sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Sääksjärvi Trike Ensimmäinen koeajopäivä

Kaikenlaista oli vielä kesken kun tuli halu koittaa lähtisikö Triken moottori käyntiin. Kaasuttimet olivat talvella olleet irti kuten polttoainetankkikin. Pientä häiriötä oli molemmissa: polttoainehana vuoti bensiiniä ulkopuolelleen. Asia vaatii vielä jatkossa huomiota. Vuoto oli kuitenkin yön aikana vähentynyt: sitä ei enää tiputellut. Hanan alapinta vain oli kostea. Kaasuttimien suuntaan ei vuotoa ollut. Tämäntapaiset vuodot voivat korjautua itsekseen kun tiivisteet turpoavat.

Viimesyksyisellä bensiinillä ei kone lähtenyt käyntiin vaan piti hakea uutta bensiiniä. Sitä kun laittoi tankkiin ja kohokammioiden tyhjäämisen jälkeen kone heräsi kuin olisi ollut viimeksi eilen ajossa.

Peräytyslaitteeseen laitoin uuden sulakkeen palaneen 15A tilalle. Tällä kertaa 25A propun. Sen välittämällä energialla peruuttelin pihahallista ulos. Pakki siis toimii. Tosin hihnan kireyttä täytyy hieman säätää tiukemmalle.

 Verstaan pihaan jäi jokunen rantu kiihdytyksistä ja vähän jarruistakin.

Tilaa ei ole kuin juuri ja juuri kakkosvaihteen kokeiluun. Takajarru ei ole vielä pitävimmillään. Siitä on kokemusta edellisen, Carillofornia Triken, rakentamisen ajoilta. Ei aluksi kunnolla edes lumisella pinnalla jarruttanut. Palat ja levyt vaativat hetken sopeutumista. Toki voi koittaa myös toisenlaisilla jarrupaloilla. Jarrutehostinkin on olemassa mutta en sitä mielelläni laita. Vasta sitten jos on ihan pakko.

 Pituutta on lähes kolme metriä.

Yritin hiekkapihalla rinkiä ajamalla saada toista takapyörää nousemaan maasta irti. En onnistunut. Sisäkaarteen pyörä kyllä kevenee ja alkaa pyöriä tyhjää lennättäen soraa. Kokonaisuus tuntuu siis tukevalta mutta ei jäykältä. Tuennan tarkoitus on päästää taka-akseli heilumaan hallitusti erikseen pyörän muusta rungosta. Taka-akseli myös kiertyy pystyakselin ympäri jos pyörän runko pyrkii kallistumaan ulkokaarteen puolelle tehostaen kääntymistä. Jos ohjataan oikealle niin taka-akseli kääntyy vasemmalle. Siltä varaa että asiaa ei hyväksyttäisi triken rakenteeksi niin on olemassa lähes valmis rakenne myös täysin jäykälle versiolle. Haluan kuitenkin kokeilla ajodynamiikkaa tällä "taipuvalla" konstruktiolla.

Paljon vielä on puutteita.

Kuvan ottamisen jälkeen asensin käsijarrun ja ehdin sitä hieman vielä testaamaankin.Oikean sivukotelon kulmaan tein läpiviennin jarruletkulle. Keskitukikin on kuvien ottamisen jälkeen poistettu. Rungon ja vaihteiston väliin on tehtävä uudet alumiinipuslat että saan loputkin teräsosat irti rakenteista.

Äänenvaimentimet sojottavat hieman erilailla. Niiden kiinnityskohtia pitää säätää niin että ovat symmetriset molemmin puolin. Uudet äänenvaimentimet pitää laittaa hankintalistalle jossain vaiheessa. Niitä on myös ruostumattomasta teräksestä tehtyjä. Mm California Stone-mallissa.

Akkua ei voi sijoittaa tässä pyörässä vaihteiston alle koska maavara on huomattavasti pienempi kuin soolopyörässä. Ehkä kardaanin vieressä vasemmalla vaihteiston takana on hyvä paikka akulle. Useita työtunteja on vielä edessä ennen kuin on aika tilata jarrutesti.

Vanteet pitää vielä hiekkapuhaltaa sekä maalata ja hankkia niihin asianmukaiset renkaat. Pölykapselit voisivat myös koristaa mukavasti kokonaisuutta.

Rekisterikilven valon uudelleen suuntaus on tehtävä. Jos jätän sen noin niin tuurillani muutoskatsastus pysähtyy siihen sillä se peittää ylempien merkkien yläosan. Takavalojen pidikkeiden valmistus on vaativin homma joka tulee lähipäivinä tehtäväksi. Niitä varten tekemäni lasikuitumuotin viimeistely on siis seuraava homma. Samalla muotilla syntyy molempien puolten valotelineet.

Jatkoa 02.06.2014
Prototyyppiosien muokkaamista "tuotanto-osaksi" eli hepattujen osien irrottelua ja hitsailua lopullisiin asentoihinsa. Huomenna on vielä hiukan tukivarsisulkeisia. Pitää aloittaa aamuvarhain että saa tehdä viileässä hommia.
Takajarrut sain toimimaan mielestäni oikein hyvin ja käsijarrukin pitää jos samalla kun kahvasta vetää polkaisee myös jarrua. Kierteitystä pitää huomenna myös harjoittaa. Rungon läpi menevissä M12 pinnapulteissa on liikaa mittaa mutta liian vähän jenkaa.

"Peruutusvaihde" vaikuttaa pelaavan 25 amppeerin sulakeen kautta. Peruuttelin tänään useita kymmeniä metrejä mutta vain noin 5 - 6 metriä kerrallaan. Sen verran riittää että pääsee esimerkiksi viistopysäköintiruudusta liikkeelle.

Jatkoa 03.06.2014
Hitsaushommia ja asennusta. Sekä hitsattujen osien hiekkapuhallusta ja mustamaalausta. Tukivarsien sopivat mitat ja "vapaaliikkeiden" pituudet ovat luultavasti löytyneet. Bensahana tuli myöskin korjatuksi. Tiiviste oli ehyt mutta varalta käänsin sen toisin päin, oikaisin suljinosan päätypinnan hiomalla ja taivutin paininlevyä että suljin ja tiiviste painuvat tiukasti toisiaan vasten. Todennäköisesti viimeinen toimenpide oli se mikä auttoi. Pieni kokoonpanovirhekin tuli: hanan nuppi on nyt nurinpäin mutta saa olla kunhan bensa pysyy tankissa.

Käsijarru palauttaa huonosti. Pitää asentaa palautusjousi jarrusatulan vipua palauttamaan. Helppo homma. Pitää vain löytää sopiva puristusjousi jonka voi sujauttaa vaijerin ympärille.

Alkuperäisiä ja uusia sähköjohdinnippuja pujottelin uusia reittejä. Akkutelineen hiekkapuhalsin ja maalasin. Alkoholipyörästä poistin siinä toistaiseksi olevan pienen kalsiumakun tarpeettomana koska Alkoholipyörä ei sattuneesta syystä ole ajokunnossa. Akulle keksin tarpeen Triken sähkönsäilöjänä.
Samanlainen akku oli viime talven aikana kypsynyt sähköttömäksi Brevassa mutta tämä yksilö on voimaa täynnä. Muutama kilo säästyi samalla painossa ja 40€ rahaa. Etsin pikkuakulle muitakin paikkoja mutta alkuperäinen akun paikka osoittautui ainakin helpoimmaksi vaihtoehdoksi. Alkupeäiset johdotkin yltivät. Jossain alempana ja ehkä edempänä olisi painopistettä ajatellen parempi. Triken suhteen asioiden sijoittelua voi ajatella avarammin koska ei ole vaatimusta kallistusvaroista tai painopisteen sijainnista etu- ja takapyörän suhteen kuten on kaksipyöräisessä. Auton taka-akseli pitää huolen että painoa on takana aina riittävästi. 

Tein tänään laittomuutta ja ajoin pätkän julkista mutta kuoppaista soratietä: takaripustus ottaa hienosti vastaan toispuoleiset kuopat eikä heilauta satulaa sivusuunnassa kuten jäykempi takaripustus tekee. Siis jotain erillisjousitetun ja jäykän taka-akseliston väliltä ilman että runko kallistuisi merkittävästi ulkokaarteeseen kaarrettaessakaan. Mielenkiintoista nähdä kuinka kauan Volvon alustatuennasta "lainatut" kumipuslat kestävät tässä virityksessä. Pitänee ostaa muutama varalle.

Takavalojen ripustimet jotka välttävästi markkeeraavat lokasuojia ovat ryhtyneet edistymään: niiden muottia irrotusainekäsittelin tänään. Huomenna pitää vielä jatkaa irrotusaineen levittelyä. Ehkä iltapäivällä saan laminoitua toisen puolen takavalon kannattimen. Toisen ehkä jo ylihuomenna. Välillä pitää suorittaa irrotusainekäsittelyä. Huomenna saa Trike olla tallissa. Pidän hieman lepopäivää ja teen vain yhden laminoinnin. Nämä kaksi päivää ovat olleet terveydentilaani nähden liian pitkiä: eilen yli viisi tuntia ja tänäänkin melkein viisi. Toki pari kahvitaukoa on mahtunut väliin molempina päivinä.

Vaikka Sääksjärvi Trikellä ei saa ajaa julkisella tiellä ennen jarrrutestin ja muutoskatsastuksen hyväksyttyä läpikäyntiä on se kuskattava jonnekin jossa voi kokeilla vähän vauhdikkaampaakin ajoa kuin mitä tallin pihassa jossa tuskin ykköstä enempää pystyy käyttämään. Pitää etsiä jokin hyvä mesta lähistöltä.

Jatkoa 04.06.2014
Rekisterikilven valo vaihtui pienikokoisempaan ledivalaisimeen. Kilven asento kun on takaviisto eli alareuna edempänä muutaman sentin kuin yläreuna, aiheutti se sen että ensimmäinen reikisterikilven valaisin peitti osan kilpeä kun katsoi yläviistosta. Kilvelle on määritelty asetuksessa tarkat asennusmääräykset näkyvyyskulmineen.

Kuva lainattu MMAF:n keskustelupalstalta.

Sääksjärvi Triken kilpi on lähellä 15 asteen maksimiasentoa mutta muutoin suorassa takaa katsoen ja täyttää kaikki muutkin näkyvyysvaatimukset. 

Taannoin vielä vuotanut polttoainehana teetti vielä pienen hanasulkeisen: hana piti vielä kerran purkaa ja kasata. Ilmeisesti siitä tuli ihan hyvä ja nyt on hanan käyttönuppikin oikeassa asennossa.

Ilmansuodatin, kaasutin ja letkut sekä haaroitin.

Tilasin jo talvella Stein Dinseltä polttoaineletkun haaroittimen jolla hanalta tuleva yksi letku haaroittuu vasemmalle kaasuttimelle. Läpinäkyvät muoviletkut ovat väliaikaiset. Haluan nimittäin nähdä minkä verran törkyä kulkee tankista kaasuttimien suodattimiin. Ilmansuodatin on Bilteman valikoimasta suurin koko.

Myöhempi lisäys: Bilteman ilmansuodattimet eivät kestäneet nykybensiiniä vaan murentuivat kumikurkuistaan hajalle. Muuttuivat siis käyttökelvottomiksi. Toinen havainto oli että ilman virtaus on näillä suodattimilla huonompi kuin alkuperäissuodattimella saati vapaavirtaussuodattimilla. Käyttökelpoisiksi jäivät kuitenkin letkusiteet eli klemmarit. Muutenkaan rahallinen tappio ei ollut kovin suuri.

Käsijarru ei palauttanut, ilmeisesti käsijarruvaijereiden tahmean liikkuvuuden vuoksi ja siksi piti asentaa sopivan mallinen puristusjousi palauttamaan käsijarru täysin perusasentoon.

Käsijarrumekanismi ja palautinjousi.

Käsijarruvivun toiminnassa ei kyseiset jouset tunnu lainkaan lisävastuksena joten homma pitäisi olla kaikin puolin kunnossa. Nestejarrusatuloissa on mekaaninen käsijarru joka vaikuttaa samoihin mäntiin kuin nestepainekin. Samalla kun painaa jalkajarrua ja vetää käsijarrun päälle niin käsijarru menee todella hyvin päälle. Ei kevyemmin mutta tiukemmalle.

Päivän päätteeksi pyöräytin vielä moottorin käyntiin. Se kävi hetken ja sammui eikä enää millään käyntiin. Tulpat vain kastuivat. Syynä ilmeisesti on parin edellisen päivän pätkäajo jarrujen ja ajettavuuden testaamiseksi tallin ahtaalla pihamaalla. Tulpat olivat nokeentuneet ja kipinä karkaa tulpan elektrodien välistä eristeen ja tulpan rungon väliin. Ultraäänipesua tiedossa. Pitää samalla vielä tarkastaa ettei ryypyn luisti jää raolleen tai muuten jumita. 

Komposiittihommiakin tuli tehtyä eli takavalojen kannakkeista toisen laminointi. Ne eivät ole varsinaiset lokasuojat vaan vain kannakkeet takapyörien takana että takavalot tulevat riittävän näkyville paikoille. Takavalot ovat halvimmat marketin ledivalot joissa on tarvittava hyväksymismerkintä. Nekin ovat väliaikaiset kunnes varsinaiset katteet valmistuvat.

Muottiin laminoitu takavalon kannakkeen ohut lasikuitulaminaatti.

Tässä oikean puoleisen kannakkeen laminaatti. Samalla muotilla tulee myös vasen kunhan saan tämän kovetuttua irrotettua muotista sekä puhdistuksen ja irrotusainekäsittelyn muotille. Loppukovetuksen jälkeen muotoilu ja asennus paikoilleen ja valojen asennus sekä johtojen läpivienti. Sen jälkeen purku, hionta ja pintakäsittely. Ilmeisesti laitan VHT Wrinkle -ryppymaalin pintaan. Takavalon kannakkeet ovat väliaikaiset. Kunhan saan aikaiseksi oikean katteen niin siinä on täysin peittävät lokasuojat.

Keksin tänään vielä yhden kohdan josta sai muutaman sata grammaa painoa pois: astinlaudat. Suunnittelin jo tekeväni ne komposiitistä mallin mukaan mutta se ottaisi kovasti aikaa muotin tekoineen ja laminointeineen. Toinen alkuperäisistä astinlaudan kumilevyistä oli jo irti. Punnitsin sen. Se painoi 245 gramma eli melkein puoli kiloa yhteensä. Leikkasin halvasta autoon tarkoitetusta kumimatosta mallin mukaan uudet jotka painavat yhteensä vain 160 grammaa eli painoa säästyi tässäkin yli 300 grammaa.

Ohut kumimatto astinlaudassa.

Kerkisi jo tulemaan savinen saappaanjälki uudelle astinlautakumille. Nämä ovat väliaikaiset. Punnitsemisen jälkeen saavat alkuperäiset palata paikoilleen. Ehkä kikkailua mutta ainakin oikeaan suuntaan eikä vaatinut paljonkaan materiaalia eikä osaamista ja Fiskarsin sakset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti