keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Purkupyörän moottorin ulkopinta kunnossa

Jokainen moottorin ulkopuolinen osa oli "maailman laahaama". Jäähdytysripoja poikki, korvakkeita rikki, kolhuja ja hiertymiä ja ihan tahallisesti vasaralla tehtyjä jälkiä. Esimerkiksi öljypohjaa oli yritetty irrottaa lyömällä talttaa tiivistyspintojen väliin. Venttiilikopat olivat niin naarmuiset ja kolhuilla että niiden kiillottamisen katsoin turhaksi. Ehyitä kiiltäviäkin koppia kun on olemassa. Silti kunnostin ne sen verran että ovat ainakin sitten suojana kun saan moottorin kokoonpantua. Nyt kasasin vain moottorin "kuoret" yhteen että sain sen pois työpöydältä ja pääsin jatkamaan rikkinäisen vaihteiston kanssa. Siitä toisaalla.

Ulkopinta puhdistettu.

Nyt moottorin kuoret ovat odottamassa sisäosien korjausta ja varaosia työpöydän alla poissa muiden töiden tieltä. Pyrkimys olisi saada ennen vuoden 2016 kesää moottori nippuun ja käyttökelpoiseksi. Moottorin kohtalona on olla varamoottorina. Taloudessa kun on useampiakin pyöriä johon tämä käy varaosaksi. Aion sen asentaa hetkeksi johonkin niistä ja tehdä sisäänajon että tiedän koneen toimivan.

Puhallusmenetelmien eroja.

Vasemmalla on hiekkapuhallettu (alumiinisilikaatti 3,5 bar) ja oikealla hiekkapuhalluksen jälkeen tehty lasikuulapuhallus (umpinainen lasikuula 0,1 mm, 2,5 bar) joka "takoo" röpyliäisen hiekkapuhalluspinnan tiiviiksi ja aiheuttaa "satiinisen" kiillon. Tämän jälkeen voi tehdä kiillotuksen kiillotuskoneella jolloin saadaan peilipintaa aikaiseksi. Riippuu kiillotustarpeista ja kiillottajan harrastuneisuudesta. Homma on melkoisen yksitotista, aikaavievää ja likaista. Kiillotus on tehtävä heti puhalluksen jälkeen ennen kuin pinta on ehtinyt oksidoitua ja siten kovettua.

Yllä olevat moottorin osat on siis hiekkapuhallettu ja välittömästi sen jälkeen lasikuulapuhallettu ja jätetty oksidoitumaan hiljaa kuivaan paikkaan. Välillä on vaihteiston vuoro.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti