sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Irtomoottori: hapettuneiden venttiilikoppien kiillotus


Tehtaalta lähtiessä on venttiilikoneistojen kopat kiillotettu kohtuullisessa määrin. Kappale on hieman ongelmallinen kiillotettavaksi koska siinä on sisäkulmia johon kiillotuskoneen laikka ei mitenkään yllä. Siksi kyseiset kohdat joutuu kiillottamaan pienellä huopalaikalla Dremel-tyyppisellä tai vastaavalla käsihiomakoneella. Itsellä on hieman kuulakärkikynää suurempi 16.000 kierrosta minuutissa kiertävä paineilmakäyttöinen karahiomakone. Nurkkien kiillotus on aikaa vievä vaihe. Suorat pinnat ovat helpoimmat.

Pesun jälkeinen lähtökohta.

Kiilto on kaikonnut ja pinnassa näkyy pieniä harmaita "alumiinihomeen" eli oksidoitumisen alkua. Lisäksi kolhuja ja naarmuja.

Kiillotuskokeilu.

Koska pinta näytti tasaiselta koitin aloittaa karkealla kiillotusvahalla ja toivoa että se syö oksidoituneet kohdat pois ja alta paljastuisi kiiltävä alumiini. Niin ei käynyt vaan oksidipinta kyllä kiillottui ja tulos on kuvassa näkyvän kaltaista. Oikotietä kiiltoon ei ole.

Prosessi eteni seuraavasti: hiekkapuhallus, hionta suoraksi epäkeskohiomakoneella, lasikuulapuhalluksella pinta tasaiseksi ja sitten kiillotuskäsittely.

 Uudelleenkiillotettuna.

Täydellistä ei tietenkään syntynyt: valussa olevat muotovirheet ja isoimmat kolhut ovat vielä tallella hionnan jälkeenkin. Aiheuttaa heijastumia ja vähempikiiltoisia kohtia.

Lopputulos.

Viimeisen kiillon voi tehdä sitten kun kopat ovat koneessa kiinni ja voi tasopinnat kiillottaa hiomatahnalla käsivoimin. Sen jälkeen vahaus. Kaupan kautta pitää vielä käydä hankkimassa venttiilinkoppien tiivisteet ja sopivan mittaiset rosteriset M6-kuusiokolopultit.

Kahden kopan kiillotukseen kuluu aikaa  6 - 8 tuntia ja muutama kilowatti sähköä kiillotuskoneen ruoaksi. Hikikin pyrkii tulla.

Jatkohuoltona kevyt uudelleenkiillotus esimerkiksi Autosolilla joka pesun jälkeen ja vaha pintaan. Vaha hieman himmentää mutta toisaalta tasaa koska kulmat kiillottuvat paremmin kuin tasopinnat tai sisänurkat.

Kevät on hankalin aika alumiinipinnalle. Silloin lentää kaikenlaista törkyä mitä kesäsateet eivät tiestä ole vielä pesseet pois. Talven jäljeltä on ureaa ja muuta hapettavaa ainetta liikkeellä. Erityisesti jos tie on kostea. Kannattaa pitää alumiinipinta hyvässä vahassa. Säästää ponnistuksia.

Olen kuullut joidenkin lakkaavan alumiinipintaa. Etu on lyhytaikainen.

Uudemman mallin Californian venttiilikopat kiillotettuna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti