Ehkä harjoittelen ensin
Pyörä on muutoin kunnossa mutta kumeihin täytyy keskittää ilmaa. Se ei ole ongelma. Kevät on, kohta, tätä kirjoittaessani, ovella niin että saan korkata lähiaikoina Venuksen tälle vuodelle. Laitan tähän kokemuksia, pettymyksiä, sattumuksia ja jopa, saavutuksia. Venuksella on jo ikää yli sata vuotta.
Polkupyörä on varsin tarpeellinen ennen moottoripyöräilykauden alkua ja samoin sen loppumisen jälkeen. Toki jalkovälikonetta tulee käytettyä muutoinkin. Moottoripyöräilyn suhteen on samat rajoitteet: kovalla sateella tai tuulella ei oikein huvita kumpikaan laji. Kävelyäkin harjoitan mutta maisema ei oikein vaihdu. Polkupyörällä vaihtuu: lenkkeilyyn tulee ihan eri fiilis. Lisäksi, kävelyyn tai hölkkään verrattuna, matkat ylettyvät paljon pidemmälle ja tulee uutta nähtävääkin kun kauas polkaisee. Lisähuomiona että pyörätiet saattavat kulkea siellä mihin ei moottoripyörällä tai autolla edes pääse. Esimerkiksi Koivistonkylästä Etelä-Hervantaan tulee hieman nousua ja melkein koko matkan saa ajaa metsässä ja järvien rantoja. Monta eri reittiä. Myös voimalinjojen huoltotiet on otettu käyttöön polkupyöräikyyn ja lenkkeilyyn.
Se vaatisi huoltoa. Takanapa antaa periksi voimakkaasti polkaistaessa kuten ylämäessä. Ehkä se on kulunut tai voiteluaine, jonka sinne purkamisen pesun ja huollon yhteydessä laitoin, onkin liian liukasta. Muutoin karun näköinen pyörä on kunnossa. Jaquar matkakäytössä.
Päätoimet
Ensimmäiset reissut Venuksella osin osoittautuvat paikallisten mc-kerhojen ajokauden avajaistilaisuuksiin. Niitä on täällä päin monia alle viiden kilometrin säteellä kortteerista. Pp eli henkilövoimanlähteellä toimiva munamankeli eli analoginen jalkovälikone. Lienee liki ainut liikenteeseen kelpaava ajoneuvo jolla suorittaessa matkaa majoitukseen kortti ei lähde vaikka olisi lievästi otissa. Kävellessä polkupyörästä saa hyvää tukea.
Tässä ensimmäiset täälläpäin:
06.04. Corona MC / ajokauden avajaiset
06.04. Horus MC / ajokauden avajaiset
13.04. Last Way MC / uuden kerhotilan avajaiset
20.04. Otamus MC / ajokauden avajaiset
On niitä toki muitakin mutta nämä ovat ne joihin saattaisin poiketa. Vuoden mittaan kerkiää niihin muihinkin poikkeamaan. Asunnon kohdalta on kolmen kilometrin sisään toistakymmentä kerhoa Tampereen etelässä ja Lempäälän pohjoisessa. Muuttoliike on, näköjään, etelään näillä nurkilla mutta on niitä itääntyneitäkin kuten tuo mainittu Last Way MC.
Myyjä haluaisi myydä
Tutuhkossa urheiluliikkeessä ollaan minusta huolissaan sillä pitävät minua liian vanhana ajamaan jalkovälikoneella jossa ei ole sähköavustusta. Sellaisesta pyytävät rahaa. Sitä minulla ei vielä ole siihen tarkoitukseen. Ehkä sitten on kun myyn 1400 Californian pois.
Seuraavat toimet
Ajokauden avausmoottoripyörän noutaminen Kerholta reilun parinkymmenen kilometrin päästä. Polkupyörällä Kerholle, Venuksella, ja koko matka varustettuna isolla vissypullolla. Harjakaiset lähipubissa hetikohta kun pyörä on asuinpaikan tallissa. Syksyllä on päivastainen prosessi mutta se on hieman huuruisempi kunhan m-pyörä on saatu Kerholle. Matkalla palatessa on kovin monta pubia joihin p-pyörän ohjaus pyrkii ihan itsekseen kääntymään. Lyhimmällä matkalla Tampereen keskustaa sivuten niitä on käytännössä, loppumattomasti mutta Pirkkalan kautta kulkien vain muutama. Ylöjärveltä päin laskien helpoimmat kohteet ovat Kalkku, Pirkkalassa Waltter´s ja Tampereen puolella Härmälässä Härlem ja viimeiseksi kolmensadan metrin päässä kortteerin ovesta Saluuna. Saluuna ei minuun isommin vetoa vaan teen vielä noin kilometrin koukkauksen Multisiltaan Kansan Baariin. Henkisesti tulee kalliiksi ajokauden päättäminen. Mutta sitä ennen on tuleva ajokausi ja ajosuunta vastakkainen.
Jos vaikka Ilmatieteen laitos esittäisi kaunista ilmaa ja päivälämpötilan min. 10 astetta huhtikuussa. Sellainen sää saa motoristin hormoonit tulille ja on pakko startata vaikka tietää kohta palelevansa. Saa niellä tiepölyä ja väistellä autoilijoita jotka eivät ole alkukaudesta tottuneet moottoripyöriin liikenteessä.
Triken ominaisuudet
Älyttömän hyvät jarrut: kaksi isoa valurautaista etujarrun levyä, Brembon kaksimäntäiset jarrusatulat ja molemmissa takapyörissä levyjarrut ja käsijarru. Kaikki nestetoimisia metallipunosletkuilla paitsi seisontajarru on vaijeritoiminen. Hevosvoimia ei ole kuin 70 mutta kyllä silläkin liikenteeseen pääsee. Vehje painaa vain 220kg kuormaamattomana eli ei mikään tonnisarjalainen. Kuski ja kamat mukaan niin lisäpainoa tulee noin 100 kg. Katteet lasikuitua. Moottori niin uusi että on vielä sisäänajossa. RVS-käsittely käynnissä.
Etujarru on ollut, alunperin, integraali eli polkimesta on toiminut sekä etu- että takajarru ja vain toinen etulevy kahvasta. Nyt molemmat etujarrut toimivat kahvasta. Kahvasylinterin kapasiteetti riittää oikein hyvin myös kahden jarrusatulan turvalliseen ja tehokkaaseen käyttämiseen. Kunhan on metallipunosletkut. Kumiletkuilla voi olla huonoa. Alkuperäiset jarruletkut ja -putket ovat eläkkeellä eli lähteneet romukuorman mukana. Tilalle olen tehnyt nk. metallipunosletkuista jarruletkut: kahvasylinteristä lähtee yksi letku vasempaan jarrusatulaan ja siitä tuplabanjoruuvin (Kierre M10x1mm) kautta lokasuojan taitse vasempaan satulaan. Kevyttoiminen ja tehokas.
Ensimmäinen suunta
Vanha värssy: Go West Young Man! Teenpä päinvastoin kun olen ikämies ja ajelen Pirkanmaan laitimmaiseen liitännäispitäjään kohtisuoraan itään Päijänteen rantaan. Kuhmoinen! Majoitus yöksi, pariksi, pitää hankkia. Kelle tulisi mieleen? Myöhemmin Mökille Itä-Savoon. Siihen savonreissuun menee koko valoisa aika. Suoraa tietä perille noin 500 km mutta muuta tietä koko päivä! 600 - 700 km mutkateitä. Saimaan saaristo ja muuta koettavaa. Aluksi Päijännekin on kierrettävä. Lautta ei kulje enää. Siitäpä muisto: Markku ja Tapsa sekä itse olimme tulossa Rotta-Rallista Mikkelistä. Pyörät kannelle ja ukot kaljalle. Eihän se yksi... Loppujen lopuksi autolautan henkilökunta työnsi pyörämme laiturille ja kirjauduimme paikallisiin majoitustilohin ja jatkoimme paikallisessa. Nyt ei lautat kulje ja Kuhmoisista katosi jotain. Toki, edelleen, alkukesällä on vilskettä silloin kun Päijänteen selkien veneilijät ovat vielä maissa. Monille on varmaan harvemmin kuljettu tie joka Kangasalta etenee lähes viivasuorana Kuhmoisiin. Maalaismaisemaa on se väli.
Kuhmoinen oli
Valitettava takaisku. Nelostie siirrettiin, eli yksi maamme merkittävimmistä valtateistä, Päijänteen itäpuolelle aikoinaan ja tälle ex-neloselle annettiin masentava ja työläs nimi eli kakkosnelonen. Kantatie 24. Liikenne, pääosin raskas liikenne, katosi itään ja nyt 24 on vain paikallisliikenteen väylä. Eritoten Lahden suunnasta, on kokolailla hankalaa osua kyseiselle tielle kun opasteet tarjoavat joka nurkassa nelostietä ja matalia nopeusrajoituksia on melko pitkä sarka. Toissaviikolla ajelin autolla Lahdesta Jämsään. Alkumatka Lahdesta ei ole erityisen ylentävää. Tulevakin viikonvaihde sujunee Jämsässä sillä Rektum mc kokoontuu siellä pari vuorokautta. Osoite ei ole julkinen ja vain jäsenille. Maakunnista tulee paljon porukkaa...
Pitäisikö mitata
Matkat joita ajelen. Kaiketi sekin on sydänlääkärini suosittamaa kevyttä liikuntoa. Ainakin se on lievästi haasteellista ja rentouttavaa. Mielelläni ajan polkupyörällä sillä se on hyvää vartalon hallintaa ja liikennesilmää vaativaa ja viittaa, osaltaan, myös moottoripyöräilyyn. Itse asiassa, henkilö, joka ei ole koskaan ajanut moottoripyörällä, on aika metsässä siitä miten tulee toimia jos ei ole ajanut minkäänlaisella kaksipyöräisellä. Mutta kyllä se siitä...
Mittaamattomasti
Polkupyörällä tulee ajettua satoja kilometrejä suvessa. Ei sitä edes tajua ennenkuin on mittaillut kartasta että tuollakin olen käynyt ja tuokin on nähty, jne. Eikä tarvitse pubejakaan ja niiden välimatkojakaan väheksyä. Alue: Tampere, keskustaa ja Teiskoa lukuun ottamatta, Lempäälä, Pirkkala, vähän Ylöjärvikin ja Nokia siinä välissä. Kangasalle on sen verran matkaa että pitää harkita. Silloin kun siellä asuin yhden keskikesän, polkupyörällä pääsi moniin paikkoihin mutta tylsästi: pitkä on Suoraman pätkä.
Isäni, polkupyöräilijä
Harrasti myös jalkovälikonetta: kävi tyttärissä silloisen Länsi-Teiskon Taivalpohjasta Virtain Vaskivedelle yöjalassa. Sen aikuista tietä Länsi-Teiskon kautta. Siten sain alkuni. Pyörä oli merkkiä Jaquar eli tehty Tampereella. Sama mies myös edesmeni polkupyöräillessään noin kuusikymmentä vuotta myöhemmin. Lääkärin mukaan jo yli ennen sataa metriä Kärpänojan siltaa jonka kannelle vauhti loppui Mutalassa. Jatkan perinnettä. Jalkovälikoneella kerkiää! Ulottuvuudesta toiseen tai kuinka kukin...
Jaa, pitäiskö koittaa tehdä sama reissu eväiden kera? Ehkä ei onnistukaan ilman sensuaalihoukutinta joka lieni isälläni innoituksena. Mutta ajamalla vanhaa soratietä polkupyörällä Länsi-Teiskon kautta Kurun kirkolle ja sieltä korpitietä Vaskivedelle. Vaan se on kapehako joutuisi ajamaan muuta liikennettä varoen.
Masosen Jaakko on seudun tiehistorian suhteen kohtuullisen hyvin perillä jutuista.
Historia ja nykyhetki
Olen valtaosan kirjoistaan, jos en lukenut kokonaan, mutta katsellut sellaiset alueet ja tiet jotka ovat kiinnostaneet reitiltään, kulttuuriltaan tai muutoin sopineet vaihtoehdoksi uusille pääteille. Vaikka moottoripyöräilijä ajaisi kovaa niin se ei tarkoita että hänellä olisi kiire minnekään.
Tänään kun kävelin lähiöbaariin niin totesin että kyllä polkumankeli on kaivettava kellarin syöveristä keväiseen ilmanalaan. Fysiikan laki kertoo että liike ja energia kulkevat käsikädessä. Mutta kun kotona ottaa tölkin kolmosta niin kohta jalkovälimankeli kiitää sen voimalla kohti baaria eikä tunnu missään. Miksi kävely tuntuu tylsältä? Kun siitä puuttuu vauhti vai onko jokin muu syy?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti