tiistai 18. helmikuuta 2014

Sääksjärvi Trike Kromattujen muoviosien kunnostelua

Jos otsikon kaltainen kromiosa esimerkiksi halkeaa tai kolhiutuu niin sen pelastamiseksi semmoisenaan auttaa uuden osan hankinta. Toisaalta voi olla ihan "muodin mukaista" tehdä niistä esimerkiksi mustia tai jonkin muun värisiä. Itse päädyin mustaan "ryppymaaliin".

Sitä ennen osista piti korjata katkenneet korvakkeet, halkemat, kiveniskemät, ym vauriot. Koloihin pakkelia mutta halkeamiin ei aivan riitä liimaus koska se jää kuitenkin heikoksi kohdaksi ja saattaa haljeta samasta paikasta uudelleen. Osilla on kuitenkin taka- tai sisäpintansa. Jos muovilaatu on soveliasta eli kertamuovia niin takapintojen puhdistus liasta, maalista tai muista pinnotteista pitää tehdä ensin ja polyesterihartsilla laminoimalla ohuen ohutta lasikangasta vaikka koko kappaleen pinta-alalle tai ainakin niin laajalti kuin vaurion korjaaminen vaatii. Näin voi paikata jopa puuttuvia kohtia osasta. Hartsin kovetuttua reunojen viimeistely ja ulkopinnan tasoitus hienokitillä. Pari päivää kovettumista huoneenlämmössä, viimeinen hienohionta ja pohjamaalaus, mikäli tarpeen. Polyesterihartsin ja lasikankaan hain Biltemasta.

Pintaan ryppymaali "paukkupullosta". Maalaaminen on tarkkaa määrän ja ajan kanssa pelaamista: maalikerrosten välillä 15 - 20 minuuttia + 20 asteen lämmössä vaikuttaa olevan sopiva. Jos maalia on liian vähän ei tule ryppyjä, jos on sopivan vähän tulee tiheää ryppyä ja jos liikaa niin tulee valumia ja vähän ryppyjä. Tekemällä oppii.
Rypyt tulevat näkyviin aikaisintaan vasta muutaman tunnin kuluttua maalaamisesta että ei pidä heti huolestua maalauksen onnistumisesta.
Kyseistä maalia saa halvimmillaan Biltemasta mutta itse käytin, tietenkin, tuplasti kalliimpaa VHT Wringle Black:iä jota myy mm Polar Autovaruste. Pitää tuo Bilteman tavara vielä testata.
Maalin kuivuminen käsittelykuntoon kestää useamman päivän. Muutaman viikon päästä se on jo melkoisen kemikaalikestävääkin eli ei säikähdä pienistä liuotinroiskeista. Niitä ei saa pyyhkiä pinnalta vaan imeyttää paperiin tai mieluimmin kankaaseen.

 Halkeamia ja kolhuja mittarikoteloissa.

Kunnostuksen ja maalauksen jälkeen.

Myös mittariston merkkivalopaneelin etupuoli oli rikkoutunut sekä mittareiden kiinnityskohdat murtuneet. Vahvikkeita lasikuidusta ja polyesterihartsista rakentelin sekä sisä- että hieman ulkopuolellekin. Pieniä epätasaisuuksi maalauksessa ilmenee. Johtunee siitä että tuo merkkivalotaulu on kestomuovinen ja siten "elävä" ympäristöönsä reagoiva materiaali enkä käyttänyt siinä asianmukaista pohjamaalia. Kestomuoviosien kanssa touhuaminen on hieman vaativampaa kuin kertamuovien. Mm polyesterihartsin saaminen tarttumaan pintaan vaatii erityisiä menetelmiä.

 Etupaneeli joka peittää alakolmion ja toimii vilkkujen kiinnikkeenä.


Osien väliin laitoin alumiiniholkit.

Paneeli ja sen päälle kiinnittyvä ritilä, näkösuoja, ovat alunperin muoviniiteillä kiinni toisissaan. Luonnollisesti kiinnitysreiät olivat murtuneet ja väljistyneet. Sisäpinnalle laminoitu lasikuitu kuitenkin, yhdessä pakkelin kanssa, palautti alkuperäisen muodon ja kiinnitys on nyt alumiiniholkkien ja M4-ruuvien avulla nipussa. Saattaa kuitenkin olla että tätä ritilää ei tule asennetuksi lainkaan sillä nykyisin vaijerit kulkevat lampun alitse eikä alkuperäistä reittiään. Toisaalta tuohon ritilän leveään yläosaan voin tehdä vaijereille kiinnikkeet koska se kääntyy etuhaarukan mukana siinä missä vaijerit ja ohjaustankokin. Nykymuodossaan lasikuituvahvistettuna se kestäisi kyllä lisärasituksiakin.

Niin kuin näkyy, ryppyisyydestään huolimatta, maali on kuivuttuaan varsin kiiltävää eli voisi olettaa sen olevan helppoa pitää puhtaana. Aika näyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti