maanantai 2. heinäkuuta 2012

Paineilmakompressorin kymmenvuosihuolto osa 2

Purin kompressorin. Jäljistä päätellen se on ollut monessa mukana viime vuosituhannella. Laakeroinnit olivat kunnossa mutta kaksi muuta vikaa löytyi.
Sylintereissä on joskus seisonut vettä ja se oli synnyttänyt ruostetta. Toinen vika oli oikean puolen männäntapin lukituksen puuttuminen.

Ennen kuin pääsin noin pitkälle piti kompressori ensin pestä päältä. Se olikin vaativa homma. Löytyi neljä maalikerrosta ennen kuin alkuperäinen väri paljastui. Maalattu alunperin sinivihreällä vasaralakalla ja sylinterit harmaiksi. Kannet ovat olleet paljasta alumiinia.
Maalia oli vedelty, ainakin viimeisellä kerralla, lian päälle.

Uudella tallillani ei ole vielä vesipistettä josta saisin painepesurille vettä joten päätin kokeilla kuinka homma käy höyrypesimellä. Kävihän se. Pari maalikerrosta irtosi isommin yrittämättä. Seuraavat kaksi vaativatkin enemmän höyryttämistä mutta irtosivat niiltä osin kuin tässä vaiheessa oli tarpeellista.
Vuosikymmenien aikana pintaan juuttunut öljy- ja pölykerros irtosi helposti.

Ennen höyrypesua.

 Pesun jälkeen.

Useampi lika- ja maalikerros irtosi pesussa. Joissain paikoin näkyy valuraudan musta pinta. Pesen vielä lipeällä puretut osat että saan hyvän tartuntapinnan uudelle maalille.

 Kärcher höyrypesuri näytti kykynsä.

Tosiasiassa pesurista höyry lähtee omalla höyrynpaineella ja vaatii, täydellä teholla käytettäessä, että taukoja on pidettävä noin minuutin välein jollon laite nostaa lämpöä ja painetta. Siinä välissä voi levitellä liuotinta ja puhdistaa mekaanisesti. 
Puolella teholla ei taukoja juuri synny mutta lämpövaikutus saadaan silti aikaan rauhallisemmailla suuttimen liikkeillä.

Höyrypesurista lisää juttua kunhan olen koekäyttänyt sitä jonkin aikaa.

 Ruostevaurio sylinterissä.

Koitan minkä verran ruosteen aiheuttama syöpymä tasoittuu kun teen hoonauksen. Hankalampana vaihtoehtona olisi sorvata uudet sylinterit.

Päälle päin mäntä näyttää oikein hyvälle.

Männäntapin lukitusruuvi kadoksissa.

Männäntappi kuuluu olla ruuvilla kiinteästi kiinni männässä. Laakerointi vain kiertokangessa. Kiertokanget ovat pronssivalua.
Männäntappi ei kuitenkaan ollut lähtenyt liikkeelle sivusuunnassa jolloin se olisi voinut rikkoa sylinterin seinämän. Sen sijaan tappi oli kalvanut männäntapin reiän hyvin väljäksi. Joutunen tekemään kierrereiän toiseenkin päähän tappia ehkäistäkseni tapin heilumisen reiässään.

Toinenkin menetelmä on olemassa. Käytetty isoissa dieseleissä. Männäntappi lyhennetään niin että se ei ole reiässään kuin vähän päistään ja vapautuneeseen reiän osaan sorvataan alumiinista tappi joka on tiukka männäntapin keskireikään sekä vastaavaan männän reikään. Eli näin männäntappi ei pääse liikkumaan sivuttain eikä siihen tule kovinkaan nopeasti uutta välystä.

 Kansi. Imu ja paineventtiilit.

 Paineventtiili irrotettuna.

Venttiilit laitan ultraäänipesuriin ja testaan niiden tiiveyden sen jälkeen.

Toinenkin sylinteri korroosion kourissa.

Kiertokanki ja mäntä.

Männäntapin lukitusruuvi oikealla. Tässä männässä ovat välykset kohdallaan.

Rungon kunnostus.
Sylinterien kunnostus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti