torstai 7. syyskuuta 2017

California Adamant ja takajoustintukien vaihto


Puhti poissa
Pitkään palvelleet Sachs vaimentimet menevät nyt huoltoon. Syynä huono paluuvaimennus. Mitään päällepäin näkyvää vikaa ei ole eikä nestevajausta tai vuotoa yleensäkään. Vaimentimet voi purkaa ja ehkä kunnostaakin. Jää nähtäväksi.

Ikävä ajettava
Ajettavuus siis on kärsinyt. Erityisesti soratiellä ei takapään pito ole ollut mitenkään erinomainen. Kantavuus on kuitenkin kunnossa. Jousissa ei siis ole vikaa. Vain hydraulinen vaimennus on heikko erityisesti oikealla puolen. Kaikki kuluu kun niitä käytetään ja hydraulinen laitekin kuluu vaikka hitaasti. Siinä onkin sen ongelma: kuljettaja tottuu hitaasti tapahtuvaan muutokseen eikä osaa reagoida asiassa riittävän aikaisin. Tässä on käynyt niin. Oma vika, mutta onnettomuutta ei ole ehtinyt tapahtua. Ajettavuus vain muuttui epämiellyttäväksi ja ohjausvaimenninta joutui laittamaan kireämmälle että kulku vakautuisi. Aiemmin ei tarvinnut.

Mietintää
Homma ei trikessä ole ihan yhtä yksinkertainen kuin tavallisessa pyörässä ja pitikin muistella miten olen osien vaihdon suunnitellut aikanaan ettei tarvitse kauheasti purkaa. Trike on omaa suunnitteluani ja valmistettani. California Adamant nimeltään. Kaikki lainsäädännön vaatimat testit tehty ja katsastusasemalta haettu rekisteröinti ajoneuvoluokkaan L5e. Suomessa on yhteensä kaksi Guzzi-trikeä. Molemmat samasta pajasta.

Kerholla tilaa ennen talvea
Nyt kun ei ole omaa pajaa joudun tekemään homman Kerhon pyörävaraston lattialla. Tulee hyvää jumppaa kun välillä on pitkällään lattialla ja välillä kumartuneena kaksinkerroin takakatteen yli. Lisäksi on kommentoivaa yleisöä läsnä. Tosin saa apuakin kun pyytää. Kahvia myös.


 Iskunvaimentimien kiinnitys ylhäältä taaksepäin katsoen.

Puolet vaihdettu
Alempana näkyy kaksi takatuennan tukivartta. Pyörän runko päättyy harmaan putken päiden kohdalle. 

 Koni-vaimennin melkein paikoillaan.

Tukevasti kolmiorakenteessa
Kunhan vasenkin Koni-vaimennin on paikoillaan niin alapäätkin saa pultattua kiinni. Iskunvaimentimien yläpäät ovat tavallisesta Tonti-runkomallista poiketen satulan taaimmaisissa kiinnityksissä. Rungon läpi on porattu 12 mm reikä ja runkoputkien välissä on teräsputki jonka tarkoituksena on jakaa sivuttaista kuormitusta tasaisesti molemmille rungon selkäputkille. Varsinaisen kuorman kantaa lisätyt vinotuet rungon alaosasta edellä mainitun 12 mm pultin päihin. Tukeva kolmiorakenne.

Ei patenttia
Tuentatyyppi mahdollistaa taka-akselin liikkeen sekä vertikaalisesti, kuten jousitetuissa trikeissä yleensä ja lisäksi kiertymään pituusakselin ympäri mikä on hyvin poikkeavaa. Monesti onkin esitetty että tuentaratkaisu kaikessa yksinkertaisuudessaan pitäisi patentoida. Lisäetuna triken etuosa kuljettajineen ja matkustajineen kallistuu sisäkaarteeseen kuten kaksipyöräinen moottoripyöräkin mutta ei niin runsaasti. Vain sen verran että ei tunne putoavansa satulasta. Erityisestin erillisjousitettu trike kallistelee helposti ulkokaarteeseen joka pahimmillaan rajoittaa kaarrenopeutta ja tekee takamatkustajan olon epävarmaksi.

Sachs-vaimennin vielä paikoillaan vasemmalla.

Jousten vaihtoidea
Huomenna selviää onko Koni-vaimentimista käytännön apua. Jousipaineen kiristin on säädetty maksimiin. Vaimennuksen asetus tehdään koeajon tuloksena. Olisi miellyttävä yllätys jos jousipainetta voisikin vähentää. Yksi vaihtoehto on laittaa Sachs-vaimentimien jouset Koneihin. Hyvä kantavuus olisi siten varmistettu.

Valitettavasti lyhyemmät
Konit ovat hieman lyhyemmät kuin Sachs-vaimentimet. Jousien kantokyvystä riippuu pitääkö keulakulmaa säätää. Keula on laajasti säädettävissä portaattomasti jätön ja offsetin sekä maavaran osalta. Jos perä laskee tai nousee muuttuvat ohjauskulmatkin. Takatuenta alunperin rakentui Sachs-vaimentimien ympärille.

Päivää myöhemmin epäonnistumisen toteaminen
Yllä eilisen lyhyen riipaisun toimet. Uutena päivänä uudet huolet. Sain kokolailla kunnialla neljässä tunnissa, miinus lounastauko, vanhat osat pois ja "uudet" paikoilleen. Takakatteiden kiinnitys otti eniten aikaa. Myös korkeuden säätö tunkilla että sai takajoustintukien alapään pultinreiät kohdilleen otti aikaa. Monta kertaa piti heittäytyä makuulleen laitteen alle.

Vasemman puolen Koni.

Mitta ja kantavuus
Teknisesti homma meni ihan ookoo mutta osoittautui että Konit ovat liian lyhyet ja kantavuudessakin on sanomista. Jouset ovat liian löysät. Lyhyys tarkoittaa myös sitä että joustomatkasta tulee rajoittunut. Iskunvaimennus on riittävää.

Takapyörän ja lokasuojan väliä on niukasti. 

Saksinostin on etevä
Oikealla taustalla näkyy saksinostin jolla on kätevä nostella pyörää rungon alta tai mistä vain.

Vakaampi mutta kuopat tuntuvat
Vaikka ei vaikuttanutkaan teknisesti hyvältä tein silti koeajon. Parannuksen huomasi vakaudessa kun on iskunvaimennus kunnossa. Vakautta korosti myös se että painopiste oli alempana kun aiemmin.

Konit takaisin hyllyyn?
Konit eivät siis tule kyseeseen tässä kokoonpanossa. Jos niihin laittaisi jämäkämmät jouset niin silloin olisi yksi asia kunnossa mutta takapää kulkisi silti hieman liian alhaalla. Vaihtoehtona olisi jotkin toiset joustintuet tai suunnitella jousituksen rakenteeseen rungon tai taka-akselin puolelle kiinnitykseen parinkymmenen millimetrin korotuskorvake. Jälkimmäinen olisi halvin ratkaisu.

 Takakate 8 cm alempana antaa paremman ulkonäön.

Näkymä takakatteen alle.

Homma uusiksi
Pitää ryhtyä miettimään ratkaisua jossa jousto ja vaimennus on jämäkämpää mutta maavaraa hieman enemmän kuin nyt Koni-joustintukien kanssa. Ulkonäkö alkoi miellyttämään ja sen lisäksi parantunut vakaus joka vaikuttaa ohjaukseen tukevoittavasti. Ainakin pitää kokeilla. Taitaa tulla vielä hiki moneen kertaan.

Iskarit irti uudelleen
Otin Konit pois ja purin jouset irti Sachseista. Kaikenlaisia köyhyyden aiheuttamia pakkoliikkeitä. Sachs-vaimentimissa oli jonkin verran jäykemmät jouset. Taitaa olla pari kierrosta enemmän jousilankaakin.

Vaihto osoittautui mahdolliseksi
Vastoinkäymisiä ei juuri ollut vaikka jousityypit olivat erilaiset. Konin jouset olivat tynnyrimäiset eli päätykierteet tehty tiukemmalla taivutuksella. Sachsin jouset ovat lieriömäiset.

Jousityökalu.

Kerholla, mutta omilla työkaluilla
Ilman asianmukaista työkalua jousen irrottaminen voi olla jopa vaarallista. Tässä kevyemmän mallinen työkalu. Toimii kierretangoilla ja muttereilla. Hidas mutta helppokäyttöinen. Myös hydraulinen jousenpuristin löytyy mutta Kerholla, jossa hommaa tein, ei ole hydraulista prässiä.

Lukkolevyjä ja säätömutteri.

Lukkolevyt ja säätömutteri
Vasemmalla Konin jousilukkolevy, keskellä Sachsin vastaava ja Sachsin jousipaineen ylempi säätömutteri.

Tuurilla
Sattui jonkinlainen säkä: Sachsin osat sopivat sinällään Konin vaimentimeen. Säätömutteri tuli Konin pikasäädön päälle keskittämään päistään isompiläpimittaisen jousen. Yläpään lukkolevy sopi suoraan paikoilleen kuin olisi ollut tehty siihen. Helppo homma.

Sachsin jousi ja lukkolevy Konin yläpäässä.

Säätömutteri toimii jousen keskittäjänä ja pidättimenä Konissa.

Jousten päiden kokoero. Oikealla Konin jousi.

Yllä Konin jousi vapaana. Alla koottu Koni Sachsin jousella.

Harva huomaisi
Sanoisin että oiken siistin näköinen kokonaisuus. Tuskinpa kukaan huomaa eroa.

Sekasikiömallin oikean puolen takajoustintuki paikoillaan.

Jäljelle jäänyt joustovara kuormittamattomana.

Tukeva ensivaikutelma
Yksin ajaen pienellä kuormalla on ajaminen jämäkkää ja töyssyissä takapyörät pysyvät hienosti kiinni tien pinnassa. Kaarreajo on hauskaa kun jousitus ei anna liikaa periksi eikä tule lelluvaa oloa.

Pikkuisen lyhyet
Valitettavasti iskunvaimentimet ovat noin tuuman verran liian lyhyet. Kantavuudessa ei sinänsä ole vikaa vaan lyhyydessä. Alakiinnitykset voisi tehdä uudelleen niin että voi valita maavaran ja joustomatkan tarvittaessa uudelleen kuorman mukaan. Jonkinlainen säädettävä epäkeskokiekko mihin joustintuen alapää kiinnitetään. Eiköhän tuo olisi helppo toteuttaa.

Mustanlahden kierros
Kävin pienen ajokierroksen ja sen ohessa, kun oli tiistai, Mustassalahdessa katselemassa muiden rakenteluita tai entisöintejä. Mitään mitä en ole nähnyt aiemmin ei ollut tyrkyllä. Säätila sen sijaan suosi. Vuodenaikaan nähden varsin lämmintä.

Vakaasti kaarteissa
California Adamant eteni jämäkästi ja kävin valtatien rampeilla kokeilemassa vauhdikasta kaartamista asfaltilla. Ero entiseen oli merkittävä. Vaappuminen ja ajolinjan epämääräisyys oli kadonnut. Helppoa ajaa kovempaakin. Tosin en paljoa yli sataa päästellyt. Uskoisin kuitenkin että moottoritievauhtikin on ihan ookoo.

Kohtuullisen tyydyttävää, mutta...
Ainoaksi puutteeksi jää edelleenkin lyhyt jousto ja siksi takapää kulkee alhaalla ja tekee kantavuuden aiempaa vähäisemmäksi. Testikuormana oli takalaukussa 15 kg tavaraa. Enempää, kuljettajan lisäksi, se ei kantaisikaan. Jousitus ei kuitenkaan pohjannut. Talven aikana on keksittävä jotain sopivampaa.

Muutosta lähtökohdassa vuonna 2020
Kuljettaja on edellisestä kesästä kevennyt noin 40 kilogrammaa. Se tuntuu ajettavuudessa ja sallii siis lisää kuollutta massaa eli matkatavaroita ja eväitä mukaan.

Koeajo keväällä -20
Samalla ajokauden avaus maaliskuun loppupuolella. Asfalttia ja soratietä. Molemmissa uria ja töyssyjä. Eteneminen varsin siedettävää vaikkakin niin kutsutussa "nimismiehen kiharassa" takapää pyrkiin sutimaan mutta se vaikuttaa samoin myös autohinkin. Jousituksen resonanssi muodostaa, lähinnä ylämäkiin soratiellä, kyseisen aaltomaisen ilmiön. Se korjaantuu lanaamalla tien mutta uusiutuu mikäli liikennettä on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti