lauantai 2. marraskuuta 2019

Orthoperspecta, Thorens ja Salora


Vanha analoginen viihde-elektroniikka kiinnostaa
Kaiketi se on ikääntymisen syytä. Niitä asioita joita joutui nuorena esi-mopoikäisenä vain ihailemaan kaukaa persaukisena niin voi nyt hankkia itselleen ajankuluksi ja virkistykseksi. Ovat siinä välissä hieman halvenneetkin. Mutta eivät kaikki.

Kova nuoruus
Kotonani ei ymmärretty miehenalun kiinnostusta popmusiikkiin. Sittemmin mielenkiinnon alue on musiikillisesti laajennut.

Keräilyä ajan kanssa
Kavereista ja satunnaisista baarituttavuuksista koostuva hankintamenetelmä toimii joskus. Tälläkin kertaa. Erinomaisesti. Joku tietää että jollain on jotain. Tuttavaketju välissä hillitsee huijausta.

Kirpputorit
Myös kirpputorit ovat kohtuullisia hankintapaikkoja. Joskus on myynnissä laitteita. Usein kuitenkin ylihinnoiteltuna. Äänilevyjä, nimenomaan vinyylejä, on varsin hyvin tarjolla. Hiljattain ostin Piirpaukkeen lähes soittamattoman levyn. Vain A-puolen ekassa raidassa, Soi vienosti murheeni soitto, oli pieni naarmu. Myös The Sensational Alex Harvey Bandin Framed soi hyvin. CD-levyjä on runsaasti mutta kovin harvoin enää näkee C-kasetteja.
Jotkin, varsin yleisetkin levyt, ovat nyt kalliimpia kuin julkaisuaikoinaan. Em. Piirpauke maksoi nyt enemmän kuin uutena.

Muukin kuin äänentoisto
Laitteet ovat mielestäni tyylikkäitä jalopuuviiluineen ja metallilistoineen. Muutenkin on minimalistista. Voisi sanoa muodoista että "nordic"-tyylistä. Tuolla hieman alempana saa silmiinsä myös muuta pohjoismaista muotoilua.

Juttuun tulee koko ajan uutta
Teen koko jutun tähän pötköön enkä eri päivinä tapahtuneita eri artikkeleihin jaettuna jotka saisivat siten bloggeriin oman julkaisupäivän. En myöskään lisää päivämääriä minnekään. Uutta kun voi tulla väleihin tai milloin mihinkin. Juttu on aloitettu ihan marraskuun alussa 2019. Välissä voi olla myös muutakin tekniikkaa mikäli se sivuaa aihetta.

Orthoperspecta tai Ortoperspekta
On äänentoistojärjestelmä jossa tilaäänet ovat merkittävässä asemassa. Tilantuntu live-äänityksissä on verrattavissa elokuvien monikanavaäänentoistoon. Äänten sijainti äänikuvassa on hämmästyttävän selkeä. Aiheesta joskus lisää teknisessä mielessä. Kun taas studiossa taltioidun kaksikanavaisena (stereona) toistetun musiikin toisto tällä järjestelmällä ei kuulosta juuri monofonista ääntä kummallisemmalta. Toki sitäkin ääntä voi kuunnella.

Ortoperspektan merkit.

Pitkän ajan projekti
Olen keräillyt asiaan liittyvää tekniikkaa jonkin aikaa ja esimerkiksi kaiutinsettejä on jo kaksi sarjaa eli kuusi kaiutinta. Tosin toinen setti on vielä testaamatta. Mutta yksikin toimiva sarja riittää. Mutta vasta nyt tuli sopivaan hintaan tarjolle Salora 3000 Orthoperspecta viritinvahvistin. Sen oheen kolmen kaiuttimen kaiutinsarja ja perusmallin Salora Stereo 2001/Thorens TD160 viritin-vahvistin-levysoitinyhdistelmä. Jos jälkimmäistä haluaa käyttää erikseen on siihen liitettävä tavalliset stereokaiuttimet. Pitää laittaa hakuun nekin. Niiden ei välttämättä tarvitse olla Salora-merkkiset. Vaan on noita ainakin Tori.fi:ssä

Haku aikaisin lauantaiaamuna
Noutomatka ei ollut pitkä. Kotikaupungin keskustan liepeiltä löytyi oikea osoite. Luulenpa että saan toistekin apua siitä suunnasta jos ja kun tulee ongelmia laitteiden kanssa.

Laitteet ketjuun
Levysoitin on siis eri laitteessa mutta signaali siirtyy levysoitinyhdistelmästä Din-liittimien ja välijohdon kautta Ortoperspekta-vahvistimelle.

Päällekkäisyyttä
Sarjassa on siis yksi viritinvahvistin ylimääräisenä. Lisäksi Verstaskäytössäni on samanlainen Salora/Thorens-stereo-yhdistelmä mutta B&O:n kaiuttimilla. Silloin aikoinaan 60 - 70-luvun vaihteessa ei ollut täysin selvää kumpi järjestelmä tulee vallitsevaksi. Mutta näin nykyisin katsoen on siis varaosia jo omasta takaa. Sekä stereo-järjestelmään että myös Ortoperspektaan.

Salora Orthoperspecta 3000 kolmikanavaviritinvahvistin.

Tapio Köykkä
Wikipediassa on juttua Köykän toimista asian tiimoilta. Ensimmäinen nk. surroundvahvistin markkinoilla. Saloran muotoilua ei myöskään voi moittia. Jalopuuraamit ja paljon alumiinia. Muu mustaa muovia. Vahvistimen jäähdytysrivat takakannessa ovat myös alumiinia.

 Stereoradiovastaanottimen virityskiekot ja äänenvärisäädöt.

Kokemuksesta
Monessa omistamassani vahvistimessa bassosäätöä on "säästelty". Tässä laitteessa ei. Ei tarvitse kovinkaan pitkälle tuupata +suuntaan kun jytkettä on ihan tarpeeksi. Pikkutehoillakin. Hiljaa soittamista varten on fysiologia-säädin jolla matalat äänet korostuvat hiljaisessa kunntelussa.

Tässä yksilössä
Laite on varsin paljon käytetty. Osa painikkeiden teksteistä on on kulunut pois. Mutta kaikki toimii eikä liukupotentiometrit ihmeemmin rahise. Rakenteelle on vanhemmiten ominaista hetkelliset "mykät kohdat" säätimiä liikuttaessa. Olen tullut siihen tulokseen että rahinoita säätimissä on enemmän niissä laitteissa joita on käytetty vähemmän.

Viritys
Kaksi "näyttöä" on: viritysmittari joka osoittaa koska asema on kokolailla kohdallaan. Toinen on merkkivalo "stereo" joka syttyy kun asema on likimain kohdillaan ja mikäli, ylipäätään, kyseessä on stereolähetys tai stereolähetyksen kantavuus riittää. Suomessa lähetetään edelleen analogista radiosignaalia stereona useilla kymmenillä eri kanavilla. Se pysty- että vaakapolaroituna.

Kaiuttimien sijoitus
Keskikaiutinta ei pidä sijoittaa ainakaan nurkkaan tai yleensäkään seinän viereen. Ympärisäteilevä basso korostuu tarpeettoman paljon ja kuulostaa jotenkin löysältä silloin. Eli ainakin metrin seinästä. Satelliittikaiuttimien sijoitus seinien lähelle ei aiheuta kummenpia muutoksia ääneen mutta kokonaisvaikutelmaan sopii että kaiuttimet ovat toisistaan kokolailla yhtä kaukana kun kunnellaan ortoperspektana. Stereokuuntelussa tilavaikutelma heikkenee. Riippuu paljon tallennuksen äänitysmenetelmästä.

Kivisessä kerrostalohuoneessa
Omassa käytössä keskikaiutin sijaitsee kokolailla huoneen pituussuuntaisella  keskilinjalla kaukana seinästä ja satelliitit kuulijan sivuilla symmetrisesti keskikaiuttimeen nähden. Tai niin ainakin toivon. Onneksi on tilaa.

Orthoperspectan liitännät
Ovat silloin suosittua saksalaista Din-tyyppiä. Kokeilemani liitännät toimivat ja signaali liikkuu. Liitännät ovat varsin yhtenäiset.

 Kuuloke ja kaiutinliitännät.

Laiteliitännät.

Riittävästi liittimiä
Vasemmalta alkaen: antenni, mikrofoni, magneettinen äänirasia, keraaminen äänirasia, nauhuri.

Teknisiä tietoja
Keskikanavan teho 4Ohm: 30W, tila- eli satelliittikaiuttimet 4Ohm: 2 x 10W. Toistoalue uutena: 20 - 20000Hz -3dB. Ei pahalta kuulosta nytkään.


Salora Stereo 2001
"Pisara"-Thorens

Edelleen arvossaan
Tätä Thorensia saa nykyäänkin ostaa pelkkänä levysoittimena. Hifistit ovat sen kelpuuttaneet jo monia vuosikymmeniä äänilähteekseen. Eikä äänivarsikaan ole pahimmasta päästä. Tosin siihenkin voi hankkia herkempiä komponentteja, nykyään.

Teknisiä tietoja
Vahvistimen teho 4Ohm: 50W per kanava, taajuusalue 25 - 20000Hz, särö 0,15%. Silloin uutena luvattu.

Levysoittimen alla tavanomainen Salora-stereoviritinvahvistin.

Kahta eri merkkiä
Dual oli aluksi levysoittimena mutta myöhemmin monissa, muutoin samanlaisissa, kokoonpanoissa oli Thorens-levysoitin. Toki Dualkin toimi mutta Thorens on jäänyt "elämään" harrastajien parissa ominaisuuksiensa vuoksi.

Ei automatiikkaa
Äänivartta siirretään levyn alkuun käsin mutta neulan laskemisen levylle tuottaa vaimennettu pisaravipukäyttöinen  mekanismi. Ei loppupysäytystä eikä nostoa. Levylautasella on kaksi nopeutta jotka valitaan vasemmanpuoleisesta "pisarasta".

Laiteliitännät
Eroja laitteiden välillä ei juuri ole. Levysoitinmallissa on yksi Din-pistorasia vähempi.

Laiteliitännät.

Kytkennät
Vasemmalta: kaksinapainen bipolaariantenniliitäntä, mikrofoni/lähdeliitäntä, tyhjä, levysoittimen lähtöliitin, nauhurin tms. tuloliitin.

Äänivarsi säätöineen.

Huollettu
Laite toimii moitteitta. Useat koesoitot hieman huonompikuntoisillakin levyillä osoittautuivat hyviksi. Neula ei hypi eikä jää samaa uraa kiertämään. Äänivarressa on useita säätöjä jotka vaikuttavat olevan riittävän sopivat.

Yksi puute
Levylautasesta puuttui keskitapista osa joka keskittää levylautasen kumin. Sorvasin sellaisen alumiinista. Kumi jos ei ole keskitetty saattaa se aiheuttaa huojuntaa levyn pyörinnän aikana. Nyt sekin vaiva on ohitettu. Keskitapin halkaisija on 7 millimetriä.

Levylautasen keskitappi ja -syvennys.

Sorvaamani keskitinpala alapuolelta.

Keskitin keskellä levylautasta keskittämässä kumilevyä.

Singlelevyille keskitin
Pitänee mitata single-kokoisen 45 kierroksen äänilevyn keskiön halkaisija ja tehdä niitäkin varten sovitin.
Verstaalla sorvailin keskittimen singleille. Alumiininpalan sisästä sellainen löytyi. Se ei kummoinen nappi ole. Halkaisija 38 millimetriä ja paksuutta sen verran että se on helppo nostaa paikalleen ja pois.

Tarvitaanko levypainoa?
Sellaisia näkyy hifisoittimien äänilevyjen keskiön päälle nostettavan. Ainakin se painaa levyn suoraan mutta vaikuttaa siltä että pitää tehdä erilainen keskiö joka kannattelee levyä keskeltä sen alta. Levylautasen kumin rakenteesta johtuen levy painuisi "lautasen" muotoiseksi sillä keskellä ei ole mitään levyn alapuolella. Toinen seikka on että levysoittimen tuentaa pitää parantaa. Mekanismit kun "kelluvat" jousten varassa niin joutuisi niitä säätämään.

Kumilevyn puhdistus
Vuosisataiset pölyt ja sormenjäljet saivat kyytiä kun astianpesuaineella jynssäsin kumin molemmilta puolilta. Yläpuolen urissa todella oli likaa. Kuvassa kumilevy vasta kuivumassa. Silti siinä on jo huonepölyä. Pölyn saa pois hiilikuituharjan ominaisuudella eli staattisella sähkövarauksella samoin kuin äänilevystäkin.

Äänirasia, neulavarsi ja neula.

Laatumerkki
Shure on tunnettu ja laajasti käytetty äänirasia. Tämä voi olla varsin vanhakin ja voi olla kulunut ja neulan mekanismi kangistunut. Hyvin tuo silti tuntuu poimivan äänilevyjen urista ääntä esille. Laitan hankintaan uuden. Vaihtotoimi on helppo.

Toinen "satelliittikaiuttimista" ennen kunnostusta. (KS202)

Sivukanavat
Kaksi sivuseinille laitettavaa satelliittikaiutinta saa aikaan vahvan tilantunnun sali-live-äänitysten osalta. Ulkonäkö on melko kulahtanut. Etukankaat ovat löystyneet ja haalistuneet.

Kunnostusta
Kaiutinkotelot pitää imuroida ja puuosat vahata tai öljytä. Ehkä värjään etukankaat. Muistelisin että ne olivat uutena mustat.

 Iso kolmitie keskikaiutin. (KS225)

Kolme jakosuodinta
Kokoisekseen kolmitiekaiutin on varsin painava. Puun ja ilman lisäksi sisältää analogista elektroniikkaa jakosuotimen muodossa. Isoin elementti on ympärisäteilevä ja on kotelon "kannessa". Keskiääni- ja diskanttielementit ovat etulevyssä.

Painavia
Nykykaiuttimiin verratuna Ortoperspekta-boksit ovat yllättävän painavia. Keskikaiutin painaa noin 15 kilogrammaa. Puutyöllä on oma osansa mutta vahvasti uskon että äänentoistoelementit ovat varsin järeää tekoa. Kerrostaloasumisessa elementtitalossa ei voi käyttää kuin noin 10% vahvistintehoa etteivät naapurit koe häiriötä. Silti äänenpaine on eteiseen avoimen noin 30 neliömetrin kuunteluhuoneessa aivan riittävä. Hellasäröön asti.

Sijoituspaikka tiedossa
Laitteet eivät tule lopulta olohuoneeseen vaan työn alla olevaan "kirjasto - sikaarisalonkiin". Olohuoneessa jatkaa Bang&Olufsen äänentoisto hoitamassa myös television ääniä. Muut äänilähteet ovat viritin ja CD. Satunnaisesti
tietokone tai puhelin.

Olohuoneen äänentoisto
Kerrottakoon tässä välissä millaista äänentoistoa on olohuoneessa. Mahdollisimman helppokäyttöistä ja kohtuullisen tasokasta. Äänilähteet ovat TV, radio, tietokone ja CD. Muita ei juurikaan tarvita. Kaikki ääni kulkee näiden laitteiden kautta samaa reittiä.


B&O viritin-CD-etuvahvistin.

B&O alumiinivaluinen 2-tie-aktiivikaiutin passiivisäteilijällä.

Tämä B&O 
On kohta ollut 20 vuotta äänilähteenä eri asuntojemme olohuoneissa. Siihen on liitetty myös muu olohuoneen äänentoisto. Siksi olohuoneeseen ei kelpuuteta kilpailevia laitteita vaan niitä varten on kohta oma huoneensa. Valmista pitäisi tulla ennen 2019 joulua. Tätä ennenkin on ollut B&O-laitteita. Myös TV oli aikanaan B&O mutta nyt Samsung.

Saloran radio-ominaisuudet
Rakentelin dipoliantennin johtimien pätkistä ja sain radiovastaanoton toimimaan. Se ei kuitenkaan ole pääasia. Parempi antenni pitää hankkia mutta kohde on lähinnä äänilevyjen toistossa. Pitää kokeilla kuinka B&O:n lineaarisoitin sykkii tässä kokoonpanossa.

Antenni hankintaan
Läheltä löytyy linkissä mainostettu antenni. Vain liitin pitää vaihtaa Saloraan sopivaksi. Toivottavasti löytyy adapteri liittimien välille niin ei tarvitse tehdä sähkötöitä.

Dipoliantenni ja kaiutinjohtimien uros- ja naarasliittimiä.

Ei löytynyt kaikkea
Dipoliantennin koaksiaaliliittimen ja Saloran antenniliittimen väliin ei löytynyt sopivaa adapteria. Pitää siis katkaista nykyinen liitin pois ja laittaa sopiva liitin tilalle. Lisäksi löytyi kaksi paria kaiutinjohtojen jatkoliittimiä.

Liittimien kokoonpanoa ja jatkojohtoja
Vielä ei ole tietoa miten tosistolaitteet sijoitetaan mutta kauppareissulla ostin kaiutinkaapelia muutaman metrin jo hankittujen liittimien jatkoksi.

Kaiutinjohtoliitos Din-liittimillä.

Työkalusarja pienille ruuveille.

Kätevä ruuviavainsetti
Äänentoistolaitteissa, kuten muussakin elektroniikassa on paljon erilaisia ruuveja ja niiden kantoja kävin hakemassa lähikaupasta 10 euron setin vaihtopäitä eri ruuvinkantatyyppejä varten. 

Live-taltioinnit
Tärkeintä on hyvä äänilevyjen toisto. Tätä kirjoittaessa soi Shadows ja aiemmin Renegades sekä The Sensational Alex Harvey Band.
Esimerkiksi Bellman-kvartetin laulajien ääni toistui tarkasti ja kunkin äänilajin laulajan ääni eroittui äänikuvassa hyvin selkeästi. Kuin olisivat laulaneet olohuoneessa.

Muita etuja
Vinyyliäänilevyjen vauriot ja suhinat, kuten myös radiosignaalin ylimääräisyydet katoavat varsin hyvin verrattua stereokuunteluun. Vahvistimen kolmikanavaisuus vaimentaa vastakkaisvaiheisia signaaleja.

Äänilevyjä hankkimaan
Taloudessa on jo paljon vinyyleitä mutta ei lisä haittaa tee. Tampereella on pari varsin hyvää äänilevyjen kierrätykseen keskittynyttä myymälää joista voin käydä keräilemässä, kirpputorien ohella, laitteistoni toistamiseen soveltuvia taltiointeja. Rouvakin taitaa olla innostunut aiheesta. Soitteli omia levyjään innolla. On jotain toista verrattuna stereoääneen.

Levysoittimen varaosia.

Vanhaa varastoani
Joitakin äänirasioita on varastossani mutta pitää kokeilla ovatko niistä jotkin yhteensopivia tämän laitteen kanssa. Osassa kiinnitys on aivan erilainen joten niiden tehtävä on moderneimmissa toistolaitteissa. Useimmat äänirasiani ovat MMC-tyyppisiä.

Hiilikuituharja äänilevyjen puhdistukseen on hyvä olla.

Kaiuttimien kunnostusta
Äänentoistollisesti kaiuttimet ovat kohtuullisessa kunnossa. Ei löytynyt mekaanisia vikoja eikä muita vaurioita. Saattaa tietysti olla että kaiutinelementtien "palkeiden" pehmeys (herkkyys) on osittain menetetty. Toki elementit voi vaihtaa vastaavanlaisiin nykyaikaisiin laitteisiin. Voisi ainakin kokeilla nykyelementeillä vanhoihin koteloihin. Mukavaa harrastelua sydäntalven pakkasilla.


Kaksi sarjaa kaiuttimia
Olin jo aiemmin saanut kaverilta lahjoituksena ortoperspekta-kaiutinsarjan. Niiden sähköisestä kunnosta en täysin ole varma mutta elementit silmämääräisessä tarkastelussa vaikuttivat ehyiltä. Mitään rutinoita käämeistä ei löytynyt ja sähköinen yhteyskin löytyi. Kunnostin niidenkin alkuperäiset suojakankaat. Tosin menestys ei ollut aivan yhtä hyvä. Vanha on vanhaa. Kankaat ovat hiutuneet ja pinta nypyttynyt. Mutta uusi pintaväri ryhdisti niitäkin.

Satelliittikaiuttimen äänielementti.


Keskikaiuttimen bassoelementti kotelon kannessa ennen imurointia.

Puhdistusta
Siivosin kartiot, etukankaat ja etukankaiden taakse jäävät pinnat pölynimurilla. Kankaat saavat uuden alkuperäisen kaltaisen värin pintaansa eli mattamustaa. 

Keskikaiuttimen diskantti- ja keskiäänielementit etulevyssä.

Kaksi sarjaa Ortoperspekta-kaiuttimia. Vasemmalla nyt hankitut.

Etukankaiden värjäys ja kiristys
Puoli päivää askartelin hiljalleen näiden parissa. Ruuvaria, pihtejä ja vasaraa tarvitsin monessa kohtaa. Etukankaiden vaneriset kehykset ovat lankanauloilla kiinni koteloissaan.

Väri kankaaseen
Värjäystyön suoritin pikkupakkasessa parvekkeella. Samalla kun väri kuivui se veti kankaan kireälle. Aivan sataprosenttista tuloksesta ei tullut. Mutta onpa näillä ikääkin. Noin 50 vuotta kohtapuoleen. Kai se saa näkyä? Ehkä kuuluakin...

 Bassokartion peitekangas värjäyksen jälkeen.

Kaiutinelementit kuultavat salamavalokuvassa läpi kankaan.

Puuosien käsittely
Kaiutinkoteloita pitää hieman jynssätä. Satelliittikaiuttimien päällä on pidetty kukkaruukkua, tms, joka on jättänyt jälkensä. Jälkiä pitää hieman himmentää. Puuöljyä laitan viimeistelyksi.

Salora-merkit
Kaiuttimista puuttuu joitakin merkkejä. Niitä voi löytää kirpputorilta. Joutuu vain ostamaan ohessa jotain Saloran tuotetta.

Kaiutinliittimiä
Niitä pitää hankkia. Tyyppi on kaksinapainen Din-liitin joista toinen tappi on ohut ja pyöreä ja toinen tukeva "latta". Paikallisesta marketista löytyi kaksi kaksinapaista koiras Din-liitintintä. Useammallekin olisi tarve. Myös naaraspuolisille. On suunnitelmia, nääs. Myös kaiutinkaapelia pitää ostaa. Sitä on, muunmuassa, kulman takana Biltemassa.

Puuosien voitelua
Kaiuttimien ja laitteiden puupintoja puhdistin miedoilla aineilla. Puupinnat ovat varsin ohutta viilua tiheän lastulevyn pinnalla. Normiratkaisu. Umpipuu kuuluu kalliimpiin laitteisiin. Toisaalta on hyvä että kotelot ovat lastulevyä sillä se on tasalaatuista ja riittävän painavaa resonanssimielessä ainakin tässä teholuokassa.

Jalopuuviilun hoitoaine.

Käyttöä on
Taloudessa on useita puukalusteita joille aika-ajoin tehty pintakäsittely antaa uutta kestävyyttä ja erityisesti ulkonäköä. Kosteus eikä saasta pääse pilaamaan rakennetta.

Malliksi käsitelty aamiaishuoneen pöytä heti käsittelyn jälkeen.

Riittävästi öljyä
Ei tietenkään pidä "holvata" mutta sen verran että puupinta saa tasaisen öljykerroksen. Pari vuorokautta odottelua niin öljy on imeytynyt puuhun huoneen lämpötilassa ja pinta on kaunis ja kestävä. Hylkii vettä ja likaa.

Keskikaiuttimen kylki öljyämisen jälkeen.

Oikea satelliittikaiutin.

Vasen satelliittikaiutin.

Kukkaruukun alunen
Kaikissa näkemissäni vanhoissa kaiuttimissa on päällä, suurella todennäköisyydellä, pidetty kukkaruukkua tai, ehkä, oluttuoppia mutta sitä usein. Vastaaviin pyöreisiin jälkiin törmää jatkuvasti. Ääneen se ei vaikuta.

Vanhempi satelliittikaiutin. Väri on mielestäni hyvä.

Tummaa pinta
On siis käytetty eri sävyistä viilua eri aikoina. Tummenpi pinta on varsin tyylikäs. Muukin vanhempi kaiutinsarja on tätä sävyä. Niiden toiminta on vielä testaamatta.

Beogram levysoitin liitetty myös
Koska tallessa on muitakin levysoittimia kuin nyt ostettu Salorayhdistelmän Thorens niin päätin kokeilla sopiiko Beogram sen jatkoksi järjestelmään. Melko hyvin, sanoisin. Uusi äänirasiakin tuli laitetuksi.

Eri tuloliittimiin
Jännä juttu sinänsä että Salora 2001:n levysoitin onkin liitettävä Op:n mikrofoniliittimeen mutta Beogram liittyy, niin kuin pitääkin, M eli magneettisen äänirasian levysoitinliittimeen. Toisaalta hyväkin sillä äänilähteen vaihdon voi tehdä etulevyn lähdevalitsimista. Ei tarvitse ropata johtimien ja liittimien kanssa.

Sisäiset korjainvahvistimet
Edelläolevasta päättelin että Thorensin signaali menee Salora 2001:n RIAA-korjaimen kautta ja siksi suoraan mikrofoniliitäntään mutta Beogramista lähtevä signaali menee Op 3000:n levysoitinliitäntään ja vasta siitä korjausvahvistimeen.

 Beogram 3000 lineaarisoitin.

Sopii taitamattomallekin
Kunhan äänilevyn saa levylautaselle niin kannen voi laskea alas koska käyttönäppäimet löytyvät myös kannesta. Äänivartta voi nostaa, laskea ja siirtää haluttuun suuntaan. Kotelon sisällä on kohdevalo jos haluaa vaihtaa "raitaa" niin valo syttyy ja siirron voi tehdä kantta avaamatta.

Äänivarsi rasioineen ja varaäänirasia. Apuvarressa kierrosluku.

Levysoittimen vakiorasia
On MMC2. MMC4:sen ostin myöhemmin eikä sillä ole vielä soitettu montaakaan levyä. Teknisiä tietoja.

Laitteissa on puutteensa
Ehkei niinkään Thorens levysoittimessa  tai Beogramin osalta mutta muut laitteet ovat etääntyneet siitä mitä lyhennys HiFi nykyään tarkoittaa. High End:istä puhumattakaan. Lisäksi ilmenee mekaanista että sähköistä kulumista eri komponenteissa. Asioista osa on korjattavissa. Toistaiseksi saa olla näin. Korjausta ei ole budjetoitu tälle vuodelle.

Alkuperäinen vaiko vanhuuden vaiva
Salora 2001:sen muuntaja hurisee ja sen kuulee lähellä laitetta mutta ei enää kuuntelupaikalle. Eikä tietenkään musiikin kuuntelussa. Toisaalta se saattaa häiritä äänirasiaa jos hurina aiheuttaa myös resonanssia.

Muillakin murheensa
Kerhokaverin, ikää yli 70 vuotta, kanssa olin juuri jutulla ja hän kertoi että on viemässä "tuhatwattiset" Gradient 1.3 kaiuttimensa huoltoon koska elementtien ripustukset ovat vaurioituneet vanhuuttaan. Kypsyvät ne kalliitkin kauttimet. No, ehkä Saloraa ja Gradientiä ei voi vertailla. Ainakaan samassa yhteydessä.

Toinen ortoperspekta kaiutinsarja
Testasin senkin. Toimii kokolailla samoin kuin toinenkin setti. On siis mahdollisuus, huoneremontin jälkeen, että on huone vanhalle hifille ja huone erikseen elokuville, videoille ja televisiolle.

Myös muita medioita
Lady of the House ei vielä tiedä mutta roudaanpa sinne, jos saan luvan, myös varsin laajan diakuvakokoelmani projektoreineen ja helmiäiskankaineen. Ehkä myös keräämäni suomen- ja englanninkieliset moottoripyöräjulkaisut. Pääosa on kirjallisuutta paksujen pahvikansien välissä värikuvineen. Joka tapauksessa yksi seinä tulee olemaan täynnä kirjahyllyjä.

Kaupantekijäisiksi
Mukaan tarttui saman hankinnan yhteydessä myös 60-luvun lopun Philips viritinvahvistin-levysoitinyhdistelmä kaiuttimineen. Siisti, sievä ja ehyt. Se siirtyy Mökille ensi keväänä hoitamaan Rouvan single-kokoelman toistamista viihdetarkoituksiin sekä tietysti radiovastaanottimena. Philips paristoradio jää pahanpäivänvaralle. Savolaisittain ryhdytään jorroomaan ja rokkoomaan.

Vinyylilevyistä 
Kävin levyliike- ja kirppiskierroksella. Levyjen penkomiseen menee hirmusti aikaa sillä kun löytää järjestelmään sopivan äänitteen niin sen kuntokin pitää tarkistaa. Kansikin kertoo jotain: kulunut kansi ja repaleiset reunat eivät houkuta, sisäpussin puuttuminen on jo paha juttu, levyn syynääminen on velvollisuus omaa lompakkoa ajatellen.

Nyppii
Kirpputorien asiakkaat, eräät heistä, vilkaisevat levyn kunnon mutta joko ruhjovat levyn takaisin koteloonsa että kotelo ei sitä kestä tai yksinkertaisesti jättävät levyn erikseen. Jättävät vielä saastaiset sormenjälkensä levyyn. Levyä voi käsitellä koskematta sen "äänipintaan".

Rupiset riimit
Levyssä ei pidä olla naarmuja ja sen pitää olla suhteellisen puhdas. Jos on harmaata pintaa niin se tarkoittaa että levylle on läikkynyt jotain ja levy sinällään on pilalla sillä sen tapana on kohista koko ajan. Naarmut taas voivat pilata koko levypuoliskon mutta jos naarmu on lyhyt ja ylittää vaikka vain yhden kappaleen niin tuho on vain sillä kohtaa. Jos kyseinen kappale ei ole tärkeä omasta mielestä niin muun ehyen informaation osalta voi olla pyyntihinta kohdallaan.

Vältän
On kirpputoreja joissa ei saa vilkaista levyn kuntoa lainkaan. Mistä silloin tietää onko kansien välissä edes se levy joka kannessa lukee saati se että onko levy jotensakin kunnossa. Muutenkin levykannen ja levyn yhteensopivuus on mukava asia.

Gramofonit
Vanha levy ja levysoitin: itsellä on useita vinyylilevysoittimia. Kun kuunnellaan vinyylilevyn analogisia "tiedostoja" on toistimella eli "levyhöylällä" suuri merkitys siihen miltä levy kuulostaa. Jos äänivarsi ja siis neulakin jää jyskyttämään samaa raitaa jatkuvasti pitää miettiä onko äänivarren säädöissä merkittävää ongelmaa vai onko vika vain ja ainoastaan levyssä. Vanhojen levysoittimien suhteen pitää olla aina hieman epäluuloinen sillä ne ovat pääosin mekaanisia laitteita (äänivarsi ja tärinävaimennus) ja sähkömekaanisia (äänirasia ja pyörityskoneisto).
Nykyisin myydään sekä surkeita (Esim. Clas Ohlson) että ihan älyttömän hyviä levysoittimia (Useat arvostetut HiFi-liikkeet) ja niiden komponentteja (äänirasioita, äänivarsia ja levyn pyörittimiä). Hinta kertoo laitteesta jotain mutta kannattaa hieman keskittyä siihen mitä haluaa maksaa ja mikä on laitteiston kokonaisuuskyvyt. Ovatko levysi arvokkaita vai onko niiden soittaminen harvinaista? Levysoittimien hintahaitari on 30 - 10.000 euroa. Totuus on jossain siinä välissä.

Harmittavat oheisäänet
Hurinat, kierto ja suhinat: Virta päällä niin silloin kun äänivarsi on telineessään ja levy ei pyöri ei pitäisi kuulua mitään. Jos kuuluu niin kyse voi olla laitteen muuntajasta (hurinaa joka hyvin vaimeana kuuluu asiaan koska sitä ei voi välttää kuin erillisrakenteessa) tai pahimmillaan on kyse kierrosta (vahvistin isolla ja herkkä äänirasia jyristelee matalalla taajuudella).
Sitten kun neula lasketaan levylle halvemmassa tai vikaantuneessa levysoittimessa kuuluu levylautasen moottorin ääni ja mahdollinen epätasainen käynti äänitaajuuden harvajakoisena vaihteluna. Silloin myös mahdollinen äänen kierto vahvistin-kaiutin-äänirasia, äänilevyn pinta-alan vahvistamana ja sen kerrannaiset voivat pilata kuuntelunautinnon.
Suhinoita aiheuttaa levyn kuluneisuus, neulan likaisuus, neulan kuluneisuus ja muut pikku vauriot analogiassa.
Pyörittimen mekaniikka kuten levylautasen laakerointi on merkittävä tekijä samoin kuin levylautasen paino. Levylautasen pyörivä massa takaa tasaisen käynnin mutta vaatii laadukkaan laakeroinnin ja myös voitelun. Voiteluun on oma öljynsä. Purku- ja virittelykuvia TD160:stä.

RIAA-korjain
Kun signaali lähtee äänirasiasta se kulkee RIAA-korjaimen kautta. Sen laatu tai laaduttomuus voi tuoda mukanaan vääristymiä ja lisää suhinaa tai kohinaa. Vahvistimen etuaste voi myös turista omiaan kuten pääteastekin joka johdetaan kaiuttimille. Viimeksi on jakosuodattimien ja kaiutinelementtien puutteet lisänä em. häiriöihin. Ei ole helppo tie mekaanisesta urasta ääneksi korvaan.

Valmistusmenetelmä
Aiemmat häiriöt: levyn kaiverruksessa on omat kuvionsa ja sen jälkeen levyjen prässäyksessä kuluttajatason tuotteeksi.

Äänitystekniikka ja -tilat
Sitä aiemmat häiriöt: äänitystudion laitteiden ja nauhurien sekä äänitysmenetelmän häiriöt sekä sen yhteydessä tapahtuneet taustamelu- tai tahattomat, satunnaiset virheet.

Alkutekijä
Soittajien taito: siihen en puutu: tyydyn kuulemaani.

Aika syö
Tämän jälkeen tulevat kaikki vahingot ja kulumiset mitä vinyylilevylle tapahtuu ajan kanssa kun sitä käytetään. On siis melkoinen tuuri löytää kohtuullinen ja nautittava äänite.

Kemiaa
Levyn materiaali koostuu kemikaaleista: siitä lähtee haihtumalla pois erinäisiä komponentteja jotka muuttavat levyn ominaisuuksia. Tähän osastoon en ole tutustunut syvällisemmin. Tuskin kuitenkaan parantaa levyä pidemmän päälle.

Aika kivaa
Satunnaisilla kirpputorikäynneillä on löytynyt viikon sisään kymmenkunta LP-levyä joissa on ortoperspektalle sopiva tallennusmuoto. Tyypilliseti ns. laulelmamusiikkia mutta myös laadukasta klassista tuotantoa. Maksavat vain enemmän kuin silloin aikanaan seitsemänkymmentäluvulla.

Palaan aiheeseen
Listaan myöhemmin tähän hyviä ja vähän harvinaisempiakin levytyksiä. Kehtaavat näistä pyytää jopa 30 euroa.

Jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti