sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Savojärven Telttakokoontuminen 2018

Aiheesta on jo monta kertomusta monelta vuodelta. Silloin kun kävin ensimmäisen kerran vuonna 1989 oli päivälläkin pakkasta jo menomatkalla.

Menomatka oli kerrassaan mukava ajella. Seitsemän astetta lämmintä eli ei tarvinnut pyntätä normaalia enempää vaatetta. Pitkät kalsarit, nahkahousut ja -saappaat. Vanha Bilteman ajotakki jonka alla puuvillainen farkkupaita, ohut kypärähuppu, avokypärä ja takin päällä kerholiivi.

Nyt ei ollut pakkasta kuin lauantain vastaisena yönä. Muutoin oli joko poutaa tai vesisadetta. Taisi hetken sataa räntääkin. Eli juuri sellaiset säät kuin pitääkin.

Majoitukseen kannattaa suunnata huomiota sen verran että ei tarvitse yöllä palella tai kastua. Hyvään yöuneen pääsemiseksi pitää olla hyvät aineet ja välineet.

Samalla oli kyseessä omat 60v jälkibileet. Viikkoa aikiasemmin oli ne varsinaiset.

 Mommolan Motelli.

Tässä olen poikkeillut jo muillakin asioilla vuosikymmeniä sitten. Ruoka on hyvää mutta jonot lyhyet. Muutaman sadan metrin päässä on ABC ja toinen iso ruokapaikka Härkä Pakari. Ne ovat joukkoruokintapaikkoja eikä ruoka ole välttämättä kuin perustasoa. Kaikissa näissä olen käynyt syömässä.

 Motellin keittiön palapaisti jolla pärjää pitkään.

Näillä eväillä pääsin perille ja piti ryhtyä valitsemaan majoituspaikkaa teltalle.
Vakipaikka oli koivunoksilla, eikä edes kovin ohuilla, vallattu. Kohta muutaman metrin päässä taas kovin sieninen. Katsoin helpommaksi tehdä kirveshommia. Mukavasti siinä sai lämmöt päälle.

Kahdeksankymmenluvulla ryhdyin pitämään kirvestä ja puukkoa vakiovarusteena pyörieni mukana. Varsin usein niitä tarvittiin. Lähinnä rauhanomaisiin tarkoituksiin. Talvella kirves ja puukko löytyvät pakettiautosta. Kuten lapio ja rautakankikin.

 Maasto oli sienipitoista.

Sienien päälle ei oikein kärsi telttaa laittaa. Varsinkaan näiden sienien. Onneksi perinteinen telttapaikkani oli vapaa vielä iltapäivällä. Ilmeisesti siksi että siinä oli myrskytuulen kaatamaa puuta. Jouduin pienimuotoiseen metsurinhommaan. Kirves oli mukana joten ei pätkimiseen ja keräilyyn kauaa mennyt.

 Matkamiehen majapaikka ja kulkuneuvo.

Oikealla kuvassa näkyy osa puusta jonka pilkoin. Puu oli aivan tuoretta ja osittain vielä lehdessä eli kaatuminen oli tapahtunut edellisviikon myräkän yhteydessä. Pyörän parkkeeraus vaati hieman maastoajoa.

 Huurretta takalaukun kannen alumiinilevyssä ja tuulisuojassa.

Tuo kokoaan muuttava takalaukku kiinnosti monia ja sain näyttää useampaan otteeseen miten laukku toimii. Rakenne on kieltämättä älykkäästi ratkaistu. Lisäksi hankintahinta oli edullinen. Storm-Motorilta.

Myös muutama nuori mies, arviolta 30v, olivat kiinnostuneita itse pyörästä ja sen toiminnoista. Niitä sain sitten selittää useammankin tunnin. Pojilla oli myös olutta matkassa kuten itsellänikin. Mikäs siinä lätistessä.

Mukaan en ottanut kuin pari pikkupulloa hiilihappovettä, pieniä lihapiirakoita pienen pussin, janojuomia joissa vaihteleva määrä prosentteja, litran purkin makeaa jugurttia, neljä omenaa ja suklaapatukan. Niistä kotiin takaisin tuli kaksi pientä lihapiirakkaa, kaksi omenaa, toinen vissypullo, suklaapatukka ja joitakin alkoholituotteita. Nykyisin ei enää ole ollut sitä vaaraa että juomat loppuisivat kesken. Nuorempana piti joskus valita jopa bensiinin ostamisen ja ruoan välillä.

Osallistumismaksuun kuului yksi tukeva aamiainen, maittava hernekeittolounas jota sai santsata ja lisäksi maksullisena välipalana täytettyjä sämpylöitä, pyttipannua, salaatteja, lättyjä ja joitain muutakin suuhunpantavaa. Mitään näistä erikseen maksullisista en tarvinnut vaan omat eväät ja maksuun sisältyvä aamiainen ja lounas riittivät suurimmalta osalta ravinnontarpeeseen. 

Monelaisia virvoitusjuomia oli myös tarjolla. Niitäkään en tarvinnut. Mutta hyvin näkyi kauppa käyvän.

Sateen sattuessa suojataan majoitus.

Pressun laittaminen tällä tavoin teltan päälle ei ole suositeltavaa koska jos sisällä teltassa oleskellaan niin hiilidioksidi ja kosteus ei pääse teltasta pois ja tulee kylmä. Teltan ja pressun välissä pitää olla hieman ilmatilaa. Tämän laitoin vain siksi että päivällä en ole teltassa ja ettei vanha teltta ottaisi vettä sisäänsä koska satoi.

Tärkeää on että nukkumaan ei mene kovin humalassa, rakko on tyhjennetty ja vatsassa on ruokaa niin että energiaa riittää aamuun saakka. Yöllä ulkoilu unisena ja tutiseva aamu ei ole kiva. Telttaan on hyvä ottaa yöksi juotavaa, pikkupurtavaa kuten suklaapatukka ja korvatulpat niin saa unta vaikka ulkopuolella ilakoitaisiin tai kun aamulla alkaa varhain heränneiden aamutoimet.

Ehkä vielä elvytän tätä yli 20 vuotta vanhaa Haglöfs -telttaa paikkaamalla pari reikää (Gorillateippi toimii.) sekä suihkuttelemalla suojasprayta ulkokankaaseen.
Varsinainen käyttöteltta kun on liian iso yksin majoittumiseen. Toimii kyllä kesällä mutta olisi turhan vilpoinen nollakelissä suuren sisäilmatilavuutensa vuoksi. Pitänee katsella jokin nykytekninen teltta. Onhan niitä puistakin riippuvia makuupaikkoja. Mutta vanha ihminen on niin kankea että lienee parempi vain turvautua perinteisempään tyyliin.

 Tässä oikeaoppinen teltan suojaus.

 Erään asian virallinen osuus.

Ymmärsin että oli tarkoitus kohottaa tunnelmaa siksi että minulla ikävuodet ovat karttuneet. Juhlapuhujana kirjailija A. Viitala.

Pahvituubissa oli tällainen "taikasauva".

Mitä tällä sitten tehdään jäänee oman arvioni varaan. Tätä varmaan täytyy pitää mukana seuraavissakin riennoissa. Sauvassa on kaunisääninen soittokello ja pieni eväspullo. Soittokellolla lienee useitakin käteviä tarkoituksia.

 Illempana savukoneita ja rock-musiikkia.

 Lauantai-iltana satoi vettä ja, ehkä, hetken räntääkin.

Sateella grillikatoksessa oli tunnelmaa.

 Makkaroiden lämpenemistä odottavia vakiokävijöitä.

Tästä tapahtumasta on tullut kokolailla sellainen "pakko päästä paikalle" -riento. Välillä vaimonikin on mukana ja on todennäköistä että hän lähtee jälleen ensi syksynä seuraksi. Kuvassa Seppo, Latimo ja Kaius. Neljännen nimeä en nyt muista.

Leirialueella on kolme rakennusta joissa on seinät ja katto. Vuosien saatossa määrä on lisääntynyt yhdellä eli grillikatoksella. Muut rakennukset ovat huussi ja sauna. 

Sauna oli jälleen kuumana, ei siis lämpimänä. Jos aamusella hieman vilutti ja vavisutti niin eipä enää saunomisen jälkeen. Laiturilta kävi melko moni myös uimassa. Itsekin joskus vuosikymmeniä sitten. Jo pelkkä sen muisteleminen virkistää.

Monet majoittuivat kaminatelttoihin.

Kaminateltassa majoittumisessakin on ongelmansa. Henkilö joka hoitaa kaminan lämmittämistä eli "kipinämikko" ei ole hereillä tai kiertävää vuoroa ei ole määrätty, toimii lämmitys "termostaattikipinällä" eli se joka kovimmin palelee laittaa kaminaan tulen. 
Joskus on järjestävän tahon puolelta ollut "kiertävä kipinä" eli yksi henkilö on valveilla ja kiertää kaikki kaminateltat puolen tunnin - tunnin välein ja lisää puita tai sytyttää sammuneihin kaminoihin tulet. Kaminatelttoja oli nytkin useampia.

Yhteismajoituksien hyvien puolten lisäksi on harmillisia haittapuolia. Väkeä kulkee sisään ja ulos, kipinämikko kolistelee, vieruskaveri kuorsaa tai voi huonosti, ilma voi olla aika raskasta hengittää ja kaikki muutkin ihmisten oudot ja tavanomaisemmatkin tavat.
Hyviä puolia on se että ei tarvitse paljoa varusteita rahdata, kastuneet kamppeet saa kuivattua, yleensä on runsaammin tilaa kulkea liki pystyasennossa ja tietysti sosiaalisuus sekä useimmiten lämmin ja kuiva yö.

Vasemmalla yövalo että osaan teltalle.

Teltassa oli sateella suunnilleen yhtä lämmintä kuin poudallakin. Kuiva ilma ei ole ihan niin paha kuin kostea ilma. Jätin pressun teltan päälle ja myös ulkoteltan vetoketjun auki niin ilma vaihtui eikä hengityksen kosteus tiivistynyt telttaan. Siellä sitten köllöttelin yön pimeät tunnit lämpimässä pesässä.

Sieltä sitten pienelle tasaavalle (vain la-aamuisin) ja kohta aamupuurolle.

 Päiväkävijän Guzzi.

Tässä 1400-sarjan kevein malli. Painaa noin 300 kg. Esikuvana on Miguel Galluzzille ollut -60 -luvun lopun 850 Eldorado. Monet piirteet ovat siirtyneet tähän perinteen jatkajaan. 

Toisen päiväkävijän Guzzi.

Pyörän omistaja ja entisöijä/katteen tekijä (Takissa numero 56.) kertoi katteen olevan erittäin hyvä polttoaineen kulutuksen kannalta. Muutoinkin pieniruokaiseksi tiedetyn pyörän kulutus on pienentynyt litralla per 100 km katteen ansiosta. Sietää ajaa kovempaakin kuin mitä rajoitukset ovat.

Muitakin pyöriä paikalla pyörähti. 

Hyvää telttamaastoa.

Alue on suurelta osin metsämaastoa. Nurmikkoalueet ovat kaltevia. Metsässä ei myöskään puhaltele tuuli siinä määrin kuin rannan tuntumassa.
Suurelle osalle kävijöistä on määrittynyt vakiopaikka teltoilleen. Jos paikalle tulee ennen käymätön niin kannattaa kysellä jo paikalle saapuneilta onko jokin hyvä telttapaikka "vapaa". 

Alue on osa Kurjenrahkan kansallispuistoa joten tarpeeton puiden kaato tai muu haitanteko on ankarasti rankaistavaa. Jokainen kerää roskansa ja katsoo että leiripaikkansa jää koskemattomaan kuntoon.

Yhden hengen yksiö.

Näitä telttoja taisi olla useampiakin alueella. Pitääkin ottaa selvää sillä mukanani oleva vanha teltta on jo yli 20 vuotta vanha. Alkaa hapertua. Kuvan teltan pohja ei ole maata vasten. Siksi se pysyy kuivempana ja ehkä lämpimänpänäkin verrattuna kosteaa maata vasten olevaa teltanpohjaa.

Perinteisesti en ottanut osaa mihinkään kilpailuihin eikä hieman yli sadan kilometrin matka riitä matkapalkintoihin. Pari kertaa olen ollut palkintojensaajien rivissä sillä olen ollut suurin kerho - eniten kilometrejä yhteenä -kerhopalkintojen saajana.

Tällä kertaa LCR-mc:n jäseniä ei ollut paikalla kuin minä. Viime vuonna meitä ylöjärveläisiä oli 100% enemmän. Oman kerhon osanottajien vähyys taas johtuu siitä että LCR-mc tekee muuttoa upouusiin ja laajempiin toimitiloihin tänä samana viikonvaihteena. Itse luistin siitä hommasta.

Savojärven Telttakokoontuminen on taas ensi vuonna näihin aikoihin eli syys- lokakuun vaihteen tietämin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti