Säilytyksessä
Moottoripyörien talvisäilytys lattialämmitteisissä tiloissa on varsin miellyttävää. Voi myös tehdä pieniä muutoksia ja korjauksia talven aikana. Joskus olen tehnyt isompaakin laittoa. Pitää vain sopia yläportaan väen kanssa että en vie kenenkään muun vastaavaa mahdollisuutta liiaksi. Keskimäärin pyörät ovat varsin uusia. California 1400 on jo hyvinkin keski-ikäinen verrattuna "poikien" pyörien ikääntymiseen.
Itseni lisäksi varsin harva kerholainen huoltaa pyöränsä itse. Kerholla on siihen välineet. Useimmat turvautuvat huoltopalveluihin. Omatoimisesta huoltamisesta epäillään että on vähävarainen. Niinkin voi olla mutta omatoimihuoltamisesta saa sinänsä hyvän palkan kun ei tarvitse rahoja kantaa muualle. Huoltamisen taso on täysin kiinni itsestä.
Sopu säilyy
Kerhoilloissa ja pikku juhlallisuuksissa väkeä on varsin hyvin. Monet tuovat perheensäkin katsomaan millaista tarjontaa on ettei ryhdy kukaan luulemaan muuta. Lehdistö ja muu julkinen tiedonvälitys, jopa viihdeohjelmat, antavat kerhoista, toisinaan, ikävää vaikutelmaa vaikka tavalliset kerhot ovat rekisteröityjä yhdistyksiä ja noudattavat maan lakeja kokolailla kunnollisesti. Mitä nyt joitain ylinopeussakkoja on joku nuorempi jäsen hankkinut itselleen.
Kerhoillassa
Kerholla on biljardi uutuutena, pubitikka, tauluteevee, kahvio-ravintola jää/pakastinkaappeineen ja pyörien huoltopaikka työkaluineen. Erittäin tyypillistä useimmille kerhoille. Sauna on puulämmitteinen ja sijaitsee kymmenkunta metriä sivuovesta.
Kahdessa kerroksessa
Vapaa-ajantila on yläkerrassa saniteettitiloineen ja alakerrassa muuta tilaa kuten pyörien huolto- ja säilytyspaikat sekä "miesten vessa".
Aiemmat kerhotilat
Niitä on ollut useita. Ensin kunnan nuoristoimen hankkimana 80-luvulla mutta kun porukka vanheni niin nuorisotoimi ei ollut enää kiinnostunut ja silloin kunta, nykyinen kaupunki, ei ollut, eikä taida kovin ollakaan, kiinnostunut aikamiesten ja -naisten puuhailuista. Joskus on paikallinen lehdistö tehnyt artikkelin kerhon toiminnasta tai henkiöistä. Nyttemmin ei pitkään aikaan. Monet kaupunkilaiset eivät ole kuulleetkaan kerhostamme. Olin ensimmäinen puheenjohtaja ja perustajajäsen muinaisella 80-luvulla. Sitä tuntuu vieläkin väki arvostavan.
Oma osuuteni
Puheenjohtajuus jo tuli mainittua ja se päättyi yhteen kauteen kun muutin asuinpaikkaa ja liityin erääseen toiseen kerhoon kyseisellä seudulla. En silti omaa kerhoani unohtanut ja kerhon ovet ovat aina olleet minulle avoinna. Mutta poissa olin mutta tein, työni ohessa, edustustyötä moottoripyöräilyssä aina Brysseliä myöden. MMAF:n hallituksessa, Smoton hallituksessa ja siinä kaksi kautta puheenjohtajana. Jopa eduskunnassa kuultavana. Välillä olen ollut "sivujäsenenä" muun muassa Rokabanda mc:ssä Udinen hyvässä kaupungissa niillä seuduilla asuessani. Kivaa porukkaa ja hyvä ravintola heillä. Avoin myös tavalliselle kadun tallaajalle jos jano tai nälkä yllättää.
Takaisin mutta Tampereelle
Matkaa Kerholle tulee noin 20 kilometriä ja sitä taitan talvella autolla, bussilla tai kerhokaverien kyydeillä. Kesällä myös polkupyörällä. Silloin matka on huomattavasti pidempi sillä moottoritietä ei polkupyörällä saa ajaa. Mutta mukavaa kuntoilua poudalla. Sähköpyörää on tyrkytetty mutta en ole vielä intoutunut. Katsellut olen sitä menoa ja se on melko vauhdikasta. Vauhtia saan nauttia kun käännän Guzzin kahvaa. Sata hevosvoimaa riittää oikein hyvin.
Kunhan ajat kuluvat
Saattaa olla että tuleva asuinpaikka löytyy Ylöjärveltä. Mutta se ei riipu minusta. Ei sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mahdolliset loppusijoituspaikat löytyvät joko Teiskosta tai Ylöjärveltä. Tai mitä perikunta silloin puuhaa...
Mutta sitä ennen
Moottoripyöräily, kuten ajaminen, mutta myös sosiaalisuus kokoontumisissa joissa mökkeillään, teltaillaan tai asutaan jopa hotellissa ja pyörät parkissa pihamaalla. Kaikki käy ja monet majoitustarjoajat jopa houkuttelevat motoristeja palveluidensa ääreen.
Kokoontumisessa
Puhutaan paljon, toki muutakin viihdykettä on kuten kilpailuja ja bändejä ja muitakin esiintyjiä. Riippuu tapahtumasta ja sen teemasta. Tietenkin jonkinlainen joukkoruokinta on pakollinen tapahtuman järjestäjän tuottamana jos muuta ei ilmoiteta. Yleensä tarjoilua löytyy mutta omiakin voi nauttia. Kunhan ei riko anniskelusäädöksiä.
Niitä on montaa lajia: yleisiä, teemallisia, merkkikohtaisia tai, peräti, pyörän iästä riippuvia kokoontumisajoja. Voi olla päiväajelu, teemallinen tapahtuma joka voi kestää muutamasta tunnista useisiin päiviin. Riippuu tarkoituksesta. Yleiset ja merkkikokoontumiset ovat niitä isoimpia tapahtumia. Riippuu myös säistä tai etäisyydestä. Itse pidän matka-ajosta. Tuhat kilometriä päivässä on sujunut varsin hyvin ja nuorempana pidempiäkin matkoja. Silti pysähtelen usein valokuvaamaan tai vain katselemaan paikkoja. Rautaperseajoa en ole suorittanut eikä se kiinnostakaan koska se perustuu tietyssä ajassa suoritettavaan ajorupeamaan. Kyllä muutakin pitää olla. Itse pidän sellaisesta jossa on jonkin verran ohjelmaa tai jokin ajelu sovittuun kohteeseen. Hyvä bändi ja tanssilava saattaa houkuttaa joraamaan. Motoristitapahtumasta löysin puolisoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti