sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syysajelu Vääksyyn

Tampereelta oli niukasti lähtijöitä. Vain kolme irtosi tielle lauantaiaamuna 9.35 Teiskontien Nesteeltä. Olisiko viileys ja pilvisyys pelotellut muita. Kolmistaan ajelimme Kangasala - Pohja - Rautajärvi - Vesijako - Padasjoki - reittiä. Mutkaa ja mäkeä eikä muuta liikennettä juuri lainkaan. Padasjoen ABC:llä tauko jossa seuraan liittyi kaksi muutakin Guzzistia. Sillä kokoonpanolla tietä 24 Iso-Äiniöön josta vasemmalle mutkaisille paikallisteille joita myöden saavuimme Asikkalan kirkon läheisyyteen josta ei ollutkaan enää pitkälti Vääksyyn. Kanavan ylitettyämme pysäköimme pyörämme ravintola Kanavan Kunkun takapihalle. Siellä oli jo yksi Daytona kuljettajineen ja kohta saapui pariskunta Stelviolla paikalle. Siinäpä kaikki paikalle kyenneet. Mahduimme hyvin syömään lounasta pariin pitkään pöytään. Kermainen lohikeitto oli oikein hyvää ja tuliaisiakin tuli hankituksi joten kotonakin oltiin tyytyväisiä palattuani.

Pääasiassa Guzzeja.

Varhaisen Daytonan oikean puolen läppärunko.

Daytona 90-luvun alkupuolelta.

Daytonan takana varhainen ruisku-California 1100i.

Stelvio 8V 1200.

Taempana 2V 1200 Norge.

8V 1400 California.

Liikennettä Vääksy - Lammi tiellä.

Kuvassa bloginpitäjä pyörineen. Etsin hetken kadoksissa ollutta osoitetta. Löytyi kuitenkin.
Kuva vastaantulijan kypäräkamerasta.

Videokuvaa aiheesta: Ruskaretki Vääksyyn. (Kuvaus: Jussi K.)

Alkumatkasta lämmintä ei ollut kuin 9 astetta mutta päivän edetessä lämpötila nousi 11 asteeseen joten vielä tarkeni kesämallin ajoasusetillä eli nahkahousuilla, kevyellä takilla, kesähanskoilla, avokypärällä ja bootseilla.

Loppumatkasta poikkesin Vehoniemen automuseon kahviossa. Oli sulkemisaika eikä kahvia ja munkkeja enää ollut tarjolla mutta sain mukillisen erittäin kuumaa kaakaota ja pasteijan joka sekin oli kuuma. Varsin sopiva välipala. Jälkeenpäin saapuneet siirtyivät läheiselle Längelmäveden rannassa olevaan kahvioon samaisen harjun kupeessa.

Lahdentien ja Tampereen itäisen moottoritien liittymärampissa oli sepeliä asfaltilla joten ajoin hitaasti kaarteessa. Takanani oleva autoilija soitti torvea mutta tien oiettua ei hänen enää tarvinnut kärsiä hidastelustani.

Rautajärveltä lähtevä, Vesijaon kautta kulkeva tie Padasjoelle on paikoitellen melko kuoppainen ja tiessä on halkeamia runsaasti. Paikkauksia ei ole tehty vuosiin koska halkeamissa kasvoi sammalta. Surkeasta tiestä saavat kärsiä lähinnä paikalliset asukkaat määrärahojen puitteissa. Nelinumeroisia päällystettyjä asfalttiteitä ei juurikaan enää ylläpidetä. Talvisin sentään
aurataan.

Menomatka.

Paluureissu.

Paluumatka tapahtui vapaassa muodossa. Kukin lähti suuntaansa eri syistä valituille reiteille. Siitä lienee tullut jonkinlainen perinne. Aina lähtö ja menomatka muodostelmassa mutta palatessa ei.

Matkaa tuli hieman enempikin kuin kartoista näkyy kun tein pieniä poikkeamia reitiltä ja muutaman ylimääräisen kilometrin verran etsin erästä osoitetta ja löysinkin kun aikani pyörin. Oli liian ilmeinen kohde. Kohteessa sain kahvia. Muutakin olisi ollut tarjolla mutta en kelpuuttanut. Toisella kertaa sitten.

Californian pieneksi mainittu tankki riitti tällekin reissulle oikein hyvin vaikkakin polttoaineen vähyydestä juoruava valo syttyikin jo Kangasalan kohdalla paluumatkalla. Tankkasin kotoa lähteissä. Kokonaismatkaksi tuli 288 km.
Matkanteko maistui ja mieli oli hyvä. Rajoitusten mukaan. Vain yksi poliisiauto tuli vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti