tiistai 18. syyskuuta 2018

Pitkä viikonloppu mökillä

Meno torstaina. Matka yhteen suuntaan 390 - 520 km valitusta reitistä riippuen. Ei aina jaksa ajella samoissa maisemissa. Nyt matka tosin tapahtui pakettiautolla toiseksi lyhintä reittiä. Oli mennessä sekä mökille vietävää että sieltä paluukuormassa tulevaa tavaraa. Moottoripyörällä matka on usein yli kuusisataakin kilometriä. Siksi koska moottoripyörällä ajaminen on hauskaa.
Mökillä olen käynyt V10 Centaurolla, 1100 Brevalla, 850 T3 Californialla, California Adamantilla ja viime vuosina California 1400 GTS:llä. Kohta pitäisi keksiä jotain uutta....

Matka oli ongelmaton ja sujui kivuttomasti. Aikaa taukoineen meni noin kuusi tuntia. Ihan päiväseltään ei viitsisi lähteä edestakaisin reissuun. Siksi paluu vasta maanantaina.

Uutta kesällä valmistunutta takkaa pääsi jo lämmittämään isoilla puilla. Edelleen varovasti. Muurauksen kuivuminen on jo edistynyt pitkälle. Äkkinäinen ja voimakas lämmittäminen saattaisi halkaista takan eikä sitä voisi korjata. Sama pätee osittain keväälläkin kun talven ajan mökki on ollut kylmillään. Aloitus pienellä liekillä. Asiaa varten on hankittuna kaasupoltin jolla voi sytyttää puut että antaa hormiin nuohousluukun kautta savulle kyytiä mikäli hormi ei vedä.

Takka on varaavaa tyyppiä ja sen molemmilla sivuilla on savukanavat jotka kiertävät tulipesän sivuilla ja yhtyvät takan takaosassa yhteen hormiin. Hormissa on, aiempaan takkaan erona, sulkupelti joka estää lämmityksen jälkeisen lämmön karkaamisen ns. harakoille.

Varaavaa massaa on liki konaan tuo valkoiseksi rapattu takan "kansi".

Uutukainen varaava takka.

Uusi takka on noin kolmanneksen isompi kuin alkuperäinen 70-luvulla valmistunut samalta paikalta pois purettu. Alkuperäisessä oli suora hormi katolle eli lämmittäminen sillä oli polttopuiden tuhlausta.

Tiilet ovat vielä osittain pinnaltaan kalkkisia mutta se lähtee pois kunhan takka on kokonaan kuivanut.

Tuli ja tuleen tuijottaja.

Takkaa varten pitää hankkia takkasetti millä saa tuhkat pois sekä hämmennellä tulta ja tietenkin makkaratikut. Sateisella säällä ei viitsi ulkogrillissä kypsentää.

Naapurin Ossi toi erinomaisia klapeja. Ei pienintä sytytysvaikeutta eivätkä myöskään noenneet. Pysyy nuohottu hormi pitkään puhtaana näillä puilla.

Takan välittömät kustannukset noin 5000€.

Tilanteeseen valittu takkatuliviini.

Nimi ei kuitenkaan ollut enteellinen.  

Takan ja saunan lämmitys hoiti koko mökin lämpimäksi eli sähkölämmitystä ei tarvinnut kytkeä lainkaan päälle. Toki päivälämpötilat olivat parina päivänä yli 15 asteen mutta yöllä vain noin 5 astetta, ulkona. Sisällä mukavat 24 astetta.

Vanhan takan tiiliä.

Vanhat tiilet pyysin säästämään. Näitä on varastoitu eri kohteisiin. Tässä aitan kuistin alla.

Pitää hommata muurarin vasara ja kalistella tiilistä laastit irti. Näistä voisi rakennella yhtä ja toista. Vaikka grillikatokseen tehtävän tiiligrillin. Kumpaakaan ei toistaiseksi ole. Suunnitelmia siis on mutta katsotaan ensin olemassa olevien asioiden kunto.

Takan ja kiukaan piipulla on uusi hattu.

Kuvan on ottanut Risto Salmi Uunisuutarit-firmasta. Takan tekijä ja hatun laittaja. 

Se että kuvassa on mökin ja saunan ovet muistuttaa itseäni siitä että ensi keväänä pitää ottaa santapaperia ja kirkasta lakkaa tai maalia ovien ulkonäön kunnostukseen. Muutoin ovissa ei ole mitään vikaa. Eipä tarvitse olla laiskana.

Ovien maalaus on tehtävä joko keväällä tai syksyllä sillä oven pois ottaminen kesällä aiheuttaa hyönteisongelman sisätiloissa. Pitää silti hommata muovikelmua ja muutama metri ripaa ja tehdä väliaikainen ovi maalauksen ajaksi. Pysyy lämpö paremmin sisällä.

Muitakin asioita tuli tehdyksi. Tietenkin veneen kääntö nurin ja airot aittaan.
Ulkokalusteiden siirto sisätiloihin ja niiden joita ei voi liikutella, peittäminen, laiturin portaiden nosto ja muita vastaavia pikkujuttuja.

Vesiautomaatin irrotus ja sen imuputken veto pois järvestä. Putki pitää lisäksi tyhjentää vedestä kokonaan sillä jäätyvä vesi voi sen halkaista. Se olikin viikonvaihteen raskain rupeama.

Pihakeinu heiluu viimeisiään.

Tehty kyllä ihan hyvistä aineista mutta toteutus huono. Saa jäädä sinällään ulkoilmaan. Jos kestää ensi kesään niin olkoon käytössä. Muutoin saa muuttua polttopuiksi. Sen sijaan laitetaan riippumatto. Mutta ei kovin korkealle....

Tyynelä saa jäädä sinällään odottamaan ensi kesää.

Toki raput ja kalusteet vietiin suojaan. Muutoin saa talvehtia tuossa kunnossa. Ensi kevääksi on otettava painepesuri mukaan että saa talven piintymät pestä pois sekä hieman valkoista öljymaalia pikku paikkauksiin.

Vesi oli vielä aivan uimakelpoista. Sitä voi myös juoda.

Tosin itse en käynyt järvessä. Kuvassa näkyy pätkä hiekkapohjaa Tyynelän rappujen edessä. Järven vesi on varsin läpinäkyvää. Missä hiekkaa kauempana vielä juuri näkyy siellä on vettä jo puolitoista metriä.

"Pölkkybaari" sai katoksen päälleen.

Tämäkin kohde vaatii huomiota ensi kesäksi. Istuinpenkkien jalat ovat osin lahonneet. Pitää löytää sopivan paksuista kuusi- tai mäntypuuta josta veistelen uudet jalat. Ehkä värillinen kylläste ensi kesänä pintaan.

Vesiautomaatti piti purkaa pois kuistin alta.

Kaikki letkut ja hanat piti muistaa tyhjentää ettei tule pakkasvaurioita. Viemäreitä unohtamatta. Lisäksi saunan vesipata. Automaatin toin kotiin autotalliin talvehtimaan.

 Kuistissa alkavaa lahovikaa.

Kuva on kuistin ulkokulmasta johon sade pääsee varsin vapaasti kastelemaan. 
Tähän on tehtävä korjaus. Mätä kohta on poistettava ja korvattava se höylätyllä muulla puulla. Mökillä on pieni lankku- ja lautavarasto aitan räystään alla. Sieltä löytynee apu. Myös maalia tarvitaan.

Aitan pärekatto.

Olin itse tätä kattoa tekemässä vajaat 20 vuotta sitten. Paikka pärekatolle on hieman vaativa sillä ympärillä on paljon puita jotka pudottavat neulasensa ja risunsa katolle. Se taas aiheuttaa naavan ja sammalen kasvua pitäessään ulkopinnan kosteana. Märkänä pysyvä päre mätänee kuten kuvassa muutamassa kohdassa näkyy. Aukealla paikalla pärekatto kestäisi yli tuplasti mitä tässä.

Olen laittanut lehtiharavaan tuplapitkän varren ja haravoinut molemmilta lappeilta neulaset ja muun töryn pois. Kaikkea ei saa ja sen sammal ottaa ravinnokseen.

Katon tekoon on siis ryhdyttävä. Taitaa kuitenkin olla niin että homman saa tehdä joku muu kuin minä. Tällä kertaa laitettanee huopakatto.

Puutavaravarasto aitan katon alla.

Tummat puut alimpana ovat kyllästettyä. Muu on tavallista sahatavaraa.
Nukuin yhden yön kokeeksi aitassa. Enpä olekaan niin hyvin nukkunut aikoihin. 

Eväiden lämmitystä ulkogrillissä.

Ulkotyöt vaativat runsaat ruoat. Lörtsyjä juustolla ja paikallista makkaraa.

Vaatenaulakko kuistin kuivimmassa nurkassa.

Mökillä käy tuttavia moottoripyörillään ja joskus voi olla sateista. Tässä naulakossa voi varusteitaan kuivailla ja kypärät viihtyvät hyllyllä.
Pitää hankkia puoli tusinaa jämäköitä vaateripustimia lisäksi.
Kuivanevat siinä omatkin ajokamppeet.

Mökin takaportaat.

Portaat ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Myös niiden väri on miellyttävä harmaan sävy. Rappujen runko on kyllästetty pariin kertaan tekovaiheessa mutta laudoitus vain kertaalleen. 

Portaiden oikealla puolella on kulunutta maastoa mutta lannoituksesta ja rauhoittamisesta johtuen alkaa kasvusto hiljalleen vallata aluetta takaisin. Muutama ruohotupsu ja puolukan varpu on jo näkyvillä. Vasemmalla puolella alkuperäistä ja koskematonta varvikkoa.

Muutakin luonnonsuojelua on suosittu.

Telkänpönttö.

Ripustettu rantakoivuun varjoisaan paikkaan viime vuonna. Luonnollisesti siinä ei siten vielä ole ollut asukkaita. Käytiin katsomassa että se on muutoin kunnossa.

 Pönttö pikkulinnuille.

Näitä pönttöjä on kolme. Viime vuonna kahdessa oli pesitty. Tänä vuonna vain yhdessä. Sekin liki mökin kuistia. Keväällä näimme siinä paljon toimintaa.

Nyt oli pönttöjen siivouksen aika. Vanhat pehmusteet pois ja samalla lähtevät syöpäläiset. Pönttojen pohja on avattavaa lajia. Että sikäli helppoa.

 Kyseisen pöntön pehmuste.

Tämänkin pehmusteen laatinut tiainen on suosinut Huopaliike Lahtisen huopaa.

Mökin kuistin penkillä on Lahtiselta ostettua huopaa.

Tästä tirppa oli käynyt nokkimassa pesäänsä pehmusteet.

Liikuntaakin harrastettiin kun oli oikein mukavaa säätä sen suhteen.

Naapurin lato oli sortunut menneenä talvena.

Mökkitie lähisaareen.

 Pelloilta raivattuja kiviä pitkinä aitoina.

Yksittäinen kiviraunio.

Nämä kivikasat ja -aidat ovat pienviljelijän tekemiä silloin kun pellon raivaus oli pienessäkin mitassa kannattavaa. Kuusikymmenluvun jälkeen ei kannattavuutta enää löytynyt. Siksi tämäkin maatalo on vain kesäpaikkana ja hiljalleen kaikki viljelystä ja karjanhoidosta muistuttava on sortunut ja mädäntynyt.

Mutta mukava oli katsella niitä nyt kun metsä on kaiken peittänyt. Oikein tunnelmallinen polku läpi metsän rantaan asti.

 Venevaja.

Nuotiopaikka rannassa.

Dramaattinen auringonlasku.

Seuraava päivä oli pivinen.

Niinä kolmena kokonaisena päivänä kun olimme mökillä oli tekemistä sopivasti ilman isompaa hikoilua. Seuraavaksi kesäksi onkin jälleen ohjelmaa. Vanhan korjausta ja uusien juttujen kehittelyä.

Saunaolut kuistilla kauniina syysiltana on maukas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti