keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Sääksjärvi Trike Kytkin- ja kaasuvaijerin pidennys


Vakiovaijerit eivät kelpaa
Kaupasta en saanut California Kolmoseen eli tulevaan Sääksjärvi Trikeen riittävän pitkiä kytkin- ja kaasuvaijereita valmiina. Kyseisessä mallissa vaijerit ovat aina olleet hiukan tarkalla mutta nyt kun ohjaustangon asemaa on tarkoitus nostaa ja siirtää taemmas jäävät alkuperäisvaijerit hieman lyhyiksi ja joutuvat jyrkemmille mutkille kuin olisi suotavaa.

Lyhyiden pujottelu hankalaa
Jyrkät mutkat, sen lisäksi että tekevät toiminnan raskaaksi, myös kuluttavat vaijeria nopeammin.

Metritavaraa
Päädyin hankkimaan tarvikevaijereita kahta kokoa: 1,5 mm halkaisijaltaan kaasuvaijeriksi ja 2 mm läpimittaista kytkinvaijeriksi sekä kahta vastaavaa vaijerinkuorta eli spiraalia. Kutakin laatua seitsemän metriä.

Nippeleitä ja muita osia
Lisäksi juotettavia nippeleitä ja vaijerin kuorien päihin holkkeja tarpeellisen määrän. Hintaa tuli yhteensä 110€. Vaijerien keskimitta kun on noin yksi metri niin materiaalista syntyy vähintään 12 kappaletta käyttökelpoisia vaijereita. Teen muutaman varaosiksi.

Kustannustaso alhainen
Yhden vaijerin hinnaksi tulee noin 10 euroa. Omalle työlle kun en laske hintaa silloin kun teen värkkejä omaan käyttöön. Mahdollinen myyntihinta, joka sisältää myös työn ja oheiskulut, asettuisi jonnekin 25 - 30 euron tietämiin kappaleelta.

Helppoutta
Erona valmisvaijereihin on huomioitava että saa juuri sen pituista vaijeria kuin haluaa eikä tarvitse kikkailla vaijerin reitityksen kanssa.

Runsaasti vaijereita
California Kolmosessa on kolme kaasuvaijeria, yksi kytkinvaijeri ja kolme rikastimen vaijeria. Hetkeksi askarreltavaa.

Vanhojen spiraalien kunto
Pitää myös huomioida se seikka että jos katkenneen vaijerin kuori on ehyt ja ruosteeton voi sen sisään pujottaa uuden vaijerin. Jää spiraalikustannus pois. Tällä kertaa kuoret olivat pykineet: pinnoite rikki useasta kohtaa ja ruostettakin ilmeni. Kaikki uusiksi!

Pykinyt kaasuvaijeri jaottimessa.

Sanotaan pärsimiseksi
Kahvasta päin laskien ensimmäinen vaijeri on kaasukahvalta kaasuvaijerin jaottimelle. Kuten näkyy niin kohta olisi laulu loppunut. Säikeitä oli kolme katkennut ja loput siinä hilkulla. Eka vaijeri on vain noin 10 cm pitkä pätkä. Itse kaasukahvan mekanismi on sellainen että siinä on toisellekin vaijerille paikka. Tosin ei samaan suuntaan liikkuva vaan kahvassa ns. palautinvaijerin paikka. Toimisi siis alipainekalvokaasuttimen eli muuttuvakurkkuisen kahvanakin. Sama kahva löytyy joistain mennävuosien Honda-malleista.

Kaasuvaijerin jaotin puhdistettu ja koottu.

Jaottimen sijainti
Tässä mallissa jaotin on kaasukahvan tuntumassa. Joissain muissa malleissa se voi olla tankin alla. Toisinaan sitä ei ole ollenkaan joten kaasuvaijerit lähtevät kahdennettuna jo suoraan kaasukahvalta.

Paljon vaihtoehtoja
Siksi vaijereita on kovin paljon eri mittaisia tarjolla joten mallin mukaan tilaaminen on varminta. Oikea vuosimallitieto löytyy tyyppikilvestä. Rekisteröintitodistuksessa tai rekisteriotteessa voi olla ihan jokin muu vuosi. Silti voi olla poikkeuksia mallisarjan sisällä. Runkonumerosta on ehkä silloin apua jos asioidaan asiantuntevassa merkkiliikkeessä.

Itse tehdyt vaijerit. Hyödynsin vanhat "mutkat".

Vanhat osat pesun jälkeen
Hyväksikäytin vanhat säätöosat ja putkikaaret. Muutama minuutti ultraääntä tekee nuhruisille osille pieniä ihmeitä. Likaa vaijereihin ei kannata tarjota. Säätöjen suojakumeja hankin myös pikku pussillisen. Estää vaijerin säädön tahattoman muuttumisen.

Mitoitus on tarkkaa
Vaativin homma on vaijereiden mitoittaminen. Pelkästään arvioimalla ei voi päätellä kuin spiraalin mitan. Pitää myös tietää paljonko vaijeri on spiraalia pidempi.

Tarkka mitta
Tässä Cali Kolmosen kaasuvaijerien tapauksessa 146 mm jos se jotakuta kiinnostaa.

Nippelien juottaminen
Toisiksi vaativin homma on nippeleiden juottaminen kiinni vaijeriin. Sitä ennen pitää muistaa laittaa säätöosat paikoilleen. Nippeleitä ei mahdu pujottamaan säätöosista läpi. Vaijereiden kuorien ja vaijerien pitää olla parin millin tarkuudella saman mittaiset keskenään molemmissa vaijereissa.

Voitelu vasta myöhemmin
Vaijerit ja nippelit pitää olla ehdottoman puhtaat. Muutoin ei juottaminen onnistu. Niin paljon ei saa juottaessa lämmittää että vaijeriin tulee päästövärit näkyviin. Se heikentää vaijerin lujuutta ja vie siitä taipuisuuden.

Kumisuojat
Lisäksi vielä tiivistekumiholkit ettei kaasuttimeen pääse ylimääräistä ilmaa ja likaa vaijeria myöden.

Voitelua
Vaijerit voi voidella kun ne ovat valmiit. Itse käytän ohutta synteettistä öljyä. Jos on modernimmat spiraalit on niissä sisällä teflonputki joka ei voitelua tarvitse.

Samalla periaatteella
Ryyppyvaijerien teko on melko samanlaista joten ei niistä sen enempää. 
Kytkinvaijeri on helpompi mitoittaa vaikka ei olisikaan mallia minkä mukaan tehdä.

Pieni pidennys
Ryyppyvaijerissa on myös jaotin mutta se on rungon selkäputken puolivälissä tankin alla korvakkeessa kiinni. Sieltä erilliset vaijerit jatkavat kaasuttimille. Nämä vaijerit ovatkin hiljattain vaihdettu ja ihan ehyet. Tein kuitenkin ohjaustangon siirtoa ennakoiden 15 cm pidennyksen ryyppyvivulta lähtevälle vaijerille.

Loivat mutkat = kevyt käyttää
Nyt kaikki näkyvissä olevat vaijerit, neljä yhteensä, kulkevat tyylikkäillä kaarilla ajovalon alapuolelta teleskooppien välistä tankin alle.

Kytkinvaijeri
Paitsi kytkinvaijeri joka menee oikeaa eturunkoputkea myöden alas ja jatkaa alaputken kupeessa, peitelevyn alla kytkinvivulle.

Kevättä odotellessa
Nyt kaikki vaijerit ovat 10 - 20 cm pidempiä kuin alkuperäiset ja niiden linjaus on juohevampi. Koska niitä ei saa helposti piilotettua kliinin ulkonäön saavuttamiseksi niin tein paheesta hyveen ja korostin vaijereiden vapaata pituutta ja toin ne esiin huomattavasti alkuperäistä voimakkaammin. Laitan sitten kuvia kun Sääksjärvi Trike on saatu ulkotiloihin pyörilleen. Eli joskus huhtikuun lopulla kun lumet on sulaneet ja ulkona tarkenee asentaa.

Yksi ennakkokuva. Johtoniput täytyy koittaa myös hieman häivyttää kuten jarruletkukin.

Vaijerit lampun alakautta.

Vaijereiden valmistaminen itse osista
Vielä seitsemänkymmentäluvulla vaijereiden teko oli motoristin perustaito. Sitä varten nippeleitä ja varavaijeria oli matkassa mukana. Sittemmin alkuperäisosien saanti on parantunut, hinnat halventuneet ja nykyisin kädentaidot ovat suurelta osin kadonneet tai niitä ei harjoiteta. Valitettavasti.

Mistä osat
Biltemasta saa jotain. Vaijereita ja nippeleitä. Parempi valikoima on Storm Motorilla. Stormin nippeliosasto. Myös polkupyöräliikkeestä tai -korjaamosta voi olla apua ainakin ohuiden vaijereiden suhteen. Vinkiksi jos matkalla pitää korjata.

Työkalut
Ehdoton edellytys ovat hyvät ja terävät sivuleikkurit. Ruuvattavien nippeileiden kiinnittämiseen pieni ruuvimeisseli ja linjapihdit joilla saa lujan otteen nipasta.

Pikkuvika eikä voi ajaa
Ei ole mitenkään harvinaista että vaijerikatkoon pysähtynyt pyörä pitää tuoda autolla korjaamolle. Jos on vähänkin asentajan taitoja niin varavaijereita voi kuskata mukana.

Sähkökahvat
Kohta sitäkään vaivaa ei ole kun kaikki järjestelmät ovat sähköisiä "ride-by-wire"-zydeemejä. Tosin osassa niitäkin lähtee kaasukahvasta vaijeri(t) kaasukahvan asentotunnistimelle. Laite asennetaan monesti tankin alle sillä ohjaustangossa kyseinen komponentti voi pikku kaatumisessakin vioittua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti