tiistai 16. maaliskuuta 2021

Dacia Logan Van akku petti


Dacia on ikääntynyt
Kilometrejä sen sijaan ei ole tullut kauheasti. Eniten syntyy mökkireissuista (Noin 500 km per sivu.) ja asuinpaikkakunnalla kauppa-asioimisesta sekä että käyn autolla talviaikaan Kerholla ja Verstaalla. Lyhyttä pätkäajoa. Kerholle ja Verstaalle on noin puolen tunnin matka pääosin moottoritietä.

Kohta seuraava huolto. Teen itse kuten aina.

Mallia 2010
Ostettu syksyllä 2010 ja on ollut sitä ennen autoliikkeen esittelyautona alkuvuoden. Muutama tuhat oli mittarissa. Edullinen hankinta.

Tänään
Verstaalta lähtiessä ei inahtanutkaan. Aamulla kyllä käynnistyi ihan hyvin. Pakkastakaan ei ollut. Loskakeli. Hetken ihmettelyä.


Alkuperäisen akun tietoja.

Veneen akku
Kyseinen Puuilosta keväällä 2018 veneen akuksi ostamani oli Verstaalla talvisäilössä. Laitoin sen latautumaan. Aivan samanlainen kalsium-akku kuin oli Daciassa mukana tullut Rombat-akku. Todennäköisesti samasta pajasta: sama teknologia, sama ulkomuoto. Siksi sen ostinkin Puuilosta. Ei ole valikoimissa enää. Jos olisi, ostaisin taas veneen akuksi. Ei montaa kymppiä maksanut.

Veneen akku latauksessa ja akun tiedot.
 
Käynnistysyritys alkuperäisakulla
Kun virrat laittoi päälle niin mittarivalot vilahtivat ja pimenivät ja kun käänsi ajovalot päälle niin ei kerrassaan mitään tapahtunut. Virta-avaimen kääntö ei vaikuttanut enää mihinkään. Oviakaan ei saanut lukkoon. 

Apuvirta avuksi
Matkassa mukana on sekä prätkä- että autoreissuilla apuvirtalähde. Kytkin sen vanhaan akkuun niin sain auton käyntiin. Ajoin muutamia kilometrejä käyttäen kierroksia ja palasin Verstaalle. Avasin oven ja ajoin auton lämpimään halliin. Sammutin ja yritin uudestaan. Tulos nolla. Akussa ei voimaa. 
 
No, itäakku, tuskin voi odottaa että auton ikää kestää mutta kesti sentään liki 12 vuotta pätkäajoa. Ehkä pitkät, yli kuukauden seisomiset kesäisin käyttämättömänä haittasivat. Myös mökillä ollessa melko vähällä käytöllä.
Apuvirtapankkia (Einhell, hankittu 2018, Puuilo.) käytin ensimmäistä kertaa omaan ajoneuvooni. Koska virtaa kului em- käynnistykseen niin kotona latasin apuvirtalähteen täyteen. Se on, useimmiten, matkassa mukana. Yleensä autan muita. Ei ehkä ihan halvin tapa saada muutama iso olut palkaksi. Mutta kahdenlaista hyvää saa kun voi ensin moittia toista ja sitten vielä auttaa.

Puuilosta ostettu virtapankki tosikäytössä. Ei kuitenkaan tarvinnut laittaa superkondensaattoria tehoasentoon. Käynnistyi helposti.
 
Akun vaihtoon
Alkuperäinen akku irti. Tässä autossa ei tarvitse apuvirtaa akun vaihdon ajaksi. Tietokoneet eivät nollaudu eikä moottorinohjaus tai ajonhallinta sekoa tai muuta nykyauton hankaluutta. Vain kello ja radiovastaanotin nollautuivat. Aloitti ajan mittauksen veneakun käytön aloituksesta. Laitan kohtapuoliin kesäajalle.

Samanlainen samanlaisen sijaan
Ei ongelmia. Mitään hankaluutta ei akun vaihdosta ilmennyt. Samalla katsoin öljyt ja lisäsin tuulilasin pesunestettä. Muut nesteet olivat ok.

Akku vaihdettu, oikealla ja talvirapainen konetila.

Matka jatkuu
Akku vaihtui samanlaiseen yhdeksän vuotta nuorempaan. Tällä saattaa mennä ko. ajoneuvon käyttöiän loppuun asti. Jos kulkine ei osoita olevansa pitkäikäinen. Saisihan tästä jo suuremman romutuspalkkion kuin mitä on auton vaihtoarvo. Parhaimmillaan romutuspalkkio olisi 20% Dacian hankinta-arvosta. Vuosikulut tähän mennessä alle 600€ plus polttoaine, huoltokulut, vakuutus ja vero.
 
Ajomatka Verstaalta majoitukseen
Sujui oikein hyvin veneen akulla. Tuntui jopa siltä että kulki jotenkin kevyemmin. Saattaa ollakin sillä laturin ei tarvinnut puskea täydellä teholla akkuun latausvirtaa koska akku on kunnossa. Edellinen akku oli oikosulussa niin laturi puhkui täysillä. Sitä laturi ei pitkään kestä.
 
Kaikki toimii
Jopa ilmastointi on kunnossa vaikka en ole vielä huollattanut. Ehkä sen teen vielä sillä kaverilla on laitteet ja aineet siihen hommaan. Ilmastointia olen tarvinnut ainoastaan suviaikaan ja silloinkin vain muutamia tunteja per kesä. Taloudessa kesäreissut tehdään kaksipyöräisillä joita on enää kuusi erilaista. Viisi italialaista ja yksi amerikkalaisvalmiste. Tosin italialaisistakin kaksi on suunniteltu USAssa.

Kirjailija A. Viitala ja autot
Eritoten Ford ja sen eri henkilö-, farmari- ja pakettiversiot
Aloitin eilen lukemaan hänen viimeistä tuotostaan: 15. Ford. (Taas saapuu painajaisineen.) Liekö tämä hänen henkinen kostonsa siitä että menin ja myin ainoan V6-Taunukseni enkä ryhtynyt hankkimaan pyhimyksen kehää erään ruumiiosan ympärille ajamalla ja remppaamalla brittifordeja tai jopa mannermaalaisia. Enkä ole seonnut Kawasakeihinkaan. Italialaisiin olen luottanut. Yksinkertaisia laitteita yksinkertaiselle kuljettajalle. Benelli, Ducati, Morini, Guzzi ja joitain muitakin makarooneja. Japanilaisille sanoin hyvästi jo 80-luvulla.

Autohistoriaa A. Viitalan ja keskioluen innoittamana
Itsellä Datsun, Saab, Saab, Saab, Wartburg Tourist, VW Transport, Saab, Opel Kadett C, Ford V6 Taunus, Seat 850, Fiat127, Opel Kadet D, Toyota Corolla, Audi, Nissan, Dacia Van. Osa vain muutaman kuukauden autoja. Jotkin useita vuosia kuten tämä käytännöllinen Dacia pakettivaunu. Monien autojen välissä täysin autottomia vuosia eritoten 80-90-luvun taitteessa. Ei tarvinnut kulkea työmatkoja vaan asuin työpaikkojen naapurissa. Talvikäytössä oli Guzzi 750 NTX. Toimi ainakin kahdenkymmenen asteen pakkasella ihan ookoo. Tuli sillä käytyä talviajan kokoontumisajoissa.

Uudesta hankittu 90-mallinen Toyota Corolla oli ikävä laite. Ikävä ajettavaksi, renkkasi ja oli korjaamolla takuuseen tämän tästä. Lähti kiertoon muutaman kuukauden omistamisen jälkeen. Hyvä vaihtoarvo! Vanha Fordkin oli parempi ajaa. Dacia on tähän mennessä ollut vähävikaisin ja edullisin ylläpitää. Piti raidetangon nivel hankkia: 18€. Asennus itse ja ohjauksen suuntauksen tarkistus Naumasen korjaamolla 40€ mutta turhaan. 
Eniten tykkäsin ajaa jo reilut 160.000 km ajetulla 127 Fiatilla. Ei ihmeempiä vikoja, pirteä laite ja nuuka bensiinille. Sitä ennen oli "sianpää" eli Seat 850. Hauska peli, tavallaan. Ko. Seat-yksilö on edelleen liikenteessä. Moottori on lujaa tekoa. Näistä ehkä joskus myöhemmin muisteloita. Saabit olivat 99-linjalta, yksi Turbo, viimeksi EMS ja analoginen polttoaineen ruiskutus. Kaikki ruotsalaisvalmisteita. Toki suomalaisellakin autolla olen ajanut: Talbot Horizon. Veljeni auto. Sinänsä pirteä kulkine mutta omituiset ajo-ominaisuudet. Ei soveltunut vauhdikkaaseen etenemiseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti