tiistai 20. lokakuuta 2026

Tampereen Härmälän Vähäjärvenpuisto

 

Suositan polkupyöräily- että kävelyreitiksi
Paikalle tultua huomaa että puisto ei ole mikään kliini tai muutoin siistitty paikka vaan luonnollinen ja mielenkiintoinen jos pitää luonnosta. Sekä vanha. Puusto, näin maalaispojalle, joka on nähnyt kaikenlaista metsää, on mielenkiintoinen. 

Kun lähden tallustelemaan
Usein tulee kierrettyä, eri vuodenaikoina, kyseistä puistoa. Enimmäkseen se on siinä tilassa kuinka luonto hoitaa itseään. Eli eri ikäistä kasvustoa joita ei ole huolehdittu puistomaiseksi vaan aivan luonnonvaraisena säästetyksi. Rytöä, lahopuuta ja erikoista kasvustoa ja laaja kosteikko. Eri vuodenaikoihin erilaista. Keväällä voi saappaita tarvita. Kotioveltani tulee noin kaksi kilometriä alueelle. En suosittele lammen jäälle, ainakaan talvella, menoa sillä se on virtaisa.

Tietävätkö paikalliset
Ei ole tullut puheeksi. Ehkä ei kiinnosta eikä, ainakaan, keskikesällä sillä, paikan kosteuden vuoksi on, varmasti, hyttysiä hitosti. Vaan kun pitää itsensä liikkeellä niin ei kovin haittaa. Keväällä ja syksymmällä ei ole itikoita. Saati talvella. Lumen taivuttamia puita ja muita ilmiöitä. Tunnen useimmat Tampereen puistot. Eivät ihmeemmin väräytä. Toki Teiskossa on erinomaisia kohteita...

Oikein hyvä
Olen mielissäni että Tampereella on jätetty tämä pieni alue luonnonvaraiseksi. Vedet laskevat Härmälänojaan ja siitä Pyhäjärveen. Puroa seuraten pääsee virvokkeiden äärelle ravintola Härlemiin joka on entisen Lentokonetehtaan naapurina. Paikalla on, lasitetun tilan sisällä, paikallisella lentokonetehtaalla rakennettu lentokone. Silloin muinoin tarpeen. Muistoksi siitä mitä tehtaalla on tehty. Toki modernimpiakin koneita siellä on rassattu. Vaan nyt paja on muussa käytössä. (Itse tiedän jonkin verran lentokoneista, lähinnä suihkuhävittäjistä, mutta myös potkurikoneista ja potkuriturbiinikoneista joita olen rakentanut. Siinä, ohessa, olen rassannut moottoripyöriä.) Nyt myisin, eläköidyttyäni, pari pois. Yksi on erikoinen. Lajissaan, taatusti, Euroopan ainoa. Rekisterissä.

Ei enää Tampereella 
Nykyinen lentokonetehdas löytyy Kuorevedeltä. Siellä olen tehnyt merkittävän osan työhistoriastani lentsikoiden että avaruusalusten parissa. Viihdyin. (Paitsi Mäntän ja Jämsän sellunpurijat halveksuivat. Tosin en turpiini ole saanut niin voin sanoa paperinrullaajia liki sivistyneiksi.) Joskus tein työkseni myös paperikoneiden asennusta Kymenlaaksossa ja kartonkikoneen suhteen Imatralla. Vai oliko se muualla... Myös Tampereella ikivanhaa koskenrannan kartonkikonetta olen oikonut. Serkkupoika oli vaaittajana. Eli käytti erilaisia optisia menetelmiä koneen saamiseksi ojennukseen. Minä tunkkasin. Serkku mittasi. Kartonkikone oli kallistunut Tammerkoskea kohden. Reilusti yli satavuotias laite. Jo silloin kahdeksankymmenluvulla. Tehdas on matkailukohde nykyisin. Muutenkin se seutu Tampereesta tarjoaa merkitttäviä näkymiä ja palveluita. Pyhäjärven puolella.

Näsijärven puolella
Museoita ja vanhaa kaupunkia. Toki on olemassa pieni ja erikoinen kaupunginosa. Hyvin harva sinne osaa. Korkealla kalliolla. Armonkallio.

Lyhyt historia
Armonkallio Köyhät kyykkyyn kun Tammerkosken rannat olivat, silloisten kapitalistien hallussa. Vaan, ajan myötä, Armon-alueesta onkin tullut haluttu alue. Ei pikkutuloisille. Monista taloista on näköala Näsinselälle. Muutenkin on avaraa vaan kadut kapeita. Pub Armo on käymisen arvoinen. Usein bändi-iltoja. Olen viihtynyt. (Itse olen syntynyt Näsijärven rantaan, Kyrölahden puolelle ja vesitietä hyödyttäen olin tutustunut jo järven asujaimiin. Kuten erääseen kirjailijaankin ja hänen poikaansa Petteriin. Siellä Teiskon puolella.)

Lyhyesti Pispalasta
Ei lainkaan Tamperetta, aikoinaan. Palaan asiaan myöhemmin. Pispalan historia on, vähintäänkin, erikoinen. Kuului Pohjois-Pirkkalan kuntaan. Vasta paljon myöhemmin liitettiin Tampereen kaupunkiin. Kaupungin ja Pispalan välissä on soraharjulla mäntymetsää ja vanha graniittinen näkötorni jossa on ravintola. Poikkeilen satunnaisesti. Nykyään jalan tai polkupyörällä. Mäen päällä maistuu olut erinomaiselta.

Vähäjärven puisto ja ympäristö
On vain osa puistoaluetta. Sen itäpuolella alue jatkuu itäkoilliseen Perkiönpuistona ja Vesanpuistona jotka ovat tyypillisiä kaupunkipuistoja. Ero on huikea Vähäjärven puistoon nähden. Härmälässä, joka on pitkulainen kaupunginosa, löytyy leirintäalue (Auki kesäisin) ja Pirkkalaan päin mennessä sekä pikkuinen pubi, ravintolapalveluita että nähtävyyksiä. Myös Pyhäjärvi on ihan rannassa. Siellä kulkee polku.

Osa vesistöstä
Tulee täältä. Pieni joki. Kyse on Pärrinkosken ja Peltolammin luonnonsuojelualueesta jonka vierellä olen asunut jo liki kaksikymmentä vuotta. (Sitä ennen asustelin samassa kylässä seitkytluvulla kun opiskelin Tampereella.) Kun virta saapuu Peltolammilta tasamaalle on se laitettu putkeen pitkälti eli virta herää henkiin vasta paljon myöhemmin laskiessaan Pyhäjärveen Härmälän etelärajalla. Vähäjärven vesi kulkee samaa uomaa. Otan kameran mukaan ensi kerralla. Odotan että puista on lehdet lähteneet.

Ehkä jatkuu... 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti