyörä oikealta. Muutosta ei huomaa.

Seuraavaksi satula
Puran ja kunnostan satulan osia sen verran että ovat siistin näköiset. Toimivuudessa ei ole vikaa. Satulassa on runsaasti osia. Satulan purin osiinsa niin tyystin kuin on mahdollista. Liki kaikki kohteet tuli hiekkapuhallettua ja maalattua silakkamaalilla. Ei näytä aivan niklaukselta mutta eipä osat ruostukaan.

Viimeinen laakerointi
Keula on purettu ja putsattu. Laakerit kunnossa. Koska kesä painaa päälle keskeytän kunnostushommat ja teen kokoonpanon loppuun.
 
Ohjaustanko
Sitä pitää kunnostaa. Lähinnä ruostumisen vuoksi. Niklaus on hävinnyt melkein kokonaan. Kahvat pitää valmistaa itse. Niitä ei ole kaupan. Sorvaan jostain sopivasta puu/jalopuukapulasta.
 
Maalaus toiseen kertaan
Kunnostuksen loppusuora häämöttää. Jonain toisena aikana kiinnitän huomiota ulkonäköön. Pyörässä on runsaasti ns. pinstriping-raitoja. Molemmissa lokasuojissa kuusi kultaraitaa kahta eri leveyttä. Niitä en osaa. Pitää ehkä viedä oikealle maalarille. Myös rungossa on varsin mutkikkaita kultaraitoja koristeena. 
 
Tavarateline
Perinteinen jousisysteemi "räpsä" jolla tavarat kiinnitetään tavaratelineeseen. Sen saatan vielä ottaa irti, hiekkapuhaltaa ja sipaista siihen uuden maalin. Ei ole kovin työläs. Siinä on vääntymiä arvatenkin kaatumisesta. Kolistelen ne suoriksi niin kohtahan se näyttää jo uudelta. Maalaan yksikomponenttisellä maalilla niin se on helppo pestä pois kun teen tai teetän, ehkä joskus, kunnollisen maalipinnan koko pyörään.

Tavaratelineen alapuoli. Yksi hukkunut poikkipuikko pitää hitsata paikoilleen. Uusi osa erottuu tummenpana.



Telineelle maalaus hitsauksen jälkeen
Koska runko ei mahdu hiekkapuhalluskaappiin ja haluan pyörän koekäyttöön vielä tänä keväänä jätän maalaustyöt toiseen kertaan. Mutta tavaratelineen maalaan. Siinä ei ole koristuksia. Pelkkä musta pinta riittää. Pitänee ostaa purkki pohjamaalia.

Maalaus onnistui kokonaisena kohtuullisesti. Purkaminen osiksi olisi ollut hankalaa niittauksien vuoksi.

Teline oikomisien ja yhden poikkitangon hitsauksen sekä maalauksen jälkeen.

Seuraavaksi ajokokemuksista
Yksi kokemus jo on: erittäin pitkä perusvälitys. Tasaiselle menee kovaa mutta jyrkät mäet lienee talutettava. Ehkäpä nyt uusi ja sopiva ketju hieman avittaa.
 
Teit isäin kulkemaan
Edesmennyt isäni oli innokas polkupyöräilijä nuoruudessaan. Syrjäkylältä, Taivalpohjasta, kun oli useampi kymmenen kilometriä että oli edes hieman taajaman tai tanssipaikan oloista. Toki kylällä oli urheilukenttä mutta ei yhtään seurantaloa joten oli lähdettävä vähintään 7 kilometrin päähän missä muukin paikallinen nuoriso oleskeli. Silloin, aikoinaan 50-luvulla, parempia kulkupelejä ei oikein ollut tai niihin ei ollut varaa.
 
Treffeille
Taisipa isäni ajaa Ylöjärveltä riiuureissuja Vaskivedelle (Silloista Etelä-Pohjanmaata.) tulevaa äitiäni tapaamaan. Siinä navettahommien välissä. Silloin tiet olivat soraa ja mäkiä ja laaksoja ei ollut tasoiteltu eikä tiekään mennyt nykyistä reittiä (Kantatie 65 eli Virtaintie.) vaan kierteli Kyronlahdesta alkaen monet kylät ja suot. Hänellä oli silloin Jaguar ja samanlainen on arkikäyttöpolkupyöräni edelleen mutta ei sama yksilö. (Kurun/Ruoveden historia kertoo melko pikkutarkasti miten tiet kulkivat aikoinaan. Arvioisin että matka oli kolmanneksen pidempi mitä nykyään. Jaakko Masonen on tämän alueen tiestön erikoistuntija.)
 
Polkupyörällä viimeiseen asti
Niin, isäni menehtyi aortan repeämään pyöräillessään viimeistä kertaa. Alamäessä Mutalassa Kärpänojan sillalle. Perin hänen silloisen polkupyöränsä mutta se oli näitä nykyajan laitteita ja raskas polkea. Osoittautui että laakerivikainen. Varas varasti sen kun en pitänyt lukossa. Mikä oli vain hyvä. Pääsin eroon. Mutta edelleen Helkaman tuote. Samoin kävi kun vanha Joponi katosi joka taas oli lukitussa pyörävarastossa ja ketjulukolla lukittu. Se harmittaa.
Vaarilla oli myös polkupyörä. Sekin Jaguar. Sillä opin ajamaan. Rungon yli en kyennyt mutta siitä runkoputken alta vinottain onnistui jotenkuten. Oman, täysikokoisen Monark miestenpyörän, sain vasta yli kymmenvuotiaana ja maailma avartui. Tosin pidemmät reissut syntyivät vasta mopoaikana.

Jatkuu..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti