tiistai 24. tammikuuta 2017

Irtomoottori Laturin ja sytytysanturoinnin kotelo


Mallien välisiä eroja
Tein Irtomoottoriin sytytyksen ja ruiskutuksen anturoinnin laturin jatkeeksi. Jos olisi kyse Bosch laturista alkuperäinen kotelo riittäisi. Siihen mahtuisi nuo kuvan komponentit niin että pituus ei juurikaan kasva. Mutta Saprisa kestomagneettilaturi on isompi ja anturointi jatkaa sen pituutta joten päädyin tekemään jatketun ja laajennetun version alkuperäiskotelosta. Samalla luovuin näpertelystä ja tein tukevan ja jämäkän rakenteen. Ensin pitää tehdä malli. Tällä kertaa se syntyi alkuperäislaturinkotelosta ja muoviämpärin kyljestä otetusta levystä.

Vaihtovirtalaturi ja moottorinohjauksen kampiakselin asentoanturointi.

Vertailun vuoksi Bosch laturi ja anturit.


Vain hieman korotusta
Tuohon muovikehään piti tehdä holkitus parin millin korotuksella niin kaikki mahtui saman kannen alle. Eli huomattavasti vähemmän korotusta kuin uudemman hiilettömän laturin suhteen tarvitaan.

Voi tehdä toisinkin
Olen tehnyt aiemmin niin että koko laitos mahtuu alkuperäiskoteloonkin mutta se edellyttää roottorin kenttäkäämin lyhentämistä. Silloin jäähdytystä varten olevat siivikot kestomagneetin molemmissa päissä sorvataan pois ja kenttäkäämin kiinnityskehystä muokataan. Silloin pitää olla erityisjärjestelyjä jäähdytyksen suhteen.

Malli alla ja muottia syntymässä sen päälle.

Muotti kovettumassa
Kuvassa oleva alumiinilevy on painona että malli pysyy paikoillaan laminoinnin ajan.

Perusratkaisu
Polyesterihartsi ja katkokuitulasi valmistusmateriaalina. Huomenna hartsi on kovettunut ja sitä pääsee leikkaamaan. Alinna näkyy alkuperäinen laturin koppa.

Toinen laminointi
Sen etuosasta otetaan myös muotti ja kiinnitetään kuvassa näkyvän tötterön jatkeeksi joten ulkonäön osalta kotelon muotti kasvaa pituutta alkuperäiseen verrattuna. Näin saan tilavamman ja pidemmän kotelon laturille ja anturoinneille jäähdytystä heikentämättä.

 Laturin oikealla sivulla on jäähdytysilmakanava.

Hylkäsin muovisen idean
Tarkemmin ajateltuani ja soviteltuani tekemääni lujitemuovikoteloa päädyin hylkäämään sen rakenteen. Se vain ei mittasuhteiltaan näyttänyt hyvältä rakenteelta.

Rakenne alumiinista
Hetken harkinnan jälkeen katsoin että alumiinilevyrakenne on paremman näköinen tässä kohteessa. Aloitin koneistuksen sorvaamalla ja poraamalla levynippua. Materiaali löytyi Rauta-Soinilta pikkurahalla.

Alumiinilevynippu jyrsimen jakopöydällä.

Lastuavaa työstöä
Seuraavaksi sorvaan tai jyrsin keskiosan nipusta pois niin että jäljelle jää vain kapea rengas. Sen jälkeen renkaat niitataan yhteen niin että niiden väleihin jää muutaman millimetrin raot ilman kiertoa varten. Reikäjako on sama kuin alkuperäisessäkin kotelossa.

Korotuslevyt jyrsitty irti levynipusta.

Nippu kasvaa
Levyt, kolme kappaletta, ovat kuusi millimetriä paksut kukin. Niiden molemmille puolille tulee neljän millimetrin korokepalat. Kokonaispaksuus siis 34 millimetriä. Homma vaatii vielä poraamista ja niittausta. Sitä varten sorvasin neljä holkkiniittiä ja välysheloja.

Holkit valmiina mutta heloja ei vielä kaikkia.

Ennen viimeistelyä
Tästä homma jatkuu sorvin ja porakoneen parissa vielä tovin. Sitten pintakäsittely ja kokoonpano. Lisäksi pientä viimeistelyä.

Poraus ja viisteet
Pari tuntia tärväsin taas aikaa Irtomoottorin laturin kotelon rakentamiseen.
Hieman porausta ja neljän reiän avartaminen 10 mm kokoon. Lisäksi väliholkkien sorvausta lisää joihin neljään tuli sisäpuolinen viiste.

 10 mm reikien koneistus.

Pyöristelyä
Tämän jälkeen hieman teräviä särmiä pois ja kokoonpanon valmistelua.

Matkin itseäni
Idean tähän ratkaisuun sain itseltäni vuosien takaa kun piti tehdä erääseen toiseen pyörään rakennemuutos.

Ilmastoitu ensiöveto.

Ero paksuudessa ja työmäärässä
Kuvan rakenteeseen käytin hieman ohuempaa levyä ja kapeampia rakoja. Mutta menetelmä on sama. Kyse oli ketjuvetoisen ensiövedon korvaaminen hihnakäytöllä niin että alkuperäinen ulkonäkö ei muutu liiaksi ja hihna saa jäähdytystä.

Holkit niitattu pysyvästi kehiin.

Pintakäsittelyä seuraa
Seuraavaksi on pintakäsittelyn vuoro ja yläpuolen rakojen tilkkiminen ettei siltä suunnasta pääse likaa ja pikkukiviä laturin sisälle.

Pikakoe
En kuitenkaan malttanut olla sovittelematta valmistunutta korokeosaa laturin ympärille. 

Sivulta ja alta.

Parantelua
Muovikoteloon teen vielä metalliholkit rosterista että ruuvit voi tarvitessa kiristää kunnolla. Toki ruuvitkin vaihtuvat rosterisiksi. Se ei myöskään reagoi kemiallisesti alumiinin kanssa kovin voimakkaasti eli eivät jumiudu reikiinsä.

Voittaa kauneuskilpailun
Kyllä tämä on paljon nätimpi kuin umpinainen lujitemuovitötterö! Ja kaunistuu vielä. 

Mitat valmiina
Levy on 6 mm paksu, väli- ja päätyhelat 4 mm eli raot eivät ole suuria. Kokonaisvahvuus on 34 mm. 
Muovikopan "alahuuli" toimii ikään kuin kuraläppänä etupyörästä lentävälle ravalle.

Hahmottelua ilman muovikoppaa.

Puhaltamalla valmiiksi
Seuraavaksi hiekkapuhallus korokeosalle, rakojen tilkkiminen ja lasikuulapuhallus sitten myöhemmin.

Avoin idea
Ideaa saa hyväksikäyttää kuten muitakin asioita mitä täällä esittelen. Niitä en esittele joita en toivo matkittavan.

Viimeistelyt valmiit
Hiekka- ja lasikuulapuhallus suoritettu korokepalalle. Muovikoteloon tein kiinnitysreikiin avarrukset ja niihin sorvatut holkit. Ei tarvitse varoa kiristämistä. Useissa laturin koteloissa näkyy että ruuvit on vedetty niin kireään että muovikorvakkeet ovat haljenneet. Epäsiistiä ja kertoo tekijänsä huolimattomuudesta.

Kokonaisuus.

Ahdistaisi vakiossa
Olen tainnut jo aiemmin kertoa että tämä ratkaisu ei sovi alkuperäiskeulaiseen California III:seen. Lokasuoja ottaisi kiinni laturin koppaan. Moottori tulee trikeen eli L5-luokan moottoriajoneuvoon. Siinä keula on muutettu trikekäyttöön joka vaatii aivan erilaisen ohjausgeometrian. 

Täysi koneremontti
Tämä moottori on korjattu perusteellisesti ja hartaudella. Vastaa liki uutta. Virranjakaja on vielä paikoillaan vaikka digitaalijärjestelmän anturointi on jo laturin päässä. Laturi saa olla joko paikoillaan tai sitten sen sijalle on tehtävä tulppa ettei öljy karkaa.

Korokepala muovikannen alla.

Himmenee kun hapettuu
Tuli tehtyä tämä osa tarpeettoman hyvälaatuisesta alumiinilevystä. Siksi sen väri on vaaleampi mutta kyllä se siitä ajan kanssa tummuu. Sähköjohtimille pitää vielä laittaa läpivientikumi.

Kokonaiskuva ylhäältä.

Valmis ajoon
Tämä jää nyt odottelemaan kesää ja käyttöönottoa. Jossain vaiheessa muljautan moottorin runkoon. Samalla laitan nykyisen California Adamantin moottorin syvälliseen tutkintaan. Uskoisin saavani siitä pikkurahalla vielä hyvän moottorin. Se ei tule enää C. Adamantin käyttöön vaan aivan johonkin muuhun. C. Adamantin ajomäärät eivät liene kovin suuria. Yleensä sillä on ajettu noin 2000 km vuodessa. Tosin ajovuosia ei ole vielä montakaan. 


Latauksen ja sytytyksen johtimet

Lopputyöt vielä tekemättä
Kapinetta pitää ryhtyä varustelemaan. Olisi joutilaat läppärungot ja digitaalinen sytytys. Voi olla että silti jää kaasuttimille sillä projektia varten olen rakentanut kevyttoimiset ja pakko-ohjatut kaasuttimet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti