keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Irtomoottorin kansien kunnostusta

Kuvia purkuvaiheesta.

Lika pois
Sylinterikansien pesua ja osien puhdistusta tällä kertaa.
Hommaa on puhdistus- ja pintakäsittelypuolella vielä useammaksi päiväksi. Puhdistaminen on tylsää mutta ehdottoman tarpeellista hommaa jos haluaa kestoa ja siistiä ulkonäköä. Vanhat moskat pois öljynkierrosta ja pinta nätiksi.

Moottoriöljyn laatu vaikuttaa siihen miten paljon karstaa syntyy. 

 
Tästä alkaa puhdistaminen. Pakokanavan alku.

Lähellä vioittumista
Seetirengas on hieman syöpynyt ja siihen on tarttunut karstaa. Muodostunut karstavalli heti seetin takana on jo hieman kantanut venttiiliä ja lievä vuoto on alkanut. Samalla venttiili kuumenee kovasti. Myös pakokaasulla on ollut ahtaampi väylä ulkoilmaan. Karsta lähtee mekaanisesti työstämällä.

Imu- ja pakoventtiili.

Monia vaivoja
Imuventtiili on muutoin ok mutta karstainen. Pakoventtiili myös lievästi ja sen tiivistepinta on karstan peitossa.

Heikentynyt puristus
Koneen puristukset eivät ole olleet se mitä pitäisi. Pakoventtiili on vuotanut hieman. Tehokin on heikentynyt. Lisäksi venttiilit eivät ole pyörineet. Pyöriminen edesauttaa venttiilin tiiveyttä.

Kulumaa
Varsinkin imuventtiilin tiivistepinta on kulunut liian leveäksi. Siellä puolen ilmiö ei ole niin haitallinen kuin jos pakopuoli omaisi leveän tiivistepinnan. Kapealla pinnalla syntyy parempi tiiveys. Liian kapea se ei kuitenkaan saa olla sillä venttiilistä siirtyy liikalämpö tiivistepinnan kautta sylinterikanteen.

Imu- ja pakoventtiili puhdistettuina.

Venttilit jo osin kunnostettu
Puhdistus on enimmäkseen mekaanista puhdistusta. Tiiveyden tavoittaminen vaatii vielä venttiilien hionnan. Myös vettiilien varsien päät on oikohiottu.

 Puhdistettu palotila ja seetit.

Paremmat kuin oletin
Imupuolelta löysä karsta lähti liuottimella mutta pakopuolella pitää tehdä vielä mekaanista puhdistusta. Tiivistepinnat näyttävät kunnollisilta kun ne ovat nyt puhtaat: vain aivan pieniä syöpymiä. Venttiilinohjurit ovat vain lievästi väljistyneet. Kelpaavat vielä seuraavalle sadalletuhannelle kilometrille.

 Keinuvipujen venttiilinpaininnokkia. Oikealla korjattu nokka.

Normaalia kulumaa
Vasemmassa nokassa on kuluma. Ei paha mutta noin 0,15 mm syvä. Vastaava lovi löytyy venttiilin varren päästä. Kun venttiilin säätää välysliuskalla esimerkiksi 0,20 mm arvoon onkin todellinen välys yli kaksinkertainen. Iso välys nopeuttaa kyseisten kohteiden kulumista. Kun venttilinvarren päähän syntyy lovi ei se enää halua pyöriä ohjurissaan ja tiiveys saattaa huonontua.

Tarkkuussäätöä
Tarkimman venttiilivälyksen säädön saa suoritettua ns heittokellolla. Sadasosamillin tarkkuudella jos on hifisti. Tai jopa tuhannesosan...

Kyseiset kohdat kunnostetaan mutta se ei kotioloissa oikein suju vaan tarvitaan hieman työstölaitteita venttiilinvarren pään oikaisuun ja keinuvivun paininnokan kunnostukseen.

Venttilit puhdistetussa palotilassa.

Hionta käsin
Seuraavaksi tapahtuu venttiilien "läppäys" eli käsinhionta. Se tapahtuu hienolla hiomatahnalla ja imukupilla jolla pyöritetään edestakaisin venttiiliä seetiä vasten. Se on ihan mukavaa hommaa.

Tiiveystesti
Hionnan jälkeen osat pestään ja tehdään tiiveystesti laittamalla sytytystulppa paikoilleen ja täyttämällä palotilan "kuppi" glykolilla. Venttiilit ovat paikoillaan omalla painollaan. Glykolia ei saa valua ulos imu- tai pakoaukosta. Glykolilla on hyvä tunkeutumiskyky.

Seuraavaksi toisen kannen vuoro. Hiljalleen homma etenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti