sunnuntai 12. elokuuta 2018

Tampere Rautjärvi Tampere

Meno ja paluu
Viikonlopun kaksi ajelupäivää, perjantai ja sunnuntai olivat liki vastakohtaiset. Perjantaina lämpötila käväisi 30 asteessa ja pyrki läkähdyttämään. Sunnuntai taas oli sateinen ja lämpötila alle 15C. Ajo maittoi paremmin mutta matkaan meni enemmän aikaa koska sateella en halua riskeerata ja kokea luistoa asfaltilla. Silti koin. Sävähdyttävä tunne. Tiellä 24 jossa oli tehty uutta asfalttia ja 100 km/h rajoituksena.

Reitti selvillä
Perjantaina olin yhdeksän jälkeen pyörän päällä ja olin jo päättänyt suunnilleen mitä kautta ajelen itään.
Tampere - Kangasala - Pohja - Rautajärvi - Vesijako - Padasjoki - Vääksy - Vierumäki - Jaala - Selänpää - Tuohikotti - Savitaipale - Taipalsaari - Lappeenrannan satama - Imatran Mansikkala - Rautjärvi.

Lyhyt huono osuus
Rautajärvelle asti meni ihan hyvin tien pinnan kunnon osalta. Mutta Rautajärveltä Vesijakoon pinnoite on heikossa kunnossa. Kyllä siitä silti pääsee mutta pitää olla tarkkana asfaltin halkeilun ja kuoppien suhteen.

Vety ja Atomi satamassa
Lounaan nautin Lappeenrannan satamassa. Siellä on ilmainen mp-parkki ja runsaasti palveluja. Oli helppo jatkaa kun ravintoa oli riittävästi. Imatralla kävin Mansikkalan marketissa ostamassa hieman eväitä.

Paluumatkan mutkat
Takaisin reitti oli osittain eri. Rautjärvi - Vuoksenniska - Imatra - Lappeenranta - Savitaipale - (tämä väli samaa reittiä kuin tullessa) - Vääksy - Padasjoki - Arrakoski - Torittu - Kangasala - Tampere.

California 1400 GTS kulkee vähällä
Muualla reitillä ei ollutkaan mainittavan huonoja teitä. Ihan hyvä oli päästellä.
Kotoa lähdin melkein täydellä tankilla. Tankkasin tankin täyteen Taipalsaaren ST1:llä ja se riitti perille asti ja sunnuntaina toista reittiä Savitaipaleen ABC:lle. Tankki ei ollut tyhjä mutta parilla kympillä sain sen täyteen ja sitä riitti hyvin kotiin asti.

Kaksi Salpausselkää
Salpausselkiä on käytännössä kaksi: korkeampi ja pidempi varsinainen Salpausselkä mutta sen pohjoispuolella hieman loivempi vastaava muodostuma. Tie on hyvin suosittu motoristien parissa sillä liikenne on hyvin harvaa ja tie mutkittelee paikoitellen kovastikin sekä päällyste on hyvässä kunnossa. Pieni mutka Taipalsaaren kautta oli myös maisemien puolesta varsin tyydyttävä menomatkalla.

Matkalla en katsonut kelloa
Perillä Rautjärvellä Etelä-Karjalassa olin puoli viisi. Sunnuntaina en huomannut katsoa milloin lähdin mutta kotona olin jo klo 15.30.

Reitin pienet erot
Kuten yllä näkyy niin reitit mennen ja tullen eroavat hieman toisistaan. Paluumatkalla kaikkien teiden laatu oli varsin siedettävää.

Menomatka.

Paluumatka.

Kone liki ihannelämpötilassa
Menomatkalla oli tuulista mutta taisi puhaltaa enimmältään lännen suunnasta. Menomatkan kulutus oli 5,2 litraa sadalle. Lämpötila oli siinä 30 asteen tietämillä ja moottoriöljyn lämpötila jossain kohtaa käväisi 125 asteen tietämissä mutta normaalisti noin 110:n asteen luokkaa. 

Vastatuulessa
Paluumatkalle lähtiessä en nollannut trippiä vaan annoin keskikutuslaskurin laskea vanhan lukeman päälle paluun kulutusta. Lukema oli 5,6 litraa sadalle koko reissun osalta. Palatessa siis kulutus on ollut liki litran enemmän sadalle kilometrille.

Vilpoisempi sää
Moottorin lämpötila oli alhaisempi koko paluumatkan vaikka suljin jäähdyttimen ilmansaannin. Keskimäärin 90 astetta näytti jäähdytysöljyn mittari. Osa kulutuksen lisääntymisestä selittyy kylmemmällä säällä ja hitaammalla ajonopeudella.

Sadehousut ja kalsarit kostuivat
Nyt ehyenä kotona suihkun puhtaana kirjoittelen tätä noin 800 km lisää matkamittarissa. Pitää ostaa uudet sadehousut. Niissä on haarasauma rikkunut joten takamus oli hieman kostea loppumatkasta. Ajotakki, bootsit ja hanskat pitivät veden ulkopuolella.

Uusi eturengas alle
Tiellä 24 liukastellut eturengas vaihtuu tällä viikolla uuteen ristikudosrenkaaseen. Merkki edelleenkin Kenda. Vanha kumi on kulunut oikein nätisti: ei pykäliä eikä toispuolista kulumista. Pintaa on enää noin 1,5 mm joten olen päättänyt että rengas saa lähteä kierrätykseen. Rengastyöt teen tasapainotuksineen itse. Samalla saa mukavasti jumppaa kun raudoilla operoi.

Digikuvia
Otin muutaman kuva riennostakin. Osa väestä telttaili, osalla "sisämajoitus" laavussa. Mäkäräiset söivät jalkojani iltasella joten teltta oli oikea valinta päästä niitä karkuun.

Osa telttaleiriä.

Osa osallistujien pyöristä.

Väki vaihtui
Väkeä tuli perjantaina pääosa, kuten itsekin, mutta lauantaina oli lähtijöitä mutta myös uusia osallistujia ilmestyi. Bileet jatkuivat uusin voimin.

Yhdistelmäajoneuvo.

Huomaa "anopinistuin" triken takaosassa. Laadukkaasti valmistettu.

Välillä syötiin terveysvaikutteista ruokaa.

Lähikuva trikestä.

Laadukasta työtä
Pyörän omistaja on tehnyt rakenteet itse samoin kuin suunnitellut asuinperävaunun. 

Pitkäkeulainen pyörä.

Pitkäkeulainen on aikaisemmin perillä
Edustaa tuusulalaista näkemystä chopperista.

Hymyilevä lähtö kohti Tuusulanjärven rantoja.

 Indian.

Itse olin liikkeellä California 1400 GTS:llä. Valitettavasti jo toista kertaa. Aiemmin olin käynyt joka kerta eri pyörällä. Pitäisi varmaan ryhdistäytyä asian suhteen ja ajaa niillä muillakin.

Selittäminen kuivasi suuta
Sain aika paljon selittää pyörän ominaisuuksia koska suurimmalle osalle osallistujista Guzzi on täysin vieras merkki.

Kutsua odotellessa
Ehkä ensi vuonna uudelleen.

Kutsu on tullut keväällä -19
Toistaiseksi näyttää siltä että ei onnistu tällä kertaa. Jos näin käy niin toivomus on että kutsu tulee silti jatkossakin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti