Gummi puhki takaa

 

Pirkkalan lentokenttä
Kävin lentonäytöksessä. Katselin ekan setin enkä jäänyt toiselle samanlaiselle sattuneesta syystä. Vaan voi se olla ollut erilainen. Sää ei ainakaan parantunut. Räntää pukkasi. Iltauutisissa ei mainittu koko asiaa. Tilanne ookoo. Ei sattunut uutiskynnyksen ylittävää vahinkoa. Pääosin vaisua vaikka, räntäsateisessa säässä ja pilvet hyvin alhaalla ei voi kaikkea esittää. Tosin, muutama sata metriä ylempänä olisi ollut vaikka ikuista poutaa. Vain ääni olisi kuulunut. Hawk-ryhmien esitykset olivat näyttävimmät. Otin joitakin lähikuvia "pitkällä putkella". Hornetit vain, lähinnä, tekivät näyttäytymisen. Ei kuultu yliäänipamausta tai muuta kyykistävää juttua kuten joissain näytöksissä on ollut. Tai se, yksi näytös, konetyyppiä en muista, arvelen amerikkalaiseksi, pysähtyi kesken lennon kentän yläpuolelle, nosti sitten nokan ylös ja ampaisi koti zeniittiä. Vaikuttavaa. Hävittäjäkone näyttää pieneltä taivaalla kun ei ole vertailukohdetta mutta kun se kulkee muutaman metrin päässä maasta on se vaikuttavaa. Vaikka niin lähellä maanpintaa ei koskaan lennetä kovin kovaa.

Kokemuksesta
Monta lentonäytöstä olen nähnyt ja pari lento-onnettomuuttakin. Onhan se varsin säväyttävää vaikka ei se ole tarkoitus. Parhaat näytökset olen nähnyt Kuoreveden ja Luonetjärven lentokentillä. Rovaniemellä ruotsalaiset vetivät Drakeneillä hienosti seitkytluvulla. Lentokoneet kiinnostavat edelleen vaikka avaruusalukset hiukan enemmän. Kauhavalla ja Italiassa Udinen liki olevalla sotilaslentokentällä on tullut pällisteltyä muun muassa Frecce Tricolori jonka jäsenen moottoripyörää huolsin joutessani. Sattui että oli samanlainen kuin itsellä. Hän kyyditsi minua monessa kohteessa sporttisella autollaan. Toki muuallakin on ollut hienoja rientoja mutta en ole, enää, pysynyt laskuissa. Pääosin sotakoneista olen kiinnostunut, mutta lähinnä, tekniikan osalta. Sikäläisissä kokoontumisajoissa sain, varsin usein, pisimmän matkan palkinnon. Isoja pokaaleja. Jätin ne Udinelaisen Rokabanda mc:n ravintolaan lähtiessäni takaisin Pohjolaan. Kummallakin käyntikerralla jota tapahtuivat 90-luvulla parin vuoden välein. Sittemmin en ole käynyt sillä seudulla. Toki muualla Italiassa eri kohteissa. Vapaa- ja työajalla.

Piti lähteä
Takagummin alapuolella ei yhtään ilmaa. Ihan lättänä. Näytös nähty ja lähtö Kerholle. Minkäs teet. Tilasin nosturiauton. Sillä kokonaisuus siirtyi Kerholle rahoituksen avulla. Siellä se on nyt. Huomenissa on ns. pakollinen lähtö muun asian vuoksi. Pahoittelen että en yksin kyennyt siirtämään pyörääni sivummalle. Kotimatka, rahankulua huolimatta, kesti pitkään. Ensin kolme varttia Kerholta Treen keskustaan bussilla plus kävely pysäkille.

Sitten
No, Keskustorin pysäkin naapurissa on Vanha Monttu. Mielenkiintoinen mesta jossa paikkakunnan älyköt kohkaavat tuoppein äärissä. Erittäin virkistävää. Bussimatka, kaikkien kiertojen ansioista, kesti Ylöjärven Soppeenmäen pysäkilta kolme varttia Tampereen Keskustorille. Tulipa nähtyä pieni osa opiskeluaikojeni maisemia ja niiden laajentumia. Ei tule prätkällä ajelluksi kaikkia noita kaupunginosia yhtä intensiivisesti.

Kotiappäin
Viiskymppisellä. Sen pysäkki on valitettavan liki paikallista. Toki kävin ensin ostoksilla "yheskoos" eli ostin elintarvikkeita kotiinviemisiksi. Sitten murheenpoistoon. Kolme tuntia vilahti. Sitten suunta asuinneliöihin.

Ruotsalaista draamaa
Tarjoaa, mainosten ohella, kolmonen. Sillä väsytän henkistä puolta muutaman tunnin lepopaussilla silmät kiinni. Heti Beckin jälkeen. Myös Bockin.

Päivässä näin
Lentokoneita joita olen, aiemmin, joko koonnut, huoltanut tai muutoin arvostanut. Moottoripyöristä osin tyhjentyneen kerhotilan ja hinurin kuskin naaman ja laskun. Lisäksi näin Läntisen kehätien asfalttia, kaupunginauton sähkövoimaista kiinalaista intelligenssiä sekä em. baarit. 

Takapyörän irroitus
Onnistui Kerholla. Tosin oli hankaluuksia sillä Kerhon pyöränostin on liian hentoinen nostamaan täysikasvuista 1400 Guzzia. Tosin asiaa ei ole testattu käytännössä mutta nostimen valmistajaa lie uskominen. Käytännössä asia hoitui kahden suuntaisnostimen ja kahden innokkaan avustajan kanssa. Hidastahan se ja hieman hintelää mutta takapyörä irtosi erinäisten vaiheiden jälkeen. Kaksi jäsentä, yksi uudehko Guzzisti ja toinen alkuperäisjäsen, joka mekaanisesti ahdetulla Kavasakillaan ajelee, olivat kovasti hommassa mukana ja takapyörä, vaiheiden jälkeen, irtosi.

Vaihe
Takanavan kumikytkimen laippa pyrkii, toisinaan pyörää poistaessa, irtoamaan molemmista kohteistaan yhtäaikaa. Nyt kävi niin. Takapyörä ei silloin mahdu pois. Taka-akseli takaisin ja takapyörä paikoilleen. Huolellisempi irroitus tehosi. Huomenissa, perjantaina, rengaskaupoille. Pitänee katsoa palveluita, hintoja ja soitella. Itselleni kelpaa muutkin kuin ylihinnoitellut Nokialaiset. Missä lie nekin tehty, nykyään.

Hetken tilanne
Huomenna on huomenna ja pitäisi olla silloin ihan muualla. Viimeistään iltaisella. Mökki varattu Nummijärveltä ja kavereita vuosikymmenien ajalta saapuu pitkin maatamme. Kiire tulee! Eturenkaan vaihto saa siirtyä viikolla! Kumi on ostettu mutta allelaitto myöhemmin. Onneksi ajomatka Kauhajoen Nummijärvelle on lyhyt. Pyörän jäähdytinkennon peitin täysin jo aiemmin. Lämpötila hieman yli kymmenen astetta ja moottoriöljyn lämpötilan sain noin 120 asteen tuntumaan. Kohtuullista.

Tänään on jo huomen
Rengasliikkeeseen soitettu ja sovittu rengaskaupasta. Muutama kymppi siihen katoaa. Lisäksi renkaan vaihtotyön hinta vanteelta pois ja uuden muljaustus vanteelle josta itse suoritin takapyörän irrotuksen ja renkaanvaihdon jälkeen teen omana työnä taspainoituksen ja asennuksen takaisin takahaarukkaan. Tuskinpa autonrengasliikkeessä on mp-vanteelle sopivaa tasapainotuskonetta. Vaan itselläpä on. Pitää ostaa pikkurasia tasapainotuspainoja.

Renkaan laitto vanteelle perjantaina 23. toukokuuta iltapäivällä
Vanha kumi lähti vanteelta hoikan kaunottaren toimesta näppärästi ja käytettynä ostamani rengas pyöräytettiin paikalleen. Lisäksi tasapainotus samoin tein. Kokonaishintaa renkaalle tuli em. toimet mukaan lukien 20€.

 

Takanavan kumikytkimen sakaralaippa ennen puhdistusta.

 

 Kumikytkin ja keskiö vielä puhdistamatta.

 

O-rengas ja puhdistus

Tiivisterenkaan otin pois urastaan ja pesin sen ja tuon mustan rannun näkymättömiin. Kuminpaloille ei tarvinnut kuin puhallella pölyt pois. Sitä ei pidä voidella. 

Muu siistiminen

Akselin, sen holkit ja navan huulitiivisteet puhdistin ja voitelin. Tällä kertaa käytin synteettistä vaseliiniä mutta tavallinenkin vaseliini pätee sekin. Brakleen toimii puhdistusaineena nukkaamattomien kangaspalojen ohella. Kunhan odottaa sen verran että liuotin ehtii haihtua kokonaan. Brakleen suihkutetaan kangaspalaan ja sillä puhdistetaan kohde. Ei ruiskuttamalla laakerointeihin.

 

Kumikytkimen sakaralaippa

Sen laakerointi on kuvassa olevan laakeripesän ulkopinta. Kevyesti vaseliinia voiteeksi. Myös navan sisällä, laakerien välissä olevan holkin puhdistin työntämällä kangasmöykyn sen läpi. Kevyt voitelu holkin sisäpintaan.

 

 Asennus pientä vaille valmis.

Pientä purkua

Äänenvaimennin, sen etupään koristepelti ja vasen sivulaukku pitää irrottaa kuten myös vasen takaiskunvaimennin ja jarrusatula kiinnikkeistään. Hommaan menee hetki aikaa...

 

Kuvassa yllä

Homma vaiheessa. Rengas on tuettu paikalleen puupalikalla ja akseli vedetään ulos. Jarrusatula asennetaan, akseli työnnetään paikoilleen ja mutteri kiristetään.  Viimeksi kiinnitetään iskunvaimennin ja äänenvaimennin ja sen suojalevy. Puupalikka pois ja nostimia laskemalla sivutuen varaan.

 

 

Jarrukilpi satuloineen ja takaiskari irroitettuina mutta kiinni letkuissaan.

 

Renkaan tietoja. Kulutuspintaa riittää ainakin tämän suven ajot. Leveys 205 mm, profiilisuhde 60 ja vannekoko 16 tuumaa.

Hiottava asennus
Koska takapyörän asennus ei tapahtunut pyöränosturilla vaan nostimina olivat kaksi suuntaisnostinta niin toiminta oli pitkälti lattiatasolla. Ei kovin ergonomista. Vaan kehittää notkeutta. Nostokohdat: runkoputkista öljypohjan etupään tietämiltä ja takahaarukan nelikulmaisesta poikkiputkesta.

Rengasliike on liki Kerhoa
Olisiko noin kilometrin välimatka? Ennenkin olen asioinut samassa mestassa. AP Rengashuolto Vaihtotien perukoilla. Ei pidä sekoittaa saman tien itäpuolella olevaan rengasliikkeeseen vaan ajaa hieman pidemmälle. Vuosia sitten tein heille joitain tilaushommia.

Koeajoa
Matka edestakaisin Nummijärvelle sujui moitteitta. Menomatkalla tie oli märkä ja varovasti ajelin. Rengas on jopa hieman ketterämpi kuin edeltäjänsä. Myös kehämittaa on jonkin verran enemmän mutta ei niin paljoa että kuutosvaihteen käyttö jäisi vain moottoritienopeuksiin kuten alkuperäisrengastuksen ongelma on meidän matalien nopeusrajoitusten teillämme. Pyrin ajamaan aina sellaisella vaihteella jossa moottorin kierrosluku on yli kolmetuhatta ajonopeudesta riippumatta. Voimansiirto tykkää ja kulutuslukema pysyy alhaisena. Vain satasen rajoituksella käytin kuutosvaihdetta. Pääosa matkasta tuli ajettua viitosella ja taajamat kolmosella ja nelosella. 

Reitit
Menomatka oli reitillä Tampere - Parkano - Karvia - Nummijärvi. Tankkaus Parkanon Shellillä. Paluumatka Nummijärveltä kulki linjaa Karvia - Niinisalo - Ikaalinen - Tampere. Menomatkaa syntyi noin 150 kilometriä pikku poikkeamisin ja paluu saman verran. Jälkimmäisellä reitillä oli paremmat maisemat ja vähän liikennettä poislukien E12 tien osuus. Hämeenkyrössä oli joku ajanut autollaan nelikaistaisen osuuden keskikaiteeseen. Paikalla oli vilskettä ja liikenteenohjausta. Autosta oli repeytynyt vasen kulma ja etupyörä sekä öljyt asfaltilla. Guzzin mittaristo kertoi yhden palkin sammumisesta polttoaineen kulutuksesta perjantaisen tankkauksen jäljiltä. Keskikulutus noin viisi ja puoli litraa sadalle. Keskinopeus jäi noin seitsemänkympin tietämille.

Pyörä hyväksyi renkaan
Kun rengas tyhjenee tai laitetaan alkuperäiskoosta poikkeava rengas, kuten nytkin, ensimmäinen liikkeellelähtö aiheuttaa ilmoituksen muutoksesta pyörän mittaristossa. Kun matka jatkuu niin järjestelmä hyväksyy muuttuneen rengaskoon ja merkkivalo sammuu ja abs-toiminto menee päälle automaattisesti. Sen sijaan puhjennut rengas, vaikka hitaastikin vuotava, tuottaa jatkuvan vikailmoituksen mittaristoon.