perjantai 10. helmikuuta 2023

Levysoitinremontti ja muuta aiheesta

 

Vanha laatupeli 70-luvun alusta
Levysoitin on merkkiä Thorens ja sen äänirasia on Shure. Laite on samassa kotelossa kuin Salora stereoviritinvahvistin. Sain laitteen lahjoituksena ja pikkuvikaisena. Laitetta oli säilytetty, tilanpuutteen vuoksi, vasemmalla kyljellään. Pitkäaikainen säilytys oli vioittanut levysoittimen "kelluvaa" vaimenninmekanismiä mikä koostuu kolmesta kartiojousesta joiden sisällä on kahta erilaista vaimenninmateriaalia. Levylautanen painaa varsin paljon. Näiden levylautasen ja äänivarren jousien kuormitus on siis ollut pitkään, vuosikausia, virheellinen joka aiheutti sen että samaan rakenteeseen liittyvä äänivarsimekanismin jalka nojasi melko raskaasti laitteen koteloon. Se taas pilasi jousituksen toiminnan ja äänenlaadun kun levylautasen moottorin käyntivärinät, 50Hz, välittyivät äänivarteen ja sitä kautta äänirasiaan. Kuului siis pörinää.

Viihdehuoneessa pesii
Eli vinyylilevyosasto jossa ortoperspekta ja toistinlaitteet sijaitsevat. Samassa huoneessa ovat myös kirjat ja muita ajankulu- ja viihdejuttuja kuten Rouvan Asterix- ja Lucky Luke-kokoelmat. (Lähes täydelliset.) Kirjoista voisi mainita omat suosikkini kuten monet paksut Mika Waltari-tuotokset sekä Tolkienin koko tuotanto sekä paksu nippu Guzzin ja muutaman muunkin merkin historiikkejä. Myös paljon historiaa täältä ja muualta. Sukuakin pitäisi tutkia. 1500-luvulle on jotain tietoa mutta tarkentaa pitäisi. Ruotsissa vaikuttaa olleen samanniminen ammattirikollinen noihin aikoihin...

Levysoittimen perusrakenne
Laite on kaksikerroksinen. Päällikerros puuta jonka päällä on ohut alumiinilevy puhtaasti koristuksena. Myös muu runko on puuta johon levylautasen pyöritysmoottori on ruuvattu kiinni. Puisen kannen alla on teräksinen levy johon on kiinnitetty levylautasen laakeri ja äänivarsi. Levy on tuettu vaimennetuilla jousilla alapuolelta. Äänivarren jalka on ruuveilla kiinni tässä rakenteessa eli liikkuu sen liikeiden mukana jos soitinta vaikka tönäistään. Näin vältetään äänilevyn vaurioituminen ettei äänirasia pompi levyn yllä hallitsemattomasti. Äänivarren jalan tila aukossaan on varsin pieni, noin 3,5 millimetriä suuntaansa. Alempana on aiheesta kuvitusta.

Äänivarsimekanismin keskittäminen
Kokeilin ensin kiristää jousia siten että kuormitussuunta muuttuisi. Se ei tuottanut tyydyttävää tulosta vaikkakin korjasi jo osan asiasta. Korjaustoimena laitoin pätkän kuminauhaa siten että kahteen eri suuntaan aiheutunut asentovirhe korjaantui. Korjaus on väliaikainen mutta tarvittaessa helposti uusittavissa eikä kokeiltaessa aiheuttanut havaittavaa häiriötä.

Äänivarren jalkaosa nojasi aukkonsa sekä vasempaan reunaan että takareunaan mistä aiheutui äänihäiriötä jyrinän muodossa.

Mittalaite avuksi.

Kansi auki
Ensin kansi pois toiminnan tieltä. Sarana on kiinni kuudella puuruuvilla ja kansi on irti. Tosin yksi ruuvi oli kadonnut. Löysin nk. miljoonalaatikosta samanlaisen.

Vaihtoehtoisia kuormansiirtokomponenttejä em. miljoonalaatikosta.

Äänivarren jalka keskitetty uudelleen siten että veto on lievästi vastakkainen virheelliseen alkutilanteeseen nähden.
 
Levysoittimen värinöitä tappava jousimekanismi. Keskellä levylautasen laakeriholkki. Jämäkkää tekoa koko teräsrakenne. Jousissa on sisällä kumiset vaimentimet.

Vivut ja vimpaimet
Vasemmassa yläkulmassa kolmitoimikytkimen vipumekanismit ja asentokytkin. Jälkimmäinen, vivun keskiasennossa, pysäyttää levylautasen. Muut asennot ovat kaksi eri levynopeutta. Oikealla samanlainen mekanismi mutta kaksitoiminen: nostaa ja laskee äänivarren. Vasemmalla alhaalla levylautasen sähkömoottori. Nuo alempaa levyä kannattelevat jouset ja varsinkin niiden sisällä olevat, mahdollisesti, kumia olevat osat ovat vaimenninrakennetta. Lienevät viidessäkymmenessä vuodessa kovettuneet... Keskitys on kuitenkin osa niiden tehtävää kuten myös iskujen vaimennus.
 
Kuvassa näkyviä jousia on kolme. Valkoinen kuminauha tekee sen että äänivarren jalkaosa keskittyy eikä häiriöitä ilmene vaikka ei olekaan kovin pro. Helposti uusittavissa.

Levylautasen vetomekanismi kumihihnalla. Suuri levylautasen paino (Ei kuvassa.) takaa tasaisen käynnin. Vipu siirtää hihnan isommalle kehälle kun on single-levystä kyse.

Äänivarren laakerointimekanismi ja laskin- nostinlaitteen "pönkkä".

Ei ihan yksinkertainen
Tämä "sarana" sisältää monta toimintoa. Päätoimet ovat neulapaineen säätö- ja sivuttaisvedon poistomekanismit. Pitää tunnustaa etten itsekään tiedä mitä kaikista nupeista voi säätää. Asetukset ovat todennäköisesti alkuperäiset tehdassäädöt. Toiminta on moitteetonta. Neljä säätönuppia ja äänivarren nostomekanismi.
Tämän levysoittimen ohessa Salora käytti myös Dual-merkkistä halvempaa, mutta ehkä, modernimpaa levyhöylää muutoin samassa kokoonpanossa. Hintaa se ei silti vaikuttanut vaikka Dual onkin ollut edullisempi hankkia. Vauraammilla sukulaisilla näitä oli silloin ja kadehtien selkeää sointia kylässä kävin ihan saadakseni kuunnella. Melkein mitä musaa vain mutta Beatles oli silloin vedossa.

Shure äänirasia seuraa timanttineulallaan kevyesti vinyylin uria. Äänivarressa on runsaasti säätömahdollisuuksia. Levysoitn ei ole ollut paljonkaan käytössä. Ääni on luonnollinen ja raikas. Laaja dynamiikka.

Tilaäänijärjestelmiä
Kaksi mahdollisuutta: voi kuunnella stereona jos käyttää levysoittimen alla olevaa vahvistinta. Toinen, sekin Salora-merkkinen, on kolmekanavainen ortoperspekta jossa on yksi varsin iso koko äänialan keskikaiutin ja kaksi sivuilla sijaitsevaa tilaäänikaiutinta. Se jakaa äänikuvan varsin tarkasti silloin jos äänitys on tehty kahden mikrofonin avulla kuten useimmat stereotallenteetkin live-musiikin osalta. Ortoperspekta on erinomainen live-tallenteiden toistoon. Nykyaikaiset studioäänitteet eivät ole parhaimmillaan tässä yhteydessä mutta paria nappia painamalla voi siirtyä periaatteessa stereoääneen toisen vahvistimen kautta. Tai kuunnella monofonisena nappia painamalla. Toistaiseksi kuunteluhuoneessa ei ole stereokaiuttimia. Koitan hankkia. Halvalla kirpputorilta?

Salora ortoperspekta viritinvahvistin.
 
Rullat, liu'ut, mittarit ja nappulat
Vasemmalla kanavien esivalintojen virityskiekot, liukuvat äänenvärisäätimet diskantti ja basso, ortoperspektasäätimet joista ylemmällä säädetään tilantuntua eli sivukaiuttimien äänenvoimakkuutta ja alemmalla volyymiä, viritysmittari, stereolähetyksen merkkivalo, nappulat ylärivillä ovat äänensäätimiä ja virtakytkin, alarivissä valinnat äänilähteille ja kanavanvalitsimet. Varsin tyylikästä ja selkeää. Kaikki toimivat vielä noin viidenkymmenen vuoden jälkeenkin.

Kaksi settiä kaiuttimia
Stereoääntä ei voi kuunnella ortoperspektakaiuttimilla. Olisi tarkoitus hankkia keskikokoinen neljän Ohmin kaiutinparisetti. Tai yksi lisää ortoperspektan keskikauttimia. Sellaisia ei juurikaan ole tarjolla sillä nykytekniikka suosii kahdeksaa Ohmia. Onneksi autovarustepuolelta löytyy laadukkaita, kiitos autohifin.
 
Tältä näyttää levysoittimen irrotuksen jälkeen. Salora stereo viritinvahvistin. Erittäin siisti sisältä ja kaikki toimii. Ei tarvinnut imurointia.
 
Lapsipuolen asemassa
Stereo ei enää säväytä kun on mahdollista käyttää ortoperspektan ääntä useimpien omistamieni tallenteiden kanssa. Kuuntelen musiikkia melko laajalla skaalalla klassisesta viihdemusiikkiin ja paljon siltä väliltä. Levyt ovat 50-luvulta viimevuoteen asti julkaistuja. Tänä vuonna ei ole tullut ostetuksi uusia vinyylitallenteita. Mutta todennäköisesti niitä tulee vielä hankittua. Viimeinen uutuushankinta Konttisen Maurin "keskiaikaista kolinaa" jossa palataan joihinkin vanhoihin hitteihinsä uudella tavalla ja tekniikalla.

Palautumaa
Kuminauha olikin heikompitehoinen kun arvelin. Se on hieman antanut periksi sillä äänivarren jalkaosa on hiipinyt kohti tilansa reunaa. Ei vielä haittaa mutta myöhemmin voi olla kotelovärinät äänivarressa.

Varren jalka on hiipinyt 4 vuorokauden aikana takaisin sinne mihin se oli väärän säilytyksen vuoksi joutunut. Asia on korjattavissa kun nyt tiedän miten.

Ortoperspekta keskikaiuttimia. 
 
Keskellä yksi iso
Normisettiin kuuluu vain yksi keskikajari. Ostin yhden varalle. Toisaalta, niitä voi käyttään myös stereotoistolle mutta sitten tarvittaisiin vielä yksi keskipönttö lisää sillä ei oikein huvittaisi vaihtaa kaiuttimien sijoituksia vain toistolajin mukaan kulloinkin. Koteloiden koko, nykykäsityksienkin mukaan, on varsin iso. Kaiuttimien tehollinen koko on korkeus 45 senttimetriä kertaa 30 kertaa 30 senttiä ja jalkaosa 33 millimetriä. Ovat varmaan olleet paremmat uutena mutta ei vieläkään ole korvaa kovin häirinnyt. Äänitehoa riittää kerrostalokäytössä varmasti häätökäskyyn asti.
 
Umpikotelot ja pikku erikoisuus
Kolmitiekaiuttimet joissa on etulevyssä keskiääni- sekä ylä-äänielementti ja "kannessa" on iso alaäänielementti. Kotelon sisäisestä rakenteesta ja vaimennuksesta ei minulla ole tietoa. Jos löytyy toinen pari, vaikka rikkinäisiä niin että jakosuodatin on kunnossa, ostaisin pois ja korvaisin autopuolen neljän ohmin vastaavan kokoislla tuuninkikajareilla. Olisi mielenkiintoinen kokeilu.

Miksi matalia ääniä ei tarvitse suunnata?
Kuten moni telvision kuuntelija tyytyy soundbar:iin joka on noin metrin mittainen ja kantikkaaseen matalien äänien toistimeen, laatikkoon jonka voi laittaa vaikka kalusteiden taakse tai muualle jemmaan. Silti se ääni sieltä pukkaa mukavasti. Action-elokuvat toistuvat oikein kivasti. Suosittelen, kuitenki soudbari:n sijasta oikeita aktiivikaiuttimia tilan ja katsoja-kuulija-paikkojen jakatuman mukaan. Tilatuntu paranee. Varsinaiset viiden tai useamman kaiuttimen järjestelmissä ei edellämainittua järjestelyä välttämättä tarvita. On eri asia kuunnella hyvää kuin kovaa ääntä. Ensinmaittua ei tarvitse huudattaa ja silti kaikki hienoudetkin kuuluvat moitteitta.
 
Jouna Jalopeura suojelee toista tilakaiutinta. On ollut pätevä hommassaan. Saa jatkaa.

JBL:n elementit sisässä.

Ehyet alkuperäiset
Alkuperäiset elelementit tilaäänikajareissa ovat yksitiekaiuttimia. Aivan ehjät olivat. Laitoin pakettiin ja säilöön. Kaiken varalta. Muutos mielenkiinnosta. Ostin tarkalleen samankokoiset ja -muotoiset, modernit, neljän ohmin koaksiaalikaiuttimet. Sen kalvo liikkuu laajempaa liikerataa kun alkuperäsisissä ja sisältää keskiössään myös diskanttielementin. Alkuperäisiin elementteihin nähden nämä toistavat jotenkin terävämmin eli ovat herkempiä. Ääni on helakampi ja jotenkin avoimempi. Lisäksi tilakaiuttimet tarvitsevat nyt vähempi vahvistintehoa. Niissä on myös isommat magneetit ja käämit. Ehkäpä viidenkymmenen vuoden aikana on jotain kehitystä tapahtunut.

Kirjahyllyssä on kaksi käyttämätöntä tilaäänikaiutinta alkuperäisillä sisäkaluilla.

Lepotilassa
Elementti on alaspäin, nyt, ensi vuonna se on ylöspäin jne. Elementin kalvo on kovitettua pahvia. Jos kaiutin on vuosikymmenet normiasennossaan niin sen kalvo voi hiljalleen antaa periksi. Maan vetovoima saattaa ajan kanssa rikkoa kalvon. Myös mahdollisten kumituksien tai vanhamallin "pahvihaitarin" kalvon ulkoreunalla voi aika tuhota. Kumien tai muovien pehmentimien haihtumisen tuskin normioloissa pystyy estämään. Näissä olivat elementit oikein hyvässä kunnossa ja soivat kuten vanhentuneet kaiuttimet soivat. Iskuäänet heikkenevät ja kalvo ei pysy magneettikentän potkujen tahdissä. Ääni muistuttaa hieman kenkälaatikkoa jos sitä rummuttaa. Voisi sanoa pahviseksi.

Thorens toistaiseksi käyttövalmiudessa.

Kuuntelutila eli pikkukamari
Kahdella seinällä äänilevy- ja kirjahyllyjä melko ylös asti. Yhden seinän täyttävät ikkuna ja parvekkeen ovi. Katto roiskemaalattu. Ohuet verhot vedettävissä ikkunoiden eteen. Yhdellä seinällä ovi eteiseen. Lattialla paksuhko matto ja levitettävä sohva jossa vietän kapakkareissun tai kokoontumisviikonlopun jälkeisen yön. Muutoin parivuoteessa Rouvan kanssa. Jos jotain tähän huoneeseen kaipaisin niin, ehkä kaipaisin, vaan ei tule nyt mieleen kaipausta. Vinyylilevyjäkin on jo sellainen läjä että kuuntelematta ei ole jäänyt yhtään mutta uusia silti tulee hankittua. Kirpputoreilta usein ja joskus, paljon kalliimmalla, divareista. Ronski Gangin levyistä jotain voisin maksaa jos joku lukijoista haluaa luopua niistä. Ei löydy divareista kun vanhemman pään levyjä "biletyskunnossa", ehjät ovat kiven alla. Lisäksi tyyriitä. Sen sijaan hyväkuntosia vanehemman pään viihdemusiikkia kuten Mauno Kuusistoa ja sitä osastoa on kohtuullisesti tarjolla.
 
Olohuoneessa
Tavanomainen korkeapiirto-Samsung tauluteevee jonka ääni kulkee Bang & Olufsen alumiinivaluisten aktiivikaiuttimien kautta katsojan korvaan. Lisäksi on saman valmistajan stereovastaanotin-CD-yhdistelmä. Vielä sen lisäksi saman merkkinen täysautomaattinen vinyylilevysoitin. Muita äänilähteitä ovat DVD-toistin pätevällä ekvalisaattorilla ja tavanomainen Blueray. DVD:llä on mukava toistaa vanhempia keikkatallennuksia kun äänen voi säätää haluamalleen tasolle eri äänentaajuuksilla laajatoimisella ekvarisaattorilla. Jälkimmäinen oli tämän systeemin hankintatarkoituskin. Ei helppokäyttöisin mutta tyydyttävin. Melko selvästi on näkyvissä että olohuoneessa eletään nykypäivää mutta pikkukamarissa eilistä ja toissapäivää.

Olohuoneen rakenne
Yksi seinä puoliksi lasia, yhdellä seinällä puolitoistametrinen aukko eteiseen, muuten tapetoitua betonia. Jonkin verran tauluja ripustettuna sekä lattialla kaappeja, nojatuoleja ja ruokapöytäryhmä tuoleineen. Katossa vain valaisin. Lattialla, suurimmaksi osaksi, mattoja joista osa paksuja. Muovisen kokolattiamaton vaimennus- tai äänenheijastuksesta ei oikein voi sanoa. Välttävä tila ainakin televison katsomiseen.

Entä "aivan oikea" ortoperspekta
Sellaisiakin on olemassa, varhaisimmat putkivehkeitä sittemmin transistorilaitteita. Tapio Köykkä niitä aluksi suunnitteli ja valmistikin. Tosin hänen tuotantonsa oli pääosin muuta äänentoistolaitteiden valmistusta ja patenttiensa suojaamista. Jälkimmäisestä kuulee mielenkiintoisia juttuja. Esimerkiksi juttu B&O:n voittamisessa oikeudessa.

Olohuoneessa perusstereot
Tyyli edellä mutta laadusta vain vähän tinkimällä on lähtökohta. Betoninen elementtitalon olohuone, vaikka tilava onkin, ei ole hifihommiin ihan paras eikä ollenkaan edes hyvä. Siksi radio-cd-televisio-kombo hoitaa olohuoneen kuvan- ja äänentoiston. Kuvaa hoitaa jo ikääntynyt korkeapiirtoinen 3D-Samsung ja sen ääntä B&O:n alumiinivaluiset jämäkästi toistavat aktiivikaiuttimet. Laitteilla alkaa olla ikää jo kohta 20 vuotta. Toimii kuten uutenakin. Samaa laitetta sai myös, aikoinaan, c-kasettisoitinvarusteltuna.

DVD-Blu-Ray-3D-toistin ja perus-DVD
Molemmat toistimet löytyvät. Vanha DVD-toistin on siksi että siinä on erittäin fiksu ekvalisaattori jolla saa paskemmankin tallenteen äänen korjattua siedettäväksi. Muuten sitä ei tarvita.

Kuvassa näkyvä johdotus on väliaikainen kytkentä kun tein "kokeiluja".

Jatkoa levysoittimen kunnostukseen
Keskustelu netissä (Guzziklubin jäsenien myötä.) aiheesta on tuottanut mukavasti tietoa Thorens-levysoittimen huollosta. Sen sijaan että turvautuisin jatkossakin kuminauhavirityksiin olen saanut neuvontaa levysoittimen kannatinjousien operoinnista. Ehkäpä ryhdyn vielä moiseen prosessiin. Suuri todennäköisyys on että ei ihan muutamalla yrityksellä onnistu. Lisäksi epäilen jousien vaimenninmateriaalin kuntoa. Saattavat olla kovettuneita. Toki se tuo aiheeseen  mielenkiintoa ja, tietenkin, vaivaa. Jalopuu-hifi koukuttaa. Vaan onhan eläkeläisellä kaikki maailman aika...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti