sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Trikeilyä Pohjanmaalle ja jopa takaisin

Matkaan lähti Carillofornia Trike ja Sääksjärvi Trike kuljettajineen. Eli kaksi henkeä ja kuusi pyörää. Varman päälle tällä kertaa. Aiemmin seudulla oli käynyt muunmuassa venäläisiä antamassa Kyrönjoen varressa turpiin ruotsalaisille. Joskus vuonna 1714 eli jotain 300 vuotta sitten. Ilmeisesti kaikki ruotsalaiset eivät olleet päässeet vielä karkuun koska Napuesta muutama kilometri länteen huoltoaseman korttiautomaatti ja kaupan täti eivät tulleet oikein ymmärretyiksi kun heitä kohtasimme. Mihail Golitsyniltä jäi siis homma pahasti kesken. Tuo Napue on hämäystä. Taistelu käytiin oikeasti Laurolan kylässä lähistöllä.

Se historiasta. Maisemat tällä läntisellä vesijättöalueella ovat karuja: ensin on kyllä savisia peltoja mutta lähemmäs merta mennessä muuttuu maisema melko kiviseksi kunnes ei näy enää muuta kuin kiviä vedessä. Paljon.Talon kokoisia murkuloita.

Tien päässä näkötorni.

Ajoimme niin pitkälle länteen kuin tietä piisasi ja sitten kaksi kilometriä takaisinpäin. Siinä kohtaa on tienvarressa Merenkurkun Majatalo. Björköbyn kylästä päätien varresta. Sieltä luhtiaitasta saimme huoneen pariksi yöksi. Paikka vetää noin 20 henkeä. Sieltä saa myös ruokaa ja juomaa. Sauna kuuluu huoneen hintaan ja isommalle joukolle löytyy isompi sauna ja palju. Asiallinen iso takkahuone on myös.

Käsityötaiteilija Svedjehamnissa.

Svedjehamnin kalasatama, Björköby. 

Niemen nokassa oli vielä aavistus matkailusesongin palveluista jäljellä. Paikallisia käsityötuotteita. Paljon paikallisesta villasta tehtyjä juttuja. Kauempana, pienen kävelymatkan päässä on Metsähallituksen näkötorni. Sieltä korkealta saa silmillä katsomalla käsityksen saariston erikoisesta pinnanmuodostuksesta. Linnunpaskaa oli myös paljon. Me emme suinkaan kävelleet näkötornille vaan törkeästi ohitimme ajokieltomerkin. Tällä kohtaa luotimme eläkeläiskorttien ja huonojalkaisuuden voimaan. Tosin eipä niitä kukaan kysynyt.

Tarkempi osoite.

Björköbystä takaisin rannikolle päin löytyy Raippaluoto useine kylineen. Pelkästään kyseisessä saaressa ajaessa tuli päivän mittaan toistasataa kilometriä mittariin. Löytyi sopivassa suhteessa nähtävyyksiä, lähinnä luontokohteita ja kalasatamia, ravintoloita, kahvioita, pari kyläkauppaa ja keskikokoinen marketti. Eli kaikkea tarpeellista mitä olisi voinut ehkä tarvita. Alko löytyykin vasta Vaasasta.

 Triket Sommarö sundin rannalla.

Merivartioasema, Valgrund.

Parin yön vietto riitti Björkön ja Raippaluodon katsastamiseen soveliaaksi matkohteeksi. Kesäsesongin aikana lienee palveluita enemmän mutta niin varmaan turistejakin.

Paluumatkalla käytimme eri reittiä kuin tullessa. Menomatkahan tapahtui Orivedeltä kantatie 66:tta Lapualle. Siitä ei ole paljon kerrottavaa.

Jurvan Seolla.

Vaasan ohitse isoja teitä ja pätkän matkaa moottoritietä ja siitä 8-tietä pieni pätkä etelään ja käännös itään Jurva-viitan kohdalta. Kahvit Jurvan Seon kahviossa ja siitä kohti kaasuvaijerivauriota joka tapahtui pohjanmaalaisittain melko ison mäen päällä matkalla Kurikkaan. Vaijerin nippa oli irtautunut tinauksestaan. Korjasimme vian tien laidassa ja matka jatkui hyvää vauhtia kohti Jalasjärveä ja siellä Ala-Vallin risteystä josta korpitietä Peräseinäjoelta Virroille menevälle tielle. Sitä pätkän matkaa ja käännös oikealle kohti Kihniötä jossa suunnittelimme pakollisen päiväruokailun tapahtuvan. Pahaksi onneksi kello oli pari minuuttia yli 14 eli ravintolassa pahoiteltiin lounasajan olevan ohi ja muuta ruokaa ei saa ennen huomista. Liian pitkä odottelu olisi se. Muita ravintolapalveluita ei koko kylässä ole kunnes Järvi-Suomen tien varteen sijoittunut grilli avaa ovensa. Grilli Tähtiportin avajaiset ovat 13.09.2014.
Suunta nälkäisinä kohti Kurua Luoteen kylän kautta. Kurun keskustan ravintolassa pääsimme liharuoan ääreen. Siihen päätimme myös retkemme päättyvän: Latimo lähti Oriveden suuntaan Muroleen kanavan tietä ja itse Tampereelle Ylöjärven kautta.

Pienen vaijerivian lisäksi muita murheita ilmeni jo Björköbyssä kun katkojan kärkien ylempi kärkipari oli hiljalleen vioittunut. Vaihdoin kyseisen kärkiparin ja sytytyshäiriöt isoilla kierroksilla loppuivat. Kyseinen kärkipari on aivan tavallista autotarvikekamaa. Sama kärki oli aikanaan mm 127 Fiatissa. Se toinen kärkipari onkin sitten "vain" Guzziosa. Latimolle kiitoksia paremman ruuvitaltan lainasta.

S. Triken ajettavuus, erityisesti monttuisilla tieosuuksilla, osoittautui varsin miellyttäväksi ja jousituksen toiminta oli riittävää. Yksi heitto oli kyllä sellainen että harvoin tulee vastaan: keula oli hetken aikaa irti tiestä ja samalla oikean takapyörän alla monttu. Kun ei etupää ohjaa niin koko laite kääntyy äkisti pystyakselinsa ympäri. Kun etupyörä ottaa uudelleen asfalttiin niin ohjattavuus korjaantuu mutta hetken aikaa kuljettajaa heitellään kuin säkkiä. Kannattaa pitää tukevasti kiinni sarvista.

Kaikkialla muualla, paitsi Jurvassa ja Kihniöllä, pysähdellessä tuli ihmisiä katselemaan ja kyselemään trikeistä kaikenlaista. Yleisin kysymys on: "Mistä autosta on taka-akseli peräisin?" Muut kysymykset koskivatkin sitten ajoneuvon laillisuutta. Sitä jaksoi epäillä melko moni. Kehujakin tuli ja S. Triken äänenvaimentajien asentoa kehuttiin. Joskus pysähdykset pyrkivät kestämään aiottua kauemmin uteliaiden vuoksi. Poliisit eivät ole kiinnostuneita näistä laitteista.


Lisäys 07.09.2014
Tämä olikin tämän pyörän sekä tämän vuoden toiseksi viimeinen ajosuoritus. Tätä kirjoitettasessa on jo se viimeinenkin ajosuoritus tehty. Koski käyntiä Tammelan liepeillä Keppana Kellarissa. Äijäruokaa ja oluita. Siksi tuli viivyttyä pari yötä paikassa.
Tulevan talven aikana S. Triken vaihteisto saa uudet laakerit ja tiivisteet. Samalla kytkin tarkastetaan. Ainakaan ajossa ei ole mitään kytkinvaivaa ilmennyt. Mutta koska vaihteisto on irti niin kytkin kannattaa ainakin siivota ja tarkastaa että osat ovat moitteettomassa kunnossa. Laakeroinnit pitävät kahinaa ja on mahdollista että akselit kulkevat hieman vinossa ja silloin hammaspyörien keskinäiset kosketuspinnat eivät ole oikeassa asennossa. Laakerit ovat halpoja, rattaat kalliita ja akselit vielä kalliimpia. Viitosvaihteen rataspari ääntää. Niiden hinta on noin 180€.

Katteiden tekokin pitää aloittaa. Siinä riittää hommaa varsin pitkäksi aikaa. Lisäksi ohjauskolmiot eli ylä- ja ala-T-kappaleet sekä lampunkannakkeet pitää koneistaa uusiin mittoihinsa hyvälaatuisesta alumiinista.

Myös moottorinohjauksen asentamiseen on hankittuna useimmat osat. Vain ohjausyksikkö vielä puuttuu.
Eli mielenkiintoista näpräilyä on tiedossa. Erityisesti pidän sähkötöistä kun saa tehdä niitä omien sähköpiirustusten mukaan. Ja tietenkin säätäminen. Siinä kun näkee virheet ja edistymisen välittömästi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti