Vilpoisaa liikuntaa lähiöissä

Jalan tai polkupyörällä
Kylällä ei ole enää pubia. Joutuu polkemaan polkupyörällä tai pelkkiä jalkoja käyttäen. Vaihtoehdot: jalan lähipysäkille ja Nyssellä keskustaan. Valikoimaahan siellä riittää. Proosallisempi tapa on ottaa polkupyörä alle ja polkaista naapurilähiöihin joissa molemmissa on pubi. Isoimmassa lähiössä ei ole lainkaan. Eikä asuinlähiössänikään enää. Saa liikuntoa. Pubit ovat pieniä. Vain muutama pöytä ja terassi. Varsin viihtyisää. "Vakiokalustoon" kuuluu joka arkipäivä klo 14 jälkeen kokolailla sama sakki. Pari - kolme tuntia livahtaa nopeasti jutustellessa.

Vaihtoehtojakin on
Bussimatka maksaa. Edestakaisesta matkasta hintaa tulee, maksutavasta riippuen, 5,00 - 6,80e. Yötaksa, puolenyön jälkeen, pompsahtaa kolmeen euroon eli sen verran lisää palatessa normihinnan päälle jos ilta venähtää. Tietää että, vähintään, yhden tuopillisen hinta menee edestakaiseen kyytiin. Toki keskustan mennessä, kalliimmissa ravintoloissa, lipun hinta ei saata haitata. Vaan ne lienevät saman verran kuin sellaisessa ravitsemuspaikassa annetaan tippiä. Toki muitakin hintoja on. Kun hankkii matkakortin niin sekin maksaa. Uudelleenlataus maksaa myös. Ymmärrettävää.

Naapurikylien pubit
Suvella ei niin haittaa kun polkupyöräilen ihan kunnon ylläpidonkin vuoksi. Kuolettuu, hiljokseen, polkupyörän hankintahinta. Hervantaan tulee matkaa eli harvoin tulee käytyä heidän lähteillään. Lähinnä suviaikaan. Sääksjärvella on pubi. Reippaahko kävelymatka. Suviaikaan, polkupyörällä, menee "heittämällä". Multisiltaan puolet lyhyempi. Näin viidentoista vuoden jälkeen puhuttelevat jo etunimeltä. Koivistonkylässä, asunnolta lähtien, pitkä alamäki helpottaa ja Nekalasta löytyy pubeja. Vaikka harvassa ovat nekin, nykyään. Voimajuomaa kun on nauttinut niin kotimatkakin on kevyempi ylämäkeenkin.

Kato on käynyt
Kotikylältä pubinpitäjä lähti ja siitä asti on ollut ovi lukossa. Olisi ollut noin 250 metriä alamäkeen residenssistäni katsellen. Myös naapurikylistä ovat pubit kaikonneet. Vain muutama on toiminnassa. Karkeasti sanoen yli puolet pubeista on poissa.

Keskustaan
Bussilla. Taksat olivatkin jo mainittu. Se on, kuitenkin, helpoin, liikunnallisesti, eli kävellä vain pysäkille ja laskea jalkansa Tampereen Keskustorille ja kohteen voi valita. Kahdensadan metrin säteellä on anniskelupaikkoja toistakymmentä.

Luuseri
Niin väittävät koska suosin edullisia pubeja. Toki, ruokaravintoloitakin käytän, vaan harvemmin. Rouva kun on aina jotain jääkaappiin säilönyt. Lähteissä, iltamyöhällä, voi ostaa kuumankoiran eli nakkisämpylän tai muuta ravitsevaa ja suolaista ravinnetta. Muunmuassa Keskustorin kupeesta nakkifakiirilta.

Kotiinpäin
Joskus jalan mutta harvoin. Siinä virkistyy kun kävelee ja joutaa ajattelemaan. Useimmiten Nysse-kyydillä jos matka on yli kaksi kilometriä. Taksia en juuri käytä kun olen nuuka. Kun asuin Tampereen keskustassa niin matka ei ollut kummoinen meni mihin vaan. (Ohranjyvä oli kulman takana eikä muuallekaan ollut pitkästi.) Toki, talousarvot tunnustaen, kävin ja käyn mieluiten sivukatujen pubeissa ja, joskus, tanssipaikassakin. Jälkimmäisen suhteen ilmeni, toisinaan, hankaluuksia kun tanssiseuralainen ei halunnut minusta luopua. Jos en Kalevaan asti olin eksynyt niin matkan saattoi laskea tuhansissa metreissä. Nyt, kun asuu kaukaisessa lähiössä, on isompi ja halvempi asunto kuin oli keskustakämpän vuokra vaan matka keskustaan lasketaan kilometreissä. Etunsa silläkin. Ei tule lähdettyä.

Baarikäynnit vähenevät
Ihan ikääntymisestä johtuen. Myös säästäväisyys on yksi syy: lähimarketista saa melkoisesti halvempaa juomaa eikä kukaan tule säätämään, paitsi Rouva joskus, että pitääkö ryypätä kotonakin!? Nyt hän joi minun viimeisen tölkkini jota säästin iltahömpsyksi.

Ennen oli ennen ja nyt kuivahkoa
Peltolammilla oli ravintola, myöhemmin muuttui pubiksi. Sittemmin suljettu. (Tunsin läheisesti, jo alaikäisenä, ravintolan perustajan, paikallisen leipurin. Jussiksi kutsuttiin. Hänellä oli useita ravintoloita Tampereella.) Kitiniityssä oli pubi joka suljettiin vuosia myöhemmin. Muuttui erään moottoripyöräyhdistyksen kerhotilaksi ja siellä oli olut sekä muut juomat hyvin edullisia vaikka en jäsen ollutkaan. Toki sellaisiin paikkoihin mennessä puen oman kerhoni liivin ylleni. Kerho muutti sittemmin muualle. Eli sekin ilo katosi. Lähistöllä on myös erään toisen paikallisen moottoripyöräkerhon kerhotila. Sen aukiolot ovat satunnaisia. Pari kertaa olen poikennut. Tunnen heidän porukastaan aika monta jo vuosikymmenien takaa. Multisillassa, sopivan kävelymatkan päässä, on pubi ja poikkeilen siellä satunnaisesti kun porettaa. Sääksjärvelle asti tuntuu jo hieman siltä että menee liikuntaharrastuksen piikkiin. Kesäisin sen terassi ja tarjoilu aukeaa jo puoliltapäivin. Sitten onkin jo pidempi matka Jokivarteen Lempäälän suuntaan. Viileällä poutasäällä sinnekin kärsii poljeskella. Toki linja-autollakin pääsee. Tulee monta kilometriä kulkemista kun on pubinvälit kovin pitkiä. Toistaiseksi en valita vaan kuntoilen...

Kerhollanikin voin pörrätä
Ongelmana on että välimatkaa tulee sillä Kerhoni sijaitsee naapurikaupungissa eli pitäisi tehdä liki tunnin bussimatka, vaihtoineen, ja siltikin jäisi kävelymatkaa melkoisesti. Polkupyörällä, suviaikaan, ei ole ongelma ja saa liikuntaa rusaasti sillä matkaa on, reitistä riippuen toistakymmentä kilometriä. Muutaman kerran olen jäänyt kerholleni patjalle ja makuupussiin. Kerholla saa aamiaista. Tai läheisen bensiksen ravintolasta. Kerholta kaupungin keskustan suuntaan tulee matkaa, riippuen kohteesta, reilusta kilometristä useampaan kilometriin. Harvoin, enää, tulee sielläpäin pörrättyä. Laiskaksi lienen tullut. Toisaalta: ikääntyessä, kaverit ovat kadonneet. Osa kuopattu, monet muuttaneet muualle kuten itsekin. Onneksi on muita kerhoja joissa voin vierailla. Että ei aina lähiöpubissa.